Operatiivinen Yhtymä 2035

Iso-Mursu

Respected Leader
Pitäisikö Operatiivinen Yhtymä 2035 nähdä itsenäisenä pataljoonataisteluosastona, joka kootaan ja jota ohjetaan tilanteiden mukaan.

Prikaatit, ne muutamat joita jää, pitääkö ne nähdä vanhan maailman armeijakuntina. Ja ylijohto sitten näiden yläpuolella, jakaen ylijohdon resursseja.

Vai pitääkö sotilasläänit, Etelä, Itä, Pohjoinen, Länsi, nähdä armeijakuntina, ne vaan sitten perustuvat sen prikaatin varaan joka niiden alueella on? Tarvitaanko Länttä ja Etelää, riittääkö näiden yhdistelmä Idän ja Pohjoisen rinnalle. Näin armeijakunnat rakentuisivat Porin, Kainuun ja Karjalan prikaatien rungolle. Nämä sitten johtavat myös alueillansa toimivia muita taisteluosastoja, joiden määrä kaiketi laskee jatkossakin.

Toivottavasti avoin tiedottaminen jatkuu, kyllähän nämä meitä ressuraukkoja ja nostoväkeä kiinnostaa kuitenkin. Että minne ja minkälaisiin yhtymiin ja rooleihin itse tai omat lapset ovat menossa.

Vai onko yhtymä 35 kiinteä tiedustelun,epäsuoran, elson, logistiikan ja it:n osalta. Plus hyökkäykseen kykenevä pataljoona.
 

baikal

Supreme Leader
Vähemmän yhtymiä joilla alati suurempi vastuualue. Alati nopeutuva ja tarkentuva tulenkäytön kyvykkyys. Silti vanhakantaistakin joukkoa tarvitaan laajassa maassamme

Luehan viestisi no 138 loppuosa tarkasti. Minun silmiini tarkoittaa: puolustaja yrittää vääntää sodankäynnin ns. epäsymmetriselle mallille. Pyrkii siis välttämään -oikeasti- ratkaisutaistelua. Loppujen lopuksi hyvin tuttua kamaa kylmän sodan ajoilta, nyt vaan uudestaan kirjoitettu ja uuteen asuun.

Hyökkääjänkin etu voi olla välttää panssarilauttamuodostelmien käyttämistä, se voi oikeasti pyrkiä ratkaisuun käyttämällä epätyypillistä ja epäsymmetristä toimintamallia. Kukin pohtikoon sitä, miksi näin tehtäisiin.
 

Panssari Salama

Respected Leader
Luehan viestisi no 138 loppuosa tarkasti. Minun silmiini tarkoittaa: puolustaja yrittää vääntää sodankäynnin ns. epäsymmetriselle mallille. Pyrkii siis välttämään -oikeasti- ratkaisutaistelua. Loppujen lopuksi hyvin tuttua kamaa kylmän sodan ajoilta, nyt vaan uudestaan kirjoitettu ja uuteen asuun.

Hyökkääjänkin etu voi olla välttää panssarilauttamuodostelmien käyttämistä, se voi oikeasti pyrkiä ratkaisuun käyttämällä epätyypillistä ja epäsymmetristä toimintamallia. Kukin pohtikoon sitä, miksi näin tehtäisiin.
Tuo on kyllä keskeinen nosto ja huomio. Pyrky on olla pirullinen vastustaja, jos tänne joku aikoo. Toisaalla tähän se vastapuolikin pyrkii. Ei pidä aliarvioida heitä yhtään tässä kyvykkyydessäkään.

Pidin myös kappaleesta jossa todettiin että yksi koulukunta on sitä mieltä että kaikki on jatkossa hai-tekkiä, toinen sitä miletä että perinteinen malli toimii, ja kolmas että molempia tarvitaan. Samassa julkaisussa toisaalla kuvattiin tätä parempaa pumppua termillä "hyökkäyksiin kykenevä". Tämä hyökkäyksiin ja vastahyökkäyksiin kykenevä voima pitää varata siihen tarkoitukseen ja ne pitää nopeasti saada paikan päälle. Toisaalta väljää miehitystä tarvitaan sitäkin, siinä riittää vähempikin kärkikyvykkyys.

Oikeassa olet, tätäkin tekstiä pitää pureskella vielä tovi. Arvaisin että siellä on tarkkaan pohdittu, mitä kirjoitetaan auki, ja mitä ei. Monissa lauseissa on mietitty. Rivien väleihin jää paljon asiaa.
 
Viimeksi muokattu:

LasUps

Kersantti
Pitäisikö Operatiivinen Yhtymä 2035 nähdä itsenäisenä pataljoonataisteluosastona, joka kootaan ja jota ohjetaan tilanteiden mukaan.

Prikaatit, ne muutamat joita jää, pitääkö ne nähdä vanhan maailman armeijakuntina. Ja ylijohto sitten näiden yläpuolella, jakaen ylijohdon resursseja.

Vai pitääkö sotilasläänit, Etelä, Itä, Pohjoinen, Länsi, nähdä armeijakuntina, ne vaan sitten perustuvat sen prikaatin varaan joka niiden alueella on? Tarvitaanko Länttä ja Etelää, riittääkö näiden yhdistelmä Idän ja Pohjoisen rinnalle. Näin armeijakunnat rakentuisivat Porin, Kainuun ja Karjalan prikaatien rungolle. Nämä sitten johtavat myös alueillansa toimivia muita taisteluosastoja, joiden määrä kaiketi laskee jatkossakin.

Toivottavasti avoin tiedottaminen jatkuu, kyllähän nämä meitä ressuraukkoja ja nostoväkeä kiinnostaa kuitenkin. Että minne ja minkälaisiin yhtymiin ja rooleihin itse tai omat lapset ovat menossa.

Veikkaanpa, että nykyiset johtamisjärjestelmät kykenevät luomaan sen verran hyvän tilannekuvan, että prikaatimuotoiset joukko-osastot poistuvat kokonaan sodanajan vahvuudesta. Taisteluosastot kootaan sitten WW2-tapaan tarvittavista komponenteista tarvittavan kokoisina tehtävien asettamien vaatimusten mukaan - lähes lennossa. Ylijohto ja mv:n johto päättävät, mitä sijoitetaan mihinkin operatiiviseen komentoon tietyillä ajanhetkillä. Operatiivinen komentohan voisi olla johonkin tiettyyn operaatioon koottu johtoryhmä taikka sotilasosasto kuten sotilaslääni. Mitä vähemmän lukkiudutaan mihinkään pysyviin osastoihin, sitä ketterämmäksi maavoimat tulee, edellyttäen toki, että toimintamallit ja johtamisjärjestelmät on kunnossa.

Ongelma resurssien hyödyntämistehokkuuden ja kulumisen tasapainottamisesta pysyy jatkossakin, mutta sitä pystytään hallitsemaan tarkemmin, kun joukkoja voidaan siirrellä ja hyödyntää entistä hienojakoisemmin. Ukrainan sodassahan molemmilla osapuolilla tätä yritettiin joissain yksiköissä, mutta pakka levisi ja tehokkuus katosi, kun hommaa ei osattu.
 

Panssari Salama

Respected Leader
Veikkaanpa, että nykyiset johtamisjärjestelmät kykenevät luomaan sen verran hyvän tilannekuvan, että prikaatimuotoiset joukko-osastot poistuvat kokonaan sodanajan vahvuudesta. Taisteluosastot kootaan sitten WW2-tapaan tarvittavista komponenteista tarvittavan kokoisina tehtävien asettamien vaatimusten mukaan - lähes lennossa. Ylijohto ja mv:n johto päättävät, mitä sijoitetaan mihinkin operatiiviseen komentoon tietyillä ajanhetkillä. Operatiivinen komentohan voisi olla johonkin tiettyyn operaatioon koottu johtoryhmä taikka sotilasosasto kuten sotilaslääni. Mitä vähemmän lukkiudutaan mihinkään pysyviin osastoihin, sitä ketterämmäksi maavoimat tulee, edellyttäen toki, että toimintamallit ja johtamisjärjestelmät on kunnossa.

Tuotapa juuri pohdinkin tällä 2035 haarukalla. Jos Sotilasläänit kerran poistuivat (niitä olikin tietysti kolme eikä neljä) ja tällä hetkellä joukko-osastot ovat suoraan maavoimien esikunnan johtamia, niin miten jatkossa. Jos prikaatit poistuvat välistä kuten pohdit, niin johtaako esikunta jatkossa suoraan taisteluosastoja? Meneekö mikromanageroinniksi kaukaa käsin.

Vai olisiko niissä välissä tämä uusi "sotilaslääni" tai "armeijakunta" eli prikaati.

Jos jatkossa prikaateja on vaikkapa enää kolme, tyyliin Pori, Karjala ja Kainuu niin ne vastaisivat aika tarkalleen vanhoja sotilasläänejä. Nämä johtaisivat sitten aluettaan ja niissä olevia eri taisteluosastoja yhdistäen ja jakaen niitä tarpeen mukaan, ja saaden esikunnalta sitten heidän kyvykkyyksiään käyttöön tarpeen vaatiessa. Lisäksi niillä olisi vastuullaan alueelle perustettavat ja toimivat erilaiset pienemmät yhtymät, maakunta- ja/tai paikallispataljoonat.

Ja prikaatikin ei itsessään olisi se isämme prikaati vaan tyyliin kolmen tai neljän itsenäiseen toimintaan kykenevän pataljoonataisteluosaston kombo. Maavoimien esikunta johtaisi sitten puhtaasti operatiivisella tasolla kutakin prikaatia.

Ongelma resurssien hyödyntämistehokkuuden ja kulumisen tasapainottamisesta pysyy jatkossakin, mutta sitä pystytään hallitsemaan tarkemmin, kun joukkoja voidaan siirrellä ja hyödyntää entistä hienojakoisemmin. Ukrainan sodassahan molemmilla osapuolilla tätä yritettiin joissain yksiköissä, mutta pakka levisi ja tehokkuus katosi, kun hommaa ei osattu.
Näitä on syytä harjoitella huolella ja hartaasti etukäteen erilaisissa kartta- ja todellisissa harjoituksissa.

Kimmoke tälle pohdinnalle tuli sitten jokin aika luetusta Mikko Karjalaisen kirjoittamasta Mannerheimin päämaja kirjasta. Marskillahan oli välillä tarve mikromanageerata hyvinkin tarkalla tasolla Päämajasta käsin, mikä johti hitauteen ja jäykkyyteen kun tietyt käskyt ja pyynnöt piti aina kierrättää hänen kauttaan. Mikä vielä lisäksi kuormitti ikääntyvää ihmistä entistäkin enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
Top