En lähde Aquiliferin kokemuksia arvailemaan, mutta omalta osaltani olen kohdannut MPK:n lipun alla annettua huonolaatuista koulutusta liikaa. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen konsepti on tarpeellinen ja hyvä, mutta siihen pitää pystyä tuomaan ammattimaisen koulutustoiminnan piirteitä. Niiden vaatimisen ja uuden opettelun tarve, ehkä jopa tarve välillä vaihtaa kouluttajia, ovat niin voimakkaasti ristiriidassa kuppikuntaisen järjestökentän ja isäntämiesten kanssa, että koulutustulos on voimakkaasti vaihteleva. Lisäksi elämyksellisyyden koettu tarve, markkinoinnin heikko taso ja sotilaallisen koulutuksen huono integroituminen PV:n koulutusjärjestelmään ovat vinouttaneet annettavaa koulutusta ja heikentäneet koko toiminnan vaikuttavuutta.
Yllä olevaa ei pidä lukea niin, että MPK:n kurssille lähteminen olisi pikaraide painajaiseen, päin vastoin. Paljon on ihan OK koulutusta, joka erityisesti harvoin muutoin sotavaltion kanssa asioivalle on hyvinkin hyvästä. On myös erinomaisia kursseja, jossa asiaan tosissaan paneutuneet vapaaehtoiset jakavat erittäin laadukasta tietoa ja taitoa. Jopa kurssisarjoja, joissa aletaan päästä taidon rakentamisen äärelle. Toisessa ääripäässä on historiallisesti ollut heikoin eväin toteutettuja kursseja, joissa on pahimmillaan ollut vielä aivan väärää väkeä. Caveat emptor, vaikka kummoisestakaan kaupankäynnistä ei ole kysymys kurssimaksuista huolimatta.
Reserviläisten edunvalvonnassa MPK:n toimintakyvyn kehittämisen ja vaikuttavuuden varmistamisen luulisi olevan erityisen korkealla. Onhan sille varmistettu lain tasoisesti monopoli asiassa. Vaan vaikuttavatko vanhat kaunat?
Se vaikuttavuus... Onhan varmasti kaikilla kirkkaana mielessä, että kaiken MPK:n sotilaallisen koulutuksen tulisi parantaa Puolustusvoimien kolmen päätehtävän suorittamisedellytyksiä? Vai onko yhtälössä jotain ääneenlausumatonta?