En epäile lainkaan, etteikö köyhyys periytyisi, mutta tämä asia ei minusta liity tässä keskusteltuun asiaan oikein mitenkään.
Ok, olen samaa mieltä, että tällainen henkilö on köyhä, mutta itse sanoisin, että hän on ennemminkin "elämäntapaköyhä" kuin "aito" köyhä siinä mielessä, että hän on omalla valinnallaan valinnut niukan toimeentulon, eikä se johdu siitä, etteikö hänellä olisi mahdollista saada yhteiskunnan tukea, jos hän sitä vain hakisi. Tällainen ihminen ei mitenkään välttämättä ole edes erityisen onneton. Esim. itse elin juuri silloin opiskeluaikaan takuulla kaikkien köyhyysrajojen alla tulojeni suhteen, mutten silti tuntenut eläväni kurjuudessa. Toki opiskelijalla tämä tunne johtunee osin siitä, että hän tietää tilanteen olevan väliaikainen ja sitten opintojen päätyttyä tulojen nousevan reilusti, kun taas pitkäaikaistyöttömällä on vaikeampi nähdä valoa tunnelin päässä, vaikka paperilla opiskelijaa enemmän rahaa tilille joka kuukausi kilahtaakin.
Voitko hieman laajentaa, mitä tuolla oikein tarkoitat?
En epäile lainkaan, etteikö Suomessa esiintyisi suhteellista köyhyyttä ja että myös se on yhteiskunnallinen ongelma, mutta kuten sanoin, tämä on minusta ongelmana ihan eri tyypin juttu kuin se, että ihmisillä ei riitä rahat perustoimeentuloon. Minusta meidän pitää ensin päättää, kummasta oikein keskustelemme, absoluuttisesta vai suhteellisesta köyhyydestä. Näiden välillä pomppiminen vain sekoittaa keskustelua.
Voitaisiin heidät toki potkia pellollekin, mutta minusta sosiaalipuolella riittäisi ihan työnsarkaa juuri niiden ihmisten auttamisessa, joilla elämänhallinta on mennyt. Toki ensimmäinen ongelma heidän auttamisessa olisi se, että heidät saataisiin itse myöntämään, että elämä on niin sekaisin, että tuollaista apua tarvitaan. On aikuiselle aika kova paikka myöntää sitä, että ottaisi mielellään sellaista apua vastaan, jossa häneen itseensä suhtaudutaan kuin lapseen, jonka ei vielä voikaan olettaa pystyvän huolehtivansa omista talousasioistaan.
Niin, minusta ei ole järkeä sotkea työmarkkinoita tähän. Jos nyt vaikka julkiset instanssit (valtio ja kunnat) velvoitettaisiin palkkaamaan kaikki halukkaat tekemään jotain, niin tästä seuraisi se, että näiden instanssien palveluksessa olisi sitten kahden tason väkeä. Niitä, jotka on palkattu sinne siksi, että valtio tai kunta oikeasti tarvitsee niiden työpanosta ja joille siten maksetaan kilpailukykyistä palkkaa ja sitten sillä kansalaispalkalla töitä tekeviä, joita valtio tai kunta ei oikeastaan tarvitse, mutta heille nyt pitää keksiä jotain tekemistä, eli siis eräänlainen aikuisten päivähoitopaikka. On selvää, että työntekijäjärjestöt nousisivat tällaisesta takajaloilleen, koska ne näkisivät, että tällä systeemillä valtio ja kunnat voisivat siirtää entistä enemmän palkkatöitä näiden kansalaistyötä tekevien harteille ja potkia ulos oikeita palkollisia. Toinen ongelma on sitten työhaluttomat (tai sanotaan niin, että henkilöt, jotka kyllä tekisivät jotain mielekästä työtä, mutta halukkuus sen kansalaistyön tekemiseen on nollassa). Kun tällaisia sinne työpaikalle raahautuisi, niin mitä heille pitäisi tehdä? Ei heitä voisi poiskaan potkia, jos laissa sanotaan, että kaikille pitää työpaikka tarjota, mutta ei heistä mitään hyödyllistä saisi irtikään. Heidän siellä työpaikalla roikottaminen olisi siis suunnilleen samanlaista resurssien hukkaamista kuin vaikkapa ne pakkokoulutukset, joihin työttömiä joskus passitetaan.
Minusta parempaan tulokseen päästään sillä, että meillä olisi perustulosysteemi, joka takaisi kaikille niukan perustulon. Sen päälle voisi jokainen hankkia töitä tekemällä lisätuloja tietäen, että jokainen palkkaeuro nostaa omaa elintasoa toisin kuin nykyisin, kun palkkaeurot syövät tukieuroja. Etenkin pätkä- ja osa-aikatyötä tekeville tämä olisi parempi vaihtoehto kuin nykysysteemi, jossa pitää joko olla työtön tai sitten työllinen, eikä välillä ole oikein mitään kategoriaa, joka kattaisi nämä ryhmät, jotka kyllä tekevät jonkun verran töitä, mutta eivät niin paljoa, että pystyisivät sillä kokonaan itsensä elättämään. Opiskelijat ovat vuosikausia eläneet tässä systeemissä ja hyvin on toiminut. He nostavat talven opintorahaa ja tekevät opintojen ohessa osa-aikatöitä ja sitten kesällä kesätöitä, joilla täydentävät tulojaan. Ero työttömiin heillä on siinä, että työnteko ei laske heidän saamiaan tukirahoja (elleivät tulot nouse liian korkeiksi), minkä vuoksi se on erityisen houkuttelevaa.
