Sarek1
Ylipäällikkö
Vai oikein juna vie!
Monikulttuurisessa uhriutumisessa on saavutettu jälleen uusi ennätys.
Minulle on aivan sama millä nimityksellä sairasta monikulttuurista yhteiskuntaanne kutsutte.
Kun sitten tulevaisuudessa mietitte siirtolaisuutta joko paskottuanne tämän yhteiskunnan tai kun kollektiivinen hulluus vihdoinkin loppuu, niin suosittelen valitsemaan sen tulevan kotimaan huolella. Voitte joutua yllättymään, että monessa muussakin paikassa veri on vettä sakeampaa.
Hienoa, että välillä ylletään ennätyksiin! Tosin en nyt ole ihan varma, että oliko tuo sitten positiivista...
Hmm. Yhteiskuntamme on monella tapaa sairas. Multikulturalismin pakkosyöttäminen monikultuurisuuden ihannoimisen sisällä on yksi, mutta vain yksi sairauden ilmenemä. Kansakuntamme yhtenäisyys niin henkisesti kuin kulttuurisesti on pirstoutunut 80-luvun lopulla alkaneen kaikkinaisen tapain turmeluksen edistämisen ryydittämänä. Tästä voisin jatkaa ehkä salaliittoteoriaketjussa; kokonaiskuvan hahmottamiseksi täytyy nivoa yhteen monta osatekijää. Siten saatettaisiin päästä lähemmäksi vastausta kysymykseen miksi näin on kuin nyt on.
Tämä yhteiskunta on myös sinun yhteiskuntasi. Sinä joko jäät ja koetat saada aikaan muutosta, kestät sen, mitä tulee vastaan tai sitten luovutat. Seuraava vaikuttamisen paikka tulee piakkoin. Muista äänestää tai asettua ehdokkaaksi.
Minä olen niitä, jotka lakaisevat toisten roskia. Ja puristavat harjaa hiljaisesti nyrkissään tiukemmin.
Maahanmuutosta ja siirtolaisuudesta sekä viidennestä kolonnasta minulla on omat mielipiteeni. Ja se minua hieman hämmästyttää, että kirjoituksiani tulkitaan rikkiviisaan hallituksemme ja tietyn äänekkään vähemmistön kantaa tukevaksi. Pitää ilmeisesti vähän treenata tätä kynäilyä.
Vähän lisää uhrilammasta:
Itse en ole sisäistänyt ja tunnustanut muuta kulttuurista taustaa kuin suomalaiskansallinen yhtenäiskulttuuri, joka oli olemassa ennen nykyistä hajaannuksen ja hämmennyksen aikaa. Huolimatta siitä 1/8 epäpuhtaudesta verenperimässäni.
Vaarilla, joka kantoi puolikasta geneettistä taakkaa, ei ollut muuta identiteettiä kuin suomalainen identiteetti ja kulttuuriperimä. Se ei nimittäin tuo pelkkä siemenen kylväminen kauaa kasvata. Eikä aviottoman köyhän lapsen osa ole ollut 1900-luvun alussa kovin kaksinen osa.
Talvisodassa vaari oli mm. Summassa ja Muolaassa. Hän haavoittui pahasti 12.3. Viipurin hautausmaalla ja selvisi hyvällä tuurilla asemiin tulleesta kranaatista hengissä vaikka ensin luultiin kuolleeksi kun oli linjan taakse suojaan päästyään silppuna kranaatin jäljiltä. Sanoi, että se oli hänen elämänsä kovin juoksu. Kaikkia sirpaleita ei saatu leikattua pois. Rauha tuli seuraavana päivänä.
Jatkosodan lopulla hän oli ottamassa vastaan läpimurron tehneen vihollisen panssarikärkeä samoilla suunnilla kun omat loppuunajetut ja tahdottomat joukot perääntyivät hallitsemattomasti. Eräässä lähikohtaamistilanteessa polttopullo ei toimnut ihan toivotulla tavalla ja vaunu koetti ajaa kostoksi päälle. Vaari löysi onnekseen läheltä matalan ihmisenkokoisen painanteen ja säntäsi siihen makuulleen. Vaunu jyrräsi telalla monta kertaa yli niin, että tela painoi rintakehää, mutta ei murskannut sitä. Kun vaunu jatkoi eteen päin, tuli kiirus lähteä lipettiin kun pöpelikkö alkoi olla vanjaa pullollaan. Sodasta hän selvisi hengissä. Pahimmista ja kauheimmista asioista ja paikoista hän pystyi kertomaan vasta hieman ennen poismenoaan.
Että sellainen luopio.
(Joko nää pikkuhilijaa alat hahamottaa?)
Viimeksi muokattu: