Nopea ja tehokas "Reserviläiset taistelukuntoon"-ohjelma

[Second]

Ok. Tuossa lueskelin ämeriikkäläistä tutkimusta aiheesta fyysinen tasitelu koulutus (tai jotakin sinne päin). Eli ideana oli tutkia ja päätellä sekä suositella Armeijan keveän jalkaväen liikunta koulutusta. No loppuun asti en lukenut (ehkä alun neljännes on vasta luettuna) mutta arvelimpa silti pistää topikin aiheesta pystöön jo nyt.

Eli kysymys kuuluu: Teillä on komppanianllinen/joukkueellinen reerviläisiä:
-ylipainoa on 10 kiloa
-juoksukunto on tyydyttävä (mennään sen verran positiivisessa valossa että miehet on hieman jo treenanneet, joukossa on 20% erinomaisessa/hyvässä kunnossa ja 20 heikossa/välttävässä kunnossa). Lihaskuntoa koskee samat kuviot.
-aikaa noin kuukausi (sodan uhka on päällä), hyvällä tuurilla enemmän ja oikein hyvällä tuurilla aikaa on ns loputtomasti (eli sotaa ei tulekaan).
-Joukosta pitäisi tulla vaikkapa jääkärikomppania. Toki treeni ohjemat muillekin joukoille käy. Olipa sissejä, tykäreitä, erikoisjääkäreitä (OHO!), tai spadeja.

Mitä ja miten treenataan. Mitkä ovat fyysisen kunnon mittarit tässä vaiheessa. Pysytäänkö normaaleissa lihaskunto ja 12min juoksu testi lukemissa vai otetaanko sekaan muitakin. Esim köysikiipeilyä, räjähtävää voimaa, nopeita spurtteja, pitkiä marsseja yms.

Tämä topikki ei ole mitenkään uraa uurtava, vaan näitä on ollut aika paljonkin. Lähtisin nyt kuitenkin yrittämään tätä aihetta ratkaista hieman tarkemmin.

Se missä tuo tutkimus minun silmiäni avasi jollakin tapaa on se että fyysisen kunnon määritys ei ole mikään vakio, vivahteita on älyttämästi ja esim kotimaisesta mallista poiketen aika paljon tuolla painotettiin köysikiipeilyä ja yläkropan voimaa, treeni ohjelmat eivät ole mitään vakioita. Alkuunsa hämmästelin että Jenkki armeijalla ei aikanaan vielä vuosituhannen alussa ollut yhtenäistä kuntomittaria eikä vaatimusta (se tutkimuksesssa tiedostettiin heikkoutena)... Toisin kuin meillä, mutta sitten tuli mieleen että onko meilläkään asiat paremmin? Pakolliset testit on, mutta miten päteviä ne ovat? Esim tuo laskuvarjojääkärien 10 kilsan juoksutesti olisi varmaan loppupeleissä aika tervetullut lisä. Varusmiesmassa ja koulutushaarojen sekä aselajien kirjo on kuitenkin valtava. ja kuinka niiden tuloksia sitten loppupeleissä tulkitaan.

Eli laajempaakin fysiikkaan liittyvää keskustelua otetaan vastaan oikein ilomielin.

 

[madmax]

Joskus itsekkin pikkupäissäni miettinyt asiaa: kuinka saada joukko määrältään x parempaan kuntoon kuukaudessa.

Mutta, jotta vastattaisiin alkuasetelman kohtiin, niin ensin jakaisin komppanian joukkueet parempi kuntoisiin, keskikuntoisiin ja heikompiin. Alkujaan vain harjoituksen tekemiseksi ja toisaalta taktisista syistä.

Mutta viikkoohjelma olisi nimenomaan sellainen, että jokapäivä tunti lihaskuntoa (kuntopiiri/lihaskuntoharjoitus) ja tunti aerobista liikuntaa (jalkapallo, koripallo, juoksu, suunnistus, hiihto). Lisäksi tähän lisättynä muu sotavalmistelu ja taisteluharjoittelu, joka on lähes joukosta riippumatta fyysistä. Tietenkin yhdestä kahteen fyysisestä harjoittelusta vapaata päivää viikosta, jolloin saadaan kaverit palautumaan.

Tuollakin harjoittelu määrällä keskiverto ihminen on aika fyysisesti uupunut kahden viikon jälkeen, jolloin tunnelman mukaan osa joutaa lepoon ja osa voi jatkaa treenaamista.

Mittarina joukon fyysisestä kunnosta pitäisin seuraavanlaista testiä: Siirtyminen taistelualueelle taisteluvälineiden (taisteluvarustus +) kanssa jalan n. 10 km maastossa. Joukon oletetun taistelun mukainen hyökkäysharjoitus, sekä siitä irtautuminen lähtötasanteelle kevyessä taisteluvarustuksessa 10km. Tätä pitäisin vasta tyydyttävänä lopputuloksena, mikäli joukko suoriutuu tästä ilman toimintakyvyn menetystä.

 

[Second]

Juu tosiaan sen unohdin mainita että tässä olisi tarkoitus käsitellä myös ja nimenomaan taistelukoulutusta. Pitäisikö siinäkin ottaa käyttöön tasoryhmät ja välillä taistelukoulutus on ihan puhtaasti fyysistä rääkkiä sen sijaan että tekniikan hallintaan liittyvät jutut ja tehokas oppiminen on etusijalla. Kuukaudessakin on jo aika varmasti löysää paljon jos lähdetään siitä että perustekniikat pitäisi saada automaatioksi ja täten tilaa jää "soveltavalle" taistelukoulutukselle.

 

[Second]

Joskus itsekkin pikkupäissäni miettinyt asiaa: kuinka saada joukko määrältään x parempaan kuntoon kuukaudessa.

Mutta, jotta vastattaisiin alkuasetelman kohtiin, niin ensin jakaisin komppanian joukkueet parempi kuntoisiin, keskikuntoisiin ja heikompiin. Alkujaan vain harjoituksen tekemiseksi ja toisaalta taktisista syistä.

Mutta viikkoohjelma olisi nimenomaan sellainen, että jokapäivä tunti lihaskuntoa (kuntopiiri/lihaskuntoharjoitus) ja tunti aerobista liikuntaa (jalkapallo, koripallo, juoksu, suunnistus, hiihto). Lisäksi tähän lisättynä muu sotavalmistelu ja taisteluharjoittelu, joka on lähes joukosta riippumatta fyysistä. Tietenkin yhdestä kahteen fyysisestä harjoittelusta vapaata päivää viikosta, jolloin saadaan kaverit palautumaan.

Tuollakin harjoittelu määrällä keskiverto ihminen on aika fyysisesti uupunut kahden viikon jälkeen, jolloin tunnelman mukaan osa joutaa lepoon ja osa voi jatkaa treenaamista.

Mittarina joukon fyysisestä kunnosta pitäisin seuraavanlaista testiä: Siirtyminen taistelualueelle taisteluvälineiden (taisteluvarustus +) kanssa jalan n. 10 km maastossa. Joukon oletetun taistelun mukainen hyökkäysharjoitus, sekä siitä irtautuminen lähtötasanteelle kevyessä taisteluvarustuksessa 10km. Tätä pitäisin vasta tyydyttävänä lopputuloksena, mikäli joukko suoriutuu tästä ilman toimintakyvyn menetystä.

Tuo on varmaan hyvä peruspaketti. Tosin kohderyhmälle varmaan voi käydä aika raskaaksikin jos taistelukoulutuskin on kovaa. Itsestäni tuntuisi että "liikuntatunnit" pitäisi omistaa keveämmälle ja palauttavalle harjoittelulle, etenkin huonokuntoisille vaativa taistelukoulutus muodostuu varmaan aika raakalti anaerobiseksi rääkiksi, jossa ei palautumiselle ja peruskunnon kehittämiselle ole sijaa.

Itselläni on mieleen kehittymässä muutakin sanoisinko ei perinteisiä harjoitteita, mutta annan nyt hautua yön ylitse ja katselen uusin silmin huomenna. Tutkimus on luettu ja on märehtimistä vaille valmis.

Sen verran uskaltaisin sanoa että itse jos saisin päättää niin valvoisin seuraavia suoritteita ja ehkä tuunaisin koulutusta sen mukaan miten nämä sujuu.
-Saako kaverit nostettua (haavoittuneen) tst-toverin maasta ja kykenevätkö he etenemään suojasta suojaan kohti suojaa vihollisen tulelta 100 metrin matkan
-Kaveriden pitäisi jaksaa edetä syömien ja kontaten 100-200 metriä suhteellisen rivakasti. Ehkä yhdistelelisin syöksyjäkin sekaan. Mutta pääpaino ryömimisellä ja konttaamisella. Sanovat noiden olevan pahinta mitä jalkaväen tasitelijalle löytyy kun fyysisestä rasituksesta puhutaan. Yhdistyy voiman vaatimus, lihas kestävyyden vaatimus, aerobinen vaatimus, anaerobinen vaatimus, lisäksi pitää olla suoritustekniikat ja liikkuvuus kunnossa.
-Kiipeämistä ehkä myös. Etenkin jos AKE:een joutuminen on uhkana.
-syöksyt pitää jaksaa 200 metirä edetä syösten ja pitää jaksaa liikkua nopeasti koko tuon ajan. Etenkin AKE-olosuhteissa jos suojaa ei ole kovinkaan runsaasti niin edettävät matkat voivat muodostua pitkiksi ja täysillä pitäisi mennä. anaerobinen kestävyys korostuu AKE:ssa.
-Poteron nävertäminen, tämä pitää jaksaa tehdä jo valmiiksi rasittuneena. Tässä tänä vuonna näin sen tosi-asian että kaikki ei osaa käyttää lapiota tehokkaasti.

Tämä kaikki täysissä varusteissa. Jos jos nuo kaikki kykenee vetämään jollakin sovelletulla radalla putkeen niin mies alkaa olemaan sotavalmis fysiikan puolesta, siis nimenomaan jääkäripuolella. Kuukausi ei siihen kuitenkaan riitä porukalle joka on asteikolla tyydyttävä, vähän veikkaan. Toki on vähän niinkin että nykyinen kunnon testaaminen PV:ssä jättää näitä asioita pois, keskittyen aika pitkälle lihaskestävyyteen ja aerobiseen kestävyyteen. Toki nyt on tainnut tulla mukaan myös enemmän voimaa vaativia suoritteita.

Juoksemisesta ja marsseista en olisi niin huolissani. Toki pitkät marssit vaatii lihas kestävyyttä ja aerobista kapasiteettia, mutta tänä päivänä suomalainen sotilas kuitenkin marssisi loppujen lopuksi aika vähän. 10 kilsa maastossa taisteluvarustuksessa ei pitäisi olla kovinkaan raskas urakka tyydyttävällä pohjakunnolla?

 

[noska]

Onko se mikään ihme, etteivät osaa käyttää lapiota tehokkaasti kun nykyään aika harva kaivaa sillä vähääkään enemppä ja suurin osa omaa kokemusta juuri sen verran että on hiekkalaatikolla muovilapiolla hakannut maapalloa, jos edes senkään vertaa. Mitä yksinkertaisempi työväline, sen enemmän kokemus sen käytöstä opettaa.

VIlkaiskaapa piruuttanne vaikka youtubesta USMC:n uusia kuntotestejä (PT på engelska). Voitte yllättyä kuinka paljon siellä on yllättäviä osa-alueita kuten tavaroiden kantamista.

 

[baikal]

Onko se mikään ihme, etteivät osaa käyttää lapiota tehokkaasti kun nykyään aika harva kaivaa sillä vähääkään enemppä ja suurin osa omaa kokemusta juuri sen verran että on hiekkalaatikolla muovilapiolla hakannut maapalloa, jos edes senkään vertaa. Mitä yksinkertaisempi työväline, sen enemmän kokemus sen käytöstä opettaa.

VIlkaiskaapa piruuttanne vaikka youtubesta USMC:n uusia kuntotestejä (PT på engelska). Voitte yllättyä kuinka paljon siellä on yllättäviä osa-alueita kuten tavaroiden kantamista.

No, miettikääs miten jumalaton tavaramäärä liikkuu nykyään sotaväen mukana, viime kädessä joku tai jotkut sen myös lemppaavat. Ja mitä muuta täyteen varustettu nykyajan sotilas on kuin kuormajuhta?

 

[Second]

VIlkaiskaapa piruuttanne vaikka youtubesta USMC:n uusia kuntotestejä (PT på engelska). Voitte yllättyä kuinka paljon siellä on yllättäviä osa-alueita kuten tavaroiden kantamista.

Suurin osa keveän jalkaväen sotilasta ja yksiköistä (eli niitä jenkkien armeijan kovimpia joukkoja) suurin osa osoitti fyysisen kyvykyytensä 1.5 mailin juoksulla, etunojapunneruksilla ja olisiko ollut vatsalihasliikkeillä. Eli tuo PT, kuten se vielä 2001 tehtiin. Ihan tarkaan en muista mitä kaikkea se piti sisällään mutta ammattiarmeijalle yllättävän yksipuolinen se testi on. Sitä on muistaakseni vähän monipuolisetettu sen jälkeen, joskus pari vuotta sitten.

Käytännöt vaihtelee ja ilmeisesti edelleen jokko-osastojen komentajat itse päättävät kuntovaatimuksista. Tämä toki koskee Armeijaa, merijalkaväestä en tiedä. Armeijassa statistiikka kertoi että noin 10% joukoista testasi ja treenasi kuntoa niin sanotusti tehtävä orientoituneesti, eli katsottiin mitä toden näköisesti eteen tulevat taistelutehtävät fysiikalta vaativat ja kunnon testaaminen suhteutettiin sen mukaisesti.

Tuon tutkimuksen mukaan pääosa liikuntakoulutuksesta olikin aika puhtaasti juoksua ja marsseja, olisiko ollut 20 kilometriä viikossa juoksua ja joku 8 kilometriä marssia viikossa, keskimäärin. Tuosta jäi enää hyvin vähän aikaa liikuntakoulutuksessa millekään muulle, kuten voiman tai liikkuvuuden kehittämiseen. Ylipäätään olen aika yllättynyt koska minä kuvittelin että heillä liikuntakoulutus on varsin keskeisellä sijalla koska se on halpaa ja yksinkertaista järjestää, nähtävästi kuitenkin todellinen linjaus on tunti päivässä jokaisena arkipäivinä. Esterata oli heille aika tuntematon paikka ja aika harva suoritti sen edes kerran vuodessa.. Kuten se oli männä vuosina vielä täällä meilläkin. Muistaakseni minäkin jouduin sen suorittamaan vain sotilaiden 5-ottelun merkeissä. Toki minä sitten vapaa-aikana yritin sitä mennä läpi tst-varustuksessa (pois lukien kivääri), nuo esteradat kun on semmoinen henkilökohtainen perverssio. Esteradassa vain on se ongelma että sen kasaaminen ei ole ihan helppo homma ja jos joukko on perustettu sotaa varten niin lähimmälle esteradalle saati lasten leikkipuistolle on varmaan matkaa vähän turhankin paljon.

Venäläisillä homma oli sitten vähän toista. Jos nyt äkkiseltään muistan oikein niin jokaisen sotilaan oli vuodessa osallistuttava kolme kertaa johonkin olympia lajiin, sen lisäksi kahdesti vuodessa biathloniin ja olisiko ollut vielä jokin muukin himpun sotiaisampi moniottelu pari kertaa vuodessa. Laskuvarjosotilailla oli sitten ihan omatkin vaatimuksensa, joissa nähtävästi kehon hallinta (liikkuvuutta ja motorisia taitoja tarkoitan) oli keskeisellä sijalla. Jos yhtään luin tekstiä oikein niin miltäs kuulostaisi reserviläispohjalta semmoinen kuntotesti missä on köysilaskeutuminen missä heitettään kolme käsikranaattia ja ampumalla putsataan maahantulokohta, sitten taidetiin siirtyä vielä esteradalle missä jatkettiin kovapanosammuntojen merkeissä, ryömittiin toki piikkilangan ali. Ja jotakin muutakin pientä kivaa.

 

[koponen]

Combat Fitness Test on uusi, korvaa (korvannut?) PT:n. Siinä on noita soveltavampia juttuja.

Jos on kuukausi oletettuun rähinän alkuun niin perustetulla jengillä on työtä vuorotta joka tapauksessa. Taistelukoulutus ja muu fyysinen työ kyllä parantaa sen mitä parannettavissa on.

Jos taas mennään hitaammassa rytmissä niin ne porukat joilla on valmistelut hyvässä vaiheessa jatkavat - toivottavasti, eli vaatii hyvää johtamista - tiukkaa, kurinalaista koulutusta. Kai siinä johonkin rakoon mahtuu muutakin kuin varsinaisten suoritteiden harjoittelua.

 

[baikal]

Mielestäni olette sairastuneet valitettavan yleiseen ylisuorittamisen tautiin. Kuukaudessa puolessatoista ei karjuista taota kuntoihmeitä kirveelläkään. Keijo keskivertoressulle on aluksi ihan tarpeeksi totuttelussa uuteen rytmiin, ulos 8-4 rytmistä, telttayöpymisiin, uudenlaiseen ruokarytmiin, valvomisiin, yms. Pelkästään tehokkaasti järjestetty ampumaleiriviikko on tarpeeksi "liikunnallinen" keijolle. Ja kaiketi se asekäsittely ja ammunta olisivat ekana ohjelmistossakin, tai mistä näitä enää tietää.

Fyysisesti kevyinä päivinä ottaisin ohjelmaan esim. tunnin kahden marssin tst-varustuksessa, kuntopiiriä, voimistelua jne.

Olisi ihan helvetin pielessä homma, jos joukko olisi ryydytetty ennen sotatoimia ylirasittuneeseen tilaan...siinä ei kestä psyykekään samalla tavoin kuin suht levänneenä.

Selvästi parempikuntoisia pitäisi huomioida omilla harjoitteillaan, jotka voisivat eriytyä paljonkin massan hommista. Näin toimittiin jo vuonna -87 rvl:ssa ainakin. Minusta se toimi hyvin ja silti nämä erikko-ohjelmaa nauttineet karjut olivat ryhmissä kuin kotonaan kun leirit koittivat.

Yhtä tärkeää kuin nousujohteinen fyysinen harjoittelu on porukan säilyttäminen levänneenä ja iskussaan. Se vaatii osaamista ja uskaltamista enemmän kuin näennäistehojen hakeminen numeraalisilla suoritteilla.

 

[Second]

Eipä se yhdenlaisen suoritteen (esim marssin) korvaaminen toisenlaisella, vaikkapa esteradalla, pitäisi nostaa kokonaisrasitusta sen kummemmin. Kunhan rasitustaso on oikea. Aivan samat ongelmat on jokaisella liikuntamuodolla jos niissä rasitusta ja vaatimustasoja nostetaan liikaa.

Mitäs luulette mitkä on perus JJ:n tai asevelollisen komppaukon valmiudet hoitaa joukkonsa fyysisen suorituskyvyn nousuun tähtäävä koulutus? Siinä on ehkä parempi vetää numeroilla ja asiantuntijoiden laatimilla ohjelmilla kuin luottaa omaan "osaamiseen".

EDIT: Totta kai esim liikuntamäärät pohjaa porukan kuntotasoon ja keskimäärin se ei reserviläisillä ole kovinkaan häävi. Mutta omassa esimerkissä lähdetään siitä tilanteesta että Reserviläisillä on jo tyydyttävä kunto, cooperkin menee häkelyttävän keskimääräisellä 2500-2600 metrin lukemalla. Silloin kykenee jo mielestäni sen tunnin päivässä liikuttamaan kunhan muistaa antaa palauttavaa harjoitetta välissä. Toisaalta minulla kyse ei ole niinkään liikuntamääristä vaan pääosin suoritettavista harjoitteista ja mtä näillä tavoitellaan. Mitä tehdään ja mitä ei tehdä, minkä osuutta vähennetään ja mitä lisätään.

Ongelma taistelemalla hankittavassa fysiikassa on se että taisteluharjoituksissa mennään helposti mukavuusalueella. Ei tapahdu kehittymistä. Tässä mielessä esim syöksyjä pitäisi harjoitella juuri erikseen ja tehdä se siten että kaverit myös rasittuu eikä säästele itseään (=nousta pyngerretään ylös ja hölkötellään pari askelta ja lysähdetään kasaan kuin märkä rätti). Olkoot se sitten taistelu- tai liikuntaharjoittelua. Toinen juttu joka ehkä kuuluu samaan kastiin on tuo ryöminitä ja konttaminen. Taisteluharjoituksessa kaverit totta kai konttaa, kävelee tai ikään kuin syöksähtelee kun se on moninverroin helpompaa kuin ryömiminen. Mutta kun hommaa lähdetään tekemään siten että harjoitellaan ryömimään niin silloin ei voi kontata.

 

[Bodyguard]

Kuukausi on melkoisen lyhyt aika varsinaisesti nostaa koko joukon kuntoa. Ilmeisesti parasta olisi jakaa joukko ( heikkouksiensa mukaisesti ) ja keskittyä sitten näiden haikkojen kohtien parantamiseen. Kenellä se on lihaskunto, kenellä aerobinen kunto. Kaikille tietysti myös vahvuuksien ylläpitävää harjoitusta. Lihaskunnon pääpaino vatsa- ja selkälihaksissa, ne pitävät ihmisen "pystyssä".
Miten harjoittelu järjestetään, en osaa sanoa. Jaksottelu ehkä siten, että aamupv rasittavampaa ( fyysisempää, korkealla sykkeellä ), syöksyharjoitusta, asemanvaihtoja yms. nopeaa liikkumista vaativaa toimintaa. Iltapv tekniikkaharjoittelua ( ammunta yms. ) ja/tai pitkäkestoista harjoittelua matalammalla sykkeellä. Palautumispäiviä 1-2 viikossa riippuen henkilön lähtötasosta.
Jokaiseen harjoitukseen voimistelua mukaan ( alku/loppu ). Valmistaa kehoa ja toimii hyvänä jäähdyttelynä.
Tämä oli ehkä sellainen kompromissi.

 

[Kapiainen]

Kuten muutama kirjoittaja on jo ihan oikein todennut, kuukausi on aivan liian lyhyt aika saada aikaiseksi mitään merkittävää fyysisen kunnon osalta. Lisäksi haasteen tässä tilanteessa (joukko perustettu, arvioitu aika sotaan kuukausi) aiheuttaa se, että joukon on tehtävä tuon kuukauden aikana PALJON monenlaista hommaa, ei pelkästään kohottaa fyysistä kuntoa. Homma olisi huomattavasti yksinkertaisempaa, jos kyseessä olisi kuukauden "läskileiri", jonka ainoa tarkoitus olisi parantaa suorituskykyä/ pudottaa siinä samalla hiukan painoa.
Nyt kuitenkin tilanne on siis se, että joukko ei kertakaikkiaan voi keskittyä pelkästään fyysisen kunnon kehittämiseen, vaan se joutuu pakosti tekemään myös monenlaista muuta.
Eräs merkittävä haaste kunnon kehittymisen kannalta on kokonaisrasitus, joka väistämättä nousee tässä tilanteessa erittäin suureksi. Jo ilman varsinaista fyysistä "koulutusta" joukon fyysinen rasitus nousee suureksi. Sen lisäksi erittäin merkittävä kokonaisrasituksen nostaja on miesten henkinen paine. Jo se, että ihminen tempaistaan omasta rutiinistaan yllättäen ja vastoin hänen tahtoaan täysin outoon ympäristöön ja hänelle outoon toimintaan aiheuttaa suuren henkisen kuormituksen. Siihen kun vielä lisätään se, että kaikki tuo tapahtuu tilanteessa, jossa sota on ilmeisen todennäköinen, lisää se henkistä kuormitusta entisestään. Kuten moni varmasti tietää, ihmisen elimistö reagoi samalla tavalla, oli stressi fyysistä tai psyykkistä, on selvää että tuossa tilanteessa kokonaisrasitus on väistämättä erittäin suuri.

Näinollen fyysisen kunnon kehittymisen kannalta avainasia onkin palautuminen ja ennenkaikkea palautumisen maksimointi!

Niinpä toiminta voisi olla jotakin tällaista:
Joukon toiminnan/koulutuksen painopiste on tulevan tehtävän harjoittelussa/ valmisteluissa. Tarkoittaa siis aseenkäsittelykoulutusta ampumakoulutus ml, lähitaistelukoulutusta, taistelukoulutusta komppaniatason harjoitteluun saakka jne. Tähän päälle tulevan tehtävän valmistelut.
Näinollen liikunta painottuisi 100%:sti palautumisen edistämiseen. Kevyttä, matalatehoista verryttelynomaista liikuntaa 30-60min/ kerta, lihashuoltoa eri muodoissaan, mahdollisimman säännölliset ruokailut mahdollisimman laadukasta ruokaa syöden, mahdollisimman säännöllinen päivärytmi oikean unimäärän saamiseksi päiväunet mukaalukien.

Eli:
koska joukon kokonaiskuormitus (psyykkinen + fyysinen) on jokatapauksessa hyvin suuri, keskittyisen palautumisen maksimointiin kaikin mahdollisin keinoin...en siis pyrkisi urheilulla/liikunnalla kuormittamaan miehiä lainkaan.

Tässä siis joukko on keskivertoreserviläisiä..ammattisotilasjoukolla voisi toimia toisinkin, mutta vain hieman toisin ammattisotilaillakin.

Ehkä asiaa voisi konkretisoida vaikkapa näin:

Moni, ehkä jopa useimmat teistä ovat varmasti olleet pataljoonatason kertausharjoituksessa. Sellaisen harjoituksen meno ja meininki sisältöineen vastaa aika hyvin sitä, mitä joukko tekisi perustamisensa jälkeen sotaan saakka. Kuinka moni teistä, jotka olette em harjoituksissa olleet, on sitä mieltä että harjoitukseen olisi kaiken muun lisäksi voitu lisätä fyysisen kunnon kehittämiseen tähtäävää treeniä?! Omasta puolestani olen noissa harjoituksissa ollut usein sekä kouluttajan roolissa, että omassa sodanajan tehtävässäni toimien. Nuorempana olin varustettu sellaisella kilpakestävyysurheilijan fysiikalla jolla kehtasi kilpailla myös Suomen rajojen ulkopuolella..eli siis keskivertosotilaaksi melko hyvällä fysiikalla. En olisi voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta kuin koettaa maksimoida ravinnon, unenmäärän ja lihashuollon avulla palautumista säilyttääkseni fysiikan mahdollisimman hyvänä.
Noidenkin kokemusten perusteella en usko, että sotajoukkoa kannattaa juuri muuten fysiikan puolesta treenata kuin maksimoimalla palautumista.

 

[Bodyguard]

Kuntohan on kokonaisuus koostuen fyysisestä, henkisestä ja mentaalisesta kunnosta. Mentaalisella tarkoitan mielen kuntoa, vireyttä yms. Henkinen taas liittyy enemmän ihmisen vakaumuksiin ja arvoihin. Ovat tietysti hyvin lähellä toisiaan ja osittain "sisäkkäisiäkin". Fyysisen kunnon kohottamisen lisäksi pitää huolehtia myös joukon vireystilasta. Ei saa päästää "puutumaan/turtumaan". Mielekästä tekemistä pitäis löytyä jokaiselle. Se onkin varmaan suurimpia haasteita, kaikki eivät koe samoja asioita mielekkäitä. Esim. baikalin esiin ottamat pallopelit ovat sellaisia, mitkä useimmat ( ainakin ) miehet kokevat mielekkäiksi. Niiden heikko puoli on loukkaantumisriski. esim. jalkapallo on tilastollisesti kaikkein loukkaantumisherkin urheilulaji. Eivät ne vammat siinä mitään hengenvaarallisia ole, mutta kun ne pääsääntöisesti kohdistuvat niveliin, polviin ja nilkkoihin. Nilkka- tai polvivammainen on "ulkona" toiminnasta sitten sen loppukuukauden ( omaa kokemusta em. vammoista on vähän liikaakin ).
En tarkoita sitä, etteikö pallopelejä voisi käyttää. Pointtini on lähinnä se, että toiminta pitää sopeuttaa joukon mukaiseksi, ts. tasoryhmiin jne. Lisäksi voisi miettiä, missä tehtävissä tarvitaan minkäkinlaista kuntoa. Tosin komppaniassa ei taida kovin monta sellaista tehtävää olla, missä kunnolla ei olisi merkitystä ( keittäjät, kirjuri ? ).

Maukas, riittävä ja terveellinen ravinto edesauttaa jaksamista. Hyvä ruoka, parempi mieli. Riittävä uni ( fyysinen kunto nousee levossa ). Yhteishengen luominen ( onnistuuko ? ).
Luottamus kaveriin, esimiehiin. Kokonaisuus koostuu monista pienistä puroista. Jos sotilaan henkinen kantti pettää tai mieli järkkyy, ei erinomaisestakaan fyysisestä kunnosta ole juurikaan hyötyä. Päinvastoin, tällainen henkilö voi olla vaaraksi omilleenkin. Sitä ei vaan aina etukäteen voi huomata, valitettavasti.

Itse en ole ollut pataljoonatason kertausharjoituksissa, aina yhtymätason EK:ssa. Niihin olisi sitä fyysistä harjoitusta, lähinnä aerobista harjoittelua, voinut hyvinkin lisätä. Aika vaan ei ehkä olisi riittänyt. Lihaksia joutui kyllä jonkin verran käyttämään.

Ei taoida olla mun päivä, en oikein saa ajatustani tekstin muotoon. Sorry.

 

[Kapiainen]

Eiköhän se ajatus tuosta ihan hyvin selvinnyt..minä ainakin uskon ymmärtäneeni mitä kirjoitit..
Olennaista siis tosiaankin on huomioida se, että kokonaiskuormitus syntyy monen tekijän summana, eivätkä läheskään kaikki tekijät ole hikoilua aiheuttavia, fyysisiä tekijöitä. Kokonaiskuormituksen hallinta onkin olennainen tekijä niin työssä käyvien urheiljoiden kuin vaikkapa juuri sotilaiden fysiikan kehittämisessä. Tuo kokonaiskuormituksen hallinta tosin on osoittautunut melko haasteelliseksi myös urheiluvalmennuksessa, joten aivan varmuudella se on sitä sotilaiden ollessa urheilijoiden tilalla!
Olennaista on huomioida myös joukon tehtävä. Meillä on komppanioita, joita voisi kuukauden aikana kuormittaa suhteellisen paljonkin erilaisella urheilulla ja muilla fyysisillä harjoitteilla komppanian "omien hommien" lisäksi ja sitten taas on komppanioita joille on turha edes kuvitella mitään muuta urheilua kuin palautumisen maksimointiin tähtääviä toimia. Jääkäri- ja jalkaväkikomppaniat, PST-komppaniat, tiedustelu- ja sissijoukot ym "taistelevat" jalkaväkijoukot ovat sellaisia joilla on tuon käytettävän kuukauden aikana niin paljon suurta fyysistä kuormitusta aiheuttavaa puuhaa, ettei niille mielestäni kannata suunnitella mitään muuta "urheilua" kuin palautumisen maksimointiin tähtäävää toimintaa.
He, ketkä ovat olleet jääkäri- tai jalkaväkikomppaniassa pataljoonatason kertausharjoituksessa tietävät kyllä mistä puhun..

 

[juhapar]

Tuollaisessa kuukauden Ylimääräisessä Kertausharjoituksessa (TM) varmaan (päällystötehtävissä ainakin) jää unet sangen vähiin. Näin ainakin kymmenen vuotta sitten jo siinä pataljoonassa, jonka komentopaikalla haahuilin kymmenkunta vuorokautta. Unta keskimäärin 3 - 4 h/vrk. Syönti vähän milloin sattuu. Paino putosi useampia kiloja. Palautetilaisuudesta lämpimässä luentosalissa en paljon muista. Mikä olisi sitten tilanne, kun lauma konttorirottia ja muita istumatyöläisiä käskettäisiin riviin... Hyvin vahvasti komppaan jälleen kerran Kapiaista. Vaikkakin vain muutaman kertausharjoituksen perusteella. Unen puute, normaalia arkielämää suurempi liikunnan ja ulkoilman määrä yhdistettyn tilanteen aiheuttamaan hermopaineeseen varmasti vaikuttaa jotenkin jokaiseen.

 

[setämies]

Eiköhän se ajatus tuosta ihan hyvin selvinnyt..minä ainakin uskon ymmärtäneeni mitä kirjoitit..
Olennaista siis tosiaankin on huomioida se, että kokonaiskuormitus syntyy monen tekijän summana, eivätkä läheskään kaikki tekijät ole hikoilua aiheuttavia, fyysisiä tekijöitä. Kokonaiskuormituksen hallinta onkin olennainen tekijä niin työssä käyvien urheiljoiden kuin vaikkapa juuri sotilaiden fysiikan kehittämisessä. Tuo kokonaiskuormituksen hallinta tosin on osoittautunut melko haasteelliseksi myös urheiluvalmennuksessa, joten aivan varmuudella se on sitä sotilaiden ollessa urheilijoiden tilalla!
Olennaista on huomioida myös joukon tehtävä. Meillä on komppanioita, joita voisi kuukauden aikana kuormittaa suhteellisen paljonkin erilaisella urheilulla ja muilla fyysisillä harjoitteilla komppanian "omien hommien" lisäksi ja sitten taas on komppanioita joille on turha edes kuvitella mitään muuta urheilua kuin palautumisen maksimointiin tähtääviä toimia. Jääkäri- ja jalkaväkikomppaniat, PST-komppaniat, tiedustelu- ja sissijoukot ym "taistelevat" jalkaväkijoukot ovat sellaisia joilla on tuon käytettävän kuukauden aikana niin paljon suurta fyysistä kuormitusta aiheuttavaa puuhaa, ettei niille mielestäni kannata suunnitella mitään muuta "urheilua" kuin palautumisen maksimointiin tähtäävää toimintaa.
He, ketkä ovat olleet jääkäri- tai jalkaväkikomppaniassa pataljoonatason kertausharjoituksessa tietävät kyllä mistä puhun..

Totuuden sanoja. Palautuminen on iso osa hommaa ja se tuppaa jäämään muutenkin lyhyeksi lähes poikkeuksetta. Ei sinne toiminnan väliin juuri tilaa ylimääräiselle urheilulle jää.

 

[baikal]

Eiköhän se ajatus tuosta ihan hyvin selvinnyt..minä ainakin uskon ymmärtäneeni mitä kirjoitit..
Olennaista siis tosiaankin on huomioida se, että kokonaiskuormitus syntyy monen tekijän summana, eivätkä läheskään kaikki tekijät ole hikoilua aiheuttavia, fyysisiä tekijöitä. Kokonaiskuormituksen hallinta onkin olennainen tekijä niin työssä käyvien urheiljoiden kuin vaikkapa juuri sotilaiden fysiikan kehittämisessä. Tuo kokonaiskuormituksen hallinta tosin on osoittautunut melko haasteelliseksi myös urheiluvalmennuksessa, joten aivan varmuudella se on sitä sotilaiden ollessa urheilijoiden tilalla!
Olennaista on huomioida myös joukon tehtävä. Meillä on komppanioita, joita voisi kuukauden aikana kuormittaa suhteellisen paljonkin erilaisella urheilulla ja muilla fyysisillä harjoitteilla komppanian "omien hommien" lisäksi ja sitten taas on komppanioita joille on turha edes kuvitella mitään muuta urheilua kuin palautumisen maksimointiin tähtääviä toimia. Jääkäri- ja jalkaväkikomppaniat, PST-komppaniat, tiedustelu- ja sissijoukot ym "taistelevat" jalkaväkijoukot ovat sellaisia joilla on tuon käytettävän kuukauden aikana niin paljon suurta fyysistä kuormitusta aiheuttavaa puuhaa, ettei niille mielestäni kannata suunnitella mitään muuta "urheilua" kuin palautumisen maksimointiin tähtäävää toimintaa.
He, ketkä ovat olleet jääkäri- tai jalkaväkikomppaniassa pataljoonatason kertausharjoituksessa tietävät kyllä mistä puhun..

Totuuden sanoja. Palautuminen on iso osa hommaa ja se tuppaa jäämään muutenkin lyhyeksi lähes poikkeuksetta. Ei sinne toiminnan väliin juuri tilaa ylimääräiselle urheilulle jää.

Ja kun karjut pidetään koko ajan jossain työntohinassa niin psyyke kestää paremmin...ei ole aikaa mätvehtiä muita asioita.

 

[Second]

Eiköhän se ajatus tuosta ihan hyvin selvinnyt..minä ainakin uskon ymmärtäneeni mitä kirjoitit..
Olennaista siis tosiaankin on huomioida se, että kokonaiskuormitus syntyy monen tekijän summana, eivätkä läheskään kaikki tekijät ole hikoilua aiheuttavia, fyysisiä tekijöitä. Kokonaiskuormituksen hallinta onkin olennainen tekijä niin työssä käyvien urheiljoiden kuin vaikkapa juuri sotilaiden fysiikan kehittämisessä. Tuo kokonaiskuormituksen hallinta tosin on osoittautunut melko haasteelliseksi myös urheiluvalmennuksessa, joten aivan varmuudella se on sitä sotilaiden ollessa urheilijoiden tilalla!
Olennaista on huomioida myös joukon tehtävä. Meillä on komppanioita, joita voisi kuukauden aikana kuormittaa suhteellisen paljonkin erilaisella urheilulla ja muilla fyysisillä harjoitteilla komppanian "omien hommien" lisäksi ja sitten taas on komppanioita joille on turha edes kuvitella mitään muuta urheilua kuin palautumisen maksimointiin tähtääviä toimia. Jääkäri- ja jalkaväkikomppaniat, PST-komppaniat, tiedustelu- ja sissijoukot ym "taistelevat" jalkaväkijoukot ovat sellaisia joilla on tuon käytettävän kuukauden aikana niin paljon suurta fyysistä kuormitusta aiheuttavaa puuhaa, ettei niille mielestäni kannata suunnitella mitään muuta "urheilua" kuin palautumisen maksimointiin tähtäävää toimintaa.
He, ketkä ovat olleet jääkäri- tai jalkaväkikomppaniassa pataljoonatason kertausharjoituksessa tietävät kyllä mistä puhun..

Totuuden sanoja. Palautuminen on iso osa hommaa ja se tuppaa jäämään muutenkin lyhyeksi lähes poikkeuksetta. Ei sinne toiminnan väliin juuri tilaa ylimääräiselle urheilulle jää.

Ja kun karjut pidetään koko ajan jossain työntohinassa niin psyyke kestää paremmin...ei ole aikaa mätvehtiä muita asioita.

Tämä viimeinen on jäänyt kaikumaan mieleen. Kyse ei ole tosiaan niinkään fyysiestä suorituskyvystä tässä tapauksessa, mutta ainakin itse huomasin että muutaman vuoden tauon jälkeen se on jo jonkinlainen shokki koko tuo sotatouhu. Olla maastossa ja toimia niinkuin siellä pitäisi toimia.

Sitten kun parilla MPK:n kurssilla kävi niin sopeutumisongelmat tasottui kummasti. Sitä pääsi nopeammin kiinni hommiin ja kykeni ottamaan hommat sellaisella terveellisellä huumorilla.

 

[Kapiainen]

mutta ainakin itse huomasin että muutaman vuoden tauon jälkeen se on jo jonkinlainen shokki koko tuo sotatouhu. Olla maastossa ja toimia niinkuin siellä pitäisi toimia.

No, tosiasia on että maasto-olosuhteissa oleminen kuluttaa siihen hyvin tottunutta ammattisotilastakin todella paljon, voi vain kuvitella miten siviilielämän olosuhteisiin tottunut reserviläinen on kovilla joutuessaan "muuttamaan" telttaan metsän keskelle asumaan. Se on jo kesäkeleissäkin raskasta siihen hyvin tottuneellekin..saati sitten talvella siviilimaailmaan tottuneelle kaverille. Jo se, että "asuu" maastossa teltassa on raskasta ja kuluttavaa..vaikkei siellä pitäisi edes tehdä mitään muuta kuin olla ja selviytyä. Saati sitten jos joutuu "selviytymisen" lisäksi tekemään jopa äärimmäisen raskasta fyysistä työtä 10-12h päivässä..usein jopa enemmänkin.

 

[Bodyguard]

mutta ainakin itse huomasin että muutaman vuoden tauon jälkeen se on jo jonkinlainen shokki koko tuo sotatouhu. Olla maastossa ja toimia niinkuin siellä pitäisi toimia.

No, tosiasia on että maasto-olosuhteissa oleminen kuluttaa siihen hyvin tottunutta ammattisotilastakin todella paljon, voi vain kuvitella miten siviilielämän olosuhteisiin tottunut reserviläinen on kovilla joutuessaan "muuttamaan" telttaan metsän keskelle asumaan. Se on jo kesäkeleissäkin raskasta siihen hyvin tottuneellekin..saati sitten talvella siviilimaailmaan tottuneelle kaverille. Jo se, että "asuu" maastossa teltassa on raskasta ja kuluttavaa..vaikkei siellä pitäisi edes tehdä mitään muuta kuin olla ja selviytyä. Saati sitten jos joutuu "selviytymisen" lisäksi tekemään jopa äärimmäisen raskasta fyysistä työtä 10-12h päivässä..usein jopa enemmänkin.

Omalta osaltani ehkä se kaikkein raskain asia kertauksissa oli unen puute. Siitä kärsi tarkkaavaisuus ja ärtyi helposti aika pienillekin jutuille. Unta oli kyllä periaatteessa se 6-8 tuntia vrk:ssa, mutta kun se uni oli sellaisissa 1-2 tunnin pätkissä.