Onko Putinin lähtölaskenta alkanut?

aj77

Respected Leader
Sähköpostilaatikkoon kopsahti George Friedmanin viikkokatsaus ja iso osa seuraavasta on suuresti velkaa stratforin tilanneanalyysille. Friedman osaa mielestäni hienosti piirtää viivoja historian pisteiden välille ja tuoda esiin isompia kuvioita.

Ukrainan kriisi kuuluu palana paljon suurempaan ja pitkäkestoisempaan tapahtumasarjaan, "suureen peliin" jota Neuvostoliitto ja Venäjä ovat pelanneet kohta vuosisadan. Putin tuli mukaan tähän kuvioon Boris Nikolajevitš Jeltsinin seuraajana ja tapahtumasarja joka johti Putinin valtaannousuun liittyy olennaisesti siihen mitä Ukrainassa tapahtuu.

Jeltsinin viimeisinä vuosina käytiin Jugoslavian hajoamissotia. Venäjä oli luonut Serbiaan, slaavilaiseen veljeskansaan, siteen ja ilmeisesti ilmassa oli jonkinlaisia ajatuksia että Venäjä takaisi serbien turvallisuuden länttä vastaan. Kun serbien mellastus Kosovossa ylitti viimein länsimaiden sietokyvyn, Venäjä joutui seuraamaan voimattomana vierestä miten NATO moukaroi serbit neuvottelupöytään. Sotaa seuraavaan rauhanturva-operaatioonkaan Venäjää ei huolittu mukaan, länsimaat kohtelivat Venäjää kuin ilmaa. Katastrofaalisen taloustilanteen ohessa tämän sanotaan olevan syy sille miksi Putin korvasi Jeltsinin.

Kosovon itsenäistyminen NATO:n avustuksella jätti Venäjään ilmeisesti ikuisen trauman ja Venäjä on kärkevästi lyönyt Kosovo-korttia pöytään niin Georgian sodassa kuin Ukrainassakin. Venäjälle syntyi Jugoslaviassa pakkomielle siitä että sen on saatava hyvitys “pelastamalla” säännöllisesti joku sopiva slaaviryhmä NATO:n tai muiden "fasistien" kynsistä ja vaatimalla että luomus tunnustetaan itsenäiseksi valtioksi.

Toinen traumaattinen episodi, joka varmasti polttelee Putinin mielessä on Nikita Sergejevitš Hruštšovin kohtalo Kuuban ohjuskriisin jälkeen; Hruštšov saavutti neuvottelussaan Kennedyn johtaman USA:n kanssa haluamansa, eli USA:n vetämään ohjuksensa Turkissa mutta sotakiihkoon lietsotussa Neuvostoliitossa tämä tulkittiin perääntymisenä USA:n edessä. Ja Nikita joutui eläkkeelle.

Neuvostoliiton hajoaminen - jota Putin kutsuu toistuvasti vuosisadan suurimmaksi katastrofiksi - jätti Venäjän käytännössä yksin kun sen entiset alusmaat kipittivät kilpaa EU:n ja NATO;n jäseniksi. Venäjän ja sen pääviholliseksen kokeman NATO:n väliin jäi enää kaksi puskurivaltiota, Ukraina ja Valko-Venäjä. Näiden kolmen kesken viriteltiin valtioliittoa, erilaisia liittoumasopimuksia mutta kaikkien muodollisuuksien alla eli kuitenkin kylmä ajatus siitä että sekä Ukraina että Valko-Venäjä ovat pysyvästi Venäjän etupiiriä jolla Venäjä on isäntä.

Vuoden 2004 oranssi vallankumous Ukrainassa pisti pelin uusiksi; Ukrainassa nousi valtaan länsimielinen hallinto joka ryhtyi rakentamaan suhteita Euroopan Unioniin. Kremlissä tämä tulkittiin vainoharhaisesti CIA:n ja USA:n myyräntyöksi ja vastatoimet alkoivat heti. Putinin julkisessa käyttäytymisessä sanotaan tapahtuneen muutoksen ja aikaisemmin länteen epäluuloisesti suhtautunut retoriikka vaihtui avoimen vihamieliseksi. Venäjä heitteli vuodet 2004-2010 kulissien takana kapuloita Ukrainan rattaisiin ja sai palkintonsa 2010 kun valtaan saatiin nostettua Venäjän etujen takuumieheksi Viktor Janukovytš.

Georgian sodalla 2008 oli näin jälkeenpäin ajatellen enemmän merkitystä Venäjän Ukrainan suhteille kuin Venäjän ja Georgian suhteille: Etelä-Ossetian miehitys oli tarkoitettu viestiksi kaikille Venäjän etupiiriksi kokemille maille, erityisesti Ukrainalle. Viesti oli että länsi ei pysty niiden turvallisuutta takaamaan ja että Venäjän armeija kykenee toimimaan nopeasti ja päättäväisesti. Ajanohdan valinta ei ollut sattumaa koska USA:lla oli tuolloin kädet täynnä Irakia ja Afganistania.

Maidanin jälkeisissä tapahtumissa voi nähdä Putinin arvioineen että USA:ssa on heikko presidentti joka ei kykene päättäväseen toimintaan jolla se voisi pelastaa Kiovan Venäjän masinoimalta vastavallankumoukselta. Barack Obama on ilmeisen tahtomattaan antanut Venäjälle signaaleja jotka on tulkittu Kremlissä heikkouden merkiksi; Vuonna 2009 Obaman silloinen ulkoministeri Hillary Clinton ojensi hampaitaan kiristelevälle Putinille symboolisen “restart” -nappulan osoituksena siitä että USA haluaa aloittaa Venäjä-suhteet puhtaalta pöydältä. Venäjällä tämä koettiin toisaalta alentuvana, Venäjää väheksyvänä tekona ja toisaalta heikkouden osoituksena. Toinen väärä signaali tuli kun USA peräytyi eleettömästi Syyrialle osoittamasta uhkavaatimuksesta Venäjän junaileman diplomaattisen ratkaisun tieltä.

Jos katsoo Putinin uraa venäläisin silmin niin mieshän näyttäisi onnistuneen tähän mennessä kaikessa mihin hän on ryhtynyt ja siksi odotukset ovat edelleen korkealla, varsinkin kun media on alistettu käytännössä täysin Putinin henkilökultin rakentamiseen. Kakka lävähti kuitenkin raskaasti tuulettimeen kun Ukrainan poliittinen koneisto hylkäsi maasta paenneen Putinin luottomiehen. Seuraavaksi Ukrainan hallinto osoittautui paljon kuviteltua sitkeämmäksi eikä vastavallankumous ottanut tulta. Ukrainan hallitus ei jatkuvasta ja sitkeästä provosoinnista huolimatta ole julistanut sotaa Venäjälle eikä antanut ylimitoitetulla sotilaallisen voiman käytöllä syytä Venäjän interventiolle, ei ainakaan sellaista joka menisi YK:n turvallisuusneuvostossa läpi. Ja sitten tuli MH17 katastrofi.

Putinin Venäjän ulkopolitiikan keskeinen tavoite on ollut lyödä kiilaa sekä USA:n ja EU:n väliin että EU:n jäsenvaltioiden väliin. Erityisen painokkaasti on Venäjä on pyrkinyt rakentamaan kahdenvälisiä suhteita Saksaan, mutta muitakaan EU:n jäsenmaita ei ole jätetty huomiotta. Putinin sanansaattajat ovat kiertäneet ahkeraan imartelemassa, maanittelemassa, uhkailemassa ja pelottelemassa. Malesialaisen matkustajakoneen pudottaminen romutti tämän työn suurelta osin ehkä peruuttamattomasti ja länsimaat tiivistävät rivejään ja hakevat turvaa toisistaan. Jos Venäjä jatkaa nykyistä suhtautumistaan tapaukseen, siitä tulee hylkiö valtioiden keskuudessa.

Venäjän talous ei ole yhtä katastrofaalisessa kunnossa kuin Jeltsinin aikaan mutta merkittävää on se, ettei talouskehitys pääse lähellekään sille asetettuja toiveita. Ja tämä aikana jolloin raakaöljyn barrelihinta on edelleen suhteellisen korkealla. Venäläiset pääsivät vuosina 2000-2008 kasvun makuun ja Putinin halutaan vievän Venäjän takaisin jatkuvasti paranevan elintason tielle. Nyt kuitenkin näyttää siltä että Venäjän talous painuu lamaan.

Putin on useaan otteeseen ilmoittanut tavoittelevansa Neuvostoliiton palauttamista. Venäjällä on hissukseen tehty monille neuvostoliittolaisille instituutioille kunnianpalautus, symbooliarvoltaan merkittävimpänä varmaan kansallishymni. Putin on miehittänyt lähipiirinsä ja Venäjän tärkeimmät positiot itse valitsemillaan miehillä ja naisilla joiden uskollisuus Putinia kohtaan on ostettu monin etuisuuksin. Kuitenkin Kremlin historiassa lähimmät työtoverit ja uskotut ovat usen osoittautuneet kaikkein vaarallisimmiksi johtajalle. Ja kun Putinin versio Neuvostoliitosta alkaa hahmottua päivä päivältä enemmän kylmän sodan tai jopa Stalinin Neuvostoliiton kaltaiseksi, Putinin lähipiirissäkin aletaan taatusti hermostua pinnan alla.

Mikä siis on Ukrainan sodan ja Putinin tulevaisuus?


Skenario yksi: Putin saa tahtonsa läpi, länsi antaa periksi ja Ukraina palaa Venäjän määräysvaltaan joko osana Venäjää tai näennäis-itsenäisenä valtiona jossa kaikille merkittäville päätöksille haetaan hyväksyntä Moskovasta. Putinia juhlitaan sankarina ja kansansuosio on taivaissa. Venäjän rajanaapureissa pyritään ottamaan nopeasti hajurakoa Venäjään ja kaikki kynnelle kykenevät hakevat turvatakuita USA:lta. Turvallisuusviranomaiset kitkevät kaiken oppositiotoimintaan viittaavankin ja Venäjä taantuu paikalleen pysähtyneeksi poliisivaltioksi.

Skeario kaksi: Ukrainan kriisi jähmettyy pattitilanteen kaltaiseksi epäsodaksi jossa Venäjä kiistää sitkeästi olevansa minkäänlainen aktiivinen osapuoli mutta toimittaa separatisteille bulvaanien kautta aseita ja taistelijoita. Lännen talouspakotteet alkavat hiljalleen näivettämään Venäjän taloutta koska Venäjä ei pääse hyötymään EU:n talouden kääntymisestä kasvu-uralle. Ukraina integroituu länteen ja kansalaismielipide on äärettömän Venäjä-vastainen. Putin voi takertua Castromaisesti valtaan tai sitten hänet syrjäytetään.

Skenario kolme: Putin pesee kätensä ja ilmoittaa separatisteille että koittakaahan pärjätä, raja meni just kiinni. Jos Putinilla on tuuria, Venäjän kansa voi nuristen niellä päätöksen jos se kyetään selittämään voitoksi. Muuten edessä on Jeltsinin ja Hruštšovin kohtalo.

Skenario neljä: Kremlistä annetaan ilmoitus että Putin on jättänyt eronpyyntönsä. Putinin seuraaja tekee täyskäännöksen suhteessa Ukrainaan ja länsimaihin. Kaikki pannaan Putinin piikkiin. Tämä skenaario vaatii toteutuakseen joko sisäpiiristä muodostuvan opposition joka on riittävän vahva kestääkseen länsivastaisella propakandalla syötetyn kansan raivon. Tai sitten Putin päättää uhrata itsensä turvatakseen Venäjälle paremman tulevaisuuden.

Skenario viisi: Putin päättää että paskat ja aloittaa ydinsodan.


Itse olisin taipuvainen veikkaamaan että Putin syrjäytetään hiljaisella palatsivallankumouksella ja Venäjä vs. maailma vastakkainasettelu pannaan pelkästään Putinin piikkiin. Putinin seuraajan ongelmana on vain se, ettei hänen pitää näyttää venäläisten silmissä jämäkkänä erityisesti suhteessaan länsimaihin.

Ajatuksia?


Jos Putin syrjäytetään ja rauha koittaa, niin toivon että Ukraina ketju jatkuu. Jatketaan keskustelua että mitä tapahtui, ja minkälaiset voimat homman hoisi ja niidenkö alaisuudessa tässä jatketaan. Ties vaikka tehtäis Putlerista sankari kun tarpeeksi vatvotaaan.
Ei kai Putin lähde palatsivallankumouksella. Se on liian kova jo pelkällä Judolla siihen hommaan.
En voisi uskoa että itse keisari uhrattaisiin. Jos näin kävisi niin huvittaisi nähdä se Medevin vihjailema neuvosto joka Putinin takana on. Saisi katetta väite.
 

ajs178

Ylipäällikkö
Viikossa on meilläkin melkoinen organisaatio ottamassa vastaan. Kiinnostavampaa olisi, paljonko saavat kahdessa-kolmessa vuorokaudessa liikkeelle, se ratkaisee.
Mahtaako olla näin. Saataisinko viikossa liikekannallepano tehtyä? Jotenkin epäilen, että viikossa saataisiin aikaan pelkkä riitely siitä, että voidaanko valmiutta nostaa, vai provosoiko se toista osapuolta. Ilmavoimissakaan tuskin saadaan koneita hajautettua, koska maaorganisaatio perustuu reserviläisiin, jotka pitää kutsua koolle.

Ja joka tapauksessa viikossa ei ainakaan saada harjoitettua sitä joukkoa ollenkaan ja siellä voi olla porukkaa, joka ei ole viiteen vuoteen rynkkyä nähnytkään.
 

Vonka

Supreme Leader
Jos Putin syrjäytetään ja rauha koittaa, niin toivon että Ukraina ketju jatkuu. Jatketaan keskustelua että mitä tapahtui, ja minkälaiset voimat homman hoisi ja niidenkö alaisuudessa tässä jatketaan. Ties vaikka tehtäis Putlerista sankari kun tarpeeksi vatvotaaan.
Ei kai Putin lähde palatsivallankumouksella. Se on liian kova jo pelkällä Judolla siihen hommaan.
En voisi uskoa että itse keisari uhrattaisiin. Jos näin kävisi niin huvittaisi nähdä se Medevin vihjailema neuvosto joka Putinin takana on. Saisi katetta väite.
Vai kiitellään sankari-Putinia vielä? Jälkiviisaan silmä onkin somassa paikassa, se kun katsoo taaksepäin... Varmasti Verkkomediassa... ovathan he uudelleen arvioineet Balkanin sodankin, jossa CIA kuulemma murhaa muslimit ja albaanit hämäykseksi. Juuri tällaisen paskalobbauksen takia näitä hörhöjä Putin-uskovaisia on. Minä kyllä kiitän NATOa Jugoslavian hajoamissotien lopettamisesta. Toivottavasti saan kiittää myös itsenäisen ja demokraattisen Ukrainan vuoksi.
 

baikal

Supreme Leader
Viikossa on meilläkin melkoinen organisaatio ottamassa vastaan. Kiinnostavampaa olisi, paljonko saavat kahdessa-kolmessa vuorokaudessa liikkeelle, se ratkaisee.
Seurasin melko pontevin ottein tilannetta -ennen Krimin valtausta- ja päädyin uskomaan palstan Kapiaisen väitteen: mikään vähänkään merkittävä sotilaiden liikuttelu ei pysy salassa enää tänään. Yksiköt ja lähtövaruskunnatkin olivat tiedossa ennen operaatiota. Epäilin, että Nato liioittelee tietojensa tarkkuutta, mutta jäkikäteen tuli selväksi, että eipä liioitellutkaan. Natossa tiedettiin hyvin tarkkaan asiat. Yllätys tapahtui sitten siinä, että Venäjä lähti sille tielle ylipäätään, mille se lähti.

Mitä opiksi? Päätöksenteko ei saa laahata tänään ollenkaan, ei yhtään. Valtion tiedotuskeskuksen uutisoidut "mokat" ovat paljon huolestuttavampia asioita kuin se, että yltääkö NASAMS kymmeneen kilometriin ja painaako rynnäkkökiväärin lipas 200 gr enemmän kuin M16:n.
 

Sardaukar

Greatest Leader
BAN
Suomessa on julkisestikin mainittu, että Suomi seuraa tiiviisti lähialueensa varuskuntien touhuja. Ja ilman niissä tai alueella tapahtuvaa toiminnan vilkastumista Suomeen olisi vaikea hyökätä. Yksi mainituista erityisseurannassa olleista/olevista oli 76. laskuvarjojääkäridivisioona Pihkovassa.

Tuo taisi olla Nordbergin kirjassa "Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla".
 

RPG83

Soome Majori
Mahtaako olla näin. Saataisinko viikossa liikekannallepano tehtyä? Jotenkin epäilen, että viikossa saataisiin aikaan pelkkä riitely siitä, että voidaanko valmiutta nostaa, vai provosoiko se toista osapuolta. Ilmavoimissakaan tuskin saadaan koneita hajautettua, koska maaorganisaatio perustuu reserviläisiin, jotka pitää kutsua koolle.

Ja joka tapauksessa viikossa ei ainakaan saada harjoitettua sitä joukkoa ollenkaan ja siellä voi olla porukkaa, joka ei ole viiteen vuoteen rynkkyä nähnytkään.
Itse lähdin siitä olettamuksesta, että on tarkoitus puolustautua eikä vain katsoa mitä tapahtuu. Mikään voima ei auta, jos sitä ei käytä. Toisekseen, jos reserviläinen ei ole nähnyt viiteen vuoteen rynnäkkökivääriä, niin ei se puoli tuntia radalla tee autuaaksi. Manuaaleista voi kerrata tulenvalitsimen käytön ja mahdollisen varastorasvan poiston, se ei ole ydinfysiikkaa. (Tähtäimien läpi osaa katsoa varmaan jokainen.) Muutenkin suurin osa (vihollisen) tappioista aiheutuu ihan muusta kuin käsiaseiden tulesta.

PV:n puolesta pidän seitsemää vuorokautta riittävän pitkänä aikana kohottaa valmiutta aika merkittävästikin, ja osan joukoista kerkeää käyttää ampumassakin, jos se rynkyn kanssa vehtaus on niin tärkeää. Palkallista sotilashenkilöstöä on kuitenkin suunnilleen kahdeksantuhatta ja siihen siviilit päälle. Kyllä tuosta aika äkkiä polkaistaan pystyyn esim. valmiusprikaatit, mek. ja moot. taisteluosastot ja nykyiset (pienet) alueelliset joukot. Mitä nuo ovat miesmäärältään? Valmiusprikaatit 15 000 miestä, taisteluosastot n. 10 000 ja alueelliset joukot muutamia kymmeniä tuhansia (30 000?). Tulisiko tuosta 55 000 miestä? Siihen päälle vielä 10 000 miestä sekalaisiin hommiin (huolto ja tykistö) ja ilma- ja merivoimille kummallekin 5 000 miestä, niin vahvuus on 75 000 miestä. Siis alle kymmenen miestä per ammattisotilas! Tuolle porukallehan viedään LKP-määräys vaikka kotiovelle, jos tarve on. Tuo porukka on uskoakseni kasassa jo ennen sitä seitsemän vuorokauden takarajaa, ehkä neljässä vuorokaudessa. Siinä on sitten pari päivää aikaa perustaa vielä lisää paikallisjoukkoja.

Harjoitteluaika jää lyhyeksi, mutta kuinka paljon siitä sitten saadaan etua? Kuten Baikal on kirjoittanut, PV todennäköisesti laskee sotivansa pienemmällä miesmäärällä kuin julkisuudessa on ilmoitettu (230 000). Kun vuosittain koulutetaan n. 23 000 miestä, niin taistelujoukkojen keskimääräinen aika kotiutumisesta voi olla esim. kaksi tai kolme vuotta. Toki se on keskimääräinen aika, ja osa on palvellut edellisestä saapumiserässä ja toisilla on viisi vuotta palveluksesta. Silti PV lienee ajatellut jotain leikatessaan kertausharjoituksista, eli ne tuskin vaikuttavat dramaattisesti taistelukykyyn. Parissakin päivässä ehditään käymään paljon perusasioita läpi, jos mennään sodanajan tehokkuudella. Ampumaradalta ei edellytetäkään enää ympäristölupaa, vaan kaikki soramontut otetaan käyttöön. Taulunkehykset nikkaroi parissa tunnissa paikallisen K-Raudan varaston tarvikkeista. Kyllä se riittää, kun kotiutumisesta on vain vain muutamia vuosia, ei siinä ajassa perustaktiikat ehdi haihtumaan täysin mielestä.

Seurasin melko pontevin ottein tilannetta -ennen Krimin valtausta- ja päädyin uskomaan palstan Kapiaisen väitteen: mikään vähänkään merkittävä sotilaiden liikuttelu ei pysy salassa enää tänään. Yksiköt ja lähtövaruskunnatkin olivat tiedossa ennen operaatiota. Epäilin, että Nato liioittelee tietojensa tarkkuutta, mutta jäkikäteen tuli selväksi, että eipä liioitellutkaan. Natossa tiedettiin hyvin tarkkaan asiat. Yllätys tapahtui sitten siinä, että Venäjä lähti sille tielle ylipäätään, mille se lähti.

Mitä opiksi? Päätöksenteko ei saa laahata tänään ollenkaan, ei yhtään. Valtion tiedotuskeskuksen uutisoidut "mokat" ovat paljon huolestuttavampia asioita kuin se, että yltääkö NASAMS kymmeneen kilometriin ja painaako rynnäkkökiväärin lipas 200 gr enemmän kuin M16:n.
Ei pysy salassa ei, mutta miten reagoimme siihen, että jossain Kaukasuksella pidetään 50 000 miehen sotaharjoitus? Pelkään tuon joukon olevan varsin äkkiä täällä Suomenkin rajalla muutamassa vuorokaudessa ilma- ja rautatiekuljetuksin. Jos siihen yhdistetään korkeassa valmiudessa Suomen lähialueella olevat yksiköt, niin puolustajan pitää olla liukas kuin kampela.

Suomessa on julkisestikin mainittu, että Suomi seuraa tiiviisti lähialueensa varuskuntien touhuja. Ja ilman niissä tai alueella tapahtuvaa toiminnan vilkastumista Suomeen olisi vaikea hyökätä. Yksi mainituista erityisseurannassa olleista/olevista oli 76. laskuvarjojääkäridivisioona Pihkovassa.

Tuo taisi olla Nordbergin kirjassa "Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla".
Miten tuo pätee tänä päivänä? Jos yksikkö on lähes yksinomaan sopimussotilaista (kontraktnik) koostuva, niin tuskinpa siinä operaatioon valmistautumisessa näkyy erityisen suurta poikkeusta normaaliin harjoitustoimintaan nähden. Joskus varusmies- ja reserviläisporukoiden aikana tuo päti varmaan paremmin.


Oma kauhukuvani on juhannuksena tapahtuva hyökkäys: strategisiin kohteisiimme ammutaan muutama kymmenen Iskanderia, minkä jälkeen puolensataa maataistelukonetta hävittäjien suojaamina pitävät lentotukikohtamme ja suurimmat varuskunnat jatkuvan tulen alla. Suomen lähialueella olevat joukot aktivoituvat samanaikaisesti ja Helsinki-Vantaalle laskeutuu prikaatin verran maahanlaskujoukkoja sekä tärkeimpiin sotilaskohteisiin tehdään pienempiä maahanlaskuja. Parissa vuorokaudessa nuo Kaukasuksella sotaharjoituksessa olevat joukot ylittävät rajan Vaalimaalla.

Mitä me olemme saaneet aikaan? Hyvällä tuurilla päivystysvuorossa ollut Hornet-pari on päässyt ilmaan rullaustieltä ja tuhonnut muutaman vihollisen saattohävittäjistä ennen omaa tuhoutumistaan. Ilmavoimien loru loppuikin sitten siihen. Vihollisen ja alkoholin vaikutuksesta johtuen liikekannallepano jää parhaassakin tapauksessa hyvin vaillinaiseksi ja kattaa ainoastaan osan maakuntajoukoista, rajavartiolaitoksesta ja vähintään 255 vuorokautta palvelevista varusmiehistä. Ei hyvä, voi olla kovempi homma pysäyttää tuo ilmavoimien tukema 50 000 miehen pumppu, ja lisää on tulossa joidenkin päivien viiveellä.
 

ajs178

Ylipäällikkö
Itse lähdin siitä olettamuksesta, että on tarkoitus puolustautua eikä vain katsoa mitä tapahtuu. Mikään voima ei auta, jos sitä ei käytä. Toisekseen, jos reserviläinen ei ole nähnyt viiteen vuoteen rynnäkkökivääriä, niin ei se puoli tuntia radalla tee autuaaksi. Manuaaleista voi kerrata tulenvalitsimen käytön ja mahdollisen varastorasvan poiston, se ei ole ydinfysiikkaa. (Tähtäimien läpi osaa katsoa varmaan jokainen.) Muutenkin suurin osa (vihollisen) tappioista aiheutuu ihan muusta kuin käsiaseiden tulesta.

PV:n puolesta pidän seitsemää vuorokautta riittävän pitkänä aikana kohottaa valmiutta aika merkittävästikin, ja osan joukoista kerkeää käyttää ampumassakin, jos se rynkyn kanssa vehtaus on niin tärkeää. Palkallista sotilashenkilöstöä on kuitenkin suunnilleen kahdeksantuhatta ja siihen siviilit päälle. Kyllä tuosta aika äkkiä polkaistaan pystyyn esim. valmiusprikaatit, mek. ja moot. taisteluosastot ja nykyiset (pienet) alueelliset joukot. Mitä nuo ovat miesmäärältään? Valmiusprikaatit 15 000 miestä, taisteluosastot n. 10 000 ja alueelliset joukot muutamia kymmeniä tuhansia (30 000?). Tulisiko tuosta 55 000 miestä? Siihen päälle vielä 10 000 miestä sekalaisiin hommiin (huolto ja tykistö) ja ilma- ja merivoimille kummallekin 5 000 miestä, niin vahvuus on 75 000 miestä. Siis alle kymmenen miestä per ammattisotilas! Tuolle porukallehan viedään LKP-määräys vaikka kotiovelle, jos tarve on. Tuo porukka on uskoakseni kasassa jo ennen sitä seitsemän vuorokauden takarajaa, ehkä neljässä vuorokaudessa. Siinä on sitten pari päivää aikaa perustaa vielä lisää paikallisjoukkoja.

Harjoitteluaika jää lyhyeksi, mutta kuinka paljon siitä sitten saadaan etua? Kuten Baikal on kirjoittanut, PV todennäköisesti laskee sotivansa pienemmällä miesmäärällä kuin julkisuudessa on ilmoitettu (230 000). Kun vuosittain koulutetaan n. 23 000 miestä, niin taistelujoukkojen keskimääräinen aika kotiutumisesta voi olla esim. kaksi tai kolme vuotta. Toki se on keskimääräinen aika, ja osa on palvellut edellisestä saapumiserässä ja toisilla on viisi vuotta palveluksesta. Silti PV lienee ajatellut jotain leikatessaan kertausharjoituksista, eli ne tuskin vaikuttavat dramaattisesti taistelukykyyn. Parissakin päivässä ehditään käymään paljon perusasioita läpi, jos mennään sodanajan tehokkuudella. Ampumaradalta ei edellytetäkään enää ympäristölupaa, vaan kaikki soramontut otetaan käyttöön. Taulunkehykset nikkaroi parissa tunnissa paikallisen K-Raudan varaston tarvikkeista. Kyllä se riittää, kun kotiutumisesta on vain vain muutamia vuosia, ei siinä ajassa perustaktiikat ehdi haihtumaan täysin mielestä.



Ei pysy salassa ei, mutta miten reagoimme siihen, että jossain Kaukasuksella pidetään 50 000 miehen sotaharjoitus? Pelkään tuon joukon olevan varsin äkkiä täällä Suomenkin rajalla muutamassa vuorokaudessa ilma- ja rautatiekuljetuksin. Jos siihen yhdistetään korkeassa valmiudessa Suomen lähialueella olevat yksiköt, niin puolustajan pitää olla liukas kuin kampela.



Miten tuo pätee tänä päivänä? Jos yksikkö on lähes yksinomaan sopimussotilaista (kontraktnik) koostuva, niin tuskinpa siinä operaatioon valmistautumisessa näkyy erityisen suurta poikkeusta normaaliin harjoitustoimintaan nähden. Joskus varusmies- ja reserviläisporukoiden aikana tuo päti varmaan paremmin.


Oma kauhukuvani on juhannuksena tapahtuva hyökkäys: strategisiin kohteisiimme ammutaan muutama kymmenen Iskanderia, minkä jälkeen puolensataa maataistelukonetta hävittäjien suojaamina pitävät lentotukikohtamme ja suurimmat varuskunnat jatkuvan tulen alla. Suomen lähialueella olevat joukot aktivoituvat samanaikaisesti ja Helsinki-Vantaalle laskeutuu prikaatin verran maahanlaskujoukkoja sekä tärkeimpiin sotilaskohteisiin tehdään pienempiä maahanlaskuja. Parissa vuorokaudessa nuo Kaukasuksella sotaharjoituksessa olevat joukot ylittävät rajan Vaalimaalla.

Mitä me olemme saaneet aikaan? Hyvällä tuurilla päivystysvuorossa ollut Hornet-pari on päässyt ilmaan rullaustieltä ja tuhonnut muutaman vihollisen saattohävittäjistä ennen omaa tuhoutumistaan. Ilmavoimien loru loppuikin sitten siihen. Vihollisen ja alkoholin vaikutuksesta johtuen liikekannallepano jää parhaassakin tapauksessa hyvin vaillinaiseksi ja kattaa ainoastaan osan maakuntajoukoista, rajavartiolaitoksesta ja vähintään 255 vuorokautta palvelevista varusmiehistä. Ei hyvä, voi olla kovempi homma pysäyttää tuo ilmavoimien tukema 50 000 miehen pumppu, ja lisää on tulossa joidenkin päivien viiveellä.
Tämä on toki pahin mahdollinen skenaario, mutta jos tarkkailee, miten Venäjä on toiminut sekä historiallisissa että moderneissa konflikteissa, niin aina on ollut selkeä harmaa vaihe, johon kuuluu neuvottelut, vaatimukset, poliittinen ja taloudellinen painostus. Näin oli 1939 Suomen kanssa, samoin 2008 Georgiassa, samoin 2014 Ukrainassa. Voisi olla omillekin kansalaisille vaikea perustella, jos yhtäkkiä hyökätään toisen maan kimppuun ilman, että ensin sitä demonisoidaan
 

RPG83

Soome Majori
Tämä on toki pahin mahdollinen skenaario, mutta jos tarkkailee, miten Venäjä on toiminut sekä historiallisissa että moderneissa konflikteissa, niin aina on ollut selkeä harmaa vaihe, johon kuuluu neuvottelut, vaatimukset, poliittinen ja taloudellinen painostus. Näin oli 1939 Suomen kanssa, samoin 2008 Georgiassa, samoin 2014 Ukrainassa. Voisi olla omillekin kansalaisille vaikea perustella, jos yhtäkkiä hyökätään toisen maan kimppuun ilman, että ensin sitä demonisoidaan
Nähdäkseni harmaan vaiheen konsepti on lähtöisin siitä, että sota on politiikan jatke, jota käytetään muiden keinojen (painostus, lahjonta jne.) osoittautuessa riittämättömiksi. Painostus on perinteisesti laskettu paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sota, koska sotavalmistelut ovat olleet hitaampia ja näkyvämpiä silloin joskus. Oli siis melko lailla samantekevää, käyttikö ensin voimaa vai uhkausta, ja mieluusti kokeiltiin ensin pelkkää uhkausta, kun vastapuoli ehti varautumaan sotaan joka tapauksessa. Aika on kuitenkin muuttunut, ja joukot liikkuvat entistä nopeammin paikasta toiseen. Tänä päivänä uhkailu voi johtaa siihen, että toinen osapuoli varautuukin sotaan - vaikka se olisi ollut yllätyshyökkäyksellä lyötävissä suhteellisen pienin tappioin verrattuna täysimittaiseen sotaan. Tämän vuoksi yllätyshyökkäys on sitä houkuttelevampaa, mitä todennäköisempää on, että sotaan on pakko ryhtyä. Lienee selvää, ettei Suomi suostu eroamaan suosiolla EU:sta ja Eurosta ja liittymään Euraasian Unioniin, ottamaan Venäjän ruplaa maksuvälineeksi ja vuokraamaan Ahvenanmaata laivastotukikohdaksi. Miksi antaa meidän varautua?

Mitä tulee hyökkäyksen oikeuttamiseen omalle kansalle, niin se voi tapahtua vaivihkaa ja/tai nopeasti. Tuskinpa moni amerikkalainen kannatti hyökkäystä Afganistaniin 10.9.2001 - vaan mikä oli tilanne vajaa kuukausi myöhemmin? Hyökkäys käynnistyi. Olisi uskoakseni käynnistynyt nopeamminkin, jos Afganistan vain olisi ollut Yhdysvaltain rajanaapuri.

Harmaan vaiheen ei tarvitse myöskään olla selkeä. Onhan Suomeakin jo loattu Venäjän kansan silmissä huostaanotoilla ja nyt kansainvälisesti näillä Tyngän (Stubb) lausunnoilla, mutta harvapa edes tällä foorumilla käynnistäisi liikekannallepanon - en minä ainakaan. Jos tähän päälle lisätään vielä jonkinlainen false-flag terrori-isku, tyyliin Moskovan kerrostaloräjäytykset, niin kansan tuki on 110 %.
 
Viimeksi muokattu:

Lepukki

Majuri
Mikä siis on Ukrainan sodan ja Putinin tulevaisuus?


Skenario yksi: Putin saa tahtonsa läpi, länsi antaa periksi ja Ukraina palaa Venäjän määräysvaltaan joko osana Venäjää tai näennäis-itsenäisenä valtiona jossa kaikille merkittäville päätöksille haetaan hyväksyntä Moskovasta. Putinia juhlitaan sankarina ja kansansuosio on taivaissa. Venäjän rajanaapureissa pyritään ottamaan nopeasti hajurakoa Venäjään ja kaikki kynnelle kykenevät hakevat turvatakuita USA:lta. Turvallisuusviranomaiset kitkevät kaiken oppositiotoimintaan viittaavankin ja Venäjä taantuu paikalleen pysähtyneeksi poliisivaltioksi.

Skeario kaksi: Ukrainan kriisi jähmettyy pattitilanteen kaltaiseksi epäsodaksi jossa Venäjä kiistää sitkeästi olevansa minkäänlainen aktiivinen osapuoli mutta toimittaa separatisteille bulvaanien kautta aseita ja taistelijoita. Lännen talouspakotteet alkavat hiljalleen näivettämään Venäjän taloutta koska Venäjä ei pääse hyötymään EU:n talouden kääntymisestä kasvu-uralle. Ukraina integroituu länteen ja kansalaismielipide on äärettömän Venäjä-vastainen. Putin voi takertua Castromaisesti valtaan tai sitten hänet syrjäytetään.

Skenario kolme: Putin pesee kätensä ja ilmoittaa separatisteille että koittakaahan pärjätä, raja meni just kiinni. Jos Putinilla on tuuria, Venäjän kansa voi nuristen niellä päätöksen jos se kyetään selittämään voitoksi. Muuten edessä on Jeltsinin ja Hruštšovin kohtalo.

Skenario neljä: Kremlistä annetaan ilmoitus että Putin on jättänyt eronpyyntönsä. Putinin seuraaja tekee täyskäännöksen suhteessa Ukrainaan ja länsimaihin. Kaikki pannaan Putinin piikkiin. Tämä skenaario vaatii toteutuakseen joko sisäpiiristä muodostuvan opposition joka on riittävän vahva kestääkseen länsivastaisella propakandalla syötetyn kansan raivon. Tai sitten Putin päättää uhrata itsensä turvatakseen Venäjälle paremman tulevaisuuden.

Skenario viisi: Putin päättää että paskat ja aloittaa ydinsodan.


Itse olisin taipuvainen veikkaamaan että Putin syrjäytetään hiljaisella palatsivallankumouksella ja Venäjä vs. maailma vastakkainasettelu pannaan pelkästään Putinin piikkiin. Putinin seuraajan ongelmana on vain se, ettei hänen pitää näyttää venäläisten silmissä jämäkkänä erityisesti suhteessaan länsimaihin.

Ajatuksia?


En tiedä, mutta ainakin itselleni on kehkeytynyt tässä puolen vuoden aikana vakaa käsitys siitä, että Putinin hallitus/mafiajohto on kaatuva Venäjällä ja se voi tapahtua joko ulkoisesti (sodan häviämisen seurauksena) tai sisäisesti ( tarpeeksi suuri kansanliike syrjäyttää koko hallituksen ja hakee muutosta arabikevään tavoin).

Pidän henkilökohtaisesti jälkimmäistä hyvin epätodennäköisenä tällä hetkellä. Joten tältä osin pidän skenaariota 4 mahdottomana Ukrainan kriisin kohdalla. En usko, että Ukrainan kriisin aikana voi sisäistä muutosta vielä tapahtuaa onnistuneen propagandan ansiosta. Tarvitaan joku vielä tuomittavampi teko kuin esim. NH17 alasampuminen ennenkuin se on mahdollista. (hyökkäys Suomeen kenties?) Lisäksi esim. vaikka Putin salamurhattaisiin, nousisi lähipiirin mafiaperheistä joku seuraaja joka ottaisi ohjat vielä väkivaltaisemmin käsiinsä, koska ei omaisi vielä sillä hetkellä yhtä vahvaa kannatusta kuin Putin. Eli asiat eivät käytännössä muuttuisi sitäkään kauttaa kuin enintään sekavampaan suuntaan.

Skenaariota kolme ei voi tapahtua koska Putin ymmärtää täysin, että hänen kävisi kuten minuteman kuvaili. Viimeistään kymmenen vuoden päästä kansan tyytymättömyys ja pettymys Putiniin johtaisi aravikevään kalaiseen muutokseen.

Skenaariota viisi ei ainakaan Ukrainan kohdalla tapahdu, ei Kremlinissäkään itsetuhoisia olla.

Näistä minutemanin skenaarioista ensimmäisen ja toisen näkisin olevan ainoat mahdolliset Ukrainan kriisin kannalta. Ensimmäinen johtaisi paljon pahempiin seurauksiin, sillä se johtaisi mitä todennäköisemmin paljon pahempiin konflikteihin maailmalla.

Pessimistinä siis tavallaan toivon Ukrainan sodan jatkuvan niin pitkään kunnes Putin tipautetaan sisältä päin palliltaan. -> Ainoa mahdollisuus vältää ensimmäisestä seuraavat pahemmat tapahtumat.
 

Benelli

Respected Leader
Ilmavoimissakaan tuskin saadaan koneita hajautettua, koska maaorganisaatio perustuu reserviläisiin, jotka pitää kutsua koolle.
100% hajautusta ei ehkä mutta ilmavoimilla itsellään on useampi tukikohta ja koneita voidaan laittaa siviilikentille joilta huomattava osa tarvittavasta infrasta ennestään.
Paljonko ressuja tarvittiin kun koneita hajautettiin 11.09.2001?
 

Döödihärry

Alikersantti
Tuli noista ilmavoimien valmiusasioista yksi juttu mieleen. Eikös näitä JASSM:eja osteta se 70 kpl? Siinä on about sama määrä kuin Hornetteja. Kun pilliin vihelletään, ampuvat Hornetit jokainen ensimmäisellä taistelulennollaan JASSM:n itärajan taakse (silta, satama, voimalaitos, lentokenttä jne), jonka jälkeen alkaa varsinainen hävittäjien torjuminen.

Toivottavasti ilmavoimissa ollaan hereillä, niin saa muu mobilisaatio kummasti lisäaikaa tuolla JASSM:ien täysilaidallisella.
 

VUps

Majuri
Miten tuo pätee tänä päivänä? Jos yksikkö on lähes yksinomaan sopimussotilaista (kontraktnik) koostuva, niin tuskinpa siinä operaatioon valmistautumisessa näkyy erityisen suurta poikkeusta normaaliin harjoitustoimintaan nähden. Joskus varusmies- ja reserviläisporukoiden aikana tuo päti varmaan paremmin.
Nyt pitää muistaa kalusto. Monissa joukoissa (tykistö, viesti, pioneerit, mekanisoidut yksiköt) on helposti yksi ajoneuvo muutamaa taistelijaa kohti. Jos liikkeelle ollaan laittamassa tuhansia tai kymmeniätuhansia ajoneuvoja, niin lähtö ei tapahdukaan niin nopeasti ja huomaamattomasti. Esimerkiksi harjoitusjoukkojen keskittäminen Rovajärvelle ei tapahdu Suomen liikennejärjestelmässä huomaamatta tai ex-tempore, vaikka kyseessä on vain muutaman tuhannen taistelijan harjoitus. Toisaalta poliisi voi kyllä ratsata huomiota herättämättä moottoripyöräkerhon muutaman tunnin varoitusajalla, mutta heillä ei olekaan tarve ottaa mukaan kenttätykistörykmenttiä.
 

RPG83

Soome Majori
Nyt pitää muistaa kalusto. Monissa joukoissa (tykistö, viesti, pioneerit, mekanisoidut yksiköt) on helposti yksi ajoneuvo muutamaa taistelijaa kohti. Jos liikkeelle ollaan laittamassa tuhansia tai kymmeniätuhansia ajoneuvoja, niin lähtö ei tapahdukaan niin nopeasti ja huomaamattomasti. Esimerkiksi harjoitusjoukkojen keskittäminen Rovajärvelle ei tapahdu Suomen liikennejärjestelmässä huomaamatta tai ex-tempore, vaikka kyseessä on vain muutaman tuhannen taistelijan harjoitus. Toisaalta poliisi voi kyllä ratsata huomiota herättämättä moottoripyöräkerhon muutaman tunnin varoitusajalla, mutta heillä ei olekaan tarve ottaa mukaan kenttätykistörykmenttiä.
Eikö niitä ajoneuvoja kuitenkin käytetä harjoituksissa? Kun ammattiarmeija pohjautuu palkattuun henkilöstöön, niin oletettavasti se henkilöstö myös harjoittelee sillä kalustolla. Voi toki olla, että Venäjällä panssarivaunumiehistöjä on kaksi per aktiivikäytössä oleva taistelupanssarivaunu (ja toinen vaunu kaivetaan varastosta sitten tarpeen tullen), ja vaunulla harjoitellaan vuoron perään ja toinen miehistö harjoittelee Steel Beasts -peliä pelaamalla toisen ajellessa panssarilla pitkin Karjalaa. Tuollakin mallilla siellä on vähintään puoli prikaatia käyttövalmiina, kun meillä taas on "kymmenesosa".

Reserviläisarmeijassa kuvaamasi tilanne pätee kyllä, kun meillä on "kymmenesosa" kalustosta kerrallaan koulutuskäytössä, mutta päteekö ammattiarmeijoissa, tässä siis Venäjällä? Vähän epäilen.

Edit: Ja edelleen, emme voi reagoida täydellä voimalla siihen, että Venäjä keskittää Ukrainan rajalle 20 prikaatia + muita joukkoja. Äkkiäkös tuo pumppu suuntaa kulkunsa pohjoiseen. Venäjän liikenneyhteydet eivät ole 1800-luvun tasolla, joten mihinkään kärrypolulle sumppuuntumiseen emme voi luottaa. Kalustoa liikkuu lisäksi suurvallan rautatie- ja ilmakuljetuskapasiteetilla. Venäläisiä on meille aina paljon, sille emme voi mitään. Liikaa heitä ei kuitenkaan välttämättä ole, jos meitä on riittävästi.
 
Viimeksi muokattu:

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Emme pidätä henkeämme odottaessamme Venäjän maksusuoritusta, mutta toteamme, että on eri asia tuomita Yokosin pääomistaja ja johtaja Hodorkovsky linnaan ja viedä hänen varansa, kuin viedä kaikkien osakkeenomistajien rahat, kuten nyt on tapahtunut. Mutta tämä päteekin ainoastaan lännessä, vai?

Silmukka kiristyy Putinin ja Venäjän ympärillä!


Hague Court to Rule on $50 Billion Russian Payout to Yukos Shareholders
  • Reuters
  • Jul. 28 2014 09:24
  • Last edited 09:24

Yeu Ninje / WikicommonsThe International Court of Justice at The Hague.
The Permanent Court of Arbitration in The Hague will announce Monday that Russia must pay $50 billion to former shareholders of the defunct oil company Yukos, a news report said.

The verdict on the case, which has lasted for almost a decade, is due to be announced against the background of the deepest West-East rift since the end of the Cold War, over Moscow's role in turmoil in Ukraine, Russian daily Kommersant reported, citing unnamed sources.

The newspaper said Russia was expected to appeal against the ruling. A group of shareholders in Yukos had made a $100-billion claim against Moscow for expropriating the company that was controlled by Mikhail Khodorkovsky, once Russia's richest man.

Khodorkovsky, who is not fighting the action, was arrested at gunpoint in 2003 and convicted of theft and tax evasion in 2005. His company, once worth $40 billion, was broken up and nationalized, with most assets handed to Rosneft, a company run by a former aide to Russian President Vladimir Putin.

Rosneft was not immediately available for comments in early business hours on Monday.

The Russian leader pardoned Khodorkovsky in December after the former tycoon spent 10 years in jail. Khodorkovsky is no longer a shareholder in Yukos.

The newspaper said the court ruled that Russia had infringed an international Energy Charter, adopted in 1991, that envisaged legal issues for investments in energy sectors.

The court also ruled, according to the newspaper, that Russia had to start paying the compensation by Jan. 2 2015, otherwise it faces growing interest on the fine.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Pitäisin puheita Putinin pallin heilumisesta lähinnä toiveajatteluna. Ukrainan kriisi todennäköisesti lähinnä vahvistaa Putinin asemaa. Viimeiset epäilijätkin voidaan vaientaa ulkoisen uhan varjolla. Todellinen lottovoitto Putinille olisi oligarkien rahojen jäädyttäminen tai takavarikoiminen lännessä. Se patoaisi välittömästi pääoman vuotamista länteen. Sehän ei ole tuore ongelma, vaan jatkunut Neuvostoliiton romahtamisesta asti.

Ukrainan kriisin nykyinen tilanne on Venäjän kannalta siedettävä. Vanhan kaluston tuuppaaminen rajan yli ei maksa mitään. Samaan aikaan Ukrainan talous murenee vauhdilla. Veronkanto ei näytä onnistuvan ja hallitus kaatui, kun ei päässyt sopuun ulkomaisten lainojen vaatimista toimenpiteistä maan sisällä. Sotiminen tulee Ukrainalle kalliiksi ja Venäjä pystyy halutessaan venyttämään separatistien toimintaa hamaan tulevaisuuteen. Putin voi odottaa Ukrainan kypsymistä.

Talouspakotteiden osalta tilanne tuskin menee kauhean pahaksi Putinin kannalta. Venäjää voidaan vähän kolhia, mutta länsimailla ei ole varaa tai halua uuteen kylmään sotaan. Se avaisi oven muunmuassa Venäjä ja Iranin läheiselle yhteistyölle ja sitä länsi ei halua nähdä. Iranin lisäksi maailmalta löytyy monta muuta nykyisen kansanvälisen tilanteen muuttumista haluavaa tahoa. Näille uusi kylmä sota tarjoaisi tilaisuuden muutokseen. Useimmiten länsimaiden ja läntisten yritysten tappioksi. Siihen sitten pakotteiden suorat taloudelliset vaikutukset päälle.

On mielenkiintoista nähdä lähteekö Yhdysvallat Ukrainan rahoittajaksi, vaikka Ukraina ei suostuisi länsimaiden vaatimiin muutoksiin talouden osalta. EU:n ja IMF:n reseptit oli helpompi niellä ennen meneillään olevaa talouskriisiä. Putinilla on varaa seurata tilanteen kehittymistä. Läntisen eliitin osalta tilanne on toinen ja se näkyy median ja poliitikkojen voimattomana kiukutteluna. Putinilla on tällä hetkellä kortit käsissään. Hän päättää Ukrainan kriisin päättymisestä tai jatkumisesta. Kriisin alku taitaa olla loppua lähempänä. Venäjän kannalta ei ole mielekästä luovuttaa, oli johtajana kuka tahansa. Tämän tietää myös Venäjän eliitti.
 

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Ja tuomio tuli. Venäjän venkoilu johtaa uusiin pakotteisiin ja paitsioon! Onko maa kohta niin ahtaalla, että ryhtyy hyökkäykseen?

Venäjä tuomittiin lähes 40 miljardin korvauksiin Jukosista
28.7.2014 11:31 0
REUTERS
Tatjana Makejeva / Reuters

Mihail Hodorkovski


Amsterdam. Haagin pysyvä välitystuomioistuin on päätynyt venäläisen energiayhtiön Jukosin tapauksessa entisten osakkeenomistajien kannalle.

Tuomioistuin määräsi maanantaina Venäjän valtion maksamaan noin 50 miljardin dollarin eli arviolta 37 miljardin euron korvaukset.

Päätös koskee kolmea erillistä tapausta, joissa Venäjältä vaadittiin yhteensä noin sataa miljardia dollaria Jukosin pakkolunastuksesta.

Yhtiön entinen johtaja on Mihail Hodorkovski, joka oli Jukosin omistaessaan Venäjän rikkain mies.
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Toivittavasti perivät korvaukset heti Putlerin ja hovin euroopan pankkitileiltä.
 

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Toivittavasti perivät korvaukset heti Putlerin ja hovin euroopan pankkitileiltä.
Saksalaiset ovat päätymässä vanhaan totuuteen; parempi kertarytinä, kuin ikuinen kitinä!

German industry lobby supports tougher sanctions on Russia
BERLIN, July 28 Mon Jul 28, 2014 3:27am EDT



(Reuters) - Germany's main business lobby on Monday backed tougher sanctions on Russia, saying such pressure may help solve the conflict in Ukraine, although it could damage both the German and European Union economies.

The EU has frozen assets and banned travel for some Russian officials, after Russia annexed Ukraine's Crimea region and began supporting separatists fighting Kiev's forces in eastern Ukraine.

Ulrich Grillo, the head of the Federation of German Industry (BDI) lobbying group, said more sanctions should not be ruled out. He spoke before EU policymakers meet on Tuesday to discuss whether to impose further sanctions.

"The BDI and I personally have become convinced that the behaviour of the Russian government in the Ukrainian conflict of secession must have noticeable consequences for Moscow," Grillo wrote in a guest contribution for Handelsblatt newspaper.

"As painful as further economic sanctions will be for European business development, for German exports and for individual companies, they cannot and must not be ruled out as a way to apply pressure on the Russian government."

Germany, Europe's biggest economy, sold about 36 billion euros of goods to Russia last year, almost a third of the EU's total. But its exports to Russia dropped by 14 percent in the first four months of this year and some business groups have warned that the decline endangers some 25,000 jobs in Germany.

On Sunday, German Finance Minister Wolfgang Schaeuble told a newspaper Germans must put peace before economic considerations and accept tougher sanctions against Russia if necessary.

Grillo acknowledged the effect of sanctions were arguable but said Russia's dependence on "raw-material exports and on access to international capital markets" could be pressure points.

"The sanctions agreed so far, which are quite manageable, have already shown initial effects on the German economy," Grillo said.

"Harsher sanctions will lead to significantly more noticeable consequences. The economic damage that will arise for Germany and the other EU countries will be more than cancelled out, however, if we succeed in enforcing international law in Europe and a legal framework in general." (Reporting by Annika Breidthardt; Editing by Larry King)
 
Top