Päätös palauttaa kaatuneet oli pitkälti psykologinen ja viisas kun siihen päädyttiin aikanaan, väliaikainen hautaus voidaan toki ottaa käyttöön silloin kun muuta mahdollisuutta ei ole.
Se oli varmasti oikea päätös silloin, mutta moni nykyihminen ei ole enää "yhdeltä paikkakunnalta", vaan opiskelut ja työt siirtävät ihmisiä ja se, joka vielä 10 vuotta sitten oli vankasti rovaniemeläinen voikin nyt olla helsinkiläinen etc.
Eiköhän maalliset jäännökset saada taakse menevien huollon kuorma-autojen lavoille. Ellei sitten tilanne ole se, että pst-aseiden loputtua T-72 hönkii päälle ja siinä on itse kunkin henki herkässä.
EHASille varmasti, mutta entäs sitten? Vainajat tulee vähintäänkin arkuttaa sekä siirtää ympäri Suomea haudattavaksi. Viime sotien aikaan ne vielä puhdistettiin, riisuttiin ja kaikki mahdollinen omaisuus luetteloitiin. Sitten vielä olosuhteiden vaikutukset. Vainajat jäätyvät talvella ja alkavat kesällä haista vammoista riippuen viimeistään parissa kolmessa päivässä. Varsinkaa kesällä näitä ei voida “varastoida” kuusen juurelle, vaan mikäli evakuointiketju ei toimi, niin ne on ihan jo käytännön syistä pakko haudata. Käytännönsyillä en tarkoita vain hajuhaittaa tai sitä, että huonokuntoisia vainajia on enemmän tai vähemmän vastenmielistä käsitellä - mätänevät ruumiit aiheuttavat elossa oleville mahdollisesti terveysriskejä.
Vastoin yleistä käsitystä: viime sotien aikaan omia kaatuneita ei pinottu lavalle, kuten halkoja paitsi poikkeustapauksissa. Jos vainajia ei voida evakuoida
“hyvien tapojen mukaisesti ja vainajan ihmisarvo säilyttäen”, niin paljon parempi ratkaisu myös henkiselle kestävyydelle on haudata kaatuneet kentälle. Omia kaatuneita ei saa käsitellä kuten jätettä, vaikka ne sitä käytönnön tasolla ovatkin.
Jos jo nyt huolto olisi kovilla haavoittuneiden kuletuksessa, niin tuhat kaatunutta päivässä sitoisi 2000 - 3000 ukkoa pelkästän kantamaan kaatuneet tien viereen. Sekä lastaamaan jne..
Ja eteen pitäisi saada sama määrä arkkuja. Ammukset ja ruoka eläville ovat tärkeämpiä kuin arkut kuolleille ja arkkuja ei mielestäni pidä omien tappioiden uhalla kuljettaa.
Kaatuneiden evakuoimiskeskusten spk:t kertovat kesän -44 aikana paikoin huutavasta arkkupulasta sekä siitä, että "ruuhkia" on purettu vuorokausitolkulla vuorotta. Muunmuassa hautaustoimistojen työntekijät ovat tottuneet vainajien käsittelyyn
normaalioloissa, mutta viime sotien aikaan kaatuneiden evakuointikeskuksissa oli helvetillinen vaihtuvuus. Eihän porukka sekaisin varsinaisesti mennyt, mutta kovin montaa viikkoa tuota työtä ei moni jaksanut putkeen. Monelle riitti 3 viikkoa.
Olen itse nähnyt ja käsitellyt aika paljon erilaisia ja vaihtelevassa kunnossa olevia vainajia sekä nähnyt erilaisia vammoja, mutta tiedän hyvin, että minusta ei olisi KEK-hommiin sodan aikana.
Sen lisäksi jos ollaan hyvin hajautettuina niin kaatuneiden evakointikeskukset eivät voi olla kauhean lähellä taistelualueita. Tai sitten saadaan helposti sankarivainajaksi kasa sotilaspappeja ja sotilasdiakoneja sekä muuta kuolleiden käsittelyyn tarkoitettua porukkaa.
Sekä työvelvollisia. Tuo henkilöstökysymys on oikeasti
ihan vitun hyvä kysymys. Mistä se otetaan? Nykyihminen on niin vieraantunut kuolemasta, että vm-lääkintämieskoulutuksen saanutta Antti Asentajaa ei nostomiehenä niin vain käsketäkään kekkiin, koska hän ei ole kenties ikinä nähnyt edes siistiä ja rauhallisesti kuollutta vainajaa ja taistelevan armeijan lisäksi ihmisiä kuolee myös ihan "normaalisti" siviilissä. Kaatuneet ovat ns. extraa ja paljon rujommassa kunnossa. Käytännössä varmaan pitää repiä jostain hoitohenkilökuntaa työvelvollisina tuohon, mutta se armeijan kannalta "paras" eli vaikkapa ensihoitaja-alikersantti on paljon tärkeämpi elävien kanssa työskennellessä ja palomies-sairaankuljettajille riittää kyllä enemmän kuin tarpeeksi duunia ihan niissäkin tehtävissä, joissa he työskentelevät rauhan aikanakin.
Ruotuväki kyllä antaa kuvan väliaikaisesta hautauksesta. Siitä oli jo 90-luvulla ohjeita sissilääkinnän vihkosessa. Tai no en muista tarkkaan mistä oppaasta oli kyse, mutta tilapäisen kenttähautauksen ohjeet olen jo silloin lukenut.
Eihän se mitään rakettitiedettä ole. Vähän niinkuin kätköä tekisi...
Kuhan ei nyt ihan katuojaan jätetä.
Onko sillä mitään väliä, sillä ethän Sinä enää itse ole siitä tietoinen. Ruumiit ovat tärkeitä vain omaisille surutyön takia ja omalta kohdaltani olen sitä mieltä, että minut saa kyllä haudata taistelukentälle jos niikseen käy. Tai olla hautaamatta, jos ei ehdi. Ei ruumis ole kuin kuoret.
Lämpimään vuodenaikaan taistelussa saatuihin vammoihin kuolleet vainajat siirtokuljetuksiin kuluneen ajan kanssa takaavat sellaisen lopputuloksen, että minä en ainakaan välittäisi avata yhdenkään läheiseni arkkua, vaikkei siinä lukisikaan
"Ei saa avata". Ja jos sitä arkkua ei avata, niin eikö ole sama laittaa arkkuun pari hiekkasäkkiä tuomaan painoa tai ilmoittaa ruumiin tuhoutuneen täysosumasta ja haudata kentälle.
Tuntematon kaatunut No. 2 Hangon lohko 1941.07.12
Nimet löytyvät Lappeenrannasta, toinen Karjalaan jääneiden sankarivainajien ja toinen kadonneiden kivestä. Siinä voi laittaa kukan samalla muillekin veljille, jos käy siellä. Yhdessähän kaikki siellä olivat.
Esimerkiksi saksalaiset sotilashautausmaat Ison Kakkosen ajalta ovat ihan kelpo lepopaikkoja. Samalla kentällä voi maata helposti 15 000 sankarivainajaa, vaikka monessa kiviristissä lukeekin vain tyyliin
"VIER UNBEKANNTE DEUTSCHE SOLDATEN" eli
"Neljä tuntematonta saksalaista sotilasta."