Aivan loistava tuo elokuvaidea! "Takkutyttö ja Ressupoika"
Entäpäs jos tehtäisiin tunteisiin vetoava propagandaelokuva, joka ei olisi yksinomaan hydrauliikkaosaston esittelyä. Sitäkin kyllä voisi sisällyttää seuraavaan, mutta leffassa voisi olla hieman enemmän tarinaa kuin pelkistä "juonellisista elementeistä" koostuvissa jynkkyvideopätkissä.
Elokuvan tunnusmelodiaksi levytetään uudelleen sanoitettuna kappale "Samantekevää" ja kellotytöt kaivetaan naftaliinista studioon.
Leffasta voidaan tehdä nykyaikainen Salkkarikolmiodraama, jossa kotoaan harjoitukseen komennetun ressupojan ja takkutytön lyhyeksi jäävällä romanttisella kohtaamisella luonnon helmassa on traagisia seurauksia. Elokuva kertoo yhteiskunnallisen ilmiön pauloihin joutuvasta tytöstä, joka aatteen palon loimutessa kirkkaimmillaan törmää aktivisti-iskussa nuoreen isänmaalliseen reserviläismieheen ja vastakkainasettelusta huolimatta lempi leimahtaa kiihkeästi parin välillä aiheuttaen myllerrystä niin henkilökohtaosessa elämässä kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Molemmat saavat sapiskaa omillla tahoillaan (ja reserviläinen kotona olevalta morsmaikkuehdokkaalta), tyttö tulee raskaaksi ja tuomitaan iskuun osallisena (aateveljet nostavat tytön marttyyrisankariksi eivätkä päästä häntä lähtemään pois liikkeestä), poika saa ankaraa palautetta esimiehiltä jne. Jatko jääköön vielä suunnittelupöydälle.
Lyrics: (
kirjoitan padilla joten pistän nyt vain vähän kertosäettä, editillä napsahti lisää)
Tänään taas vähän hankalampaa
Olla täällä ja muistaa sut
Ihanaa on sun lasta kantaa
Se on jälleen kasvanut
Kun sä katsahdit minuun
Tunsitko samoin niin
Ei mä en anele en kinuu
Mut vietiin pois mä jouduin niin
Sä koskit mun niskaa, suus hymyilee
Mä en kestä näin olla,
Mitä mä teen
Sull oli taisteluliivissä heijastin, mulla oli takkuinen tukka
Ja maailma kuin siinä ei muita ois
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin,
Mä oon säälittävä rukka
Joka valheeseen uppoo
Ja ei pääse pois
Mitä musta jää
Kasa ikävää
Samantekevää
Mättäällä oli mustikoita
Ja suut oli siniset
Nyt mä kerään astioita
Ja mietin miten pakenen
Ne tulee ulkoa sisään
Mä lasken silmät kämmeniin
Vähän viiniä lisää
Ja ne nauraa pidä aatteest kii
Oi koske mun niskaa ja hymyile
Mä en kestäisi olla,
Mitä mä teen
Sull oli taisteluliivissä heijastin, mulla oli takkuinen tukka
Ja maailma kuin siinä ei muita ois
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin,
Mä oon säälittävä rukka
Joka valheeseen uppoo
Ja ei pääse pois
Mitä musta jää
Kasa ikävää
Samantekevää
Ja mä vähenen, palelen
Ja mä haluun luokses, tänne en
Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan
Mikset sä ja miksen mä
Yhdessä vois elellä
Nyt vankina kaukana
Sua ootan vaan
Mitä musta jäljelle jää
Sull oli taisteluliivissä heijastin, mulla oli takkuinen tukka
Ja maailma kuin siinä ei muita ois
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin,
Mä oon säälittävä rukka
Joka valheeseen uppoo
Ja ei pääse pois
Mitä musta jää
Kasa ikävää
Samantekevää
...
EDIT: Leffan nimeksi "Vastatuulessa", ulkomaille levitettäessä "Against the Wind" Loppu voisi olla kyllä sellainen, jossa reserviläispoika tekee palveluskavereidensa kanssa aseettoman ja yllättävän vähäväkivaltaisen pelastuskommandoiskun yhä militantimmaksi suuntautuvan liikkeen päämajaan ja pelastaa takkutytön. Loppu onkin häpy endingiä, aikaa myöhemmin lapsi juoksee iloisena ja leikkii kotona puupyssyllä pumpum leikkiä, raskaana olevan äidin maha vilahtaa sivulta ja juuri kun isä aikoo kieltää lasta, äiti laskee kätensä hänen olalleen, hymyilee ja sanoo hellästi: "Anna pojan leikkiä. Hän on hyvällä asialla."
