Jälleen olen saanut viettää viikonvaihteen maanpuolustuskoulutuksen merkeissä. Yhden monista. Ja yleisesti ottaen olen ollut tyytyväinen valitsemaani "ajanvietteeseen".
Kouluttajat olivat todellisia asiantuntijoita alallaan ja motivoituneita tekemiseensä. Koulutettavan joukon taidot huomioitiin. Toiveitakin voidaan toteuttaa asioiden käsittelyssä halutuin painotuksin. Onneksi kouluttajapiiri on myös melko laaja, vaikka muutama aktiivi tuntuu olevan joka kurssilla "asiantuntijana".
Proseduurit rullasivat: pv:n henkilökunta osallistui pakollisiin kuvioihin, mutta antoi silti kouluttajien olla vetovastuussa. Itse asiassa ensi kertaa kuulin pv:n henkilöstön toteavan, että ilmaista työvoimaahan mpk:n kouluttajat heille ovat ja kuinka kouluttajilta löytyy erityistaitoja, joita pv:säkin pitää hakemalla hakea. Lisäksi varustaminen, huolto tms. toimivat moitteetta.
Viikonloppu pe-ilta - su-ilta on kovin lyhyt, valitettavasti. Varustaminen ja palautukset vievät paljon aikaa, joten itse koulutuksiin ja suorituksiin jää liian vähän aikaa. Toisaalta, jos kyse on itselle kertauksesta, ajassa ehtii hyvin palauttaa mieleen opittua. Ja jotta maanantaiaamuna olisi taas arkikunnossa, kaksi täyttä koulutusvuorokautta on sopivasti ainakin fyysisesti rasittavan ja samalla vähällä unella etenevän harjoituksen kannalta.
Mielenkiintoista on käyttöön uusina tulevat varusteet. Toki harjoituksen aihe voi määrittää jo uutta kalustoa käsittelyyn, mutta esimerkiksi tällä kertaa puin ensi kerran uuden tetsarin. Harmikseni (ja viitaten käynnissä olevaan taistelijan varustus-topikkiin) liivi ei tuntunut ihanteelliselta: se oli hiostavampi ja hiertävämpi kuin edeltäjänsä. Itselläni kaula ja olkapäät olivat hiertymillä. Muunneltavuus oli ok, mutta kun jaossa ei ollut "kaikkia härpäkkeitä" liiviin, oli hankaluuksia kamppeiden asettamisessa kantoon. Uudenmalliset reputkin, pieni ja iso, testattiin. Siinäkin tuli itselle pientä muutosvastarintaa.
Itse koulutustilanteessa harjoitusmaastossa sain jälleen ilokseni kohdata motivoituneita taistelijoita. Tästä maasta löytyy pelottavan taitavia sotilaita - hyvä meille, paha vastustajalle. Kun vastapelureita kohtaan tuntee kunnioitusta, tekee se harjoituksesta realistisemman, kun pulssi nousee tahdosta pystyä vastaamaan tilanteeseen. Ja pidin tärkeänä, että kouluttajatkin sanoivat ääneen, että toiminnan pitää olla vielä parempaa, jos tositilanteeseen joudutaan. Etelä 14-ketjussa pohdittavaksi heitettiin, onko MPKn väki ukkoutumassa. Oman havaintoni mukaan nuo 25-35-vuotiaat ressut vasta päteviä sotilaita ovat, kun ovat ehtineet halutessaan harjoittaa taitojaan ja erityisosaamisiaan vuosia ja jos vielä ovat huolehtineet fysiikastaan. Toki ukkoutumista on siinä mielessä, että osa kouluttajista on melko iäkkäitä.
Taistelijoiden sukupuolen merkitys valitettavasti näkyi jälleen harjoituksessa: naiset eivät yksinkertaisesti jaksaneet kantaa materiaali tai edetä miesten lailla. Tavoitetietoinen keskittyminen koulutukseen ja vakava harjoittelu eivät näyttäneet olevan naisille yhtä olennaista kuin miehille. Miehet (ehkä siis oikeutetusti) tuntuivat suhtautuvan aliarvioiden kaikkiin naisiin, vaikka osa pärjäsi paremmin kuin miehet. Sukupuolen häivyttäminen taustalle olisi tärkeää itselleni, mutta valitettavasti luontaisesti heikommalle fysiikalle emme voi mitään - sensijaan akkujen kälätykset voidaan karsia. (Missähän topiikissa toivottiin naiset pois taistelukentältä...)
Harmitus seuraa harjoituksien toiminnallisuuden kannalta yleisimmin siitä, ettei jaettu materiaali toimi. Tällä(kin) kertaa oli ongelmia viestivälineiden kanssa. Toki sillä voisi ajatella simuloitavan liiankin realistista tilannetta. Mutta tämänkin liitty siihen taistelijanvarustus-topikkiin: vaikka intoillaan lisääntyvästä määrästä radioita, lämpökameroita jne. käytännössä tilanne voi olla, että laite on rikki.
Positiivinen asia on myös harjoituksiin aina liittyvä palaute. En tarkoita niinkään kirjallista paperituotosta, vaan kouluttajien, pv:n edustajan ja kurssilaisten vuoropuhelua. Uskottavasti palaute otetaan vastaan molemminpuolin toiminnan kehittämiseksi. No, tosiasia on, että aika ja raha ovat rajallisia, mutta sisältöpalaute varmasti kehittää toimintaa.
Vaikka viikonloppu olisi ollut fyysisesti rankka ja uni vähäistä, toiminnasta palaa virkistyneenä arkeen. Ja vielä viitaten kevätaiheiseen ketjuun, itse nautin keväällä harjoituksissa valoisammista öistä, kevyemmästä vaatetuksesta jne.
..ja johtaminenkin on hiemankehittynyt. Aina ei vain risukasat sytytä muutoksiin vaikka varsinaista muutosten vastarintaakaan ei olisi. Meitä on tietysti moneen lähtöön ja joillain on enempi tai vähempi muutosvastaisuutta tottumusten korvaamiseen uusilla malleilla.
.
