Oletko osallistunut MPKY:n toimintaan?

Oletko osallistunut MPKY:n toimintaan?


  • Äänestäjiä yhteensä
    84
Hyviä kommenttaja..
Näkisin, että olisi hyvä jos PV:n puolelta olisi "valvojia" enemmän kuin yksi..heidän hommansa olisi ennenkaikkea toimia kouluttajien kouluttajana..eli tukea reserviläiskouluttajia, antaa ohjausta ja palautetta koulutusuorituksista..koska mitenkään muuten kouluttaja ei kehity kouluttajana.
----
Kehittämisen paikkaa olisi siis ehdottomasti puolin ja toisin - ja se kehitystyö olisi syytä tehdä, koska toiminta voisi parhaimmillaan olla hyvin kustannustehokasta ja koulutuksellisesti tuottoisaa.

Tuo on hyvä pointti. Olisi todella hyvä että kouluttajat saisi niitä "risuja" tai palautetta ainakin ajatuksia omaan kehittymiseensä vähän samaan malliin kuin RUKn kouluttajakoulutuksissa. Tosin nykyisin on jo ollut melkein sääntönä myös "johtaja-arvioinnit" näissä tilatuissa. Kouuttajat ovat arvioineet koulutettaviaan ja PV:n valvojat kouluttajia/johtajia --- Ne vakioarvioinnit eivät kylläkään yksilöi kehittymiskohteita, muutoin kuin ehkä maastokelpoisuuden ja yleisllinjan pohjaksi. Tuohon varmaan voisi kehittää jonkun nousujohteisuuteen ohjaavan yksinkertaisen auditointinormiston, vaikkapa PVMOODLE:n yhteyteen tyyliin: "Miten kehityn kouluttajana ja johtajana" ... "Mitkä kohdat ERITYISESTI ?" Siitä pystyisi henkilö seuraamaan omaa kehittymistään ja tekemään myös itsearviointia, teettämään kavereilla vertaisarviointia. Hmm. tuohonhan voisi kytkeä vaikkapa PVn puolelta netti-trainerin (esim joku kokenut kenttäkouluttaja), joka voisi kommentoida tätä "PVMoodle-HOPSia" ???
 
Muuttaisitteko jotain ko. systeemin rakenteessa? On jo pitkään tullut esille, että haalitaan liian suuria juttuja, joita on vähintään vaikea vetää reserviläistaustalla läpi. Mutta onko itse homman rakenteessa jotain sellaista, jota pitäisi sorklata?

Niin, tulkoon selväksi, että minä en vähääkään arvostele ketään henkilöä tai osallistujia, en taatusti. Ollakseni täysin rehellinen, en koe olevani siinä asemassa, jotta voisin arvostella muita, on kuitenkin niin ohut näkemys koko asiasta. Sitä tietty yhdistelee kokemaansa, näkemäänsä ja kuulemaansa ja siitä syntyy käsitys, se voi mennä pieleenkin ja tämän tiedostan.
 
Kaikki kunnia ammattilaisille... mutta mikä syökään miestä, kun huomaatkin kurssinjohtajan ominaisuudessa olevasi paremmin perillä kurssia koskevasta opetettavasta aiheesta yms. kuin valvojaksesi laitetun esikunnassa majailevan ammatti sotilaan (joka myös arvioi sinut). Ja hän antaa palautteen asioista mitkä TODELLAKIN ovat epäoleellisia muotoseikkoja.

Olen ollut alusta asti MPK:n toiminnassa mukana. Olen ollut kurssilaisena, kouluttajana, kurssin johtajana, kouluttajapankin johtajana... kouluttajien kouluttajana. Asioista mitä olen nähnyt ja kokenut vuosien saatossa voisi jopa kirjoittaa kirjan.

Olen nähnyt MPK:n nousun ja nyt tuntuu siltä, että näen myöskin tuhon.
 
Muuttaisitteko jotain ko. systeemin rakenteessa? On jo pitkään tullut esille, että haalitaan liian suuria juttuja, joita on vähintään vaikea vetää reserviläistaustalla läpi. Mutta onko itse homman rakenteessa jotain sellaista, jota pitäisi sorklata?...

MPK:n tarjonnassa reservilläiskouuttajien tuottamassa sotilaallisessa koulutuksessa on kahta eri tyyppiä;
(1)Tilattu/Suunnattu ja
(2)Muu sotilaallinen koulutus

Näistä vaativampi, tavoitteellisempi ja selkeämpi on tuo 1.
Tilatuissa koulutuksessa oman kokemukseni mukaan annetaan suhteellisen selvästi TEEMA ja OPPIMISTAVOITTEET, johon koulutettavien suhteen koulutuksella/harjoittelulla pyritään. Tätä ei kuitenkaan aina ilmaista selkeinä "tuntee-osaa-hallitsee" tuostasona, vaan raamitetaan ko. joukon koulutustarve ja reserviläskouuttajat suunnittellee sisällön ja yksittäiset koulutustapahtumat/aiheet/harjoitteet + soveltavan osion, jotka tukevat tuota oppimistavoitetta. Koulutusohjema ja suunnitemat hyväksytetään tilaajalla. Koulutuksen toteuma ja palautteet vedetään yhteen, jonka perusteella kirjataan raporttiin samanmuotoisen tapahtuman jatkokehitystarpeet Näissä koulutustapahtussa toimivat kouluttajina PV:n hyväksymät ja siihen PVn toimesta koulutetut reserviläiskouluttajat. Kurssin/harjoituksen johtajalla on kokonaisvastuu sekä sisällöstä että kouluttajavalinnoista ja heidän toiminnastaan. Joskus on tilaajakin asettanut liian isot tavoitteet/haasteet 3:lle päivälle (liian lyhyt aika) ja seuraavaan vastaavaan on karsittu, yksinkertaistettu ja selkiytetty sisältöä. Tällä on onnistuttu parantamaan koulutusta vuosi-vuodelta.

2. Muu sotillaallinen koulutus on omaehtoisempaa
Näiden onnistuminen jakehityksen kehittyminen riippuu hyvin paljon kurssin johtajista, minkälaista linjaa vetää ja keitä vallitsee kouluttajiksi. PV:n
henkiöt lähinnä vain valvovat materiaalin ja (kuittamansa)kaluston käyttöä sekä turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Näissäkin koulutuksissa on tapahtunut vakiintumista tietyn tyyppisiin ja tiettyyn teemaan keskittyviin kursseihin. Samoiten reserviäiskouuttajat keskittyvät tiettyihin "omiin aiheisiinsa" ja "tiettyihin kursseihin" ja samalla pätevöityvät "aselajikouluttajiksi" ja/tai "rastikouuttajiksi" (esim. kalusto). Uusia kouuttajia rekrytoidaan jatkuvasti ja vastuuta annetaan kykyjen mukaan myös nuoremmille ja nohevammille, joten jatkuvuuskin tulee tällä taattua.

Ehkä muilla alueilla toimitaan toisella pohjalla ja muilla "rakenteilla"? Minulla on kyllä omakohtaisiakin kokemuksia vuosien varreta tähän liialliseen aihehässäkkään liittyen, mutta pikkuhiljaa on jotain kehittymistäkin tapahtunut kun on opittu oppimaan opettamaan :) ..ja johtaminenkin on hiemankehittynyt. Aina ei vain risukasat sytytä muutoksiin vaikka varsinaista muutosten vastarintaakaan ei olisi. Meitä on tietysti moneen lähtöön ja joillain on enempi tai vähempi muutosvastaisuutta tottumusten korvaamiseen uusilla malleilla.

  • OPI OPPIMAAN on sääntö nro1
  • KERÄÄ RISUJA on sääntö nro2
  • HYVÄKSY MUUTOS on sääntö nro3
  • TEE PARANNUS on sääntö nro4
Niin.. Mitä "baikal" kysyitkään? vastaus EN muuttaisi systeemin rakenteita mutta koulutusta AINA :cool:
Komppanian ja pataljoonan kokoisten harjoitusten johtamisen reserviläisvoimn UNOHDAN, Joukkue +jotain vielä menettelee ja kursseja voi tietysti yhdistää samaan viikonloppuun useita, kuten on tehtykin.
 
Viimeksi muokattu:
Muuttaisitteko jotain ko. systeemin rakenteessa? On jo pitkään tullut esille, että haalitaan liian suuria juttuja, joita on vähintään vaikea vetää reserviläistaustalla läpi. Mutta onko itse homman rakenteessa jotain sellaista, jota pitäisi sorklata?

Korpisissi jo vastasikin - allekirjoitan omasta puolestani hänen vastauksensa.
Avainasia on se, ettei haukata liian isoa kakkua, jota ei pysytytä pureskelemaan kunnolla - pitää uskaltaa olla itsekriittinen sen suhteen millaisia aiheita on realistisesti ajatellen kouluttaa kouluttajien osaaminen huomioiden. On PALJON aiheita joihin reserviläiskouluttajien osaaminen riittää erinomaisesti - ja vastaavasti on kouluttajia itseäänkin kohtaan kohtuutonta asettaa heidät tilanteeseen, josta heidän ei ole kohtuullista odottaa selviävän kovinkaan hyvin.
Tervettä itsekritiikkiä tarvitaan mm. siihen, että uskalletaan rehellisesti arvioida koulutusaiheen vaativuutta suhteessa kouluttajien osaamiseen. Komppanian taisteluharjoitus on hyvä esimerkki siitä, millainen harjoitus on helppo arvioida vaativuudeltaan väärin. Homma saattaa äkkiä tuntua helpolta - mutta se on esimerkiksi kadettikurssilta valmistuneelle ja muutaman vuoden jo töissä olleelle kandille useimmiten liian vaativa. Harjoituksen rakenteen suunnittelu ja johtaminen on vielä se "helppo osuus", mutta esimerkiksi päällikön, varapäällikön ja tulenjohtopäällikön kouluttaminen vaatiikin sitten jo oikeasti kokemusta komppanian johtamisesta, taktiikasta ja taistelutekniikasta..ei siis vain (teoria)tietoa vaan ennenkaikkea ja nimenomaan KOKEMUSTA. Hyvin suunniteltu komppanian taisteluharjoitus, jossa päällikkökolmikon kouluttaja on oikeasti kokenut kaveri, antaa toimivalle päällikkökolmikolle todella paljon oppia ja valmiuksia tehtävissä toimimiseen.
Tämä kouluttajahommahan on muuten todellinen harvinaisuus ylipäätään - Suomen Puolustusvoimat on niitä harvoja armeijoita maailmassa, jossa on harjoituksissa erikseen kouluttaja niin joukkueille/joukkueenjohtajille kuin päällikköportaalle jne jne. Muissa armeijoissahan kouluttaja on samalla toimiva johtaja, jolloin joukkueenjohtaja kouluttaa joukkuettaan samalla kun johtaa sitä, toimiva KPÄÄLL kouluttaa joukkeenjohtajia ja komppaniaa samalla kun johtaa sitä jne. Suomalainen kouluttajasysteemi on siis todella tehokas ja antaa toimiville johtajille todella paljon oppia ja valmiuksia - KUNHAN kouluttajat osaaat hommansa ja ovat tehtäviensä tasalla.
 
Jälleen olen saanut viettää viikonvaihteen maanpuolustuskoulutuksen merkeissä. Yhden monista. Ja yleisesti ottaen olen ollut tyytyväinen valitsemaani "ajanvietteeseen".

Kouluttajat olivat todellisia asiantuntijoita alallaan ja motivoituneita tekemiseensä. Koulutettavan joukon taidot huomioitiin. Toiveitakin voidaan toteuttaa asioiden käsittelyssä halutuin painotuksin. Onneksi kouluttajapiiri on myös melko laaja, vaikka muutama aktiivi tuntuu olevan joka kurssilla "asiantuntijana".

Proseduurit rullasivat: pv:n henkilökunta osallistui pakollisiin kuvioihin, mutta antoi silti kouluttajien olla vetovastuussa. Itse asiassa ensi kertaa kuulin pv:n henkilöstön toteavan, että ilmaista työvoimaahan mpk:n kouluttajat heille ovat ja kuinka kouluttajilta löytyy erityistaitoja, joita pv:säkin pitää hakemalla hakea. Lisäksi varustaminen, huolto tms. toimivat moitteetta.

Viikonloppu pe-ilta - su-ilta on kovin lyhyt, valitettavasti. Varustaminen ja palautukset vievät paljon aikaa, joten itse koulutuksiin ja suorituksiin jää liian vähän aikaa. Toisaalta, jos kyse on itselle kertauksesta, ajassa ehtii hyvin palauttaa mieleen opittua. Ja jotta maanantaiaamuna olisi taas arkikunnossa, kaksi täyttä koulutusvuorokautta on sopivasti ainakin fyysisesti rasittavan ja samalla vähällä unella etenevän harjoituksen kannalta.

Mielenkiintoista on käyttöön uusina tulevat varusteet. Toki harjoituksen aihe voi määrittää jo uutta kalustoa käsittelyyn, mutta esimerkiksi tällä kertaa puin ensi kerran uuden tetsarin. Harmikseni (ja viitaten käynnissä olevaan taistelijan varustus-topikkiin) liivi ei tuntunut ihanteelliselta: se oli hiostavampi ja hiertävämpi kuin edeltäjänsä. Itselläni kaula ja olkapäät olivat hiertymillä. Muunneltavuus oli ok, mutta kun jaossa ei ollut "kaikkia härpäkkeitä" liiviin, oli hankaluuksia kamppeiden asettamisessa kantoon. Uudenmalliset reputkin, pieni ja iso, testattiin. Siinäkin tuli itselle pientä muutosvastarintaa.

Itse koulutustilanteessa harjoitusmaastossa sain jälleen ilokseni kohdata motivoituneita taistelijoita. Tästä maasta löytyy pelottavan taitavia sotilaita - hyvä meille, paha vastustajalle. Kun vastapelureita kohtaan tuntee kunnioitusta, tekee se harjoituksesta realistisemman, kun pulssi nousee tahdosta pystyä vastaamaan tilanteeseen. Ja pidin tärkeänä, että kouluttajatkin sanoivat ääneen, että toiminnan pitää olla vielä parempaa, jos tositilanteeseen joudutaan. Etelä 14-ketjussa pohdittavaksi heitettiin, onko MPKn väki ukkoutumassa. Oman havaintoni mukaan nuo 25-35-vuotiaat ressut vasta päteviä sotilaita ovat, kun ovat ehtineet halutessaan harjoittaa taitojaan ja erityisosaamisiaan vuosia ja jos vielä ovat huolehtineet fysiikastaan. Toki ukkoutumista on siinä mielessä, että osa kouluttajista on melko iäkkäitä.

Taistelijoiden sukupuolen merkitys valitettavasti näkyi jälleen harjoituksessa: naiset eivät yksinkertaisesti jaksaneet kantaa materiaali tai edetä miesten lailla. Tavoitetietoinen keskittyminen koulutukseen ja vakava harjoittelu eivät näyttäneet olevan naisille yhtä olennaista kuin miehille. Miehet (ehkä siis oikeutetusti) tuntuivat suhtautuvan aliarvioiden kaikkiin naisiin, vaikka osa pärjäsi paremmin kuin miehet. Sukupuolen häivyttäminen taustalle olisi tärkeää itselleni, mutta valitettavasti luontaisesti heikommalle fysiikalle emme voi mitään - sensijaan akkujen kälätykset voidaan karsia. (Missähän topiikissa toivottiin naiset pois taistelukentältä...)

Harmitus seuraa harjoituksien toiminnallisuuden kannalta yleisimmin siitä, ettei jaettu materiaali toimi. Tällä(kin) kertaa oli ongelmia viestivälineiden kanssa. Toki sillä voisi ajatella simuloitavan liiankin realistista tilannetta. Mutta tämänkin liitty siihen taistelijanvarustus-topikkiin: vaikka intoillaan lisääntyvästä määrästä radioita, lämpökameroita jne. käytännössä tilanne voi olla, että laite on rikki.

Positiivinen asia on myös harjoituksiin aina liittyvä palaute. En tarkoita niinkään kirjallista paperituotosta, vaan kouluttajien, pv:n edustajan ja kurssilaisten vuoropuhelua. Uskottavasti palaute otetaan vastaan molemminpuolin toiminnan kehittämiseksi. No, tosiasia on, että aika ja raha ovat rajallisia, mutta sisältöpalaute varmasti kehittää toimintaa.

Vaikka viikonloppu olisi ollut fyysisesti rankka ja uni vähäistä, toiminnasta palaa virkistyneenä arkeen. Ja vielä viitaten kevätaiheiseen ketjuun, itse nautin keväällä harjoituksissa valoisammista öistä, kevyemmästä vaatetuksesta jne.
 
Johtuen MPK:n hyvin laaja-alaisesta koulutustarjonnasta olen pakoitettu taulukoimaan omakohtaisesti sitä, miten oma ajankäyttö jakautuu eri aiheiden osalta. Omalta osaltani olen jaotellut aihealueet kuuteen eri pääryhmään, jotka on selkästi erotettavissa toisistaan.

Ryhmät ovat:
Tavanomainen jalkaväkikoulutus (Jääkäri- ja pst-koulutushaarojen asioita sekä ase- ja ampumakoulutusta. Pioneerikoulutus kuuluu myös tänne, koska asiat ovat olleet ns. jokamiehen juttuja.)
Sissi- ja tiedustelukoulutus (Erotan tämän aiemmin mainitusta osin taisteluteknisen eron takia.)
Johtaja- ja kouluttajakoulutus (Johtamiseen ja kouluttamiseen keskittyneet harjoitukset, vaikka muissakin olisi ollut johtamista muun toimen ohessa.)
Maasto- ja erätaitokoulutus (Talvikoulutus, LUMO-koulutus / vast.)
Viestikoulutus (Viestivälineisiin ja liikennöintiin keskittyneet harjoitukset.)
Ensiapukoulutus (Aiheeseen keskittyneet koulutukset, vaikka asiaa olisi harjoiteltu muuallakin.)

Eniten harjoitusvuorokausia on kohdassa jv-taistelu, toisena on sissi- ja tiedustelukoulutus. Osa ryhmistä linkittyy siten, että jako ei ollut helppo. Kh-päivien jakautuminen on oikeansuuntaista, vaikka sissi- ja tiedustelukoulutus on yliedustettuna SA tehtävää ajatellen.
 
Useamman kerran hakenut kursseille mukaan (pääasiassa ammunta), kertaakaan ei hyväksyntää ole tullut, eli halukas olen ollut, mutta en ole osallistunut MPKY:n toimintaan.
 
Tässä on parin viime vuoden aikana tullut todettua, ettei se PV minun sotilastaitojani pysty ylläpitämään. Kertaamaan en ole päässyt, vaikka halua, älyä ja voimaa tältä suunnalta löytyisikin. On sitten tullut pohdittua, että jos ei minua kerta koko organisaatioon kaivata niin taidanpa unohtaa koko touhun. Jonkinlainen maanpuolustustahto taikka vastuuntuntoisuus on kuitenkin sisällä kolkuttanut ja olen tämän vuoden aikana päättänyt itse ruveta pitämään omista sotilastaidoistani huolta. On tullut käytyä radalla ja MPK toiminnassa mukana.

Mitä siis haluan sanoa on, että niinkin huono vaihtoehto kuin se MPK:n toiminta tai itse opiskelu voi olla, niin joillekkin se on se AINOA vaihtoehto. MPK:n toiminnasta voi siis nurista ja narista ja jos sen laatu ei ole kohdallaan niin hyvä, että nuristaan, mutta se ei tarkoita sitä että koko touhusta pitäisi vetäytyä pois. Päinvastoin. Silloin täytyy puuttua peliin ja ruveta kehittämään toimintaa. Itse olen vielä liian lyhyen aikaa ollut mukana, että voisin sanoa toiminnan tasosta jotakin muuta kuin, että omalla kohdallani se on ollut hyvin antoisaa. En tiedä kuinka paljon parempaa se olisi ollut ammattitason koulutuksessa, mutta paremman puutteessa se on on ollut tyhjää huomattavasti parempi. Ammattisotilastahan ei kenestäkään MPK:n kursseilla luoda. Ressut on ressuja vaikka kuinka kertaisivat.

Tässä hieman omaa pohdintaani MPK:n toiminnasta ja sen tärkeydestä. Toinen juttu sitten kokonaan on, että kuinka tärkeää ylipäätään on Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta, että henkilö, jolla ilmeisesti ei ole edes sodanajan sijoitusta, harjoittaa sotilastaitojaan. Onko se täysin turhaa?
 
Tässä on parin viime vuoden aikana tullut todettua, ettei se PV minun sotilastaitojani pysty ylläpitämään. Kertaamaan en ole päässyt, vaikka halua, älyä ja voimaa tältä suunnalta löytyisikin. On sitten tullut pohdittua, että jos ei minua kerta koko organisaatioon kaivata niin taidanpa unohtaa koko touhun. Jonkinlainen maanpuolustustahto taikka vastuuntuntoisuus on kuitenkin sisällä kolkuttanut ja olen tämän vuoden aikana päättänyt itse ruveta pitämään omista sotilastaidoistani huolta. On tullut käytyä radalla ja MPK toiminnassa mukana.

Mitä siis haluan sanoa on, että niinkin huono vaihtoehto kuin se MPK:n toiminta tai itse opiskelu voi olla, niin joillekkin se on se AINOA vaihtoehto. MPK:n toiminnasta voi siis nurista ja narista ja jos sen laatu ei ole kohdallaan niin hyvä, että nuristaan, mutta se ei tarkoita sitä että koko touhusta pitäisi vetäytyä pois. Päinvastoin. Silloin täytyy puuttua peliin ja ruveta kehittämään toimintaa. Itse olen vielä liian lyhyen aikaa ollut mukana, että voisin sanoa toiminnan tasosta jotakin muuta kuin, että omalla kohdallani se on ollut hyvin antoisaa. En tiedä kuinka paljon parempaa se olisi ollut ammattitason koulutuksessa, mutta paremman puutteessa se on on ollut tyhjää huomattavasti parempi. Ammattisotilastahan ei kenestäkään MPK:n kursseilla luoda. Ressut on ressuja vaikka kuinka kertaisivat.

Tässä hieman omaa pohdintaani MPK:n toiminnasta ja sen tärkeydestä. Toinen juttu sitten kokonaan on, että kuinka tärkeää ylipäätään on Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta, että henkilö, jolla ilmeisesti ei ole edes sodanajan sijoitusta, harjoittaa sotilastaitojaan. Onko se täysin turhaa?

Silläkin uhalla että toistan itseäni sadannen kerran: jos sinulla ei ole SA-sijoitusta, ja haluat tulla sijoitetuksi, toimenpiteet ovat hyvin yksinkertaiset:

1) yhteydenotto aluetoimistoon
2) ilmoitus kiinnostuksesta maakuntakomppaniaan.

Tällä konstilla saat sijoituksen alta aikayksikön ja kertauksia piisaa, tällä hetkellä tosin enemmän VEH:ejä kuin KH:ita mutta MPK:n järjestämät, PV:n tilaamaat VEH:t tuppaavat nykyään olemaan aika hyviä.
 
... On jo pitkään tullut esille, että haalitaan liian suuria juttuja, joita on vähintään vaikea vetää reserviläistaustalla läpi. Mutta onko itse homman rakenteessa jotain sellaista, jota pitäisi sorklata?...

Laaja kansalaisjärjestöjen tuki on puuttuva suuri vauhtipyörä, joka tarvitaan maanpuolustuksemme kasvamiseksi yleisesti hyväksytyksi, poliittisista suhdanteista ja tuulista riippumattomaksi, tiukasti maahamme juurtuneeksi suosituksi kansalaistoiminnaksi. MPK:n laillinen asema on vapaaehtoisen maanpuolustuksemme palauttamisessa vasta hapuileva alku, mutta kuitenkin alku!

... Olen nähnyt MPK:n nousun ja nyt tuntuu siltä, että näen myöskin tuhon.

Jos sen näemme, toivokaamme, että se tapahtuu uudelleensyntymisenä, kaikkien kansalaisten yhteisen vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan täysien laillisten oikeuksien palauttamisen muodossa. Niiden oikeuksien, jotka meiltä kansana otettiin Pariisin rauhansopimuksen ehdoissa.

Eräs välttämätön edellytys MPK:n toiminnan kehittämiseksi koko kansan maanpuolustuksen suuntaan on toiminnan näkyvyys. Kiitos osallistumisestanne toimintaan, ja rohkeutta kirjoittamiseen myös tämän foorumin ulkopuolella!


Maanpuolustukselle lainvoima takaisin?
http://maanpuolustus.net/threads/mpk-hankkii-aseita.1920/page-2#post-105700

Vapaaehtoinen aseellinen maanpuolustus edelleen kielletty Suomessa
http://maanpuolustus.net/threads/poliisi-epäilee-reserviläisiä-laittomista-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105293

Yhdistykset vaikuttavat kertomalla toiminnastaan
http://maanpuolustus.net/threads/poliisi-epäilee-reserviläisiä-laittomista-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105387

Euroopan uskottavin maanpuolustus onkin vapaaehtoinen?
http://maanpuolustus.net/threads/miten-ukraina-venäjä-kriisin-pitää-kärjistyä-että-suomessa-uskalletaan-kohottaa-valmiutta.3242/page-2#post-110823

Ensimmäinen reserviläisaseidemme maahantuonti 1990-luvulla: Virosta kunnianosoitus - Suomesta ehdotonta
http://maanpuolustus.net/threads/mpk-hankkii-aseita.1920/page-2#post-158623
 
Viimeksi muokattu:
Silläkin uhalla että toistan itseäni sadannen kerran: jos sinulla ei ole SA-sijoitusta, ja haluat tulla sijoitetuksi, toimenpiteet ovat hyvin yksinkertaiset:

1) yhteydenotto aluetoimistoon
2) ilmoitus kiinnostuksesta maakuntakomppaniaan.

Tällä konstilla saat sijoituksen alta aikayksikön ja kertauksia piisaa, tällä hetkellä tosin enemmän VEH:ejä kuin KH:ita mutta MPK:n järjestämät, PV:n tilaamaat VEH:t tuppaavat nykyään olemaan aika hyviä.

Entä jos on kiinnostunut ja koulutettu sellaisiin hommiin joihin MAAK ei voi minua sijoittaa? Joka tapauksessa en ole istunut tumput suorina SA-sijoituksen suhteen, vaan homma on työn alla ;).
 
Jhartikka:

pitkään ja pulskaan rauhantilaan tuudittautunut Suomi tarvinnee melkoisen töötin nekkuun, jotta kansalaiset heräävät. Pahoin pekään, että tuo töötti tulee tavalla tai toisella. Toivottavasti tuosta töötistä selvitään niin, että vain puvun paidan rinnukset saavat ylleen senkan.
 
Entä jos on kiinnostunut ja koulutettu sellaisiin hommiin joihin MAAK ei voi minua sijoittaa? Joka tapauksessa en ole istunut tumput suorina SA-sijoituksen suhteen, vaan homma on työn alla ;).

Hyvä että homma on Lepukilla tulilla.

Kaikille - tuosta koulutuksesta sen verran, että se ei ole este - siellä on nähty niin veneenkuljettajia, tykkimiehiä kuin vaunukuskejakin jalkaväen hommissa, tsekkarilla seisominen ja rakennuksen tarkastaminen sujuu kyllä heiltäkin pienellä lisäkoulutuksella.

Eli missään nimessä MaakKiin menoa ei kannata kenenkään arkailla sen takia ettei oma varusmieskoulutus satu olemaan jalkaväestä, se ei ole este. Ja siellä tarvitaan muuten paljon mm. talous- ja tvälhuollon, logistiikan, lääkinnän, viestin, tulenjohdon, (heittimistön) tuliasematoiminnan ym. osaajia eli jopa ihan koulutuksen mukaisia hommia on monelle muullekin tarjolla kuin kiväärimiehille. Puhumattakaan SPOL- ja AKE-koulutetut, we love you long time...
 

Suomen suojelijat


"Miksi Suomessa ei ole muiden Pohjoismaiden ja Viron tapaan kodinturvajoukkoja?" Suomen Sotilas -lehden pääkirjoituksessa kysytään. Kansalaisten maanpuolustus- ja kodinturvaharrastus on kaikissa maissa osoittautunut paitsi vakaaksi ja jatkuvaksi, myös yhteiskunnalle edulliseksi.

Vapaaehtoiset toimivat Kotussa omasta halustaan ilman palkkaa, kouluttaen toisiaan, ja kustantaen yleensä varusteensakin 'ROT', eli reserviläisen omasta taskusta. Huollosta, majoituksesta ja muonituksestakin vastaa pääasiassa kunkin oma kotitalous.

Valitettavasti kotuharrastusta ei maassamme suosita. Eräs tapa varautua parlamentaarisen lyhytjänteisyyden aiheuttamiin puolustuskyvyn muutoksiin on poistaa esteet, ja suosia vapaaehtoisten maanpuolustusyhdistysten toiminnan kehittämistä koko kansan harrastukseksi.


Vakautta maanpuolustussuhdanteiden vaihteluun

Kansalaisyhdistysten spontaani, maanlaajuinen sosiaalinen toimintahan on aina osoittautunut pitkäjänteisemmäksi ja pysyvämmäksi, kuin kovin ailahtelevainen ja lyhytjänteinen poliittinen päätöksenteko.

Tarvitsemme näkyvän, asiallisen ja terveen maanpuolustusharrastuksen antaman immuniteetin, vastustaaksemme maallemme vahingollisia kriisi-, mielipide- ja epätietotartuntoja myös kauas tulevaisuuteen.

Lainaus artikkelista: "... vapaaehtoisten ja maanpuolustustahtoisten suomalaisten potentiaalinen panos yhteisen isänmaan turvallisuuden hyväksi jää suurelta osin hyödyntämättä. Vika ei ole toimijoissa vaan siinä, että meillä ei ole kodinturvaorganisaatiota, jolla saataisiin 70 vuotta sitten lakkautettujen suojeluskuntien ja Lotta-Svärdin veroinen teho irti maanpuolustustyöstä."

Artikkeliin linkki: http://www.suomensotilas.fi/fi/suomen-suojelijat


T: - Juha -


Kodinturvatoiminnalla immuniteettia kriisitartuntoihin:
http://maanpuolustus.net/threads/ka...iseksi-alkaa-2-9-2013.2590/reply?quote=159269

Yhdistykset vaikuttavat näkymällä:
http://maanpuolustus.net/threads/po...ta-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105387


'Si vis pacem, para bellum - Jos tahdot rauhaa, varustaudu sotaan.'
 
Viimeksi muokattu:
Se on vaan kun repivät ihmistä joka paikkaan.

Pitäsköhän sitä aktivoitua tääläkin saralla
 
Minusta olisi erittäin hyvä, jos avaintehtäviin sijoitetut reserviläiset ryhtyisivät yhdessä yksikkönsä (vast.) ammattisotilas-SA-johdon kanssa tilaamaan koulutusta MPK:lta. Käytännössä pitää määritellä aiheet, joihin paikallisella kouluttajaporukalla (ml. SA-yksikköön sijoitetut henkilöt) osaaminen riittää, tarkastaa koulutussuunnitelma ja kouluttajien osaaminen, osoittaa yksiköstä henkilöstöä jolle koulutus olisi hyödyksi ja sitten antaa koneen pyöriä. Kun MPK ei pysty tuottamaan joukon harjoituksia, niin painopiste on väkisin kalustokoulutuksessa ja perustason asioissa muutenkin. Mutta: pidetty, riittävän laadukas koulutus on AINA parempi kuin pitämättä jäänyt. Jos oman joukon koulutuksessa nirppanokkailee, on pian pää vetävän kädessä.

Kun suomalaisesta sotilaskoulutuksesta puhutaan, meillä ei todellakaan ole varaa ajatella "ne" ja "me". On vain me.
 
Back
Top