Joo,,en ole sissisotaa havittelemassa minäkään. Tuo ylivoima- kiinnostaa. Se nimittäin hämärtyy helposti kaiken maailman erilaisten - osaamisten - alle. Asiat selitetään mielellään osaamisella ja kaluston korkealla laadulla. Ja sitten hups, kun asioihin paneutuu, kyse on pitkälti monesti ihan numeraalista ylivoimasta.
Minulle on joka tapauksessa helpompaa miettiä voittamisen psykologiaa, koska tietoni PV:n uudistuksesta ja lähikehityksestä ja -menneisyydestä ovat heikot. Olen selvästi kujalla operatiivisesta kalustosta ja tst-tavasta. Etäisyys Puolustusvoimien ja reservin välillä on kasvanut aika pitkäksi, ehkä liian pitkäksi ollakseen järkevää. Toisaalta, miksi minun edes pitäisi tietää muusta kuin paikallispuolustuksesta, joka on sektori, mihin minusta olisi taisteluarvoa. Ja siihen touhuun olen kouluttautunut kymmenien vuorokausien ajan. Kahden vuorokauden sotilastaitokilpailussa joitakin vuosia sitten olin ykkönen (jaetulla sijalla) minua
vanhemman miehen kanssa. Osallistujien (joukkueellinen) keski-ikä oli ehkä 26-27 vuotta ja minä olin 40 ja kaveri oli 50. Mutta kun ei nuoret ymmärrä piiruja, laittaa venttiseiskaa käyttökuntoon eivätkä osaa suunnistaa saati osaa heittää käsikranaattia.
Lähdetään siis Sunzin tielle ja ollaan topiikissa.
Sotaa sieluistamme käydään koko ajan. Olemme kylmässä sodassa juuri nyt.
Sodassa meidät pakotetaan toimimaan siten kuin meidän halutaan toimivan. Keinoja on. Serbia pakotettiin "teknisesti" rauhaan pommittamalla infrastruktuuri kaukaa ilman maahyökkäystä ja neuvottelemalla tiukasti. Meitä pommitetaan propagandalla.
Sotia käydään eniten taloudellispoliittisista syistä. Itämeri on talousmeri, arktisten alueiden merkitys kasvaa, täällä on puhdasta juomavettä. Pohjolan strateginen merkitys on kasvanut ja lisäänbtyy tulevina vuosikymmeninä. Samalla Yhdysvallat vakiinnuttaa suurvalta-asemaansa entisissä puskurivaltioissa. Aivan tällä hetkellä olemme sivusuunta. Venäjä pelkää eniten juuri nyt menettävänsä Mustanmeren.
Sota on liian kamala asia, jotta ihmiset ymmärtäisivät sen. He eivät halua kuulla siitä mitään. Eivät ajatella vakavia. Mitä suurempi vastuu, sen pelottavampaa. Poliitikko tavallaan tuntee sen, mutta ei ole henkisesti valmis ajattelemaan koko asiaa. Hän työntää sen pois mielestään kuin Väinö Tanner, joka eduskunnassa ministerinä vastusti armeijan rahoja päättäväisesti. Hän ei uskonut sodan syttyneen edes silloin, kun näki työhuoneensa ikkunasta pommikoneet. Psyykelle tieto oli liian kauhistava: olihan hän torjunut koko ajatuksen.
Sodat kasvattivat armeijan aikuiseksi mutta eivät poliitikkoja.
Koska kansa on tällaisissa asioissa siis tyhmää, heihin vaikutetaan suoralla doktrinaatiolla tai indoktrinaatiolla. Vuodesta 1945 vuoteen 1991 molemmista huolehti Neuvostoliitto ja KGB hyvin tehokkaasti. Monet meistä kasvoivat tähän aika syvään. Olemme patriootteja, mutta Taitolajin sanoin, hyödytämme tahtomattamme Venäjää. Lännen vaikutus tuli meille etupäässä filmeistä, purukumista ja rock & rollista. Eihän jumaliste Detroitin itäpuolella tehdä länsiautoja. Mutta mediamme meni kyykkyyn aivan täysin.
Kekkonen ajatteli, että kansa vaistoaa ja ymmärtää tämän kaksoispelin ja kaksoispuheen, liturgian. Mutta hän ei ottanut huomiooon sitä, että uudet sukupolvet eivät pysy vanhojen juonessa mukana vaan ottavat homman yksi yhteen ja alkavat kilpailla perseennuolemisessa kuin totalitaristisissa maissa tehdään. Hän ei uskaltanut jättää perässähiihtäjille hommaa. Ei Väyrysille, ei Karjalaisille tai imelä-Eikalle. Demokratia kuoli.
Koivisto, vanha sotilas, palautti meidät parlamentarismiin.
Toisen suurvallan, Yhdysvaltojen, ei tarvitse kamppailla sieluistamme enää. Se menetti koko homman vakoillessaan kaikkia kaikkialla. Kukaan ei luota tuon poliisivaltion koneistoon. Ei sekään ole Euroopassa hyvän hyvyyttään, vaan siksi että se on suurvalta. Jokaiselle alueelle sillä on oma keino, eikä sekään halua paljastaa kulloistakin keinoaan.
Armeija, joka on kasvanut aikuiseksi, ymmärtää kaiken pelkistetyn sodan kautta. Siitä putoaa yksi pala, ulkopolitiikka, pois. Kenraalien kartoilla meidän on mentävä Natoon, jos haluamme olla länttä. Muita vaihtoehtoja ei ole. Paitsi itä. (Raja railona aukeaa / edessä Aasia, itä / takana länttä ja Eurooppaa / varjelen, vartija, sitä...) Tuohjan se on ollut Suomen ikiaikainen geopoliittinen rooli.
Mannerheim halusi viedä meidät kokonaan pois tuosta asetelmasta. Hän kaavaili 1945 sveitsiläistyyppistä vahvaa, kumartelematonta ja lujasydämistä neutraalia valtiota, jonka ei pitäisi milloinkaan liittyä joukkoihin, jotka hautoisivat jotain Venäjää vastaan. Koska Suomi ei selviytyisi enää yhdestäkään suursodasta. Riittävän vahvana se saisi pitää tilansa ja paikkansa.
Mutta sitten tulikin YYA ja sinne meni se suoraselkäisyys ja sinne meni se vahvuus.
Presidentti Niinistö on taitava henkinen soturi, joka haluaa lujasti kiinni eurooppalaisiin rakenteisiin. Samalla hän kritikoi voimakkaasti EU:ta, joka ei noudata omia sääntöjään. Jos pidetään sovitut asiat, rahakriisit eivät niin uhkaa.
Tällä hetkellä meillä onkin muuten poliittisessa johdossa surkeimmat soturit, mitä on kehdossa keinunut. Täydellisiä sisäpoliittisia diletantteja, joiden pienille päille suuri maailma ja sen juonet ovat ihan liikaa ajateltavaksi.
Liikaa ajateltavaksi, kuten Estonian kipparin psyykelle oli aikanaan tajuta tosiasia, että laiva tosissaan uppoaa hyiseen mereen. Mayday lähti vasta kun
komentosilta oli meressä ja terävä-älyisimmät olivat istuneet puolisen tuntia pelastuskannella katselemalla ihmetellen Mariellan etääntyviä valoja horisontissa.
Sunzi ymmärsi psyykkiset elementit myös. Kun samurai karjaisee, tyhmä möllöttää säikähtäneenä ja jäykkänä ja sitten onkin ilmassa irtopäitä ja käsivarsia.
