Onnellisuus ja onnellisuusindeksi

[Beerfect]

https://en.wikipedia.org/wiki/World_Happiness_Report
http://web.archive.org/web/20160317224417/http://worldhappiness.report/ed/2016/

Vituttaako elämä Suomessa?

YK:n onnellisuustutkimuksen mukaan vuonna 2016 Suomi on maailman 5. onnellisin valtio. Käytetyt mittarit ovat pääosin sitä mitä odottaisi, tosin itse en välttämättä ymmärrä yhtä: generosity eli anteliaisuus. Tätä oltiin mitattu kansan tai valtion tekemien "lahjoitusten mukaan". Itse en löytänyt tarkempaa selitystä tai perustelua. Itsehän voin olla onnellinen ja silti pihi, mutta voin myös surkeassa mielentilassa heittää rahaa toiselle ihmiselle välittämättä vittuakaan, joten omasta näkökulmastani tämä on omituinen mittari. Vai onko minulla sittenkin uskoa siihen että en kuole nälkään tässä maassa (Suomessa)?

Joitain havaintoja listasta, jotka laittavat raapimaan päätä:
- Islanti on kolmantena vaikka luottamus virkamiehiin on matala
- Singaporessa (22.) on omituisen suuri eliniänodote (laadukkaan tai terveen elinvuosien määrä)
- Japani löytyy vasta sijalta 53! (huom. myös korkea eliniänodote)
- Venäjä: 56. Eikö se ollut sijalla 100-jotain vielä vuonna 2014 tai 2015? Nousua se on silti tehnyt edellisvuodesta.
- Israelissa (11.) on matala "elämänvalintojen vapaus" sekä luottamus, mutta silti se on niinkin korkealla kuin sijalla 11...
- Pakan pohjimmaisena Burundi, joka on jostain syystä Syyriaakin surkeampi

Mikä tässä tutkimuksessa on vialla, vai onko mikään? Onko tämä globaalia propagandaa tai nollatutkimus?
Jos on olemassa onnellisuusindeksi, niin onko myös olemassa vitutusindeksi? Pitäisikö olla? Olisiko Suomi siinäkin kärkikastia?
Voiko onnellisuutta selittää vitutuksella? Eli kun ihmistä vituttaa kunnolla niin huumorimekanismit muuttuvat karskimmiksi ja älykkäämmiksi, ja ihminen kompensoi surkeutta rankemmalla huumorilla. (ks. myös stand-up koomikot)

Ajatuksia? Vastalauseita?

 

[TBman]

https://en.wikipedia.org/wiki/World_Happiness_Report
http://web.archive.org/web/20160317224417/http://worldhappiness.report/ed/2016/

Vituttaako elämä Suomessa?

YK:n onnellisuustutkimuksen mukaan vuonna 2016 Suomi on maailman 5. onnellisin valtio. Käytetyt mittarit ovat pääosin sitä mitä odottaisi, tosin itse en välttämättä ymmärrä yhtä: generosity eli anteliaisuus. Tätä oltiin mitattu kansan tai valtion tekemien "lahjoitusten mukaan". Itse en löytänyt tarkempaa selitystä tai perustelua. Itsehän voin olla onnellinen ja silti pihi, mutta voin myös surkeassa mielentilassa heittää rahaa toiselle ihmiselle välittämättä vittuakaan, joten omasta näkökulmastani tämä on omituinen mittari. Vai onko minulla sittenkin uskoa siihen että en kuole nälkään tässä maassa (Suomessa)?

Joitain havaintoja listasta, jotka laittavat raapimaan päätä:
- Islanti on kolmantena vaikka luottamus virkamiehiin on matala
- Singaporessa (22.) on omituisen suuri eliniänodote (laadukkaan tai terveen elinvuosien määrä)
- Japani löytyy vasta sijalta 53! (huom. myös korkea eliniänodote)
- Venäjä: 56. Eikö se ollut sijalla 100-jotain vielä vuonna 2014 tai 2015? Nousua se on silti tehnyt edellisvuodesta.
- Israelissa (11.) on matala "elämänvalintojen vapaus" sekä luottamus, mutta silti se on niinkin korkealla kuin sijalla 11...
- Pakan pohjimmaisena Burundi, joka on jostain syystä Syyriaakin surkeampi

Mikä tässä tutkimuksessa on vialla, vai onko mikään? Onko tämä globaalia propagandaa tai nollatutkimus?
Jos on olemassa onnellisuusindeksi, niin onko myös olemassa vitutusindeksi? Pitäisikö olla? Olisiko Suomi siinäkin kärkikastia?
Voiko onnellisuutta selittää vitutuksella? Eli kun ihmistä vituttaa kunnolla niin huumorimekanismit muuttuvat karskimmiksi ja älykkäämmiksi, ja ihminen kompensoi surkeutta rankemmalla huumorilla. (ks. myös stand-up koomikot)

Ajatuksia? Vastalauseita?

0-tutkimus, tai pelkkää propaganda...
Suomi on paska maa asua ja elää.. Viranomaiskusetus on todella vahvaa ja kansalainen maksaa, käsi nyrkissä, mutta haalarin taskussa.
Suomen todennäköisin sijoitus on jossain 60. tietämillä.
Mutta kuten on aiemmin todettu, vale, emävale ja tilasto... Näitähän tekee ne tahot, joiden intressissä on "nostattaa" kansallistuntoa ja tolvanat menee kieli vyönalla perässä, kuinka on "lottovoitto" syntyä suomeen. Matkailu avartaa ajatusmaailmaa, etenkin työmatkailu...

 

[Rajajääkäri]

0-tutkimus, tai pelkkää propaganda...
Suomi on paska maa asua ja elää.. Viranomaiskusetus on todella vahvaa ja kansalainen maksaa, käsi nyrkissä, mutta haalarin taskussa.
Suomen todennäköisin sijoitus on jossain 60. tietämillä.
Mutta kuten on aiemmin todettu, vale, emävale ja tilasto... Näitähän tekee ne tahot, joiden intressissä on "nostattaa" kansallistuntoa ja tolvanat menee kieli vyönalla perässä, kuinka on "lottovoitto" syntyä suomeen. Matkailu avartaa ajatusmaailmaa, etenkin työmatkailu...

Tämäkin mielipide todistaa, ettei Suomi ole paha maa asua ja elää. Jos sattuu olemaan hyväliksainen ulkomaan työkomennus, se voi vääristää todellisuutta. Poikkeuksetta kaikki tulevat sitten lomillaan kuienkin takaisin Suomeen nauttimaan puhtaasta ympäristöstä ja ilmasta, kaikkinaisesta järjestyksestä, lainsuojasta, terveydenhoidosta, vanhuudenturvasta, rauhasta ja jne..ja jne...

 

[Mortti]

Joitain havaintoja listasta, jotka laittavat raapimaan päätä:
- Islanti on kolmantena vaikka luottamus virkamiehiin on matala

Islannissa on ilmeisesti ainoastaan 4700 työtöntä. Se on asukaslukuun suhteutettuna sama kuin jos Suomessa olisi 80000 työtöntä. Työttömyys lienee kuitenkin yksi erittäin merkittävä onnellisuutta heikentävä tekijä.

- Singaporessa (22.) on omituisen suuri eliniänodote (laadukkaan tai terveen elinvuosien määrä)

Mikä siinä nyt niin omituista on? Suomessa 71 vuotta, Singaporessa 73.9 vuotta. Esimerkiksi Japanissa on 74.9, Koreassa 73.2. Näissä mainituissa Aasian maissa on kehittynyt yhteiskunta (esim. ravintoa ja terveyspalveluita hyvin saatavilla), mutta länsimaihin verrattuna kohtalaisen pieni ylipainoisten määrä (jolla on suuri merkitys terveiden elinvuosien määrään). Ero Suomeen ei kuitenkaan ole mitenkään radikaali. Katsoin luvut WHO:n taulukosta.

- Japani löytyy vasta sijalta 53! (huom. myös korkea eliniänodote)

Suomea selvästi enemmän luokkayhteiskunta. Hyvätuloisilla on kivaa, mutta varsinkin viime vuosina maahan on syntynyt pienituloisten luokka, jonka elämä keskittyy lähinnä omien perustarpeiden tyydyttämiseen alhaisesti palkatuissa töissä. Työssäkäyvät japanilaiset eivät myöskään juurikaan lomaile (länsimaisiin verrattuna), koska siellä pitkiin lomiin suhtaudutaan karsaasti.

- Venäjä: 56. Eikö se ollut sijalla 100-jotain vielä vuonna 2014 tai 2015? Nousua se on silti tehnyt edellisvuodesta.

Aika yllättävää, että noinkin lähellä esimerkiksi Japania, vaikka maiden materiaalinen elintasoero on suuri. Lieneekö tämä yksi osoitus siitä, että raha yksistään ei tuo onnea. Sellainen käsitys minulle kuitenkin on tullut venäläisistä, että he ovat melko rempsakkaa väkeä (ainakin Vodkaa ollessa saatavilla). Näin miehisestä näkökulmasta voisi arvella, että ainakin miesten onnellisuuteen vaikuttaa myös venäläiset naiset .

- Israelissa (11.) on matala "elämänvalintojen vapaus" sekä luottamus, mutta silti se on niinkin korkealla kuin sijalla 11...

Kaippa se on niin, että terrorismin uhka ei pidemmän päälle tunnu ihmisten arkielämässä.

- Pakan pohjimmaisena Burundi, joka on jostain syystä Syyriaakin surkeampi

Aivan äärimmäisen köyhä maa (BKT 287 USD per henki), jossa arviolta yli puolet lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta.

 

[Smith]

Venäjän noinkin korkea sijoitus on mielestäni kummallista,muun ottaa huomioon etteivät asiat ole (näin ulkopuolelta katsottuna) juurikaan parantuneet viime vuosina, pikemmin päinvastoin. Vai johtuuko tuo nousu siitä että ollaan saatu kansallisylpeyttä takaisin, käyttäydytään kuin oltaisiin suurvalta ja media tietysti kertoo kuinka hyvä maa Venäjä on ja kuinka lännessä menee huonosti.

Tulee mieleen sitaatti Neuvostoliitosta:
-Toveri, luetteko sanomalehtiä?
-Tietenkin minä luen. Miten minä muuten tietäisin kuinka hyvä elämämme on?"

 

[s91]

https://en.wikipedia.org/wiki/World_Happiness_Report
http://web.archive.org/web/20160317224417/http://worldhappiness.report/ed/2016/

Vituttaako elämä Suomessa?

YK:n onnellisuustutkimuksen mukaan vuonna 2016 Suomi on maailman 5. onnellisin valtio. Käytetyt mittarit ovat pääosin sitä mitä odottaisi, tosin itse en välttämättä ymmärrä yhtä: generosity eli anteliaisuus. Tätä oltiin mitattu kansan tai valtion tekemien "lahjoitusten mukaan". Itse en löytänyt tarkempaa selitystä tai perustelua. Itsehän voin olla onnellinen ja silti pihi, mutta voin myös surkeassa mielentilassa heittää rahaa toiselle ihmiselle välittämättä vittuakaan, joten omasta näkökulmastani tämä on omituinen mittari. Vai onko minulla sittenkin uskoa siihen että en kuole nälkään tässä maassa (Suomessa)?

Katsot asiaa liikaa yksilötasolta. Yhteiskunnan tasolla on kuitenkin parempi, että ns. vedetään yhtä köyttä, eli ei vain keskitytä sen oman hyvän maksimointiin. Kun kaikki tekevät näin, niin kaikilla menee paremmin. Klassinen esimerkki on vangin dilemma. Toki antelias yhteiskunta vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja houkuttaa siihen yhteisön omiakin jäseniä. Tämän kurissa pitämiseksi tarvitaan ennen kaikkea sosiaalista pääomaa, eli siis sitä, että ihmiset oikeasti tuntevat puhaltavansa yhteen hiileen. Kun ihmiset tuntevat sosiaalista painetta olla anteliaita ja toisaalta sosiaalista karsastusta sitä kohtaan, että jokainen repii itselleen kaiken, minkä voi, nuo piirteet pysyvät kurissa, koska viime kädessä ihminen on sosiaalinen eläin, jolle sosiaaliseen ryhmään kuuluminen on siellä ruuan ja suojan saamisen tasolla perustarpeiden tyydyttämisessä. Tätä sosiaalista pääomaa on erittäin vaikea luoda tyhjästä, vaan sen kehitys on todennäköisesti vuosikymmenien projekti. Suomen lähtökohta 1917 ei ollut erityisen hyvä tämän suhteen, mutta 2. maailmansota ja sen jälkeen luotu hyvinvointivaltio ovat varmasti olleet omiaan tässä. Sitä, miten homma kestää tulevaisuuden paineissa (entistä voimakkaampi kapitalismi tuloerojen laajenemisenineen yhdistettynä aiempaa voimakkaampaan maahanmuuttoon maista, joissa eivät vallitse samat sosiaalisäännöt), jää nähtäväksi.

Joitain havaintoja listasta, jotka laittavat raapimaan päätä:
- Islanti on kolmantena vaikka luottamus virkamiehiin on matala
- Singaporessa (22.) on omituisen suuri eliniänodote (laadukkaan tai terveen elinvuosien määrä)
- Japani löytyy vasta sijalta 53! (huom. myös korkea eliniänodote)
- Venäjä: 56. Eikö se ollut sijalla 100-jotain vielä vuonna 2014 tai 2015? Nousua se on silti tehnyt edellisvuodesta.
- Israelissa (11.) on matala "elämänvalintojen vapaus" sekä luottamus, mutta silti se on niinkin korkealla kuin sijalla 11...
- Pakan pohjimmaisena Burundi, joka on jostain syystä Syyriaakin surkeampi

Käsittääkseni kaikissa kehittyneissä maissa elinajanodote on ns. korkea ja sen pidentäminen tapahtuu nykyisin pääosin pidentämällä vanhuudessa vietettyä aikaa (esim. siellä Burundissa tuo nousisi reilusti sillä, että lapsikuolleisuutta saataisiin pienennettyä). Vaikka jokainen on melko lailla samaa mieltä siitä, että lasten kuolema on aina tragedia ja siksi lapsikuolleisuuden alaspainaminen on takuuvarmasti ihmisten onnellisuutta parantava asia, se, että vanhuksia saadaan pidettyä elossa jossain sairaalan letkuissa muutama vuosi pidempään, on paljon vähemmän selvästi kenenkään onnellisuutta parantava juttu.

Mikä tässä tutkimuksessa on vialla, vai onko mikään? Onko tämä globaalia propagandaa tai nollatutkimus?

Minusta nuo ovat hyviä tutkimuksia. Hyviä siksi, että niiden tulokset menevät hyvin usein yksiin ihmisten subjektiivisten arvioiden kanssa. Suomalaiset pitävät syntymistä Suomeen lottovoittona, joka kertoo juuri siitä, että suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä etenkin verrattuna siihen, mitä uskovat sen olevan rajojen ulkopuolella. Mielenkiintoista näissä on myös se, että vaikka jotain korrelaatiota raakaan BKT/henki -lukuun onkin havaittavissa, etenkin rikkailla mailla onnellisuuden ratkaisee viime kädessä ihan muut asiat kuin se, miten paljon varallisuutta oikein on. Yksi syy tähän on se, että on havaittu, että tietyn rajan jälkeen absoluuttisen materiaalisen hyvinvoinnin merkitys onnellisuuteen katoaa lähes kokonaan. Tämän jälkeen suhteellinen hyvinvointi kuitenkin edelleen nostaa onnellisuutta, mutta vaikka yksilö voikin nostaa suhteellista hyvinvointia, yhteisön tasolla kyse on kuitenkin nollasummapelistä.

Toki tuollaisia tutkimuksia voi aina kritisoida siitä, miten yhteismitattomia asioita kuten elinajanennuste ja vähäinen korruptio oikein lasketaan yhteen. Se aggregaatin tuottaminen on kyllä aika lailla subjektiivista ja varmaan hieman eri painotuksin saataisiin hieman eri tuloksia.

 

[Beerfect]

Tämäkin mielipide todistaa, ettei Suomi ole paha maa asua ja elää. Jos sattuu olemaan hyväliksainen ulkomaan työkomennus, se voi vääristää todellisuutta. Poikkeuksetta kaikki tulevat sitten lomillaan kuienkin takaisin Suomeen nauttimaan puhtaasta ympäristöstä ja ilmasta, kaikkinaisesta järjestyksestä, lainsuojasta, terveydenhoidosta, vanhuudenturvasta, rauhasta ja jne..ja jne...

Tässä on myös sekin että ulkomaille muuttaminen pysyvästi tai vaikka 51 viikoksi vuodessa on aika rankka veto useimmille, ainakin aluksi, olipa itse kotoisin mistä hyvänsä. Taakse kotimaahan jää paljon - ystävät, sukulaiset, tutut paikat ja maisemat.

 

[Mortti]

Vielä tuosta Suomen hyvästä sijoituksesta... Sanoisin sen johtuvan pitkälti siitä, että Suomessa jokseenkin koko väestölle on tarjolla vähintäänkin kohtalainen elintaso ilman että joutuu orjatöihin tms. arveluttaviin olosuhteisiin. Suurimmat elintasoerot eri tuloryhmien välillä Suomessa koskevat matkailun, auton, brändituotteiden ostamisen tai ulkona syömisen kaltaisia asioita, ja arkisen elämän kannalta erot ovat varsin pienet.

Esimerkiksi jos miettii asumisen laatua, niin Suomessa ero köyhien ja keskituloisten välillä on kohtalaisen pieni. Voisi sanoa, että niin sanottujen elämän perustarpeiden suhteen Suomi on erittäin tasa-arvoinen (joidenkin mielestä liiankin). Jokseenkin tulotasosta riippumatta ihmiset voivat asua hyvässä asunnossa, saada ruokaa syödäkseen ja omata ainakin arkisen elämän perustarpeet, kuten pesukoneen, puhelimen, tietokoneen, nettiyhteyden, jne. Lisäksi kouluttautumisen ja terveydenhuollon palvelut ovat ainakin kohtalaisen hyvällä tasolla, vaikka toki varsinkin julkisen terveydenhuollon toimivuuteen on paikoitellen esitetty kritiikkiä.

Eli summa summarum: Suomessa kaikilla on keskimäärin varsin lokoisat oltavat, ja se näkyy tuossa tilastossa. Suomalainen "kurjuus" on pitkälti pseudokurjuutta, jos asiaa miettii kansainvälisestä näkökulmasta, joskin toki leipäjonojakin on. Sosiaalitukijärjestelmän valossa tosin voisi miettiä, että johtuuko leipäjonot osittain siitä, että ihmiset eivät osaa hakea niitä tukia, joihin he ovat oikeutettuja. Tukien tasot kuitenkin on mitoitettu kohtalaisen korkealle. Ellei niskassa ole jotain suuria velkoja tms., pitäisi pelkästään tukienkin varassa pärjätä kohtalaisen hyvin.

 

[Merten sheriffi]

Vielä tuosta Suomen hyvästä sijoituksesta... Sanoisin sen johtuvan pitkälti siitä, että Suomessa jokseenkin koko väestölle on tarjolla vähintäänkin kohtalainen elintaso ilman että joutuu orjatöihin tms. arveluttaviin olosuhteisiin. Suurimmat elintasoerot eri tuloryhmien välillä Suomessa koskevat matkailun, auton, brändituotteiden ostamisen tai ulkona syömisen kaltaisia asioita, ja arkisen elämän kannalta erot ovat varsin pienet.

Esimerkiksi jos miettii asumisen laatua, niin Suomessa ero köyhien ja keskituloisten välillä on kohtalaisen pieni. Voisi sanoa, että niin sanottujen elämän perustarpeiden suhteen Suomi on erittäin tasa-arvoinen (joidenkin mielestä liiankin). Jokseenkin tulotasosta riippumatta ihmiset voivat asua hyvässä asunnossa, saada ruokaa syödäkseen ja omata ainakin arkisen elämän perustarpeet, kuten pesukoneen, puhelimen, tietokoneen, nettiyhteyden, jne. Lisäksi kouluttautumisen ja terveydenhuollon palvelut ovat ainakin kohtalaisen hyvällä tasolla, vaikka toki varsinkin julkisen terveydenhuollon toimivuuteen on paikoitellen esitetty kritiikkiä.

Eli summa summarum: Suomessa kaikilla on keskimäärin varsin lokoisat oltavat, ja se näkyy tuossa tilastossa. Suomalainen "kurjuus" on pitkälti pseudokurjuutta, jos asiaa miettii kansainvälisestä näkökulmasta, joskin toki leipäjonojakin on. Sosiaalitukijärjestelmän valossa tosin voisi miettiä, että johtuuko leipäjonot osittain siitä, että ihmiset eivät osaa hakea niitä tukia, joihin he ovat oikeutettuja. Tukien tasot kuitenkin on mitoitettu kohtalaisen korkealle. Ellei niskassa ole jotain suuria velkoja tms., pitäisi pelkästään tukienkin varassa pärjätä kohtalaisen hyvin.

En allekirjoita. Olen ollut sairaslomalla maaliskuusta lähtien. Kelan sairaspäiväraha on kaikkien vähennysten jälkeen noin 40% pienempi kuin mitä saisin palkkaa käteen. Onneksi on asuntolainan takaisinmaksuvakuutus. Siitäkin perkele valtio vie sivuverokortin mukaisesti puolet.
Ja jos ei olisi sairasvakuutusta, niin tämä perhe olisi ollut konkassa.
Palkalla tulemme juuri ja juuri toimeen. Nyt on hankalaa.

 

[Vonka]

Tämä on jotenkin niin, että mitä hemmotellumpia olemme, sen enemmän on pää huonossa hapessa. On perusasiat kunnossa ja kaikenlaisilla kansainvälisillä mittareilla hyvin asiat. Ulkolaiset lehdet rankkaavat kärkeen siinä ja tässä. Mutta onko ihminen onnellinen, kun maassa saa vaikka digitaalisia "palveluja"? Näitä käyriä lasketaan mielestäni elämän sivuseikoista.

Mutta se pään sisäinen onnellisuus... Tarvitseeko onnellinen kansa masennuslääkkeitä ja onko meillä 500 000 onnellista alkoholistia? Tulin juuri Tallinnasta. Oli taas oikea porolaiva ja vasta tiistai-ilta. Paksut tiinut lauloivat karaokea nuotin vierestä ja lihavat sutipartaiset nuoret miehet särpivät olutta silmät hailakoina kuunnellen jotain "juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin". Yksi idiootti määkyi ja huusi kuin apina koko ajan ja mietin, että tulepa tähän tönimään niin menee nenäluu aivoihin ja huuto lakkaa. No, onneksi ajatus ei ole teko. Jos siellä joku onnellinen oli, hän oli lapsi tai ulkomaalainen.

Ruoholahden kanaalin rannalla onnellisten aikuisten onnelliset lapset kittasivat kaljaa sankoin joukoin. Surumielistä läheisyyttä. Minusta monet nuoret voivat huonosti. Periaatteessa holhousvaltion kasvatteja mutta ei heistä välitä oikea aikuinen, vain kuraattorit, terkkari, koulupsykologi, vartija ja poliisi työnsä puolesta. Mutta just nuo palvelut nostavat sijoitustamme. Onnen estää se, että kasvatus ja kaikki on ulkoistettu yhteiskunnalle mutta nuori ei silti kohtaa ketään. Kymmenen kertaa nolla on nolla.

Onhan niitä voittajiakin tietysti. On rahaa, ydinperhe koossa ja opinnot sujuvat. On harrastuksia. Lomaillaan etelässä.

En oikein usko onnen syntyvän siitä, että niin sanotusti muovisessa mielessä asiat ovat kunnossa. Jos ihmisellä on pää jääkaapissa ja perse uunissa, hänellä on keskimäärin hyvä olla.

No, kunhan tässä yön nukun, muistan taas olla kiitollinen rauhan siunauksista, ja kyllähän minä tätä maata ja sen kansaa arvostan. Ehkä se ilmasto vain tekee sen... Lokakuusta huhtikuuhun ollaan sään puolesta maailman persereikä vaikka maailman paras maa ollaankin. Ei siinä saa D-vitaminia ja sitten kesällä on loma ja tolkku veks.

 

[TBman]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080321993206_uu.shtml
HS: Asunnottomuus lisääntyi Helsingissä viime vuonna
Syynä asunnottomuuteen on muuttoliike ja kiristynyt asuntomarkkinatilanne, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

• 
  
  
  • Kaksi kolmasosaa Suomen asunnottomista asuu pääkaupunkiseudulla.
  • Pienasuntojen vuokrien nousu on vaikeuttanut erityisesti yksin elävien tilannetta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080221989801_uu.shtml
Neljän naisen ryhmä auttaa vähävaraisia - "välillä menee yöunet ja miettii, miten voisi auttaa enemmän"

Tiistai 2.8.2016 klo 17.38

Jääkaapissa vain valo, vaipat lopussa ja toivoton olo. Facebook-ryhmää pitävät naiset koordinoivat hätäapua vähävaraisille pääkaupunkiseudulla.

• 
  
  • Apua vähävaraisilla pääkaupunkiseudulla -ryhmä on perustettu Facebookiin joulukuussa 2014.
  • Ryhmässä väliaikaista hätäapua tarjoavat yksisyishenkilöt.
  • Ryhmän vetäjät tapaavat kaikki avunsaajat kasvokkain.

Tällaista maailman onnellisimmassa maassa....

 

[Vonka]

On toki ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä yhtään mihinkään. Sama elintaso pitäisi saada vaikka vuoden makaisi sohvalla. Sellaista aatelisluokkaa ei ole.

On maita, joissa työtön on äkkiä kadulla kerjäläiskuppi edessä.

 

[skärdis]

Eli summa summarum: Suomessa kaikilla on keskimäärin varsin lokoisat oltavat, ja se näkyy tuossa tilastossa. Suomalainen "kurjuus" on pitkälti pseudokurjuutta, jos asiaa miettii kansainvälisestä näkökulmasta, joskin toki leipäjonojakin on. Sosiaalitukijärjestelmän valossa tosin voisi miettiä, että johtuuko leipäjonot osittain siitä, että ihmiset eivät osaa hakea niitä tukia, joihin he ovat oikeutettuja. Tukien tasot kuitenkin on mitoitettu kohtalaisen korkealle. Ellei niskassa ole jotain suuria velkoja tms., pitäisi pelkästään tukienkin varassa pärjätä kohtalaisen hyvin.

Leipäjonoissa on kyse osittain aidosta hädästä, mutta aivan tasan varmasti siellä on moni sen takia, että voi käyttää rahansa johonkin muuhun kuin ruokaan. Kuten vaikkapa viinaan.

Täytyy myös muistaa, että kun jossakin jaetaan ilmaiseksi vaikka ämpäreitä, niin jono kiertää korttelin vaikka kukaan ei kai varsinaisesti ämpäriä vailla olekaan.

 

[s91]

En allekirjoita. Olen ollut sairaslomalla maaliskuusta lähtien. Kelan sairaspäiväraha on kaikkien vähennysten jälkeen noin 40% pienempi kuin mitä saisin palkkaa käteen. Onneksi on asuntolainan takaisinmaksuvakuutus. Siitäkin perkele valtio vie sivuverokortin mukaisesti puolet.
Ja jos ei olisi sairasvakuutusta, niin tämä perhe olisi ollut konkassa.
Palkalla tulemme juuri ja juuri toimeen. Nyt on hankalaa.

En tiedä, mitä tällaiseen pitäisi vastata. Pitäisikö systeemin olla sellainen, että sairaspäiväraha on maailman tappiin asti 100% palkasta? Jos ei, niin mitä? On tietenkin kurjaa, että asuntovelalliset joutuvat kurimukseen sairauden vuoksi, mutta jälleen pitää miettiä, mikä olisi vaihtoehto. Minusta hyvä tilanne on juuri se, että jos pitää tätä uhkana, niin hankkii tuollaisen yksityisen vakuutuksen, joka sinulla on, koska vaihtoehto olisi se, että periaatteessa kaikki pakotettaisiin tällainen hankkimaan, jos touhu hoidettaisiin verojen kautta. Vaikka monessa asiassa kannatankin sitä, että yhteiskunta tukee ihmisiä näiden hädässä, niin minun olisi kyllä vaikea kannattaa systeemiä, jossa muut ihmiset pakotetaan käytännössä kartuttamaan jonkun toisen varallisuutta (mitä asuntolainan lyhentäminen on).

Mitä tuohon veroon tulee, niin tuo puolet lienee kuitenkin vain ennakkoverotus, eli saat liikaa verotetut rahat takaisin lopullisessa verotuksessa. Ok, tässä voisi olla jonkinlainen parantamisen paikka, eli verosysteemiä pitäisi rukata siihen suuntaan, että ennakkovero osuisi paremmin yksiin lopullisen veron kanssa. Esimerkiksi esitetyssä perustulosysteemissä marginaalivero olisi kiinteä (ainakin johonkin suht korkeaan tasoon asti), jolloin lopullinen ja ennakkovero osuvat automaattisesti yksiin, kunhan ei ylitä mahdollista korkeatuloisille tulevaa lisäprogressiota (mikä tilanne koskisi vain pientä osaa väestöstä).

 

[s91]

Jääkaapissa vain valo, vaipat lopussa ja toivoton olo. Facebook-ryhmää pitävät naiset koordinoivat hätäapua vähävaraisille pääkaupunkiseudulla.

Näistä jutuista minua kiinnostaisi aina nähdä se, että toimittaja näkisi vähän enemmän vaivaa sen suhteen, että mistä hommassa on kyse verrattuna siihen, että vain keksii mahdollisimman räväkän lööpin. Jos on kyse lapsiperheestä (päätellen noista vaipoista), niin he saavat aika paljon kyllä yhteiskunnan tukea. Muistelen kerran nähneeni laskelman, jonka mukaan yksinhuoltajanaisen kannatti taloudellisesti mennä töihin vain, jos tarjolla oleva palkka ylitti 3000€/kk. Mutta kun toimittajat ovat laiskoja, niin he eivät jaksa tuota työtä tehdä ja vaikeampaahan se onkin, että menisi oikeasti kysymään siltä "köyhältä", että tarkalleen mihin asiohin sinun tämän kuun rahasi ovat menneet.

Toivoisin, että joku yliopiston tutkija ottaisi tämän ja koittaisi järkätä asian niin, että saisi tutkittavat köyhät pitämään kirjaa kulutuksestaan (ja tuloistaan) vaikka parin kuukauden ajan ja sitten koittaisi vetää jotain yhteenvetoja siitä, mistä oikein on kyse. Onko todellakin niin, että vaikka köyhä elää todella niukasti, niin siltikään raha ei riitä perustarpeiden täyttämiseen vai siitä, että usealla köyhällä ns. elämänhallinta on sen verran vinksallaan, että rahankäyttöä ei saada pidettyä kurissa niin, että tulot kattaisivat menot. Itse pidin aikoinaan opiskelijana opintorahalla eläessäni kirjaa joka ikisestä menostani ja tämä tosiaan auttoi minua näkemään, a) miten hyvin pystyin pitämään menoni tulojen alla, b) miten paljon rahaa meni ns. hupimenoihin, eli sellaiseen, jota ei nyt ihan välttämättä tarvinnut ja c) mitkä olivat talouden isoimmat menot ja siis mihin kannattaisi kiinnittää huomio, jos menoja pitäisi painaa alemmas. Tällainen touhu on tietenkin järkevää keskituloisellekin, jos alkaa näyttää siltä, että ns. vapaa raha on koko ajan vähissä, koska vanha sanontahan on, että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Tuo tutkimus pitäisi tietenkin tehdä täysin nimettömästi ja tulokset julkaista tilastoina, jottei kenenkään yksityisyys vaarantuisi. Minusta se antaisi hyvää informaatiota sekä poliittisille päätöksentekijöille että kuntien sosiaaliviranomaisille. Ainakin se antaisi parempaa tietoa kuin tuollaiset anekdootit tyhjistä jääkaapeista.

Ai niin, ja tietenkin tuollainen tutkimus voisi tuoda esiin jonkun ihan aidon väliinputoajaryhmän, jonka saamat tuet jostain sosiaaliturvajärjestelmän kommervenkistä johtuen jäävät oikeasti niin alhaisiksi, että kenenkään ei voi olettaakaan sillä rahalla tulevansa toimeen. Tämäkin olisi hyödyllistä tietoa.

 

[s91]

Leipäjonoissa on kyse osittain aidosta hädästä, mutta aivan tasan varmasti siellä on moni sen takia, että voi käyttää rahansa johonkin muuhun kuin ruokaan. Kuten vaikkapa viinaan.

Täytyy myös muistaa, että kun jossakin jaetaan ilmaiseksi vaikka ämpäreitä, niin jono kiertää korttelin vaikka kukaan ei kai varsinaisesti ämpäriä vailla olekaan.

Olen ihan samaa. En ihan täysin ymmärrä, miksi leipäjonoja pidetään jonain todisteena kurjuudesta. Jos jotain jaetaan ilmaiseksi, niin kyllä sille ottajia tulee. Jos leipää olisi jaettu ilmaiseksi mitään kysymättä, niin kyllä minäkin olisin aikoinaan opiskelijana sitä käynyt hakemassa.

 

[TBman]

Olen ihan samaa. En ihan täysin ymmärrä, miksi leipäjonoja pidetään jonain todisteena kurjuudesta. Jos jotain jaetaan ilmaiseksi, niin kyllä sille ottajia tulee. Jos leipää olisi jaettu ilmaiseksi mitään kysymättä, niin kyllä minäkin olisin aikoinaan opiskelijana sitä käynyt hakemassa.

Määrittele kurjuus?
Mielestäni leipäjonot, yksityisten järjestöjen olemassaolo köyhien avustamiseksi, yms. homma on merkki todella vakavista ongelmista.
Ei jäävuorestakaan näy pinnalla, kuin max 10% ja silti se on siellä pinnan alla ihan valtava möntti. Sama on tämä meillä vakioksi muodostunut luokkaerotilanne. Maksamme maailman kovimpiin kuuluvan vero-osuuden tuloista+kaikesta muusta elämään liittyvästä ja SILTI on syrjäytyneitä merkittävä määrä....
Tämä on hankala asia, maailman paras maa syntyä, suomi? Onko noin?

 

[baikal]

Olen ihan samaa. En ihan täysin ymmärrä, miksi leipäjonoja pidetään jonain todisteena kurjuudesta. Jos jotain jaetaan ilmaiseksi, niin kyllä sille ottajia tulee. Jos leipää olisi jaettu ilmaiseksi mitään kysymättä, niin kyllä minäkin olisin aikoinaan opiskelijana sitä käynyt hakemassa.

Toimin elintarvikeapua jakavassa organisaatiossa vapaaehtoisena. Tyypillisesti hakija on joko sairas- tai kansaneläkeläinen, tarvitsevat varmasti limppunsa ja makaroninsa. Pitkäaikaistyöttömiä osa, sama peli, olipa kyse elämänhallinnasta tai ei, apua tarvitsevat. Sitten on tämä mainio kolmasosa eli suomalaiset ahneet. Huhtikuun ekan jaon jonon eka tuli pihaan neljä vuotta vanhalla mersulla. Ja kiire oli kuin piru olisi poltinraudalla kiveksiä painellut.

Summa. Kaksikolmannesta hakijoista täyttää köyhyyden kriteerit heittäen keikkuen roikkuen. Ja jos ketä käy kateeksi kovasti tämä leivän, makaronin ja säilykkeiden ilmainen jakaminen, niin tervetuloa jonoon vaan. Voisi tehdä muutamille palstalaisille näköjään ihan hyvää nähdä tätäkin puolta elämästä.

EUtuki, sydämen omistavat kauppiaat, leipomot, seurakunnat, yksityiset lahjoittajat, yrityksiä laidasta laitaan.....ja sitten syystä tai toisesta toimintaan ajautuneet vapaaehtoiset....näille iso käsi.

Suomalaiset ovat suomalaisille välillä susia. Huomaa tällä palstallakin. Muutamat kommentit osoittavat brutaalilla tavalla, ettei haluta edes nähdä köyhyyttä, joka on de facto. Köyhyyteen voi olla paljon syitä per köyhä tai sitten yksi syy, harvoin yksi, usein monta. Pitkäaikaissairaudet aiheuttavat paljon, elämänhallinta paljon ja lopunviimein yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, ettei siinä ole enää sijaa kaikille. Yksinkertaisesti kyvyt eivät riitä ja koulusta tuli kutonen ka:ksi.

Kertaan vielä: pieneläkeläiset, sairaat, pitkäaikaistyöttömät ja ahneet. Siinä se.

 

[Merten sheriffi]

En tiedä, mitä tällaiseen pitäisi vastata. Pitäisikö systeemin olla sellainen, että sairaspäiväraha on maailman tappiin asti 100% palkasta? Jos ei, niin mitä? On tietenkin kurjaa, että asuntovelalliset joutuvat kurimukseen sairauden vuoksi, mutta jälleen pitää miettiä, mikä olisi vaihtoehto. Minusta hyvä tilanne on juuri se, että jos pitää tätä uhkana, niin hankkii tuollaisen yksityisen vakuutuksen, joka sinulla on, koska vaihtoehto olisi se, että periaatteessa kaikki pakotettaisiin tällainen hankkimaan, jos touhu hoidettaisiin verojen kautta. Vaikka monessa asiassa kannatankin sitä, että yhteiskunta tukee ihmisiä näiden hädässä, niin minun olisi kyllä vaikea kannattaa systeemiä, jossa muut ihmiset pakotetaan käytännössä kartuttamaan jonkun toisen varallisuutta (mitä asuntolainan lyhentäminen on).

Mitä tuohon veroon tulee, niin tuo puolet lienee kuitenkin vain ennakkoverotus, eli saat liikaa verotetut rahat takaisin lopullisessa verotuksessa. Ok, tässä voisi olla jonkinlainen parantamisen paikka, eli verosysteemiä pitäisi rukata siihen suuntaan, että ennakkovero osuisi paremmin yksiin lopullisen veron kanssa. Esimerkiksi esitetyssä perustulosysteemissä marginaalivero olisi kiinteä (ainakin johonkin suht korkeaan tasoon asti), jolloin lopullinen ja ennakkovero osuvat automaattisesti yksiin, kunhan ei ylitä mahdollista korkeatuloisille tulevaa lisäprogressiota (mikä tilanne koskisi vain pientä osaa väestöstä).

Ihan asiaa kirjoitit mutta ennenkaikkea tuo sairaspäivärahan suuruus on matala. Sen pitäisi olla 70% palkasta mutta kymmenen pinnaa lähtee vielä kaikista ihme vähennyksistä.
Isyysvapaa on aivan naurettava. Suosittelevat paljon sen ottamista mutta itselläni ei ollut mahdollisuutta pitää sitä. Joka penni menee elämiseen ja se isyyspäiväraha on myös tuon sairaspäivärahan suuruinen. Ruotsissa muistaakseni saman verran kuin mitä saisivat palkkaakin. Sellaisessa tilanteessa sitä kannattaakin mainostaa.
Mutta mitäs tässä valitan. Joskus olisi kannattanut käydä koulut paremmin ettei tarvitsisi olla matalapalkkatyössä. Oma vika.

 

[s91]

Määrittele kurjuus?

Se, ettei kerta kaikkiaan pysty tyydyttämään perustarpeitaan.

Mielestäni leipäjonot, yksityisten järjestöjen olemassaolo köyhien avustamiseksi, yms. homma on merkki todella vakavista ongelmista.

Millä perusteella? Se, että ilmaisen avun vastaanottajia löytyy, ei minusta ole merkki mistään muusta kuin siitä, että ihmiset ovat rationaalisia. Siitä, missä oloissa nämä ihmiset joutuisivat elämään ilman leipäjonoja, ei tuo kerro oikeastaan mitään. Ajattele, että olet köyhä yksinhuoltajaäiti, jolla on 100 euroa rahaa. Voit käyttää sen kokonaan lapsille ruuan ostamiseen tai sitten käyttää 50 euroa siitä siihen, että ostat lapsille jotain kivoja leluja ja käyt sitten täydentämässä ruokaostoksiasi leipäjonosta. Kumpi sinusta olisi rationaalista? Minusta jälkimmäinen. Osoittaako leipäjonon olemassaolo sen, että kyseinen perhe elää sellaisessa kurjuudessa, ettei äiti pysty ruokkimaan lapsiaan. Ei minusta. Juuri tästä syystä kaipasin sitä perinpohjaista tutkimusta siitä, mihin köyhien rahat menevät, koska se ja vain se pystyisi vastaamaan siihen, ovatko leipäjonot olemassa oikeasti siksi, että muuten ihmiset nääntyisivät nälkään vai siksi, että niiden ansiosta köyhien on mahdollista ohjata osa tuloistaan asioihin, jotka eivät liity perustoimeentuloon.

Ei jäävuorestakaan näy pinnalla, kuin max 10% ja silti se on siellä pinnan alla ihan valtava möntti. Sama on tämä meillä vakioksi muodostunut luokkaerotilanne. Maksamme maailman kovimpiin kuuluvan vero-osuuden tuloista+kaikesta muusta elämään liittyvästä ja SILTI on syrjäytyneitä merkittävä määrä....
Tämä on hankala asia, maailman paras maa syntyä, suomi? Onko noin?

Syrjäytyminen on minusta eri asia ja liittyy sosiaaliseen puoleen, eikä niinkään siihen, ettei rahaa ylipäänsä ole. Se myös liittyy osaltaan siihen, mitä kirjoitin, eli jos syrjäytyneillä elämänhallinta on sekaisin, niin he voivat tosiaan joutua siihen tilanteeseen, että jääkaappi on tyhjänä ja rahaa tulee vasta viikon päästä.