Northrop Grumman E-2D Advanced Hawkeye

John Hilly

Ylipäällikkö
Uusi Hawkeye pystyy havaitsemaan PAK-FA:n ym. ja ohjaamaan Super Hornetien AMRAAMIT maaliin UHF -tutkallaan.



1*QSPG33s6qosubmWvo9dRtQ.jpeg

E-2D Advanced Hawkeyes. Northrop Grumman photo
The U.S. Navy’s Next Hawkeye Plane Can Detect Stealth Fighters
Specifically, the next generation of Russian and Chinese fighters

The addition of the aerial refueling capability will allow the E-2D to provide longer on-station times at greater ranges, extending its mission.

According to Northrop Grumman, the new upgrade includes the probe and associated piping, electrical and lighting upgrades and “long endurance seats that will enhance field of view in the cockpit and reduce fatigue over longer missions.”

The E-2D’s aerial refueling capability has under development since 2013, when the Navy awarded Northrop Grumman an engineering, manufacturing and development contract. Testing — which will include three modified aircraft — will continue through 2018. The Navy expects to start a production cut-in in 2018 and start retrofits that year.

1*BykIhu8_uGXPL1aEuDrzzw.jpeg

E-2D Advanced Hawkeye. Northrop Grumman photo
The E-2D is a particularly important asset for the U.S. Navy because of its state-of-the-art radar — as Rear Adm. Mike Manazir, then the Navy’s director of air warfare, described the concept in detail to me and my good friend Sam LaGrone at the U.S. Naval Institute just before Christmas in 2013.

The E-2D is the Navy’s primary means of defending against low-observable cruise missiles, ballistic missiles and enemy aircraft. And, indeed, given the capabilities of its UHF-band radar, the E-2D may be the Navy’s trump card against future Russian and Chinese stealth aircraft.

The E-2D’s Lockheed Martin AN/APY-9 UHF-band radar is the central feature of the Advanced Hawkeye.

Both friend and foe alike have touted UHF radars as an effective countermeasure to stealth technology. One early public example of that is a paper prepared by Arend Westra that appeared in the National Defense University’s Joint Forces Quarterly academic journal in the fourth-quarter issue of 2009.

Buy ‘Ghost Fleet: A Novel of the Next World War’
“It is the physics of longer wavelength and resonance that enables VHF and UHF radar to detect stealth aircraft,” Westra wrote in his article, titled “Radar vs. Stealth.”

UHF-band radars operate at frequencies between 300 MHz and one GHz, which results in wavelengths that are between 10 centimeters and one meter long. Typically, due to the physical characteristics of fighter-sized stealth aircraft, they must be optimized to defeat higher frequencies in the Ka, Ku, X, C and parts of the S-bands.

There is a resonance effect that occurs when a feature on an aircraft — such as a tail-fin tip — is less than eight times the size of a particular frequency wavelength. That omnidirectional resonance effect produces a “step change” in an aircraft’s radar cross-section.

Effectively, what that means is that small stealth aircraft that do not have the size or weight allowances for two feet or more of radar absorbent material coatings on every surface are forced to make trades as to which frequency bands they are optimized for.

1*xRyc259PgDtsneg9OSDriQ.jpeg

E-2D Advanced Hawkeye. Northrop Grumman photo
That would include aircraft like the Chengdu J-20, Shenyang J-31, Sukhoi PAK-FA and, indeed, the United States’ own Lockheed Martin F-22 Raptor and tri-service F-35 Joint Strike Fighter.

Only very large stealth aircraft without protruding empennage surfaces — like the Northrop Grumman B-2 Spirit or the forthcoming Long Range Strike Bomber — can meet the requirement for geometrical optics regime scattering.

Effectively, that means the E-2D’s AN/APY-9 radar can see stealth aircraft like the J-20 or J-31.

Pentagon and industry officials concede that low-frequency radars operating in the VHF and UHF bands can detect and even track low-observable aircraft — that’s just physics. But conventional wisdom has always held that such systems cannot generate a “weapons-quality” track — or in other words, are unable to guide a missile onto a target.

“Poor resolution in angle and range … has historically prevented these radars from providing accurate targeting and fire control,” Westra wrote.

However, electronic scanning and new signal processing techniques have mitigated those shortcomings to an extent. And there are other techniques in development, such as linking multiple low-frequency radars via high-speed data links, which might enable those radars to generate weapons-quality tracks. But industry officials say those technologies are not ready for prime time.

Yet it is possible that the U.S. Navy and Lockheed may have already solved the problem. The service openly talks about the E-2D’s role as the central node of its NIFC-CA battle network to defeat enemy air and missile threats. Under the NIFC-CA “From the Air” construct, the APY-9 radar would act as a sensor to cue Raytheon AIM-120 AMRAAM air-to-air missiles for Boeing F/A-18E/F Super Hornets fighters via the Link-16 data link.


Moreover, the APY-9 would also act as a sensor to guide Raytheon Standard SM-6 missiles launched from Aegis cruisers and destroyers against targets located beyond the ships’ SPY-1 radars’ horizon via the Cooperative Engagement Capability data link under the NIFC-CA “From the Sea” construct.

In fact, the Navy has demonstrated live-fire NIFC-CA missile shots using the E-2D’s radar to guide SM-6 missiles against over-the-horizon shots — which by definition means the APY-9 is generating a weapons quality track.

All of that means that the E-2D — paired with F/A-18E/Fs, F-35Cs or an Aegis cruiser — is the perfect weapon to defeat enemy stealth fighters like the J-20 or J-31. Thus, extending the E-2D mission radius and time of station just helps the Advanced Hawkeye become an even more effective weapon.


https://warisboring.com/the-u-s-nav...tect-stealth-fighters-51023944fcbe#.ushhqwqhy
 
Uusi Hawkeye pystyy havaitsemaan PAK-FA:n ym. ja ohjaamaan Super Hornetien AMRAAMIT maaliin UHF -tutkallaan.



1*QSPG33s6qosubmWvo9dRtQ.jpeg

E-2D Advanced Hawkeyes. Northrop Grumman photo
The U.S. Navy’s Next Hawkeye Plane Can Detect Stealth Fighters
Specifically, the next generation of Russian and Chinese fighters





https://warisboring.com/the-u-s-nav...tect-stealth-fighters-51023944fcbe#.ushhqwqhy

tällaisia 4 kpl tekisi eetvarttia meillekkin!
tai oikeasti voidaanko vastaavaa laitetta rakentaa CASAn kyytiin? Olisi sama huoltopohja??!!
 
tällaisia 4 kpl tekisi eetvarttia meillekkin!
tai oikeasti voidaanko vastaavaa laitetta rakentaa CASAn kyytiin? Olisi sama huoltopohja??!!

Casasta on olemassa AEW&C-malli mutta siihen pitäisi tietysti sovittaa Hawkeyen tutkan antenni. Mitään teknistä estettä ei varmaan ole kunhan joku raottaa lompsaa ja maksaa integroinnit sekä testaukset.
 
tällaisia 4 kpl tekisi eetvarttia meillekkin!
tai oikeasti voidaanko vastaavaa laitetta rakentaa CASAn kyytiin? Olisi sama huoltopohja??!!

Hawkeyet kieltämättä parantaisivat ennakkovaroituskykyä huomattavasti, kun kohteita voisi havaita jo kaukaa rajojen takaa. Valitettavasti en usko, että meillä on ilma-alivoimaisina ja vihollisen ilmatorjunnan vaikutuspiirissä kovin hyviä mahdollisuuksia tutkavalvontalentokoneiden operointiin. Jos ilmavoimia oltaisiin muutenkin laajentamassa reilulla kädellä, niin sitten tilanne olisi eri, mutta eiköhän Suomi lennä jatkossakin korkeintaan n. 60-70 hävittäjällä.

Toinen ongelma muodostuu hinnasta, Wikin perusteella E-2D liikkuu jossakin 150-200 miljoonan dollarin luokassa. Yhden tutkakoneen hinnalla voisi siis hankkia karkeasti 10 maasijoitteista tutkaa, kun peilataan GroundMasterien hankintaan. Neljä tutkakonetta vai 40 maasijoitteista tutkaa lisää? Suomen tilanteessa ehkä ne maasijoitteiset tutkat, kiitos, saapahan vihollinen pitää hupia oikein kunnolla yli 50 KEVA-tutkan lamauttamisessa.

Casasta on olemassa AEW&C-malli mutta siihen pitäisi tietysti sovittaa Hawkeyen tutkan antenni. Mitään teknistä estettä ei varmaan ole kunhan joku raottaa lompsaa ja maksaa integroinnit sekä testaukset.

Juu ei kiitos, Suomen ei kannata lähteä istuttamaan Hawkeyen sisukaluja Casaan. Alustassa mahdollisesti saadut säästöt jäävät minimaalisiksi, ja kehitystyöhön sisältyy riskejä. Samalla täydennettävyys kriisiaikana on heikompi, kun kalusto ei ole yhteensopivaa amerikkalaisen kanssa. (Periaatteessa C-295 ja E-2D ovat varmaan molemmat aika yksinkertaisia lennettäviä, jos toista on jo lentänyt, mutta huoltopuoli voi muodostaa suuremman ongelman...)
 
Hawkeyet kieltämättä parantaisivat ennakkovaroituskykyä huomattavasti, kun kohteita voisi havaita jo kaukaa rajojen takaa. Valitettavasti en usko, että meillä on ilma-alivoimaisina ja vihollisen ilmatorjunnan vaikutuspiirissä kovin hyviä mahdollisuuksia tutkavalvontalentokoneiden operointiin. Jos ilmavoimia oltaisiin muutenkin laajentamassa reilulla kädellä, niin sitten tilanne olisi eri, mutta eiköhän Suomi lennä jatkossakin korkeintaan n. 60-70 hävittäjällä.

Toinen ongelma muodostuu hinnasta, Wikin perusteella E-2D liikkuu jossakin 150-200 miljoonan dollarin luokassa. Yhden tutkakoneen hinnalla voisi siis hankkia karkeasti 10 maasijoitteista tutkaa, kun peilataan GroundMasterien hankintaan. Neljä tutkakonetta vai 40 maasijoitteista tutkaa lisää? Suomen tilanteessa ehkä ne maasijoitteiset tutkat, kiitos, saapahan vihollinen pitää hupia oikein kunnolla yli 50 KEVA-tutkan lamauttamisessa.



Juu ei kiitos, Suomen ei kannata lähteä istuttamaan Hawkeyen sisukaluja Casaan. Alustassa mahdollisesti saadut säästöt jäävät minimaalisiksi, ja kehitystyöhön sisältyy riskejä. Samalla täydennettävyys kriisiaikana on heikompi, kun kalusto ei ole yhteensopivaa amerikkalaisen kanssa. (Periaatteessa C-295 ja E-2D ovat varmaan molemmat aika yksinkertaisia lennettäviä, jos toista on jo lentänyt, mutta huoltopuoli voi muodostaa suuremman ongelman...)

Joo, toivoton homma olisi istuttaa CASAan tuo systeemi.
Kallis ja riskialtis
Mutta tuosta voisi olla apu lennettäessä kauempana rintamasta.. Sinne ei S400 yltäisi ja silti saisi jatkuvasti tietoa horisontista.. :)
 
Juu ei kiitos, Suomen ei kannata lähteä istuttamaan Hawkeyen sisukaluja Casaan. Alustassa mahdollisesti saadut säästöt jäävät minimaalisiksi, ja kehitystyöhön sisältyy riskejä. Samalla täydennettävyys kriisiaikana on heikompi, kun kalusto ei ole yhteensopivaa amerikkalaisen kanssa. (Periaatteessa C-295 ja E-2D ovat varmaan molemmat aika yksinkertaisia lennettäviä, jos toista on jo lentänyt, mutta huoltopuoli voi muodostaa suuremman ongelman...)

Samaa mieltää siitä kannattaako. Mutta täysin mahdollista se varmasti olisi :)
 
Hawkeyen hintalappu olisi luultavasti 200milj€ kieppeillä. Liian kallis meille. Käytettyjä HawkEyejä on joskus ollut edullisemmin kaupan mutta niitä ei sitten ole säädetty häivemaaleja vastaan. AEW-koneista joutuisimme tyytymään halvimpiin, esimerkiksi Embaer R-99 tai sitten joku kopteri.
 
Mutta tuosta voisi olla apu lennettäessä kauempana rintamasta.. Sinne ei S400 yltäisi ja silti saisi jatkuvasti tietoa horisontista.. :)

No, S-400:n pitkäkantamaisin ohjushan yltää 400 kilometriin. Se ei tietenkään tuhoa kaikkea lentävää tieltään 400 kilometrin säteellä, mutta jos se jotakin pudottaa 250 tai 350 kilometrin päässä, niin nimenomaan hitaan ja liikehtimiskyvyttömän, kymppikilometrissä lentävän tutkavalvontalentokoneen.

Epäilemättä kone voisi lentää jossakin Pohjanlahdella, mutta silloin koneen kyky tuottaa ilmatilannekuvaa kyllä kärsii tutkahorisontin ja myös pitkän etäisyyden takia. Jotta Suomi voi hyödyntää kunnolla tuollaista pientä tutkavalvontalentokonetta, niin meillä täytyy olla ilmaherruus ja meidän pitää kyetä tuhoamaan vihollisen pitkän kantaman ilmatorjunta kokonaisuudessaan. Sen jälkeen taivas on vapaa tukea omia ilmaoperaatioita ko. koneella. Meillä tuskin on siihen aineksia, ellei Venäjä sitten sössi asioitaan ihan täysin ja ryhdy sotaan Turkkia ja Ukrainaa ja Baltian maita ja Suomea vastaan - yhtäaikaisesti.

Samaa mieltää siitä kannattaako. Mutta täysin mahdollista se varmasti olisi :)

Juu. Meillä on Hawkeye-Casa ja Puolalla sekasikiötelatykkinsä, joka kaatuu ammuttaessa putki sivusuuntaan. Kaikki on näköjään mahdollista. :D
 
No, S-400:n pitkäkantamaisin ohjushan yltää 400 kilometriin. Se ei tietenkään tuhoa kaikkea lentävää tieltään 400 kilometrin säteellä, mutta jos se jotakin pudottaa 250 tai 350 kilometrin päässä, niin nimenomaan hitaan ja liikehtimiskyvyttömän, kymppikilometrissä lentävän tutkavalvontalentokoneen.

Epäilemättä kone voisi lentää jossakin Pohjanlahdella, mutta silloin koneen kyky tuottaa ilmatilannekuvaa kyllä kärsii tutkahorisontin ja myös pitkän etäisyyden takia. Jotta Suomi voi hyödyntää kunnolla tuollaista pientä tutkavalvontalentokonetta, niin meillä täytyy olla ilmaherruus ja meidän pitää kyetä tuhoamaan vihollisen pitkän kantaman ilmatorjunta kokonaisuudessaan. Sen jälkeen taivas on vapaa tukea omia ilmaoperaatioita ko. koneella. Meillä tuskin on siihen aineksia, ellei Venäjä sitten sössi asioitaan ihan täysin ja ryhdy sotaan Turkkia ja Ukrainaa ja Baltian maita ja Suomea vastaan - yhtäaikaisesti.



Juu. Meillä on Hawkeye-Casa ja Puolalla sekasikiötelatykkinsä, joka kaatuu ammuttaessa putki sivusuuntaan. Kaikki on näköjään mahdollista. :D

Aivan. Mutta luulisin, että meidän ilmatorjuntakin tässä vielä kehittyy, että vaikka S400 onkin jännittävä vastus, niin siitäkin voitanee ottaa oikeilla vastalääkkeillä niskalenkki... :)
Kyllä Hawkeye puoltaisi paikkaansa. Tosin aivan ihannemaalihan tuo on IT.lle, hidas, näkyy tutkassa, kuin kuumailmapallo torin kulmalla jnejne.. Mutta harjoitus tekee mestarin ja tämä olisi kallis harjoitus, ei ehkä tarpeellinen harjoitus..
Mun ajatus on lähinnä "ideaalimaailma" ajatus, eli meillä olisi dollareita käytettävissä sinne minne haluamme ne allokoida. Siis vapaata budjetista unelmia :)
 
Muuten, jos jenkit pystyvät havaitsemaan idän häivekoneet, eikö Venäjäkin kohta havaitse F-35:t? Kysyn vaan...
 
Muuten, jos jenkit pystyvät havaitsemaan idän häivekoneet, eikö Venäjäkin kohta havaitse F-35:t? Kysyn vaan...
Totta kai pystyy, ei uhf-tutka mikään uusi keksintö ole. Noiden ongelmana on aina ollut huono tarkkuus. Pystyvät antamaan ennakkovaroituksen kyllä, "jotain tulossa tuosta suunnasta". Mutta ohjuslaukaisuun tarvitaan maalin suunta, etäisyys ja nopeus.
Uusi juttu tuossa on se että tutka pystyy myös maalittamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jos Suomi olisi Naton jäsen, 16 kappaletta Boeing E-3 Sentry -tutkavalvontakonetta olisi odottamassa tehtävää Geilenkirchenin tukikohdassa Saksassa.

http://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_48904.htm

Omasta puolustusbudjetista saattaisi juuri ja juuri riittää rahaa muutaman Saab Erieyen tms. vuokraamiseen Ruotsista.

Itse olen alkanut pohtimaan, että tutkakoneet mahtavat kaltaisellemme etulinjan maalle olla menneen talven lumia S-400:n sekä erinäisten pitkän kantaman ilmataisteluohjusten (esim. K-100) vuoksi kutne Huhta mainitsi. Olipa Sentryn tutka kuinka tehokas tahansa, ei se kykene havaitsemaan tutkahorisontin taakse. Erityisen pitkän kantaman ilmataisteluohjuksiahan voi muokata esim. ilmatorjuntaohjuksista ja pitää näitä reservissä ihan vain muutamia kappaleita juurikin yllättäviin AWACS / tankkeritorjuntaoperaatioihin.

Toki koko AWACS-konsepti on vanhentunut, ei tehokkaalla tiedonsiirrolla itse lentävässä koneessa tarvitse muuta olla kuin tutka, ei johtokeskusta. Oikea paikka tutkalle ja IR-passiivisensorille on kiertorata, kuten USA:ssa aikoinaan 1990-luvulla suunniteltiin. Sieltä käsin voi pohtia kuinka iso tutkapoikkipinta-ala lentokoneella on kun se havaitaan lähes suoraan ylhäältä. Oikea organisaatio tällaisen järjestelmän rakentamiseksi on EU tai NATO.
 
Itse olen alkanut pohtimaan, että tutkakoneet mahtavat kaltaisellemme etulinjan maalle olla menneen talven lumia S-400:n sekä erinäisten pitkän kantaman ilmataisteluohjusten (esim. K-100) vuoksi kutne Huhta mainitsi. Olipa Sentryn tutka kuinka tehokas tahansa, ei se kykene havaitsemaan tutkahorisontin taakse. Erityisen pitkän kantaman ilmataisteluohjuksiahan voi muokata esim. ilmatorjuntaohjuksista ja pitää näitä reservissä ihan vain muutamia kappaleita juurikin yllättäviin AWACS / tankkeritorjuntaoperaatioihin.

Toki koko AWACS-konsepti on vanhentunut, ei tehokkaalla tiedonsiirrolla itse lentävässä koneessa tarvitse muuta olla kuin tutka, ei johtokeskusta. Oikea paikka tutkalle ja IR-passiivisensorille on kiertorata, kuten USA:ssa aikoinaan 1990-luvulla suunniteltiin. Sieltä käsin voi pohtia kuinka iso tutkapoikkipinta-ala lentokoneella on kun se havaitaan lähes suoraan ylhäältä. Oikea organisaatio tällaisen järjestelmän rakentamiseksi on EU tai NATO.


Mahdollisesti. Mutta paremman puutteessa täytyy tulla toimeen sillä mitä on. Aika monet maat edelleen luottavat AWACSeihin.

Useimmiten AWACS:lla tarkoitetaan yhdysvaltalaista konetyyppiä E-3 Sentry. Vastaavia koneita on kuitenkin Yhdysvaltain ilmavoimien lisäksi myös muun muassa Venäjällä (Beriev A-50) ja Ruotsilla (Erieye). E-3C:n versioita on käytössä Yhdysvaltain ilmavoimien 33 koneen lisäksi NATO:lla (17 kpl), Saudi-Arabialla, Ranskalla (4 kpl) ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla (7 kpl). NATO:n 17 konetta ovat kaikki rekisteröity Luxemburgiin ja kantavat maan värejä, siitä huolimatta ettei maalla ole lainkaan ilmavoimia... Yhdysvaltain laivastolla on käytössä myös E-3C:tä pienempi E-2 Hawkeye AWACS-kone. Tätä konetta käyttää myös Israel, jonka käytössä E-2C vaikutti ratkaisevasti Bekaan laakson ilmataisteluihin vuonna 1982, jolloin israelilaiset tuhosivat ilmaan 80 - 90 syyrialaista konetta vain vähäisin omin tappioin.

Pallo on pyöreä. Horisontin taakse ei näe avaruudestakaan. Paitsi horisontin taakse näkevällä tutkalla. Mutta kohtalaisen kauas muutamalla AWACSilla silti näkee.

Lennettäessä 10 kilomerin korkeudessa radiohorisontti on noin 410 kilometrin etäisyydellä. Tämä tarkoittaa, että AWACS-kone näkee periaatteessa tasaisella maalla tai merellä pinnassa lentävät maalit tältä etäisyydeltä. Maanpinnalla 20 metrin mäellä oleva ja 20 metrin mastolla varustettu tutka näkee 20 metrin korkeudessa lentävät koneet noin 55 kilometrin etäisyydelle. Yhtä AWACS:ia kohti tarvitaan siis em. tilanteessa noin 64 tutka-asemaa. AWACS on oleellinen mm. risteilyohjusten ja muiden matalalla lentävien kohteiden torjunnassa... Koska AWACS on erittäin liikkuva järjestelmä, sen merkitys on erityisen suuri liikkuvissa sotatoimissa tai toimittaessa oman maan ulkopuolella... AWACS-tyyppinen kone on nykyaikaisen ilmavoiman sekä myös epäsuoran tulen johtamisen oleellinen komponentti.

Mutta kehitys kehittyy. AWACS voi pian olla menneen talven lumia.

Koneet ovat kalliita, (E-3 Sentry maksaa 270 miljoonaa dollaria kappale), eli ne ovat rajallinen resurssi. Kalleutta korostaa vielä se, että yhdellä koneella ei kyetä jatkuvaan 24/7-valvontaan. Koska kone on kallis ja vaarallinen, sen torjuntaan kannattaa myös panostaa. Sotilaallisesti kehittyneiden valtioiden välisissä sodissa AWACS-koneiden vastaiset sotatoimet ja -tekniikat ovat todennäköisesti osa tärkeintä ja salaisinta taktiikkaa... Vuoristossa koneen tutka ei näe vuorten (mäkien, vaarojen) taakse, jonne muodostuu laajoja katveita. Tätä tosin voidaan kompensoida toisella AWACS-koneella. Koneiden tutkakuvat yhdistämällä saadaan melko hyvä kokonaiskuva... Elektroniikka (tiedot keräävä tutka ja tiedot välittävä radio) on keskeisessä osassa näissä koneissa, joten ne ovat periaatteessa elektronisen sodankäynnin hyvä kohde.

https://fi.wikipedia.org/wiki/AWACS
 
Muistan lukeneeni jonkun Ilkka Remeksen jännärin, missä suomalaisen SIGINT-koneen lentäessä tiedustelulentoa itärajaa pitkin rauhan aikana, venäläinen PAK-FA yllättääkin sen täysin niin, ettei sitä huomata kuin ilmeisesti vasta näköetäisyydeltä. Lopulta suomalainen kone joutuu tekemään rajun väistöliikkeen venäläisen tullessa turhan lähelle, minkä jälkeen venäläinen lentää takaisin venäjälle ennen Hornettien saapumista. Että silleen.
 
Muistan lukeneeni jonkun Ilkka Remeksen jännärin, missä suomalaisen SIGINT-koneen lentäessä tiedustelulentoa itärajaa pitkin rauhan aikana, venäläinen PAK-FA yllättääkin sen täysin niin, ettei sitä huomata kuin ilmeisesti vasta näköetäisyydeltä. Lopulta suomalainen kone joutuu tekemään rajun väistöliikkeen venäläisen tullessa turhan lähelle, minkä jälkeen venäläinen lentää takaisin venäjälle ennen Hornettien saapumista. Että silleen.
Kone oli ensimmäisiä proto versioita tuohon aikaan ja varmasti aseistamaton vielä päälle. Siksi kyseinen kirja jäi lukematta likipitäen tuon kohdan jälkeen. Erehdyin ostamaan myös uusimman kirjan ja samaa höttöä jälleen kerran. Täyttä paskaa siis.
 
Pallo on pyöreä. Horisontin taakse ei näe avaruudestakaan. Paitsi horisontin taakse näkevällä tutkalla. Mutta kohtalaisen kauas muutamalla AWACSilla silti näkee.

Ilman muuta, eikä toki edes venäläisase osu aina (pun intended). Avaruudesta käsin tutkasatelliitteja ja niitä tukevia IR-satelliitteja pitäisi olla verkosto, ei kyse ole muutamista tai yksittäisistä satelliiteista. Toki satelliittejakin voi puolestaan torjua ja häiritä eri keinoin.

Suomen maantieteellinen asema etulinjan maana on erilainen kuin monella muulla valtiolla. Esimerkiksi Ruotsin tarpeisiin tutkakoneet sopivat aivan mainiosti, eikä toki NATO:n tutkakoneiden tuesta olisi Suomelle mitään haittaa. Mutta kun sodimme omalla maaperällä pystynemme luomaan oman ilmatilannekuvan muilla keinoin - tulevaisuudessa myös erilaisin passiivisin keinoin. Rajan takaa tietoja voi tulla sitten ir-satelliiteilta, ELINT/COMINT-keinoin ja mahdollisesti erilaisilta "riistakameroilta".
 
Muistan lukeneeni jonkun Ilkka Remeksen jännärin, missä suomalaisen SIGINT-koneen lentäessä tiedustelulentoa itärajaa pitkin rauhan aikana, venäläinen PAK-FA yllättääkin sen täysin niin, ettei sitä huomata kuin ilmeisesti vasta näköetäisyydeltä. Lopulta suomalainen kone joutuu tekemään rajun väistöliikkeen venäläisen tullessa turhan lähelle, minkä jälkeen venäläinen lentää takaisin venäjälle ennen Hornettien saapumista. Että silleen.
Jeesatkaa tyhmää, mitä ihmeellistä tuossa olisi?
Eikö SIGINT -koneen tehtävänä ole vihollisen viestiliikenteen haistelu ja kuuntelu? Ei kai sellaisessa ole muita sensoreita hävittäjän havaitsemiseen kuin lentäjän silmät.
Ennakkovaroitus/ilmatilan valvonta on taas sitten AEW ja AWACS koneiden heiniä. (Niissä on se iso tutka katolla)
 
Suomen maantieteellinen asema etulinjan maana on erilainen kuin monella muulla valtiolla.

Tällä saralla suurin ongelma Suomelle lienee pitää rajan takana kulkevien tutka-/SIGINT-koneiden toimintakyky aisoissa, jotta koko oma ilmatilamme ei ole avoin kirja. Jos varaa ei ole yltäkylläisesti, voi olla parempi investoida passiiviseen valvontaan ja aktiiviseen häirintään ennemmin kuin omaan tutkakonekantaan.
 
Tällä saralla suurin ongelma Suomelle lienee pitää rajan takana kulkevien tutka-/SIGINT-koneiden toimintakyky aisoissa, jotta koko oma ilmatilamme ei ole avoin kirja. Jos varaa ei ole yltäkylläisesti, voi olla parempi investoida passiiviseen valvontaan ja aktiiviseen häirintään ennemmin kuin omaan tutkakonekantaan.

Epäilisin että paras keino toimia vihollisen elso, tutka ja tankkerikoneita vastaan olisi pitkän kantaman ilmatorjunta, mutta tämä ei ole Suomessa mahdollinen ratkaisu koska HX. Vihollisen tutkavalvontakoneet pystyvät ulottamaan valvontansa todellakin pitkälle Suomen alueelle ja on vain ajan kysymys milloin ne kykenevät (elleivät jo kykene) osoittamaan maaleja pitkän kantaman ilmatorjunta- ja ilmataisteluohjuksille.

Erilaiset häirintäkeinot lienevät must, mutta niiden toimintakyvystä tietää toki vain MUST, kuten svedut sanoisivat.
 
Back
Top