Nykyaikaisen ilmasodankäynnin merkitys Suomen armeijalle

[juhapar]

Veikkaisin kyllä, että Suomen ilmapuolustus mittelisi vielä aika tasapuolisesti kahtasataa Sukhoita ja MiGiä vastaan. Sitten jos vastapuolella alkaa olla 300-400 modernia hävittäjäkonetta, niin sitten alkaa tulemaan vaikeuksia. Mutta sellaistapa tilannetta ei nykyisillä ja tulevilla Venäjän kalustomäärillä tule eteen.

Hellittäkää nyt sitä ikäaikaista Venäjänpelkoa. Suomen Puolustusvoimilla on nyt paremmat tsäänssit kuin ehkä koskaa (1920-lukua lukuunottamatta, tai jos ei ihan Novgorodin aikoihin mennä...). Ja luottakaa suomalaisiin kenraaleihin. Samoin kuin Kimi Räikkönen, niin hekin kyllä tietävät mitä ovat tekemässä. Suomella on tänä päivänä varmasti Euroopan TOP10:een kuuluvat asevoimat. Täällä ei ole tehty maavoimien alasajoa (mallia Ruotsi), tai keskitytty pääasiassa kansainväliseen toimintaan (mallia melkein koko muu eurooppa). Vaan täällä on vuosina 1990 - 2013 tehty hallittua rakennemuutosta maavoimapainotteisesta massa-armeijasta kohti monipuolista nykyaikaista asevoimaa. Tässäpä vähän esimerkkejä:

1990-luku:
- Crotale, Marksman ja BUK -hankinnat
- 60+ modernia nykyaikaista hävittäjäkonetta
- Hämeenmaa-luokka
- Itä-Saksan rautaa ylimenovaiheen ajaksi

2000-luku:
- CV90 + Leo2 hankinnat
- NH90
- 155 K 98
- XA-203, XA-360

2010-luku:
- NASAMS
- MLRS + ATACMS
- Ilmasta maahan aseistus

Nuo on hyvin vertailukelpoisia asejärjestelmiä ja hankintamääriä ihan mihin tahansa maahan verrattuna. Venäjä mukaanlukien. Täytyy muistaa, että Venäjällä oli todellinen alasajo 1991 - 2005, joten siellä on nyt käynnissä lähinnä perushankintaohjelma 2020-luvulle (vrt. Suomi 1920- ja 1930-luku).

Mitenkään moittimatta nykytilannetta: kuinkamonikertaisen perinteisen (=x kpl moottoroituja jalkaväkiprikaateja tukivoimineen) hyökkäyksen nykyinen puolustuksemme kestäisi?

 

[Hande]

Tacituksen listasta poiketen painottaisin mieluummin vaikkapa pst-aseiden hankintaa, kuin helikoptereita tai XA-203/360-kauppoja, jotka ovat maanpuolustuksen kokonaisuudessa jokseenkin merkityksettömiä. Helikoptereita pitäisin suorastaan haitallisena hankkeena. MLRS on a-tarvikkeiden puuttuessa toistaiseksi pelkkä mahdollisuus, ATACMS ja miinaraketit eivät tee siitä järkevää hanketta, vaan merkittäviä lisäkauppoja tarvitaan.

Kokonaisuutena tilanne on tällä hetkellä kuitenkin tyydyttävä, eikä käytössä ollut rahoitus juuri muuta olisi mahdollistanutkaan, vaikka detaljeista voitaisiinkin vääntää loputtomiin.

 

[juhapar]

Tacituksen listasta poiketen painottaisin mieluummin vaikkapa pst-aseiden hankintaa, kuin helikoptereita tai XA-203/360-kauppoja, jotka ovat maanpuolustuksen kokonaisuudessa jokseenkin merkityksettömiä. Helikoptereita pitäisin suorastaan haitallisena hankkeena. MLRS on a-tarvikkeiden puuttuessa toistaiseksi pelkkä mahdollisuus, ATACMS ja miinaraketit eivät tee siitä järkevää hanketta, vaan merkittäviä lisäkauppoja tarvitaan.

Kokonaisuutena tilanne on tällä hetkellä kuitenkin tyydyttävä, eikä käytössä ollut rahoitus juuri muuta olisi mahdollistanutkaan, vaikka detaljeista voitaisiinkin vääntää loputtomiin.

+1

 

[Hande]

Eikä unohdeta myöskään sitä, että olemme tarkastelujaksolla paitsi liittyneet miinakieltosopimukseen, myös alkaneet noudattaa kuorma-ammukset kieltävää sopimusta. Jälkimmäinen päätös leikkaa Pv:n arvioissa tulen tehosta uusien a-tarvikkeiden osalta 80-90%.

 

[hessukessu]

Nuo on hyvin vertailukelpoisia asejärjestelmiä ja hankintamääriä ihan mihin tahansa maahan verrattuna.

Muualla on moisia hankintoja ja määriä tehty vuosikymmenet. Meillä kerran vuosikymmenten aikana. Määrät ovat mitättömän pienet, jos katsotaan esimerkiksi kelvon pst-aseistuksen määrää suhteessa joukkojen määrään. Voit myös kaivaa tietoja siitä, paljonko vaikkapa Venäjän moottoroidussa jv-prikaatissa on ilmatorjuntaohjuksia eri muodoissaan ja huomaat kauhuksesi, että siellä on enemmän kuin yhdessäkään Suomen prikaatissa.

Suomen armeija on paperitiikeri. Mitättömillä puolustusmäärärahoilla ei vuosikymmenien kuluessa saada tiikeriä.

 

[kimmo.j]

Tuota nuin. Aikaisemmin jopa tämän saitin asiantuntija ovat laskelleet, jotta Ryssät saisivat meitä vastaan vähintään 250-280 vähintään Su-27 konetta. Jos nuin olisi, meillä osisi hitonmoinen urakka; about 45 Hornettia (vähennetty huollossa ja muuten vaan paskana olevat laitteet) vastaan tuo määrä: Turpaan tulee joka tapauksessa, koska naapuri pystyy pitämään yllä painetta varamaan (arvaus kyllä) koko ajan about 100-150 taistelukoneen voimalla. Tässä siis Su-27:t pelkästään; jos Ryssäiä oikiein kiinnostaa, todennäköisesti rivissä olisi lisäksi about 50-75 Su-34-Su35 laitetta.

Siis, kunnioittakaamme vastustajaa jä hänen ilmavoimiaan...

Miten tuo voimien suhde poikkeaa kaikista muista osa-alueista?

Maavoimissa on ok odottaa panssarilaumoja jotka ovat huomattavan suuri. Meidän voimavaroihin nähden jopa suurempia kuin ilmassa. Kuitenkin olemme yleisesti ottaen luottavaisia kykyymme torjua viholinen. Miksei ilmassa?

Ilmavoimat tulee kärsimään suuria tappioita mahdollisessa sodassa, kuten muutkin puolustushaarat.

Ei silti, kehoituksesi kunnioittaa vihollisen voimaa ei ole huono neuvo.

Ero maavoimiin verrattuna tulee tappioiden sietokyvystä. Jos maavoimista tuhotaan 50%:ia, jäljelle jää vielä reilu 100 000 ukkoa, mutta jos sama tapahtuu ilmavoimille, jää torjuntahävittäjiä jäljelle kolmisenkymmentä, joista realistisesti voidaan arvioida parinkymmenen olevan täysin taistelukuntoisia. Mieti sitä, että miten laajan alueen 100 000 miehellä versus 20 hornettia kattaa, ja miten paljon eri asioita näillä pystyy tekemään?

Lisäksi ilmavoimat on erityisen tappioherkkä puolustushaara siinä mielessä, että jos yksikin osa esimerkiksi lentokoneiden huollosta pettää, muuttuvat koneet hyvin nopeasti täysin lentokyvyttömiksi. Maavoimat pystyy vielä toimimaan, vaikkeivat kaikki joukot saisikaan esimerkiksi niin paljon polttoainetta kuin tarvitsisivat, lentokoneilla taas ei tee mitään ilman säännöllisiä polttoaine-, ammustäydennyksiä ja huoltoa.

Uskallan olla eri mieltä kanssasi.

Olet oikeassa siinä, että kärsityään 50% tappiot, ilmavoimien kyky hoitaa hävittäjätorjuntaa, laskee merkittävästi, mutta taistelu jatkuu, vaikkakin tilanne on vaikeampi.

Pointti on kuitenkin siinä, että länsimaiset yhteskunnat eivät kestä ihmishenkien menetyksiä, kalustoa saa palaa kuinka paljon tahansa. Siispä jos maavoimien tappiot ovat 100 000 miestä on yhteiskuntamme helposti polvillaan, vaikka maavoimat vielä taistelisi.

Kyse on ehkä näkökulmasta.

 

[Hande]

Ja mitä maavoimien vahvuuteen tulee, kokonaisvahvuus lienee jatkossa tuolla 110.000 miehen havinoissa, jos ynnätään mukaan operatiiviset ja alueelliset sekä paikallisjoukot. Varsinaisten taistelevien kokoonpanojen vahvuus tulee olemaan n. 60.000 miestä. Sadan tuhannen ukon tappiot ja viimeinen voi sammuttaa valot.

 

[Tacitus]

Suomen armeija on paperitiikeri.

Täytyy kyllä todeta, että olen aivan eri mieltä asiasta. Toivon myös ettei kaltaisia henkilöitä ei ole Suomessa kovin monia, sillä tuollainen näkemys vaikuttaa hyvin negatiivisesti maanpuolustustahtoon. Ja jos se asia ei ole kunnossa, niin sitten emme pärjää, vaikka ilmavoimilla olisi 1000 F-22 Raptoria ja 2000 Su-34:ää.

Juhapar'lle sen verran, että wanhoina "hyvinä" aikoina Suomella oli pistää etulinjaan 30 prikaatia, ja sillä olisi varmaan torjunut 20-40 prikaatin hyökkäyksen. Nyt prikaateja taitaa olla enää kolmasosa jäljellä, mutta sama juttupa se on hyökkääjälläkin. Venäläisten kalusto tosin on samaa wanhaa (paskaa) Bmp-2 + T-72 mallia, kun taas suomalaisten prikaatien kalusto on kyllä aika paljon kehittynyt sitten 80-luvun.

Eli vastaus kysymykseesi: oma arvioni on, että pystyisimme pysäyttämään 10 nykyaikaista prikaatia.

 

[Tähystäjä]

Tuota nuin. Aikaisemmin jopa tämän saitin asiantuntija ovat laskelleet, jotta Ryssät saisivat meitä vastaan vähintään 250-280 vähintään Su-27 konetta. Jos nuin olisi, meillä osisi hitonmoinen urakka; about 45 Hornettia (vähennetty huollossa ja muuten vaan paskana olevat laitteet) vastaan tuo määrä: Turpaan tulee joka tapauksessa, koska naapuri pystyy pitämään yllä painetta varamaan (arvaus kyllä) koko ajan about 100-150 taistelukoneen voimalla. Tässä siis Su-27:t pelkästään; jos Ryssäiä oikiein kiinnostaa, todennäköisesti rivissä olisi lisäksi about 50-75 Su-34-Su35 laitetta.

Siis, kunnioittakaamme vastustajaa jä hänen ilmavoimiaan...

Miten tuo voimien suhde poikkeaa kaikista muista osa-alueista?

Maavoimissa on ok odottaa panssarilaumoja jotka ovat huomattavan suuri. Meidän voimavaroihin nähden jopa suurempia kuin ilmassa. Kuitenkin olemme yleisesti ottaen luottavaisia kykyymme torjua viholinen. Miksei ilmassa?

Ilmavoimat tulee kärsimään suuria tappioita mahdollisessa sodassa, kuten muutkin puolustushaarat.

Ei silti, kehoituksesi kunnioittaa vihollisen voimaa ei ole huono neuvo.

Ero maavoimiin verrattuna tulee tappioiden sietokyvystä. Jos maavoimista tuhotaan 50%:ia, jäljelle jää vielä reilu 100 000 ukkoa, mutta jos sama tapahtuu ilmavoimille, jää torjuntahävittäjiä jäljelle kolmisenkymmentä, joista realistisesti voidaan arvioida parinkymmenen olevan täysin taistelukuntoisia. Mieti sitä, että miten laajan alueen 100 000 miehellä versus 20 hornettia kattaa, ja miten paljon eri asioita näillä pystyy tekemään?

Lisäksi ilmavoimat on erityisen tappioherkkä puolustushaara siinä mielessä, että jos yksikin osa esimerkiksi lentokoneiden huollosta pettää, muuttuvat koneet hyvin nopeasti täysin lentokyvyttömiksi. Maavoimat pystyy vielä toimimaan, vaikkeivat kaikki joukot saisikaan esimerkiksi niin paljon polttoainetta kuin tarvitsisivat, lentokoneilla taas ei tee mitään ilman säännöllisiä polttoaine-, ammustäydennyksiä ja huoltoa.

Uskallan olla eri mieltä kanssasi.

Olet oikeassa siinä, että kärsityään 50% tappiot, ilmavoimien kyky hoitaa hävittäjätorjuntaa, laskee merkittävästi, mutta taistelu jatkuu, vaikkakin tilanne on vaikeampi.

Pointti on kuitenkin siinä, että länsimaiset yhteskunnat eivät kestä ihmishenkien menetyksiä, kalustoa saa palaa kuinka paljon tahansa. Siispä jos maavoimien tappiot ovat 100 000 miestä on yhteiskuntamme helposti polvillaan, vaikka maavoimat vielä taistelisi.

Kyse on ehkä näkökulmasta.

Ymmärrän pointtisi, mutta lopputulos on sinänsä sama. Maavoimien kärsittyä 50%:n tappiot loppuu taistelu todennäköisesti taistelutahdon lakatessa. Ilmavoimien kärsittyä 50%:n tappiot muuttuu niiden taistelu lähinnä vihollisen häirinnäksi ja siten isommassa kuvassa lähes merkityksettömästi. Olen silti sitä mieltä, että taistelua tulee jatkaa niin kauan kuin on yhtään toivoa jonkinlaisesta säällisestä lopputuloksesta...

 

[juhapar]

Suomen armeija on paperitiikeri.

Täytyy kyllä todeta, että olen aivan eri mieltä asiasta. Toivon myös ettei kaltaisia henkilöitä ei ole Suomessa kovin monia, sillä tuollainen näkemys vaikuttaa hyvin negatiivisesti maanpuolustustahtoon. Ja jos se asia ei ole kunnossa, niin sitten emme pärjää, vaikka ilmavoimilla olisi 1000 F-22 Raptoria ja 2000 Su-34:ää.

Juhapar'lle sen verran, että wanhoina "hyvinä" aikoina Suomella oli pistää etulinjaan 30 prikaatia, ja sillä olisi varmaan torjunut 20-40 prikaatin hyökkäyksen. Nyt prikaateja taitaa olla enää kolmasosa jäljellä, mutta sama juttupa se on hyökkääjälläkin. Venäläisten kalusto tosin on samaa wanhaa (paskaa) Bmp-2 + T-72 mallia, kun taas suomalaisten prikaatien kalusto on kyllä aika paljon kehittynyt sitten 80-luvun.

Eli vastaus kysymykseesi: oma arvioni on, että pystyisimme pysäyttämään 10 nykyaikaista prikaatia.

Muuten ihan ok. mutta meitä vastassa taitaisi olla aika lailla Vennään parhaimmistoa (T-80 ja BMP-3 sekä Pihkovasta BMD-3-kalustoa)

Meillä taas: Ilmavoimat ovat vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa, merivoimat ovat suhteessa itänaapuriin paremmat kuin "silloin ammoin", rt taitaa olla lähes alas ajettu, maavoimien kalusto on mennyt laadussa eteenpäin, mutta määrässä taaksepäin. Tuo 10 prikaatia voisi olla se, minkä torjumiseen olisi mahdollisuuksiakin.

 

[juhapar]

Nuo on hyvin vertailukelpoisia asejärjestelmiä ja hankintamääriä ihan mihin tahansa maahan verrattuna.

Muualla on moisia hankintoja ja määriä tehty vuosikymmenet. Meillä kerran vuosikymmenten aikana. Määrät ovat mitättömän pienet, jos katsotaan esimerkiksi kelvon pst-aseistuksen määrää suhteessa joukkojen määrään. Voit myös kaivaa tietoja siitä, paljonko vaikkapa Venäjän moottoroidussa jv-prikaatissa on ilmatorjuntaohjuksia eri muodoissaan ja huomaat kauhuksesi, että siellä on enemmän kuin yhdessäkään Suomen prikaatissa.

Suomen armeija on paperitiikeri. Mitättömillä puolustusmäärärahoilla ei vuosikymmenien kuluessa saada tiikeriä.

Hyvä, että Vennään jv-prikaatissa on niitä it-ohjuksia. Toivottavasti antavat Iglan joka ukolle. Sillä tavalla ovat poissa varsinaisesta tehtävästään, siis suomalaisen jalkaväkimiehen kurmoottamisesta. Ihan sama millainen it siellä on. Eihän sen prikaatin päälle ole mitään järkeä mennä Hornetilla kurvailemaan.

 

[baikal]

Suomen armeija on paperitiikeri.

Täytyy kyllä todeta, että olen aivan eri mieltä asiasta. Toivon myös ettei kaltaisia henkilöitä ei ole Suomessa kovin monia, sillä tuollainen näkemys vaikuttaa hyvin negatiivisesti maanpuolustustahtoon. Ja jos se asia ei ole kunnossa, niin sitten emme pärjää, vaikka ilmavoimilla olisi 1000 F-22 Raptoria ja 2000 Su-34:ää.

Juhapar'lle sen verran, että wanhoina "hyvinä" aikoina Suomella oli pistää etulinjaan 30 prikaatia, ja sillä olisi varmaan torjunut 20-40 prikaatin hyökkäyksen. Nyt prikaateja taitaa olla enää kolmasosa jäljellä, mutta sama juttupa se on hyökkääjälläkin. Venäläisten kalusto tosin on samaa wanhaa (paskaa) Bmp-2 + T-72 mallia, kun taas suomalaisten prikaatien kalusto on kyllä aika paljon kehittynyt sitten 80-luvun.

Eli vastaus kysymykseesi: oma arvioni on, että pystyisimme pysäyttämään 10 nykyaikaista prikaatia.

Muuten ihan ok. mutta meitä vastassa taitaisi olla aika lailla Vennään parhaimmistoa (T-80 ja BMP-3 sekä Pihkovasta BMD-3-kalustoa)

Meillä taas: Ilmavoimat ovat vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa, merivoimat ovat suhteessa itänaapuriin paremmat kuin "silloin ammoin", rt taitaa olla lähes alas ajettu, maavoimien kalusto on mennyt laadussa eteenpäin, mutta määrässä taaksepäin. Tuo 10 prikaatia voisi olla se, minkä torjumiseen olisi mahdollisuuksiakin.

Montako hyökkääjän prikaatia saa voimansa kehiin yhtäaikaa? Tarviiko kaikilla alueilla kyetä yhtäaikaiseen torjuntaan vai riittääkö joillain alueilla ahkera viivytys? Ovatko kaikki hyökkääjän prikaatit samanlaatuisia? Montako niistä on perustettu reservistä? Oliko kilkuttimet kunnossa?

Kuulin ammoin erään asia tuntia n sanovan jotakuinkin näin: 15 moottoroidun prikaatin hyökkäys on senlaatuinen operaatio, että sitä on harjoiteltava ainakin parin kuukauden ajan aktiivisesti. Lennosta ja heittämällä yksikään sotavaltio ei kykene heitäämään peliin tuota määrää hyökkäysjoukkoja. Paino sanalla hyökkäys. Jos tuota rumbaa ei kyetä havaitsemaan ajoissa niin vika on silloin silmissä ja korvissa. Tai halussa.

Jos puolustajan valmistelut ovat kunnossa, etsikkoaika on käytetty muuhun kuin munan raplaamiseen tai nenän kaivamiseen....tuo hyökkäys on mielestäni vakava paikka, mutta ilman muuta hallittavissa.

Minusta haasteita löytyy muistakin seikoista kuin siitä, monta moottoroitua yhtymää kolisuttaa telaketjun romujaan kriha-puomilla.

Foorumin zero the hero väläytti taannoin: mm. Venäjä on ollut sen reilu 30 vuotta yhtä kyytiä tekemisissä vatsa-alueellaan epätyypillisten sotakeinojen ja - joukkojen kanssa. Heille on kertynyt tiettyä osaamista, vääjäämättä. Jättäisivätkö käyttämättä tätä osaamistaan? Eivät jättäisi.

Telaketjun kolina on ihanaa, se kertoo vasitusta ja koetusta, ymmärrettävästä uhasta ja tilanteesta. Pahoin, hyvin pahoin pelkään, että tulevat sodat ovat pirun paljon vaikeampia hahmotettavia.

 

[juhapar]

Kyllä itänaapuri meitä vastaan saisi sen viistoista prikaatia kasattua, en yhtään epäilekään. Tosin millaisella kalustolla ja missä kunnossa, on eri asia. Mutta, meneekö homma materiaalitaisteluksi ja onko hyökkääjällä enemmän vaunuja kuin meillä on torjuntakalustoa? Vaikka kuinka epämuodikasta se perinteinen puskajussi-homma onkaan, niin kyllä siihenkin on syytä varautua.

 

[JOKO]

Venäjällä yksi ikäluokka käsittänee 500.000-1.000.000 miestä. Tällä hetkellä käytössä oleva vajaan miljoonan miehen armeija on vuodessa kasvatettavissa tuplaksi ja se ei vaadi Suomen tapaista asevelvollisuutta enempää. Perusraudalla aseistaminen onnistunee nyt ja tulevaisuudessa. Pienaseita Venäjän teollisuus kykenee edelleen suoltamaan ja taivasalla seisovasta raskaasta kalustosta suurin osa on palautettavissa palvelukseen vielä vuosikymmenien ajan.

Pienen maan kannalta on typerää varautua vain suurvallan minimaaliseen siirtoarmeijaan, kun jo aiemmin on nähty millä vauhdilla teollistuneet suurvallat kykenevät kasvattamaan asevoimia.

 

[baikal]

Kyllä itänaapuri meitä vastaan saisi sen viistoista prikaatia kasattua, en yhtään epäilekään. Tosin millaisella kalustolla ja missä kunnossa, on eri asia. Mutta, meneekö homma materiaalitaisteluksi ja onko hyökkääjällä enemmän vaunuja kuin meillä on torjuntakalustoa? Vaikka kuinka epämuodikasta se perinteinen puskajussi-homma onkaan, niin kyllä siihenkin on syytä varautua.

Äääh, juhapar. En tarkoita normipuskisjuttujen epämuodikkuutta tms. vaan yritän pohtia sitä, miten pirullisen monimutkaiseksi puolustusasiat ovat muuttuneet....ja varmasti muuttuvat edelleen lisää. Näyttää siltä, että mikään yksi ratkaisu ei riitä. Enkä tarkoita, että suonlaita-armeijaryhmä olisi tarpeeton tms. vaan pohdin sitä, että hyökkääjä voi valita pakistaan monenlaisia vaikuttamistapoja.....joilla piru vieköön voidaan saada aikaan rajuja tuloksia.

Tai sitten on mahdollista sekin, että olen harhautunut pohdinnoissa panemaan liikaa arvoa tälle "monimutkaistuneelle" teemalle? Jospa noita kykyjä liioitellaan rajusti? Jospa noita kykyjä liioitellaan mm. siksi, että sillä propagandalla vaikutetaan tiettyyn hmmmm. suuntaan? Esitetään hyökkääjän voima ja kyky ylivoimaisena, niin ylivoimaisena, että on pakko liittyä Liittoon?

Isojen valtioiden etu on esittää voimansa ylivertaisena, onko minuunkin uponnut tuo propaganda? Saattaa piru vie ollakin.

Foorumilla näitä on mukava akkiloida ja pähkäillä.

 

[juhapar]

Kyllä itänaapuri meitä vastaan saisi sen viistoista prikaatia kasattua, en yhtään epäilekään. Tosin millaisella kalustolla ja missä kunnossa, on eri asia. Mutta, meneekö homma materiaalitaisteluksi ja onko hyökkääjällä enemmän vaunuja kuin meillä on torjuntakalustoa? Vaikka kuinka epämuodikasta se perinteinen puskajussi-homma onkaan, niin kyllä siihenkin on syytä varautua.

Äääh, juhapar. En tarkoita normipuskisjuttujen epämuodikkuutta tms. vaan yritän pohtia sitä, miten pirullisen monimutkaiseksi puolustusasiat ovat muuttuneet....ja varmasti muuttuvat edelleen lisää. Näyttää siltä, että mikään yksi ratkaisu ei riitä. Enkä tarkoita, että suonlaita-armeijaryhmä olisi tarpeeton tms. vaan pohdin sitä, että hyökkääjä voi valita pakistaan monenlaisia vaikuttamistapoja.....joilla piru vieköön voidaan saada aikaan rajuja tuloksia.

Tai sitten on mahdollista sekin, että olen harhautunut pohdinnoissa panemaan liikaa arvoa tälle "monimutkaistuneelle" teemalle? Jospa noita kykyjä liioitellaan rajusti? Jospa noita kykyjä liioitellaan mm. siksi, että sillä propagandalla vaikutetaan tiettyyn hmmmm. suuntaan? Esitetään hyökkääjän voima ja kyky ylivoimaisena, niin ylivoimaisena, että on pakko liittyä Liittoon?

Isojen valtioiden etu on esittää voimansa ylivertaisena, onko minuunkin uponnut tuo propaganda? Saattaa piru vie ollakin.

Foorumilla näitä on mukava akkiloida ja pähkäillä.

Ei veli hyvä, kyllä me samoilla aatoksilla ollaan. Halusin minäkin vain yhdeltä laidalta asiaa korostaa. Eli että jos keskitymme vain joihinkin muodikkaisiin uhkiin, ja jätämme jonkun olennaisen asian tyyten vaille huomiota, niin sieltähän se pirulainen sitten koukkaa.

 

[baikal]

Kyllä itänaapuri meitä vastaan saisi sen viistoista prikaatia kasattua, en yhtään epäilekään. Tosin millaisella kalustolla ja missä kunnossa, on eri asia. Mutta, meneekö homma materiaalitaisteluksi ja onko hyökkääjällä enemmän vaunuja kuin meillä on torjuntakalustoa? Vaikka kuinka epämuodikasta se perinteinen puskajussi-homma onkaan, niin kyllä siihenkin on syytä varautua.

Äääh, juhapar. En tarkoita normipuskisjuttujen epämuodikkuutta tms. vaan yritän pohtia sitä, miten pirullisen monimutkaiseksi puolustusasiat ovat muuttuneet....ja varmasti muuttuvat edelleen lisää. Näyttää siltä, että mikään yksi ratkaisu ei riitä. Enkä tarkoita, että suonlaita-armeijaryhmä olisi tarpeeton tms. vaan pohdin sitä, että hyökkääjä voi valita pakistaan monenlaisia vaikuttamistapoja.....joilla piru vieköön voidaan saada aikaan rajuja tuloksia.

Tai sitten on mahdollista sekin, että olen harhautunut pohdinnoissa panemaan liikaa arvoa tälle "monimutkaistuneelle" teemalle? Jospa noita kykyjä liioitellaan rajusti? Jospa noita kykyjä liioitellaan mm. siksi, että sillä propagandalla vaikutetaan tiettyyn hmmmm. suuntaan? Esitetään hyökkääjän voima ja kyky ylivoimaisena, niin ylivoimaisena, että on pakko liittyä Liittoon?

Isojen valtioiden etu on esittää voimansa ylivertaisena, onko minuunkin uponnut tuo propaganda? Saattaa piru vie ollakin.

Foorumilla näitä on mukava akkiloida ja pähkäillä.

Ei veli hyvä, kyllä me samoilla aatoksilla ollaan. Halusin minäkin vain yhdeltä laidalta asiaa korostaa. Eli että jos keskitymme vain joihinkin muodikkaisiin uhkiin, ja jätämme jonkun olennaisen asian tyyten vaille huomiota, niin sieltähän se pirulainen sitten koukkaa.

Aivan, ja pienen osapuolen kannattanee edelleen panna asiat siihen järjestykseen, että Havis Amanda ei ole mikään kasakoiden kusitolppa....se pitää jättää tekulaisille.

Olen silti aivan aidosti kritisoinut omia ajatuksiani sikäli, että missä kohtaa kulkee isojen valtioiden pelottelun ja realityn raja? Isot haluavat esittäytyä ylivertaisina ja pelotella pienet jo lähtiessä pilakaluiksi. Kannattaako uskoa?

 

[Tacitus]

Täsmennän vielä omaa lausuntoani siten, että tarkoitin 10 prikaatia modernilla kalustolla (tyyliin t-80 + BMP-3). 80-lukulaisen kaluston suhteen lukema lienee 20 prikaatia. Oletettavasti se 15 prikaatin hyökkäys sisältäisi kombinaation noita molempia. Kärjessä olisi varmaankin uudemmalla kalustolla varustettuja yhtymiä ja reservissä taas niitä vanhemmalla kalustolla varustettuja. Hyökkäyksen vaatima kahden kuukauden valmisteluaika varmasti pitää myös paikkansa, enkä usko sen havaitsemisen olevan mikään ongelma (köh, viestikoelaitos, köh). Se kestettäisiinkö vai ei riippuu varmaan siitä mikä noiden vastapuolen prikaatien suhde on. 5 + 10 = piece of cake. 10 + 5 = big trouble.

Mutta heitetäänpä kysymys ilmaan, että kuinka moni Euroopan maa - siis Suomea lukuunottamatta - edes kestäisi 15 prikaatin hyökkäyksen? Oma veikkaukseni: Turkki, Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Kreikka. Kiikun kaakun tapauksia varmaankin Norja (kiitos maantieteen), Espanja ja Italia.

Näin ollen ehkä se massa-armeijan hyökkäys ei ole Suomen kannalta se kaikista vaikein ja todennäköisin uhka. Pikemminkin puutteet löytyvät sieltä talous-poliittisen painostuksen ja Iskender-kebabien välimaastosta. Ja molempiin sopii muuten aika hyvin vastaukseksi ATACMSit ja JASSMit.

 

[Kaukovittuilija]

Jos minä saisin valita, niin mieluummin lakkauttaisin koko armeijan, jos sen hinnalla saisi 300 taisteluhävittäjää. Mitä täällä tehdään 350 000 reserviläisellä, jos ilmatila on vihulaisella? Täällähän lentelee vakoilukoneet asemien päällä 24/7 ja tykistö moukaroi ne muusiksi. Jos Suomella olisi jatkuva ilmaherruus, niin ne ei vois tänne hyökätä mitenkään. Brititkin tajusivat asian merkityksen viime sodassa.

 

[scip10]

Tuota nuin. Aikaisemmin jopa tämän saitin asiantuntija ovat laskelleet, jotta Ryssät saisivat meitä vastaan vähintään 250-280 vähintään Su-27 konetta. Jos nuin olisi, meillä osisi hitonmoinen urakka; about 45 Hornettia (vähennetty huollossa ja muuten vaan paskana olevat laitteet) vastaan tuo määrä: Turpaan tulee joka tapauksessa, koska naapuri pystyy pitämään yllä painetta varamaan (arvaus kyllä) koko ajan about 100-150 taistelukoneen voimalla. Tässä siis Su-27:t pelkästään; jos Ryssäiä oikiein kiinnostaa, todennäköisesti rivissä olisi lisäksi about 50-75 Su-34-Su35 laitetta.

Siis, kunnioittakaamme vastustajaa jä hänen ilmavoimiaan...

Ei ne vihollisenkaan koneet kaikki lentokunnossa ole, ja koska hyökkääjä joutuu operoimaan kauempana tukikohdistaan, joka kone saa lennettyä vähemmän suorituksia vuorokaudessa kuin puolustaja. Lukumääriä ei siksi voi suoraan verrata toisiinsa.

Venäjän ilmavoimien toiminta ei ainakaan Georgian sodan perusteella ole muutenkaan kovin kummoisella tolalla.

Entä jos asetellaan kysymys toisinpäin: minkälaiset tappiot Venäjä tulisi kärsimään Suomen ilmapuolustuksen tuhoamisesta? Lentävä kalusto on sielläkin se asevoimien kallein ja vaikeimmin korvattava osa.