Nämä "suunnatut" harjoitukset tässä muodossa jäisivät mahdollisesti kokonaan pitämättä (kustannussyistä) ilman reservilläiskouluttajien vapaaehtoistyötä mutta tällä tavoin on saatu vuosien varrella koulutettua "monen komppanian runkoporukat" tietynlaisiin tehtäviin.
Yksi erittäin hyvä syy käyttää reserviläisiä kouluttajina, etenkin suunnatuissa ja tavoitteellisissa VEH-harjoituksissa on reserviläisten kouluttajakokemuksen kartuttaminen, koska sitähän me joudumme tekemään myös kriisin sattuessa kun ammattiaiset ovat johtamassa omiaan.
Tottahan se on, että resurssien ollessa rajalliset, nousee reserviläisten tekemä työ entistä suurempaan arvoon, myös sitä pidän erittäin tärkeänä että kouluttajakokemus karttuu.
Muistutan, että kokemukseni asiasta on sinänsä vähäistä ja perustuu vain muutamaan harjoitukseen, joten se ei varmasti ole koko totuus asiasta. Mutta näiden kokemusten perusteella homma ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla kenenkään näkökulmasta. Kuten aiemmin sanoin: Aivan liian vaativa aihe harjoitukselle, sen myötä harjoituksen rakenne menee väistämättä toimimattomaksi, PV:sta kouluttaja/joukkue = liian kallista PV:lle siihen nähden että samalla kustannuksella PV:n kouluttaja olisi voinut kantaa päävastuun koulutuksesta jne.
Kaikkein hankalin asia kuitenkin on näissä reeneissä ollut se, että harjoituksen johdossa näytti pyörivän jonkinlainen aika vahvakin "hyvävelikerho" joka koostui sekä järjestävän tahon että PV:n väestä..joka johti mm. siihen että harjoituksen johto tuskin sai rakentavaa ja rehellistä palautetta onnistumisestaan..koska kehityskohteita olisi ollut paljon, olisi palaute ollut pääosin muuta kuin kehuja..ja se ei ilmeisesti selkääntaputteluun erikoistuneelle "hyvävelikerholle" sovi..
Alemmalla tasolla näissäkin harjoituksissa oli ammattitaitoisia reserviläiskouluttajia, jotka hoitivat pottinsa kiitettävästi yhteistyössä PV:n kouluttajan kanssa. Suurin osa reserviläisistä myöskin haluaa rehellistä palautetta oppiakseen - osaavat ottaa sitä myös vastaan ilman että herne menee nenään..
Toiminta on tärkeää ja arvokasta - harjoitusten aiheet ja rakenne vain pitäisi tarkemmin rakentaa kohtaamaan kouluttajien osaaminen - tarkoitan siis sitä, että kun harjoituksen aihe on liian vaativa, on kohtuutonta asettaa kouluttajia tilanteeseen josta he eivät välttämättä kunnialla selviä. Esimerkiksi täyden komppanian pääkouluttajan tehtävä on hyvin haastava. Siinä on pystyttävä ohjaamaan toimivaa päällikköä, varapäällikköä ja tulenjohtopäällikköä, pystyttävä ohjaamaan ja kouluttamaan joukkueiden kouluttajia, organisoimaan harjoituksen yleisjärjestelyitä ja rakennetta jne jne. Homma on haastavaa nuoremmille ammattisotilaille ja myös vanhemmille ammattisotilaille, joilla ei ole riittävästi kokemusta aiheesta..voi vain kuvitella miten haastavaa se on parhaallekin reserviläiselle.. puhumattakaan siitä jos reserviläinen joutuu vieläkin suuremman harjoituksen johtajaksi.
Korostan taas, että pidän toimintaa erittäin tärkeänä/ en väheksy sen arvoa millään tavoin - olennaista olisi saada sitä kehitettyä paremmaksi, johtuen juuri siitä miten tärkeää se on.
