Nojatuolikenraalit ja muut ärsyttävät kommentaattorit

[Ylli]

Liiallinen optimismi on yhtä vaarallista ellei jopa vaarallisempaa.

Jos nämä uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa kommentoisivat samoin kuin saamme täältä viikottain lukea eli "kjeh khej ryssä ei kyllä osaa mitään, niiden talous romahtaa ensi viikolla ja panssarivaunut loppuvat sitä seuraavalla", voisi siinä äkkiä joku kyseenalaistaa että mitä tarvetta sille avulle sitten ylipäätään enää on...

Totta tuokin. Kaipaan tässä tiedotusvälineiltä neutraalia tiedotusta, en mielipiteitä. Suomessa tuntuu olevan tarve virallisen tahon toimesta kertoa mitä uutisista pitäisi olla mieltä. Katselen sillon tällöin YouTubesta Itä-Saksan Aktuelle Kameran uutisia vuodelta 1989 ja niissä on useasti varsinaisen uutisen jälkeen Kommentaar-osuus, jossa arvokas pukuherra kertoo kansalle, mitä edellä kerrotusta asiasta pitää olla mieltä. Välillä tulee näistä Käihkö-Helin-Kastehelmi-osaston haastatteluista samanlainen fiilis.

Riski sodan pitkittyessä on, että saa kuulla useammin kommentteja kuten "saisivat jo lopettaa sen sotimisen siellä". Tuo kommentti tulee ajatuksesta, että Ukrainan sota olisi jotenkin molempien osapuolten yhdessä aloittama voimainmittelö, eikä kyseessä olisikaan Venäjän aloittama Ukrainaan kohdistuva tuhoamissota. Meikäläisen logiikan mukaan sota loppuu heti kun Venäjä lopettaa hyökkäämisen Ukrainassa, Ukrainalla tuskin olisi sen jälkeen tarvetta jatkaa edes aloittamaansa Kurskin operaatiota.

 

[viimeinen mohikaani]

Totta tuokin. Kaipaan tässä tiedotusvälineiltä neutraalia tiedotusta, en mielipiteitä. Suomessa tuntuu olevan tarve virallisen tahon toimesta kertoa mitä uutisista pitäisi olla mieltä. Katselen sillon tällöin YouTubesta Itä-Saksan Aktuelle Kameran uutisia vuodelta 1989 ja niissä on useasti varsinaisen uutisen jälkeen Kommentaar-osuus, jossa arvokas pukuherra kertoo kansalle, mitä edellä kerrotusta asiasta pitää olla mieltä. Välillä tulee näistä Käihkö-Helin-Kastehelmi-osaston haastatteluista samanlainen fiilis.

Riski sodan pitkittyessä on, että saa kuulla useammin kommentteja kuten "saisivat jo lopettaa sen sotimisen siellä". Tuo kommentti tulee ajatuksesta, että Ukrainan sota olisi jotenkin molempien osapuolten yhdessä aloittama voimainmittelö, eikä kyseessä olisikaan Venäjän aloittama Ukrainaan kohdistuva tuhoamissota. Meikäläisen logiikan mukaan sota loppuu heti kun Venäjä lopettaa hyökkäämisen Ukrainassa, Ukrainalla tuskin olisi sen jälkeen tarvetta jatkaa edes aloittamaansa Kurskin operaatiota.

Tiedonvälityksestä on siirrytty tiedonpimitykseen sekä mielipiteiden muokkaukseen. Eräs suomalainen "vastuullinen media" kirjoitti jutun siitä, kuinka "valkoinen auto ajoi mustien mielenosoitukseen!" Myöhemmin selvisi, että "valkoisen auton" kuski oli musta pirinisti ja että vaikka kyseessä olikin ns. black lives matter -mielenosoitus, niin kaikki loukkaantuneet olivat valkoisia...

Itseoppineiden "siantuntijoiden" käyttö median haastatteluautomaatteina on ihan ymmärrettävää. Sota on usein arvaamatonta ja sodan sumu voi olla sakeaa, jolloin parhaatkin "analyysit" ovat pikemminkin arvauksia sekä kirjoittajien omia mielipiteitä. Tapahtumien todellinen kulku selviää sitten joskus sodan jälkeen, jos on selvitäkseen. Sen sijaan en ollenkaan ymmärrä, että nämä samat naamat esiintyvät välillä myös "faktantarkastajina". Faktoja on paha tarkastaa, jos niitä ei tiedä ja ne jotka tietää, ei kerro! Parempi titteli olisikin "faktanarvailija" tai "mielipidetarkastaja" vähän riippuen siitä, kuinka paksulla tussilla juttu on maalattu.

 

[YliKoo]

Tiedonvälityksestä on siirrytty tiedonpimitykseen sekä mielipiteiden muokkaukseen.

hs:

Spoiler: NokuvenäjääainaepäilläänkaikestaNYYH

Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa​

Kommentti|Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

Tilaajille

Venäjän ja Saksan välillä kulkevat Nord Stream -kaasuputket vaurioituivat toissa vuonna tehdyssä sabotaasissa. Tanskan puolustusviranomaisen välittämä kuva näyttää purkautuvaa kaasua 27. syyskuuta 2022. Kuva: AFP

Kuuntele juttu
Suvi Turtiainen HS
23.8. 17:44
Venäjästä on helppo uskoa pahaa. Tämä on suomalainen tapa. Kun jossain tapahtuu epämääräinen tihutyö, syylliseksi nimetään nopeasti naapuri idästä.

Viime viikolla paljastui kaksi uutista, jotka taisivat järkyttää suomalaisten omakuvaa. Kävi ilmi, että kaikesta pahasta ei voikaan varmuudella syyttää Venäjää.

Ensin Kiina myönsi, että Suomen ja Viron välistä Balticconnector-kaasuputkea vaurioitti viime lokakuussa kiinalaisalus. Taustalla ei ehkä häärännytkään Venäjä, kuten Suomessa laajasti arvioitiin. Asiasta kertoi South China Morning Post.

Pari päivää myöhemmin saksalaismedioiden yhteisselvitys paljasti Saksan antaneen pidätysmääräyksen ukrainalaismiehestä. Hänen epäillään sukeltaneen Itämereen räjähteet, joilla sabotoitiin Venäjältä Saksaan kulkevat Nord Stream -kaasuputket.

Ilmeisesti Venäjä ei siis välttämättä ollutkaan räjäyttänyt omia putkiaan, kuten Suomessa heti arveltiin.

Yhdysvaltalainen The Wall Street Journal kertoi, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi tiennyt iskusta etukäteen ja yrittänyt perua sen.

Kaikista edellä mainituista käänteistä uutisoitiin Suomessa, mutta reaktio oli huomattavasti vaisumpi kuin silloin, kun molempien vaurioiden tekijäksi epäiltiin Venäjää.

Ihan kuin syyllinen lakkaisi kiinnostamasta heti, jos se ei olekaan Vladimir Putin.

Nyky-Venäjää voi syyttää monesta – eikä vähiten olemattomasta oikeustajusta.

Stalinin vainoja kuvaava sanonta pätee yhä Venäjällä: Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään. Putinin hallinto tuomitsee, kenet haluaa.

Suomalaista keskustelua Venäjästä voisi kuvailla tätä mukailevalla sanonnalla ”kun syyllinen tiedetään, tätä voidaan syyttää kaikesta”.

Niin näyttää käyneen Venäjän kanssa.

Oli kyse sitten itärajalla oudosti käyttäytyvistä traktoreista, vesilaitosmurroista tai Lönnrotin patsaan tahrimisesta, spekulaatiot siitä, oliko tämänkin tihutyön takana Venäjä, alkavat heti.

Ainahan on mahdollista, että Venäjä on jollain tavalla syyllinen, vaikka todisteita ei ole. Juttuja on vaikea arvostella, sillä spekulaatioita kyseenalaistava voisi syyllistyä suomalaissynneistä pahimpaan eli sinisilmäisyyteen Venäjän suhteen.

Julkisessa keskustelussa menee helpommin läpi Venäjän epäileminen ilman todisteita kuin varovainen linja, jossa Venäjä olisikin syytön. Pitäviä todisteita ei vaadita.

Kritiikki Venäjää kohtaan on uppoaa meihin kuin veitsi pehmeään voihin, koska se vahvistaa ennakkokäsityksiämme siitä, kuka on paha.

Venäjä käy imperialistista hyökkäyssotaa Ukrainassa ja iskee tarkoituksella siviilejä vastaan. Putinin Venäjä on julma omia kansalaisiaan ja naapureitaan kohtaan. Venäjää voi syyttää niin monesta todellisesta rikoksesta, ettei sen pahuutta tarvitse perustella spekuloiduilla rikoksilla.

Vahva ennakkokäsitys saa meidät huutamaan sutta myös turhaan. Joskus syyllinen ei ole Venäjä – edes siinä tapauksessa, että tihutyö tai rikos hyödyttäisi Venäjää.

Voihan olla, että mahorkka tupruaa Nord Stream -räjäytysten tai kaasuputkea vaurioittaneen kiinalaisaluksen takana. Yksi Saksassa esillä ollut spekulaatio on, että Nord Stream -kaasuputken räjäytys olisi voinut olla Venäjän hämäysoperaatio lavastaa Ukraina syylliseksi.

Muitakin linjoja on. Tällä viikolla Puolan johto on torjunut syytökset, joiden mukaan maa olisi tiennyt räjäytyksistä ja toiminut yhdessä Ukrainan kanssa.

Spekuloinnille on tilaa, sillä Saksan poliittinen johto on vaiennut täysin Nord Stream -räjäytysten syyllisestä huolimatta siitä, että tutkivat saksalaistoimittajat paljastivat jo viime vuonna jälkien johtavan ukrainalaisiin.

Ukrainalla olisi selvä motiivi katkaista Venäjän sotakassaa rahoittanut kaasuhana Saksaan.

Saksan vaikenemiselle on poliittinen syy, ja se ei ole Venäjän pelko. Saksan johdon voi olla vaikea perustella jo valmiiksi epäilevälle kansanosalle Ukrainan tukimiljardeja, jos Ukraina todella olisi tuhonnut Saksan kriittistä infrastruktuuria ja siten nostanut energian hintaa.

Suomessa puolestaan saattaa olla poliittisesti hyödyllistä pitää yllä mielikuvia kaikkialle ulottuvasta Venäjän uhasta. Esimerkiksi käännytyslakia perusteltiin Venäjän uhkakuvilla, jotka jäivät julkisuudessa hyvin epämääräisiksi.

Suomi esiintyy mielellään hybridivaikuttamisen torjumisen mallimaana. Ajattelemme, että Venäjän propaganda ei meihin uppoa. Mutta yksi sokea piste meilläkin on: uskomme helposti kaiken pahan Venäjästä, vaikka selviä todisteita ei ole.

Kremlin infosota toimii ajatuksella, että mikään ei ole totta ja kaikki mahdollista. Venäjän syyttäminen ilman todisteita vahvistaa lopulta Venäjän luomaa kuvaa siitä, että länsi valehtelee kaikesta.

On toki mahdollista, että Venäjän on kaiken pahan takana. Mutta se ei ole välttämättä totta.

Kommentti | Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa

Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

www.hs.fi

 

[Solidsnake]

hs:

Spoiler: NokuvenäjääainaepäilläänkaikestaNYYH

Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa​

Kommentti|Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

Tilaajille

Venäjän ja Saksan välillä kulkevat Nord Stream -kaasuputket vaurioituivat toissa vuonna tehdyssä sabotaasissa. Tanskan puolustusviranomaisen välittämä kuva näyttää purkautuvaa kaasua 27. syyskuuta 2022. Kuva: AFP

Kuuntele juttu
Suvi Turtiainen HS
23.8. 17:44
Venäjästä on helppo uskoa pahaa. Tämä on suomalainen tapa. Kun jossain tapahtuu epämääräinen tihutyö, syylliseksi nimetään nopeasti naapuri idästä.

Viime viikolla paljastui kaksi uutista, jotka taisivat järkyttää suomalaisten omakuvaa. Kävi ilmi, että kaikesta pahasta ei voikaan varmuudella syyttää Venäjää.

Ensin Kiina myönsi, että Suomen ja Viron välistä Balticconnector-kaasuputkea vaurioitti viime lokakuussa kiinalaisalus. Taustalla ei ehkä häärännytkään Venäjä, kuten Suomessa laajasti arvioitiin. Asiasta kertoi South China Morning Post.

Pari päivää myöhemmin saksalaismedioiden yhteisselvitys paljasti Saksan antaneen pidätysmääräyksen ukrainalaismiehestä. Hänen epäillään sukeltaneen Itämereen räjähteet, joilla sabotoitiin Venäjältä Saksaan kulkevat Nord Stream -kaasuputket.

Ilmeisesti Venäjä ei siis välttämättä ollutkaan räjäyttänyt omia putkiaan, kuten Suomessa heti arveltiin.

Yhdysvaltalainen The Wall Street Journal kertoi, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi tiennyt iskusta etukäteen ja yrittänyt perua sen.

Kaikista edellä mainituista käänteistä uutisoitiin Suomessa, mutta reaktio oli huomattavasti vaisumpi kuin silloin, kun molempien vaurioiden tekijäksi epäiltiin Venäjää.

Ihan kuin syyllinen lakkaisi kiinnostamasta heti, jos se ei olekaan Vladimir Putin.

Nyky-Venäjää voi syyttää monesta – eikä vähiten olemattomasta oikeustajusta.

Stalinin vainoja kuvaava sanonta pätee yhä Venäjällä: Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään. Putinin hallinto tuomitsee, kenet haluaa.

Suomalaista keskustelua Venäjästä voisi kuvailla tätä mukailevalla sanonnalla ”kun syyllinen tiedetään, tätä voidaan syyttää kaikesta”.

Niin näyttää käyneen Venäjän kanssa.

Oli kyse sitten itärajalla oudosti käyttäytyvistä traktoreista, vesilaitosmurroista tai Lönnrotin patsaan tahrimisesta, spekulaatiot siitä, oliko tämänkin tihutyön takana Venäjä, alkavat heti.

Ainahan on mahdollista, että Venäjä on jollain tavalla syyllinen, vaikka todisteita ei ole. Juttuja on vaikea arvostella, sillä spekulaatioita kyseenalaistava voisi syyllistyä suomalaissynneistä pahimpaan eli sinisilmäisyyteen Venäjän suhteen.

Julkisessa keskustelussa menee helpommin läpi Venäjän epäileminen ilman todisteita kuin varovainen linja, jossa Venäjä olisikin syytön. Pitäviä todisteita ei vaadita.

Kritiikki Venäjää kohtaan on uppoaa meihin kuin veitsi pehmeään voihin, koska se vahvistaa ennakkokäsityksiämme siitä, kuka on paha.

Venäjä käy imperialistista hyökkäyssotaa Ukrainassa ja iskee tarkoituksella siviilejä vastaan. Putinin Venäjä on julma omia kansalaisiaan ja naapureitaan kohtaan. Venäjää voi syyttää niin monesta todellisesta rikoksesta, ettei sen pahuutta tarvitse perustella spekuloiduilla rikoksilla.

Vahva ennakkokäsitys saa meidät huutamaan sutta myös turhaan. Joskus syyllinen ei ole Venäjä – edes siinä tapauksessa, että tihutyö tai rikos hyödyttäisi Venäjää.

Voihan olla, että mahorkka tupruaa Nord Stream -räjäytysten tai kaasuputkea vaurioittaneen kiinalaisaluksen takana. Yksi Saksassa esillä ollut spekulaatio on, että Nord Stream -kaasuputken räjäytys olisi voinut olla Venäjän hämäysoperaatio lavastaa Ukraina syylliseksi.

Muitakin linjoja on. Tällä viikolla Puolan johto on torjunut syytökset, joiden mukaan maa olisi tiennyt räjäytyksistä ja toiminut yhdessä Ukrainan kanssa.

Spekuloinnille on tilaa, sillä Saksan poliittinen johto on vaiennut täysin Nord Stream -räjäytysten syyllisestä huolimatta siitä, että tutkivat saksalaistoimittajat paljastivat jo viime vuonna jälkien johtavan ukrainalaisiin.

Ukrainalla olisi selvä motiivi katkaista Venäjän sotakassaa rahoittanut kaasuhana Saksaan.

Saksan vaikenemiselle on poliittinen syy, ja se ei ole Venäjän pelko. Saksan johdon voi olla vaikea perustella jo valmiiksi epäilevälle kansanosalle Ukrainan tukimiljardeja, jos Ukraina todella olisi tuhonnut Saksan kriittistä infrastruktuuria ja siten nostanut energian hintaa.

Suomessa puolestaan saattaa olla poliittisesti hyödyllistä pitää yllä mielikuvia kaikkialle ulottuvasta Venäjän uhasta. Esimerkiksi käännytyslakia perusteltiin Venäjän uhkakuvilla, jotka jäivät julkisuudessa hyvin epämääräisiksi.

Suomi esiintyy mielellään hybridivaikuttamisen torjumisen mallimaana. Ajattelemme, että Venäjän propaganda ei meihin uppoa. Mutta yksi sokea piste meilläkin on: uskomme helposti kaiken pahan Venäjästä, vaikka selviä todisteita ei ole.

Kremlin infosota toimii ajatuksella, että mikään ei ole totta ja kaikki mahdollista. Venäjän syyttäminen ilman todisteita vahvistaa lopulta Venäjän luomaa kuvaa siitä, että länsi valehtelee kaikesta.

On toki mahdollista, että Venäjän on kaiken pahan takana. Mutta se ei ole välttämättä totta.

Kommentti | Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa

Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

www.hs.fi

Mistä noita turtiaisia oikein sikiää, yksikin on liikaa

 

[viimeinen mohikaani]

hs:

Spoiler: NokuvenäjääainaepäilläänkaikestaNYYH

Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa​

Kommentti|Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

Tilaajille

Venäjän ja Saksan välillä kulkevat Nord Stream -kaasuputket vaurioituivat toissa vuonna tehdyssä sabotaasissa. Tanskan puolustusviranomaisen välittämä kuva näyttää purkautuvaa kaasua 27. syyskuuta 2022. Kuva: AFP

Kuuntele juttu
Suvi Turtiainen HS
23.8. 17:44
Venäjästä on helppo uskoa pahaa. Tämä on suomalainen tapa. Kun jossain tapahtuu epämääräinen tihutyö, syylliseksi nimetään nopeasti naapuri idästä.

Viime viikolla paljastui kaksi uutista, jotka taisivat järkyttää suomalaisten omakuvaa. Kävi ilmi, että kaikesta pahasta ei voikaan varmuudella syyttää Venäjää.

Ensin Kiina myönsi, että Suomen ja Viron välistä Balticconnector-kaasuputkea vaurioitti viime lokakuussa kiinalaisalus. Taustalla ei ehkä häärännytkään Venäjä, kuten Suomessa laajasti arvioitiin. Asiasta kertoi South China Morning Post.

Pari päivää myöhemmin saksalaismedioiden yhteisselvitys paljasti Saksan antaneen pidätysmääräyksen ukrainalaismiehestä. Hänen epäillään sukeltaneen Itämereen räjähteet, joilla sabotoitiin Venäjältä Saksaan kulkevat Nord Stream -kaasuputket.

Ilmeisesti Venäjä ei siis välttämättä ollutkaan räjäyttänyt omia putkiaan, kuten Suomessa heti arveltiin.

Yhdysvaltalainen The Wall Street Journal kertoi, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi tiennyt iskusta etukäteen ja yrittänyt perua sen.

Kaikista edellä mainituista käänteistä uutisoitiin Suomessa, mutta reaktio oli huomattavasti vaisumpi kuin silloin, kun molempien vaurioiden tekijäksi epäiltiin Venäjää.

Ihan kuin syyllinen lakkaisi kiinnostamasta heti, jos se ei olekaan Vladimir Putin.

Nyky-Venäjää voi syyttää monesta – eikä vähiten olemattomasta oikeustajusta.

Stalinin vainoja kuvaava sanonta pätee yhä Venäjällä: Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään. Putinin hallinto tuomitsee, kenet haluaa.

Suomalaista keskustelua Venäjästä voisi kuvailla tätä mukailevalla sanonnalla ”kun syyllinen tiedetään, tätä voidaan syyttää kaikesta”.

Niin näyttää käyneen Venäjän kanssa.

Oli kyse sitten itärajalla oudosti käyttäytyvistä traktoreista, vesilaitosmurroista tai Lönnrotin patsaan tahrimisesta, spekulaatiot siitä, oliko tämänkin tihutyön takana Venäjä, alkavat heti.

Ainahan on mahdollista, että Venäjä on jollain tavalla syyllinen, vaikka todisteita ei ole. Juttuja on vaikea arvostella, sillä spekulaatioita kyseenalaistava voisi syyllistyä suomalaissynneistä pahimpaan eli sinisilmäisyyteen Venäjän suhteen.

Julkisessa keskustelussa menee helpommin läpi Venäjän epäileminen ilman todisteita kuin varovainen linja, jossa Venäjä olisikin syytön. Pitäviä todisteita ei vaadita.

Kritiikki Venäjää kohtaan on uppoaa meihin kuin veitsi pehmeään voihin, koska se vahvistaa ennakkokäsityksiämme siitä, kuka on paha.

Venäjä käy imperialistista hyökkäyssotaa Ukrainassa ja iskee tarkoituksella siviilejä vastaan. Putinin Venäjä on julma omia kansalaisiaan ja naapureitaan kohtaan. Venäjää voi syyttää niin monesta todellisesta rikoksesta, ettei sen pahuutta tarvitse perustella spekuloiduilla rikoksilla.

Vahva ennakkokäsitys saa meidät huutamaan sutta myös turhaan. Joskus syyllinen ei ole Venäjä – edes siinä tapauksessa, että tihutyö tai rikos hyödyttäisi Venäjää.

Voihan olla, että mahorkka tupruaa Nord Stream -räjäytysten tai kaasuputkea vaurioittaneen kiinalaisaluksen takana. Yksi Saksassa esillä ollut spekulaatio on, että Nord Stream -kaasuputken räjäytys olisi voinut olla Venäjän hämäysoperaatio lavastaa Ukraina syylliseksi.

Muitakin linjoja on. Tällä viikolla Puolan johto on torjunut syytökset, joiden mukaan maa olisi tiennyt räjäytyksistä ja toiminut yhdessä Ukrainan kanssa.

Spekuloinnille on tilaa, sillä Saksan poliittinen johto on vaiennut täysin Nord Stream -räjäytysten syyllisestä huolimatta siitä, että tutkivat saksalaistoimittajat paljastivat jo viime vuonna jälkien johtavan ukrainalaisiin.

Ukrainalla olisi selvä motiivi katkaista Venäjän sotakassaa rahoittanut kaasuhana Saksaan.

Saksan vaikenemiselle on poliittinen syy, ja se ei ole Venäjän pelko. Saksan johdon voi olla vaikea perustella jo valmiiksi epäilevälle kansanosalle Ukrainan tukimiljardeja, jos Ukraina todella olisi tuhonnut Saksan kriittistä infrastruktuuria ja siten nostanut energian hintaa.

Suomessa puolestaan saattaa olla poliittisesti hyödyllistä pitää yllä mielikuvia kaikkialle ulottuvasta Venäjän uhasta. Esimerkiksi käännytyslakia perusteltiin Venäjän uhkakuvilla, jotka jäivät julkisuudessa hyvin epämääräisiksi.

Suomi esiintyy mielellään hybridivaikuttamisen torjumisen mallimaana. Ajattelemme, että Venäjän propaganda ei meihin uppoa. Mutta yksi sokea piste meilläkin on: uskomme helposti kaiken pahan Venäjästä, vaikka selviä todisteita ei ole.

Kremlin infosota toimii ajatuksella, että mikään ei ole totta ja kaikki mahdollista. Venäjän syyttäminen ilman todisteita vahvistaa lopulta Venäjän luomaa kuvaa siitä, että länsi valehtelee kaikesta.

On toki mahdollista, että Venäjän on kaiken pahan takana. Mutta se ei ole välttämättä totta.

Kommentti | Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa

Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

www.hs.fi

Turtiaisen juttu toimii ajatuksella, että mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Jos toimittaja on pelaavinaan Suomen joukkueessa, niin kyseessä on oma maali!

If it looks like a duck, quacks like a duck, denies it’s a duck, demands you prove it's a duck, accuses you of being a duck, says your dog is a duck, that your friend's cat is a duck & that all 3 'ducks' are Russophobic ducks paid to be crisis actors, it’s a Kremlin duck!

 

[Poteropio]

hs:

Spoiler: NokuvenäjääainaepäilläänkaikestaNYYH

Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa​

Kommentti|Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

Tilaajille

Venäjän ja Saksan välillä kulkevat Nord Stream -kaasuputket vaurioituivat toissa vuonna tehdyssä sabotaasissa. Tanskan puolustusviranomaisen välittämä kuva näyttää purkautuvaa kaasua 27. syyskuuta 2022. Kuva: AFP

Kuuntele juttu
Suvi Turtiainen HS
23.8. 17:44
Venäjästä on helppo uskoa pahaa. Tämä on suomalainen tapa. Kun jossain tapahtuu epämääräinen tihutyö, syylliseksi nimetään nopeasti naapuri idästä.

Viime viikolla paljastui kaksi uutista, jotka taisivat järkyttää suomalaisten omakuvaa. Kävi ilmi, että kaikesta pahasta ei voikaan varmuudella syyttää Venäjää.

Ensin Kiina myönsi, että Suomen ja Viron välistä Balticconnector-kaasuputkea vaurioitti viime lokakuussa kiinalaisalus. Taustalla ei ehkä häärännytkään Venäjä, kuten Suomessa laajasti arvioitiin. Asiasta kertoi South China Morning Post.

Pari päivää myöhemmin saksalaismedioiden yhteisselvitys paljasti Saksan antaneen pidätysmääräyksen ukrainalaismiehestä. Hänen epäillään sukeltaneen Itämereen räjähteet, joilla sabotoitiin Venäjältä Saksaan kulkevat Nord Stream -kaasuputket.

Ilmeisesti Venäjä ei siis välttämättä ollutkaan räjäyttänyt omia putkiaan, kuten Suomessa heti arveltiin.

Yhdysvaltalainen The Wall Street Journal kertoi, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi tiennyt iskusta etukäteen ja yrittänyt perua sen.

Kaikista edellä mainituista käänteistä uutisoitiin Suomessa, mutta reaktio oli huomattavasti vaisumpi kuin silloin, kun molempien vaurioiden tekijäksi epäiltiin Venäjää.

Ihan kuin syyllinen lakkaisi kiinnostamasta heti, jos se ei olekaan Vladimir Putin.

Nyky-Venäjää voi syyttää monesta – eikä vähiten olemattomasta oikeustajusta.

Stalinin vainoja kuvaava sanonta pätee yhä Venäjällä: Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään. Putinin hallinto tuomitsee, kenet haluaa.

Suomalaista keskustelua Venäjästä voisi kuvailla tätä mukailevalla sanonnalla ”kun syyllinen tiedetään, tätä voidaan syyttää kaikesta”.

Niin näyttää käyneen Venäjän kanssa.

Oli kyse sitten itärajalla oudosti käyttäytyvistä traktoreista, vesilaitosmurroista tai Lönnrotin patsaan tahrimisesta, spekulaatiot siitä, oliko tämänkin tihutyön takana Venäjä, alkavat heti.

Ainahan on mahdollista, että Venäjä on jollain tavalla syyllinen, vaikka todisteita ei ole. Juttuja on vaikea arvostella, sillä spekulaatioita kyseenalaistava voisi syyllistyä suomalaissynneistä pahimpaan eli sinisilmäisyyteen Venäjän suhteen.

Julkisessa keskustelussa menee helpommin läpi Venäjän epäileminen ilman todisteita kuin varovainen linja, jossa Venäjä olisikin syytön. Pitäviä todisteita ei vaadita.

Kritiikki Venäjää kohtaan on uppoaa meihin kuin veitsi pehmeään voihin, koska se vahvistaa ennakkokäsityksiämme siitä, kuka on paha.

Venäjä käy imperialistista hyökkäyssotaa Ukrainassa ja iskee tarkoituksella siviilejä vastaan. Putinin Venäjä on julma omia kansalaisiaan ja naapureitaan kohtaan. Venäjää voi syyttää niin monesta todellisesta rikoksesta, ettei sen pahuutta tarvitse perustella spekuloiduilla rikoksilla.

Vahva ennakkokäsitys saa meidät huutamaan sutta myös turhaan. Joskus syyllinen ei ole Venäjä – edes siinä tapauksessa, että tihutyö tai rikos hyödyttäisi Venäjää.

Voihan olla, että mahorkka tupruaa Nord Stream -räjäytysten tai kaasuputkea vaurioittaneen kiinalaisaluksen takana. Yksi Saksassa esillä ollut spekulaatio on, että Nord Stream -kaasuputken räjäytys olisi voinut olla Venäjän hämäysoperaatio lavastaa Ukraina syylliseksi.

Muitakin linjoja on. Tällä viikolla Puolan johto on torjunut syytökset, joiden mukaan maa olisi tiennyt räjäytyksistä ja toiminut yhdessä Ukrainan kanssa.

Spekuloinnille on tilaa, sillä Saksan poliittinen johto on vaiennut täysin Nord Stream -räjäytysten syyllisestä huolimatta siitä, että tutkivat saksalaistoimittajat paljastivat jo viime vuonna jälkien johtavan ukrainalaisiin.

Ukrainalla olisi selvä motiivi katkaista Venäjän sotakassaa rahoittanut kaasuhana Saksaan.

Saksan vaikenemiselle on poliittinen syy, ja se ei ole Venäjän pelko. Saksan johdon voi olla vaikea perustella jo valmiiksi epäilevälle kansanosalle Ukrainan tukimiljardeja, jos Ukraina todella olisi tuhonnut Saksan kriittistä infrastruktuuria ja siten nostanut energian hintaa.

Suomessa puolestaan saattaa olla poliittisesti hyödyllistä pitää yllä mielikuvia kaikkialle ulottuvasta Venäjän uhasta. Esimerkiksi käännytyslakia perusteltiin Venäjän uhkakuvilla, jotka jäivät julkisuudessa hyvin epämääräisiksi.

Suomi esiintyy mielellään hybridivaikuttamisen torjumisen mallimaana. Ajattelemme, että Venäjän propaganda ei meihin uppoa. Mutta yksi sokea piste meilläkin on: uskomme helposti kaiken pahan Venäjästä, vaikka selviä todisteita ei ole.

Kremlin infosota toimii ajatuksella, että mikään ei ole totta ja kaikki mahdollista. Venäjän syyttäminen ilman todisteita vahvistaa lopulta Venäjän luomaa kuvaa siitä, että länsi valehtelee kaikesta.

On toki mahdollista, että Venäjän on kaiken pahan takana. Mutta se ei ole välttämättä totta.

Kommentti | Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa

Venäjä ei ehkä sabotoinutkaan kaasuputkia kuten Suomessa laajalti arvioitiin. Meillä on tapana uskoa Venäjästä automaattisesti aina pahinta, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

www.hs.fi

Onkohan tämä Kigs Collagen tutkijatohtori siis pahantahtoinen ryssävihaaja, kun artikkelissa
ei ole tunnustuksen tasoisia eläviä ihmistodistajia? ?

The Long Shadow of Soviet Sabotage Doctrine? - War on the Rocks

Boris Nikolaevich Rodin was a known entity in the KGB. Operating as an intelligence officer in London from 1947 to 1951, he helped manage the defection of

warontherocks.com

Uskomme Venäjästä kaiken pahan, mitä meille keksitään kertoa​

 

[Isoalaviiva]

https://twitter.com/x/status/1830009517255393314

Kukakohan se hyvä mahtaa olla

 

[ProFin]

Turtiaisen juttu toimii ajatuksella, että mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Jos toimittaja on pelaavinaan Suomen joukkueessa, niin kyseessä on oma maali!

If it looks like a duck, quacks like a duck, denies it’s a duck, demands you prove it's a duck, accuses you of being a duck, says your dog is a duck, that your friend's cat is a duck & that all 3 'ducks' are Russophobic ducks paid to be crisis actors, it’s a Kremlin duck!

Hesarin tulee ilmeisesti kirjoittaa Venäjää myötäileviä juttuja muutama kappale kuukaudessa, että saavat Vatnik-Jeskasen pidettyä asemapaikallaan?

 

[Tierna]

Hesarin tulee ilmeisesti kirjoittaa Venäjää myötäileviä juttuja muutama kappale kuukaudessa, että saavat Vatnik-Jeskasen pidettyä asemapaikallaan?

Helsingin Sanomien Venäjä-juttujen sarja on sangen erikoinen.


Suomen entisellä Venäjällä toimineella puolustusasiamiehellä on siitä seuraava ajatus:

"Mietin tätä peilaten itseeni. Jos olisin puolustusasiamiehenä lähettänyt Suomeen kritiikittömän arvion jostain Venäjän uusista asejärjestelmistä ja niiden erinomaisuudesta, täysin venäläisellä näkökulmalla, olisin saanut ylemmiltäni nopean yhteydenoton.

“Mites Juhani sulla siellä menee, onko kotona kaikki hyvin?”

En tietenkään tiedä, millaisia prosesseja toimituksissa on. Mutta monilla muilla aloilla selkeästi normaalista objektiivisuudesta ja lähdekriittisyydestä poikkeava viestintä olisi hälytysmerkki – ja työntekijä osattaisiin järjestää äkkiä turvaan."

Evp-upseeri: Onko suomalaisten kirjeenvaihtajien jo aika tulla pois Venäjältä?

Heti jos Venäjällä olevien suomalaistoimittajien pitää alkaa sävyttää juttujaan isännille mieluisiksi, silloin maassa ei ole enää turvallista toimia. Perjantaina nähtiin jälleen, että Venäjä pitää länsimaisia journalisteja jo valmiiksi eräänlaisina vakoilijoina, ja kohtelee heitä sen...

demokraatti.fi

Toki ikävämmätkin motiivit ovat mahdollisia.

 

[magitsu]

Tämähän on vekkuli tapaus.

https://twitter.com/x/status/1832399086911197481

Hieman samanlainen kuin Iikka Kivi. Paitsi Kivi on nöyrempi. Tämä on vähän liian kaikkitietävä. Edes Jukka Kemppinen ei olisi sanonut noin vaikka sillä olisi ollut edellytykset ehkä hupsutella moisella ajatuksella.

 

[PEMM]

Tämähän on vekkuli tapaus.

Nopeasti selattuna:
Metsäteollisuus ulos Suomesta ja lisää rahaa opiskelijoille.

Eli wc-paperi tulee kaupasta ja raha pankista. Tuollaiseen viisauteen vaaditaan todellakin vähintään 20-vuotta yliopistolla.

 

[magitsu]

Muskin tytär taustoittaa isänsä feikkiyttä.

https://twitter.com/x/status/1840196020744966216

 

[Rkm]

Otin huvikseen työn alle lukea näin lauantain ratoksi Kastehelmen & kumppaneiden syväluotaamia analyysejä ukrainan sodasta. Joku merkillinen depressio ja asenne tyyliä " sota on jo hävitty " paistaa läpi kautta linjan. Johtuuko tämä vaan vullukoiden kartantutkimisesta ja niihin tarttumisesta vai mistä tämä pessimismi kumpuaa? Ihan järkevää kommenttia tulee taasen putkirikoista yms joten idiooteiksi en näitä lähtisi heti kategorioimaan. Tai sitten se elanto on vaan tienattava tavalla tai toisella.

 

[YliKoo]

HS-analyysi | Suomi mainittu, ja mainittu, ja mainittu – Kansainvälisen median Suomi-paniikki on täysin ylimitoitettu

Yhdysvaltain ja Euroopan mediassa on ollut toukokuussa läjäpäin juttuja Venäjän varustautumisesta Suomen itärajalla. Käynnissä on medialle tyypillinen itseään ruokkiva ilmiö, kirjoittaa toimittaja Heikki Aittokoski.

www.hs.fi

 

[Hanski]

Katso liite: 122097
Katso liite: 122098

HS-analyysi | Suomi mainittu, ja mainittu, ja mainittu – Kansainvälisen median Suomi-paniikki on täysin ylimitoitettu

Yhdysvaltain ja Euroopan mediassa on ollut toukokuussa läjäpäin juttuja Venäjän varustautumisesta Suomen itärajalla. Käynnissä on medialle tyypillinen itseään ruokkiva ilmiö, kirjoittaa toimittaja Heikki Aittokoski.

www.hs.fi

Mitä uutisessa oli, maksumuurin takaa siitä ei saanut mitään käsitystä?

 

[YliKoo]

Mitä uutisessa oli, maksumuurin takaa siitä ei saanut mitään käsitystä?

Etusivulle

ILAHDUTA KESÄN JUHLIJAA:​

Suomalainen asiantuntija loi vahingossa kansainvälisen ”paniikin” – Nyt hän hukkuu haastattelupyyntöihin​

HS-analyysi|Yhdysvaltain ja Euroopan mediassa on ollut toukokuussa läjäpäin juttuja Venäjän varustautumisesta Suomen itärajalla. Käynnissä on medialle tyypillinen itseään ruokkiva ilmiö, kirjoittaa toimittaja Heikki Aittokoski.

Tilaajille

The Kyiv Independentin, Dagens Nyheterin, The Guardianin ja The New York Timesin otsikoita viime päiviltä. Kuva: HS
Kuuntele juttu
Heikki Aittokoski HS
28.5. 17:23
Lue tiivistelmä

Venäjän varustautuminen Suomen itärajalla on saanut paljon huomiota mediassa, kirjoittaa toimittaja Heikki Aittokoski.

Suomen itärajan takana tapahtuvat muutokset ovat maltillisia eikä viittaa hyökkäyksen valmisteluun.
Näytä lisää

Maailmalla on toukokuussa levinnyt toinen toistaan hurjempia otsikoita siitä, mitä Suomen itärajan takana tapahtuu. Iltalehti on kutsunut ilmiötä osuvasti nimellä ”Suomi-paniikki”.


Wall Street Journal, The New York Times, SVT eli Sveriges Television, Dagens Nyheter, Daily Mail, CNN, Süddeutsche Zeitung...


Listaa voisi jatkaa vielä paljon pidemmälle.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa julkaistujen artikkeleiden, radiojuttujen ja tv-raporttien yhteisenä nimittäjänä on se, kuinka Venäjä on aktivoitunut sotilaallisesti Karjalassa ja Kuolan niemimaalla.


”Venäjä vahvistaa tukikohtiaan lähellä Suomen rajaa”, otsikoi esimerkiksi The New York Times, joka on maailman luetuimpia laatulehtiä. Juttu ilmestyi 19. toukokuuta.


Uutisissa esiintyy muun muassa 60 kilometrin päässä Suomen rajasta sijaitseva Kamenkan varuskunta.

MAINOS

MAINOS PÄÄTTYY
Viipurin takana sijaitsevan Kamenkan tapahtumista ovat uutisoineet jo alkuvuonna lukuisat suomalaiset mediat, myös Helsingin Sanomat. Ensimmäisenä Kamenkan muutoksista uutisoi Yleisradio jo viime vuonna.


Satelliittikuvissa on paljastunut miehistötelttojen pitkiä rivistöjä, ja muissakin venäläistukikohdissa näkyy merkkejä rakentamisesta tai toiminnan laajentamisesta. Raideyhteyksiä on paranneltu.


Tässä ei varsinaisesti ole mitään yllättävää, eikä suomalaisten ole syytä menettää yöuniaan. Venäjän asevoimat on kiinni hyökkäyssodassaan Ukrainassa, ja itärajan takana on hyvinkin rauhallista.


Suomen Puolustusvoimilla on Naton tiedusteluvoiman ansiosta erittäin tarkka tilannekuva rajan takaisista tapahtumista.

MAINOS

MAINOS PÄÄTTYY
”Tällä hetkellähän se on hyvin... tyhjähköä maavoimien osalta”, puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) luonnehti viime lauantaina Ylen Ykkösaamussa.


Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa joskus päättyy, on todennäköistä, että Venäjä kasvattaa tuntuvasti joukkojaan Karjalan ja Kuolan alueilla. Sekään ei olisi erityisen ihmeellistä, ja siihen on joka tapauksessa vielä matkaa.


Miksi maailman mediat ovat sitten yhtäkkiä hullaantuneet Suomen itärajan takaisesta sotilasrakentamisesta?

Uutisvyörytys kertoo siitä, kuinka herkillä Euroopassa ollaan, sanoo sota-asiantuntija Emil Kastehelmi.

Emil Kastehelmi.
Kastehelmi on erikoistunut avointen lähteiden tiedustelutietoon. Hän myös tietää, miten tämänkertainen mediamylly on lähtenyt pyörimään, koska on ollut kansainvälisen median keskeinen haastateltava.

Kastehelmi on selittänyt toimittajille satelliittikuvien sisältöjä.

”Näitä juttuja on sitten putkahdellut ympäri ämpäri Eurooppaa, ja vieläkin on tuloillaan muutamia”, Kastehelmi kertoo puhelimitse.


Alkupisteenä oli kuitenkin Yhdysvallat. Laatulehti Wall Street Journal julkaisi Helsinkiin päivätyn artikkelin 27. huhtikuuta. Yksi haastatelluista oli Kastehelmi.


Me toimittajat toimimme usein niin, että kun näemme jossain oikein kiinnostavan jutun, haluamme tehdä samasta aiheesta jutun itse. Tätä mekanismia vain vahvistaa, jos kiinnostava juttu on ilmestynyt suuren maan merkittävässä mediassa.


Juuri näin lienee nytkin käynyt. Siksi Kastehelmelle on viime viikkoina tullut haastattelupyyntöjä solkenaan.

Kastehelmi kertoo, että pallo lähti toden teolla pyörimään Ruotsin television SVT:n myötä.


SVT teki oman juttunsa aiheesta 12. toukokuuta ja päätyi myöhemmin kysymään Suomen ja Norjan itärajojen turvallisuudesta Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tiedotustilaisuudessa.


”Tulkintani mukaan meikäläisen satelliittikuva-analyyseistä lähtenyt rytäkkä päätyi lopulta Trumpillekin”, Kastehelmi sanoo. ”Hänen oli rauhoiteltava, että ei ole mitään vaaraa.”


Kastehelmi toteaa, että ulkomaisessa uutisoinnissa on ollut paniikinomaista sävyä. Brittitabloideissa on ollut suoranaista alarmismia, eli otsikoissa on soiteltu hälytyskelloja niin että korvia särkee.

”Mitä kauemmas on menty Suomen rajoista, ja jos juttuun ei ole haastateltu yhtään suomalaisasiantuntijaa itse vaan on vain lainattu ne päräyttävimmät lausunnot, niin sitä nopeammin konteksti katoaa.”


”Kun katsotaan, mitä itärajalla on tapahtunut, niin lukumäärällisesti muutoksia on useita”, Kastehelmi summaa.


”Mutta sitten kun katsotaan, että mitä ne muutokset ovat, niin ne ovat pääsääntöisesti aika maltillisia. Mikään ei viittaa esimerkiksi varsinaiseen hyökkäyksen valmisteluun.”

Lisäys 28.5. klo 20.40: Artikkeliin on lisätty tieto siitä, että ensimmäisenä Kamenkan muutoksista uutisoi Suomessa Yleisradio jo viime vuonna.

Suomalaisia varusmiehiä sotaharjoituksessa Mjöträskissä Ruotsissa vuonna 2019. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva