Oletko osallistunut MPKY:n toimintaan?

Oletko osallistunut MPKY:n toimintaan?


  • Äänestäjiä yhteensä
    84

pstsika

Haukka
^
Tiedän mistä puhut. Ammattitaidottomien ”asekouluttajien” rastit olen ratkaissut sillä, että leikin mukana rastin ajan ja sovelletussa vaiheessa teen, kuten minulle on luontevinta ja olen opetellut tekemään. Selviän paljon pienemmällä vitutuksella eikä tarvitse kuunnella jonkun hönön gubben mussuttamista ramboilusta.

Onneksi nuo tyypit ovat vähemmistönä ja suurin osa kouluttajista on tehtäviensä tasolla.
 

Samses

Ylipäällikkö
Olen osallistunut.
 

KorpiSISSI

Kenraali
Intti on tullut tutuksi, jokunen varuskunta myös :)
"satunnaisesti" olen ollut asian kanssa tekemisissä viimeiset 12 vuotta..

Taitaa olla Intti käytynä jo 2x :D
 
Viimeksi muokattu:

Jarppi

Kersantti
Kyllä. Muutamalla kurssilla olen ollut kurssitettavan ominaisuudessa mukana. Viimeisin kerta tosin niinkin kaukaa kuin keväältä 2009.
 

setori

Alokas
Moi!
Joo,olen ollut kursseilla monillakin!
Toimin kouluttajana,mutta kun on muutakin elämää sen verran,että ei aina päässyt niin jo rupesi toimistolta tulevista posteissa
olemaan aika jäätävä sävy!
Joten irtisanoin itseni kaikista tehtävistä ko.kioskissa!
Ja empä oikein ole sitä katunut!!
Vielä n.2-3 v sitten toiminta oli omasta mielestä mielekästä ja mukavaa,mutta nykyään tuntuu olevan enempi hyväveli kerho!
Jos et ole samaa mieltä asioista ja tuot sen ilmi,selät kääntyy!
Sääli!!
 

Kapiainen

Respected Leader
Moi!
Vielä n.2-3 v sitten toiminta oli omasta mielestä mielekästä ja mukavaa,mutta nykyään tuntuu olevan enempi hyväveli kerho!
Jos et ole samaa mieltä asioista ja tuot sen ilmi,selät kääntyy!
Sääli!!
Olen ollut muutamissa "firman" edustajana mukana - valitettavasti allekirjoitan tuon sen vaikutelman perusteella mitä olen saanut. Pidän sitä harmillisena, koska toiminnalla olisi edellytykset olla ihan kohtalaisen hyödyllistä.
Myös sen havainnon olen tehnyt, että tietyntyyppisissä harjoituksissa haukataan aivan liian iso pala purtavaksi - eli mennään niin isoihin harjoitus- ja asiakokonaisuuksiin, että paukku ei riitä enää niiden läpivientiin. Esim. harjoituksen sisällöss saattaa olla kolmekin toisistaan lähes täysin poikkeavaa aihetta, joista jokainen on jo itsessään lähes liian suuri sen pituiseen harjoitukseen/PV:n harjoituksissa ei sellaista aihetta käytännössä koskaan käsitellä niin lyhyessä ajassa sen enempää varusmiehiesjoukolle kuin reserviläisillekään. Negatiivisena ilmiönä pidin myös sitä, että harjoituksen muuttumisen totaalikatastrofiksi estivät tällä kertaa suht runsaslukuiset PV:n kouluttajat, jotka toimivat näkymättöminä takapiruina MPK:n asettamille pääkouluttajille ja harjoituksen johdolle..se negatiivinen asia tässä oli mielestäni erityisesti se, että ilmeisen hyvävelijärjestelmän ansiosta/takia nämä "hyvätveljet" eivät todennäköisesti edes tajunneet itse haukanneensa aivan liian ison kakun tämän harjoituksen osalta..ja nämä PV:n hyvätveljet eivät heille sitä sanoneet vaan antoivat heidän uskoa että homma toimi kuin unelma..mikä oikeastaan oli se kaikkein negatiivisin asia.
Tarkoitan siis sitä, että hyvienveljien selkääntaputtelun ja kehumisen sijaan PV:n kouluttajien olisi pitänyt antaa suora ja rehellinen palaute jolloin MPK:n kouluttajien olisi ollut mahdollista kehittyä hommissaan. Olin niitä ainoita, jotka antoivat rehellisen, suoran mutta hyvähenkisen palautteen - ja tuskin tarvitsee enää odotella pääsyä vastaaviin harjoituksiin..siitä pitää tämä "hyvävelikerho" varmaankin huolen.

Harmillista, koska homma voisi olla hyvinkin hyödyllistä - ja reserviläiskouluttajien joukossa oli tälläkin kertaa myös erittäin monta hyvin osaavaa kaveria.
 

koponen

Kenraali
Tätä reserviläisten silittelyn perinnettä en ole koskaan ymmärtänyt kertausharjoituksissa enkä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa. Ei se maanpuolustustahto sillä kehity, että aina hymistellään. Tai pahimmillaan se tarkoittaa sitä että tyhmät pysyvät osaamattomina mutta tyytyväisinä, ja fiksut vieraantuvat koko touhusta valheellisuuden takia.

Jos joku on oppinut jonkin vaativan kokonaisuuden ilman selkeää korjaavan palautteen tarvetta, niin mikäs siinä. Itse olen sekä krittinen että itsekriittinen, enkä millään suostu hyväksymään puolivillaista tekemistä.

Ymmärrän kyllä, että vaarana on se että vaikeilta tuntuviin asioihin ei haluta palata. Seuraava kertausharjoitus on joskus jos on, eli elimen maku jää suuhun. Vapaaehtoisesti ei tulla seuraavaan rientoon, kun ei osattukaan heti kaikkea. Onko silti parempi hyssytellä, vai pitäisikö järjestelmää kehittää niin, että asioiden omaksumiseen on riittävästi aikaa ja toistoja?

Sveitsin malliin vaikkapa...
 

baikal

Supreme Leader
Kuten foorumilla muistettaneen, totesin jo vuosia sitten: toiminta kaipaa pv:n ravakkaa otetta ja ammattisotilaiden riittävää panosta. Silloin voidaan odottaa lähtökohtaisesti hyviä tuloksia.

Ihmiset eivät ole tyhmiä, tietty falskius huomataan kyllä. Kun työmaalla ei ole ammattiväkeä, työmaa on sekainen tontti, jossa räpelletään. Muutama kirvesmies ja mestari paikalle, kas, jälkeä alkaa syntyä. Savesta ei voi valaa timantteja.

Ihan hevin tämä näkemys ei muutu.
 

KorpiSISSI

Kenraali
Kuten foorumilla muistettaneen, totesin jo vuosia sitten: toiminta kaipaa pv:n ravakkaa otetta ja ammattisotilaiden riittävää panosta. Silloin voidaan odottaa lähtökohtaisesti hyviä tuloksia.
...
Tuota sivuten, parhaat tulokset saavutetaan PV:n tilaamassa koulutuksessa, kun tilaaja asettaa selkeät tavoitteet ja vaatimukset koulutukseen ja kutsuu kohderyhmän. Koulutus suunnitellaan ja toteutataan vaatimusten mukaisesti, huomioiden kohderyhmän osaamiset ja käytettävissä oleva aika/resurssit. Vielä kun on käytössä "mittaristo", jolla todennetaan opin perillemeno aletaan olemaan oikeilla jäljillä. Yhteen viikonloppuun (3pv) ei todellakaan mahdu kuin yksi teema/kurssi; sen kouluttaminen, harjoittelu ja soveltava vaihe, jossa tulee paljon opitun toistoja (suoritteita, jotka mitataan).

Jos koulutus toteutetaan ilman selkeitä oppimistavoitteita tai vaatimuksia, tuloskin on monesti sen mukainen.
Kouluttajien ja kurssien järjestäjien on mielestäni oikein "kerjättävä" niitä risuja, ellei muutoin saada parannusehdotuksia ja kritiikkiä irtoa. Pelkillä ruusuilla ja myhäilyllä ei todella mitään kehitystä tapahdu.

Esimerkkinä sissitoimintaan liittyen partion väijytys (häirintä+tehostettu), mutta ei samaan aikakehykseen mahdu ryhmän väijytystä vaan se on koulutettava ja harjoiteltava erikseen, siihen varattuna 2-3pv ajankohtana.

Kun jokaiselle ryhmälle (3 partiota/9 miestä) on asettaa 2 kokenutta reserviläiskouluttajaa, homma toimii ilman kantahenkiökunnan apujakin (toki valvoakkin voi).

Tuo "Kapiaisen" esille tuoma runsas koulutusaiheiden ymppääminen 2-3 pv koulutustapahtumaan on ollut yleistä ja tuttuakin tutumpaa, varsinkin kun kouluttajat ja kurssin johto on "urautunut" vetämään koulutusta, samalla tutulla porukalla, saman jo usein epäonnistuneeksi tuomitun kaavan mukaan ..vuodesta toiseen, ilman esitetynkin kritiikin ja parannusehdotusten huomioimista. Hyvä esimerkki tämmöisestä "ylikuormituksesta" on kurssi/harjoitus, koottua ja hajautettua sissitoimintaa yhdistävä "koulutusviikonloppu", joka käsittää; partioväijytystä, kolonnan tuhoamisia (ryhmillä/joukkueella), kohteen tiedustelua ja iskua kohteelle --- joskus jopa ammunnat. Kaikki tämä pe-su välisenä aikana. Vaikka porukka olisi valmiiksi koulutettua ja tehtävät, toimintamallit ja kalusto hanskassa, ei vaan millään aika tule kaikkeen riittämään.

Noh. Onneksi nämä kokemukset on jo enempi takanapäin (toivottavasti) ja tulevaisuus näyttää nykyistäkin lupaavammalta

Eri juttu on jos on kyse puhtaasti soveltavasta viikonlopun harjoituksesta ja harjoiteltavat asiat on koulutettu jo aiemmin.
Silloin porukat toimii annettujen tilanteiden/tehtävien/käskyjen mukaan, miten parhaiten taitaa. Siihenkin on hyvä kehittää mittaristoa suoritteiden mittaamiseen jo nykyisten arviointipohjien lisäksi. Näiden arviointien pohjalta voikin kartoittaa lisäkououtustarpeita.

Yleensäkkin tuosta sissikouutuksesta: Jos kohderyhmällä ei ennestään ole kokemusta/koulutusta sissitoimnnasta, koulutukseen saa varata n.2 vuotta ja 5-6 viikonloppua + verkko-opinnot. Alussa tulee kouluttaa vain perus erätaitoja, itsensä huoltamista, naamiointia, toiminnan salausta ja liikkumista/maaston käyttöä, aseenkäsittelyä yms. perusasioita. Siitä edetä kalustoon, viestivälineisiin, toimintaan partio- ja ryhmätasolla. Johtamiskoulutusta ja paljon tilanteen mukaista johtamisharjoittelua tarvitaan että homma pelittää myös käytännön tasollla.

Luonnollisesti kaikki itseään kunnioittavat reserviläiskouuttajat hakeutuvat RUK:n kouluttajakursseile (1+2) jotta saavat PV:n "tasoluokituksen" ja sitä myötä tulevat hyväksytyiksi kouluttajiksi myös tilattuun koulutukseen.
 
Viimeksi muokattu:

Kapiainen

Respected Leader
Tuota sivuten, parhaat tulokset saavutetaan PV:n tilaamassa koulutuksessa, kun tilaaja asettaa selkeät tavoitteet ja vaatimukset koulutukseen ja kutsuu kohderyhmän. Koulutus suunnitellaan ja toteutataan vaatimusten mukaisesti, huomioiden kohderyhmän osaamiset ja käytettävissä oleva aika/resurssit. Vielä kun on käytössä "mittaristo", jolla todennetaan opin perillemeno aletaan olemaan oikeilla jäljillä. Yhteen viikonloppuun (3pv) ei todellakaan mahdu kuin yksi teema/kurssi; sen kouluttaminen, harjoittelu ja soveltava vaihe, jossa tulee paljon opitun toistoja (suoritteita, jotka mitataan).
Kommenttisi oli kokonaisuudessaan hyvä - eräs huomio aiheesta:
Asia on varmasti juuri noin kuten sanot. Selkeä tavoite ja kohderyhmä jne jne on oltava että koulutus on mahdollisimman tehokasta ja joukon kannalta tarkoituksenmukaista. Se, mitä en ymmärrä PV:n tilaamissa harjoituksissa on kuitenkin se, että miksi PV:n kannattaa ylipäätään tilata harjoitus jos harjoituksessa kuitenkin on myös PV:n puolesta kouluttaja/joukkue tai koulutusryhmä/vast. Niissä muutamassa PV:n tilaamassa harjoituksessa missä olen ollut mukana, tilanne on ollut juuri tuo..ja en oikein nähnyt niissä kummassakaan sitä pointtia miksi kyseinen harjoitus ylipäätään oli kannattanut tilata. Varusteet ja kalusto oli PV:n puolesta, harjoitusalueet PV:n alueita, PV:n kouluttajia oli harjoituksen jokaisella tasolla riittävästi...joten kustannukset PV:lle olivat äkkiseltään aikalailla samat kuin jos kyseinen harjoitus olisi pidetty siten, että PV:n ammattikouluttajat kouluttavat ja reserviläiset olisivat olleet kaikki osana toimivia joukkoja. Tämäkin harjoitus oli kuitenkin kokonaisuudessaan varsin iso, koulutustavoitteiltaan suhteellisen vaativa - harjoitusta voi hyvin verrata jonkun kouluttavan joukko-osaston joukkoyksikön (Pataljoonan) taisteluharjoitukseen, jossa on myös aselajijoukkoja mukana. Mielestäni on kohtuutonta vaatia kyvykkäimmältäkään reserviläiseltä tuollaisen harjoituksen suunnittelua ja käytännön johtamista..ottaen huomioon mm. sekin että reserviläinen tekee päivätyötään ihan toisenlaisten asioiden kanssa ja yhtäkkiä irroittautuu sieltä omalta alaltaan tekemään työtä jota PV:n puolella tekevät kokeneemman pään ammattisotilaat..jotka ovat tehneet hommaa vuosikausia työkseen, suunnitelleet ja johtaneet vastaavia harjoituksia vuosien ajan kuukausittain jne.

Jos PV olisi siviiliyritys joka tilaa itselleen yrityksen ulkopuolelta palvelun, ei tämän kaltaista palvelua tilaisi yksikään yritys..koska saman homman yritys pystyy tekemään samoilla kustannuksilla omin voimin paremmalla lopputuloksella.
Mielestäni tilanne on jokseenkin nurinkurinen..en oikein näe sitä, mitä PV tilaajana hyötyy tästä hommasta?!

Korostan sitä, etten missään tapauksessa ole MPKY:n toimintaa vastaan tai suhtaudu siihen kielteisesti - olen hieman huolissani siitä, että homma vaikuttaa toisinaan hieman tehottomalta, joka havaintojeni mukaan johtuu lähinnä siitä, että MPKY:n puolella haukataan liian helposti liian isoa kakkua, jota ei sitten pystytä pureksimaan kunnolla. Sieltähän löytyy paljon todella osaavia ja kyvykkäitä kouluttajia, joilta hommat hoituu kiitettävästi - kunhan hommat mitoitetaan oikein. Muuten käy kuten kenelle tahansa, joka joutuu kokemukseensa ja osaamiseensa nähden liian vaativan tehtävän eteen: vaikea siitä on kunnialla suoriutua - ja mielestäni on kohtuutonta asettaa näitä kavereita sellaiseen tilanteeseen, joista heidän ei millään järjellä voi odottaa selviytyvän hyvin.
 

KorpiSISSI

Kenraali
------ Se, mitä en ymmärrä PV:n tilaamissa harjoituksissa on kuitenkin se, että miksi PV:n kannattaa ylipäätään tilata harjoitus jos harjoituksessa kuitenkin on myös PV:n puolesta kouluttaja/joukkue tai koulutusryhmä/vast. ------.
Itse olen ollut mukana lähinnä sissi-, tied- yms aihetta sivuavassa PV:n tilaamissa harjoituksissa (toiminta partio-ryhmä-joukkue tasolla) -
Kun koulutetaan/harjoitellaan toimintaa hajautettuna (partion ja ryhmän toiminta), ryhmät omilla alueillaan (esim2x3km) ja jokaisessa ryhmässä 2 kouluttajaa, maaliosastoa varten on tarvittu 3-4 kouluttajaa/johtajaa niin koko koulutettavaa joukkoa varten tarvitaan 10-12 kouluttajaa (+ res vääpelli ja tvälAU). Nämä "tilatut ja suunnatut" harjoitukset ovat olleet kooltaan 40-70 henk (koulutettavia ryhmiä 4-5 + vastaosastot)

Tämmöisessä tapauksessa tulee joukkueenkin koulutus kalliiksi palkatun henkiöstön tuottamana --- vapaaehtoiset tulee "ruokapallkalla"

Näissä harjoituksissa on ollut 2 PVn henkilöä harjoitusta tukevasta yksiköstä lähinnä valvomassa ja johtamassa kovapanosammuntoja --- Heidän ei ole tarvinnut osallistua muuhun koulutukseen, eikä edes koulutuksen suunnitteluun (n.6kk kalenteriaikaa) muutoin kuin aluetsto:n toimiesta "virkansa puolesta"..

Nämä "suunnatut" harjoitukset tässä muodossa jäisivät mahdollisesti kokonaan pitämättä (kustannussyistä) ilman reservilläiskouluttajien vapaaehtoistyötä mutta tällä tavoin on saatu vuosien varrella koulutettua "monen komppanian runkoporukat" tietynlaisiin tehtäviin.

Yksi erittäin hyvä syy käyttää reserviläisiä kouluttajina, etenkin suunnatuissa ja tavoitteellisissa VEH-harjoituksissa on reserviläisten kouluttajakokemuksen kartuttaminen, koska sitähän me joudumme tekemään myös kriisin sattuessa kun ammattiaiset ovat johtamassa omiaan.

Tokihan me "maanpuolustushenkisimmät aktiiviressut" sissejä koulutettaisiin ihan ominemmekin, ilman PVn tukeakin, jos vaan laki sen sallisi :D
 

KorpiSISSI

Kenraali
....
Mielestäni on kohtuutonta vaatia kyvykkäimmältäkään reserviläiseltä tuollaisen harjoituksen suunnittelua ja käytännön johtamista..ottaen huomioon mm. sekin että reserviläinen tekee päivätyötään ihan toisenlaisten asioiden kanssa ja yhtäkkiä irroittautuu sieltä omalta alaltaan tekemään työtä jota PV:n puolella tekevät kokeneemman pään ammattisotilaat..jotka ovat tehneet hommaa vuosikausia työkseen, suunnitelleet ja johtaneet vastaavia harjoituksia vuosien ajan kuukausittain jne.
....
No näinhän sen tietysti pitäisi pääsääntöisesti olla - Ammattiaiset hoitaa ammattilaisten hommansa - mutta kun ei näytä rahat riittävän kertauttamiseen/reserviäisten koulutukseen(kaan) riittävässä määrin vaan joudutaan tässäkin tukeutumaan "talkoisiin" enenevässä määrin kuin muillakin aloilla.

Toki on itselläkin käynyt monesti mielessä että "syömme toisten leipää" tällä maanpuoustuksellisella vapaaehtoistyöllä mutta sama juttuhan se on SPR, VPK, vapaaehtoiset vanhustenhoitopalveuissa yms vapaaehtoistoiminnassa. Virka-apukin (esim. VAPEPA) on tietyssä mielessä tunkeutumista osaamattomuusalueelle ja viranomaisten leipätyön "sijaishoitoa talkoilla".
 

baikal

Supreme Leader
No näinhän sen tietysti pitäisi pääsääntöisesti olla - Ammattiaiset hoitaa ammattilaisten hommansa - mutta kun ei näytä rahat riittävän kertauttamiseen/reserviäisten koulutukseen(kaan) riittävässä määrin vaan joudutaan tässäkin tukeutumaan "talkoisiin" enenevässä määrin kuin muillakin aloilla.

Toki on itselläkin käynyt monesti mielessä että "syömme toisten leipää" tällä maanpuoustuksellisella vapaaehtoistyöllä mutta sama juttuhan se on SPR, VPK, vapaaehtoiset vanhustenhoitopalveuissa yms vapaaehtoistoiminnassa. Virka-apukin (esim. VAPEPA) on tietyssä mielessä tunkeutumista osaamattomuusalueelle ja viranomaisten leipätyön "sijaishoitoa talkoilla".
Minä luulen, että tässäkin on piiri- ja aluekohtaisia eroja paljon. Jossain piirissä homma on erilaista kuin toisessa. Virhe tulee, jos aletaan niputtaa koko toiminta kyseenalaiseksi. On piirejä ja piirejä, näin se vaan menee. Niinkuin on joukko-osastoja ja joukko-osastoja.
 

Kapiainen

Respected Leader
Nämä "suunnatut" harjoitukset tässä muodossa jäisivät mahdollisesti kokonaan pitämättä (kustannussyistä) ilman reservilläiskouluttajien vapaaehtoistyötä mutta tällä tavoin on saatu vuosien varrella koulutettua "monen komppanian runkoporukat" tietynlaisiin tehtäviin.

Yksi erittäin hyvä syy käyttää reserviläisiä kouluttajina, etenkin suunnatuissa ja tavoitteellisissa VEH-harjoituksissa on reserviläisten kouluttajakokemuksen kartuttaminen, koska sitähän me joudumme tekemään myös kriisin sattuessa kun ammattiaiset ovat johtamassa omiaan.
Tottahan se on, että resurssien ollessa rajalliset, nousee reserviläisten tekemä työ entistä suurempaan arvoon, myös sitä pidän erittäin tärkeänä että kouluttajakokemus karttuu.
Muistutan, että kokemukseni asiasta on sinänsä vähäistä ja perustuu vain muutamaan harjoitukseen, joten se ei varmasti ole koko totuus asiasta. Mutta näiden kokemusten perusteella homma ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla kenenkään näkökulmasta. Kuten aiemmin sanoin: Aivan liian vaativa aihe harjoitukselle, sen myötä harjoituksen rakenne menee väistämättä toimimattomaksi, PV:sta kouluttaja/joukkue = liian kallista PV:lle siihen nähden että samalla kustannuksella PV:n kouluttaja olisi voinut kantaa päävastuun koulutuksesta jne.
Kaikkein hankalin asia kuitenkin on näissä reeneissä ollut se, että harjoituksen johdossa näytti pyörivän jonkinlainen aika vahvakin "hyvävelikerho" joka koostui sekä järjestävän tahon että PV:n väestä..joka johti mm. siihen että harjoituksen johto tuskin sai rakentavaa ja rehellistä palautetta onnistumisestaan..koska kehityskohteita olisi ollut paljon, olisi palaute ollut pääosin muuta kuin kehuja..ja se ei ilmeisesti selkääntaputteluun erikoistuneelle "hyvävelikerholle" sovi..
Alemmalla tasolla näissäkin harjoituksissa oli ammattitaitoisia reserviläiskouluttajia, jotka hoitivat pottinsa kiitettävästi yhteistyössä PV:n kouluttajan kanssa. Suurin osa reserviläisistä myöskin haluaa rehellistä palautetta oppiakseen - osaavat ottaa sitä myös vastaan ilman että herne menee nenään..
Toiminta on tärkeää ja arvokasta - harjoitusten aiheet ja rakenne vain pitäisi tarkemmin rakentaa kohtaamaan kouluttajien osaaminen - tarkoitan siis sitä, että kun harjoituksen aihe on liian vaativa, on kohtuutonta asettaa kouluttajia tilanteeseen josta he eivät välttämättä kunnialla selviä. Esimerkiksi täyden komppanian pääkouluttajan tehtävä on hyvin haastava. Siinä on pystyttävä ohjaamaan toimivaa päällikköä, varapäällikköä ja tulenjohtopäällikköä, pystyttävä ohjaamaan ja kouluttamaan joukkueiden kouluttajia, organisoimaan harjoituksen yleisjärjestelyitä ja rakennetta jne jne. Homma on haastavaa nuoremmille ammattisotilaille ja myös vanhemmille ammattisotilaille, joilla ei ole riittävästi kokemusta aiheesta..voi vain kuvitella miten haastavaa se on parhaallekin reserviläiselle.. puhumattakaan siitä jos reserviläinen joutuu vieläkin suuremman harjoituksen johtajaksi.

Korostan taas, että pidän toimintaa erittäin tärkeänä/ en väheksy sen arvoa millään tavoin - olennaista olisi saada sitä kehitettyä paremmaksi, johtuen juuri siitä miten tärkeää se on.
 
Olempa hyvinnii. 2-4 viikonloppua vuodessa tulee uhrattua Asialle. Enimmälti koluluttajana, välillä myös kurssilaisena.

Kuten olen aikisemminkin todennut: MPK:n kursseilla tulisi pitäytyä yksittäisen taistelijan, tst-parin , partion tai korkeintaan ryhmän temppuihin. Sitä ylemmät hommat jätetään sitten ammattilaisille. Tuota suurempia kokonaisuuksia tuskin pystytään viikonlopun aikana edes käsittelemään, koska kursseille tulevat ovat lähtötasoltaan niin erilaisia. Nousujohteista koulutusta taas pystytään tarjoamaan lähinnä Maakuntakomppanioissa, missä sitoutuminen on vahvempaa.

Yleensä ottaen Pv:n tilaamat kurssit toimivat hyvin. Harmia aiheutuu lähinnä säästä tai toimimattomasta kalustosta yms. Muilla kursseilla en viime aikoina ole juuri ollutkaan. Pv:n valvojat eivät yleensä juurikaan osallistu koulutukseen, vaan lähinnä valvovat ja antavat lopuksi palautetta. Osa ilmaantuu paikalle vain kovapanosammuntoihin, lukemaan iltistä pakussa tai näpräämään kännyä. Tyypillisesti n. 30 hlö kursiilla on ollut 4-5 kouluttajaa ja yksi kapiainen vahdissa. Jos kolutusta pyöritetään kahdella-kolmella rastilla ja osa kouluttajista on vielä jossakin valmistelutyössä, niin kyllä mielestäni Pv saa ainakin täälläpäin rahoilleen vastinetta, yksi ukko ei moiseen ehtisi, vaikka olisi kuinka ammattilainen.

Mitään hyvä veli -järjestelmää en kyllä ole havainnut... Ehkä minua ei ole huolittu mukaan?
 

KorpiSISSI

Kenraali
Aivan liian vaativa aihe harjoitukselle, sen myötä harjoituksen rakenne menee väistämättä toimimattomaksi, PV:sta kouluttaja/joukkue = liian kallista PV:lle siihen nähden että samalla kustannuksella PV:n kouluttaja olisi voinut kantaa päävastuun koulutuksesta jne.

--- harjoituksen johdossa näytti pyörivän jonkinlainen aika vahvakin "hyvävelikerho" joka koostui sekä järjestävän tahon että PV:n väestä..joka johti mm. siihen että harjoituksen johto tuskin sai rakentavaa ja rehellistä palautetta onnistumisestaan..koska kehityskohteita olisi ollut paljon, olisi palaute ollut pääosin muuta kuin kehuja..ja se ei ilmeisesti selkääntaputteluun erikoistuneelle "hyvävelikerholle" sovi..
Tuossapa ne katastrofin ainekset ovatkin, eikä homma muutu ellei nimenomaan näitä "risuja" kerätä eikä huomioida jatkossa

 

KorpiSISSI

Kenraali
Tyypillisesti n. 30 hlö kursiilla on ollut 4-5 kouluttajaa ja yksi kapiainen vahdissa. Jos kolutusta pyöritetään kahdella-kolmella rastilla ja osa kouluttajista on vielä jossakin valmistelutyössä, niin kyllä mielestäni Pv saa ainakin täälläpäin rahoilleen vastinetta, yksi ukko ei moiseen ehtisi, vaikka olisi kuinka ammattilainen.

Mitään hyvä veli -järjestelmää en kyllä ole havainnut... Ehkä minua ei ole huolittu mukaan?
Tuossa on hyvä --- hyväksi koettu --- perusresepti onnistuvaan koulutukseen
  • - koulutus partio-ryhmä-joukkue tasolla ja vain yksi perusteema koulutusviikonoppuun
  • - hajautetussa toiminnassa/koulutuksessa 2 kouluttajaa ryhmän mukana (toinen partion mukana ja toinen TKssa)
  • - kaksipuoleiseen soveltavaan/tilanteenmukaiseen osuuteen kouluttajat/koulutus myös vastaosastolle ja johtamispaikalle
  • - johtamiseen omat kouluttajansa (rj/jj/jopa)
  • - lisäksi kurssin/harjoituksen johtaja + vääpeli & TvälAU
  • - samalle kohdeporukalle nousujohteista koulutusta ja verkko-opintoja kunhan porukat siihen sitoutuu
Eikä tuohon tarvita PVn puolelta kuin yksi valvoja (+ tukeva varuskunta?).
Kovapanosammuntojen valvomiseenkin alkaa löytyä siihen koulutettuja reservilläisiä.
Isommissa, monta (5-10) kurssia käsittävässä harjoituksessa hallinnon, logistiikan ja johtamisen osuus luonnolllisesti kasvaa mutta siihenkin koulutetaan kokeneempia reserviläisiä.
 

Kapiainen

Respected Leader
Hyviä kommenttaja..
Näkisin, että olisi hyvä jos PV:n puolelta olisi "valvojia" enemmän kuin yksi..heidän hommansa olisi ennenkaikkea toimia kouluttajien kouluttajana..eli tukea reserviläiskouluttajia, antaa ohjausta ja palautetta koulutusuorituksista..koska mitenkään muuten kouluttaja ei kehity kouluttajana. Kuten sanoin, olen ollut vain parissa harjoituksessa mukana, joten laajempaa kuvaa minulla ei ole, mutta toinen näistä harjoituksista oli sellainen, jossa PV:n kouluttajat olivat sellaisia joiden osaaminen ei välttämättä olisi riittänyt kouluttajien ammattitaitoiseen ohjaamiseen - toisessa harjoituksessa taas oli useampia kokeneempia "kenttämiehiä", jolloin sitä osaamistakin riitti.
Ongelmaa on mielestäni ollut myös PV:n kouluttajien asenteessa. On lähdetty reeniin mukaan sillä mielellä että "otanpa tuosta helpot sotaharjoitusvuorokaudet - reserviläiset hoitaa hommat ja minä en tee mitään.." - joten kyllä sitä eräänaista taitamattomuutta ja huonoa työmoraalia löytyy tältäkin puolelta. Tosin ongelman ydin on näiltä osin ehkä siinä, että viikonlopuiksi on vaikea saada "kenttämiehiä" töihin - he kun ovat usein viikot harjoituksissa/muuten maastossa pitkää päivää..ja siellä kotonakin on useimmilla vaimo ja lapsia, joten heillekin on syytä antaa aikaa. Sen vuoksi harjoituksissa oleva PV:n edustaja on valitettavan usein esikuntatyötä vuosikausia tehnyt kaveri, jonka kosketus koulutustyöhön on kadonnut ja kauan sitten = ei sitä annettavaakaan juuri tosiasiassa ole.
Kehittämisen paikkaa olisi siis ehdottomasti puolin ja toisin - ja se kehitystyö olisi syytä tehdä, koska toiminta voisi parhaimmillaan olla hyvin kustannustehokasta ja koulutuksellisesti tuottoisaa.
 
Top