Operatiivinen Yhtymä 2035

Kapiainen

Ylipäällikkö
Miehitetyn koneen etu on tulen teho ja kyky tuottaa vaikutusta nopeasti ja kauas.

Operatiivinen yhtymä tuskin on jatkuvasti taistelukosketuksessa, ja silloinkin kun se on lennokki+epäsuora - yhdistelmän vaikutusalueen ulkopuolella, se on miehitetyn koneen vaikutusalueen sisäpuolella.

Tulen tehosta, yksi Su-34 voisi kantaa täkäläisissä oloissa noin 4000 kg A/G-aseita. Neljän koneen osasto voi siis pudottaa kohteisiinsa pommikuorman joka vastaa noin 1500 kpl 155mm kenttätykin kranaatteja, toisin sanoen 18-putkisen patteriston pitäisi ampua maksimitulinopeudella 6ls/min noin 14 minuutin ajan. Jos kenttätykeillä haluttaisiin toimittaa sama tulivoima minuutin aikaikkunassa, tarvittaisiin 250 kpl 155mm tykkejä ampumaan. 8-koneen osaston tulivoima vastaakin sitten 500kpl 155mm tykkejä. Joko alkaa härmistymään?
Toki näinkin - vaakakupissa toisella puolella on sitten se, mikä on halu riskeerata kone/ käyttää sen lentotunteja asiaan joka voidaan hoitaa lennokilla, jonka menetys ei ole merkityksellinen asia ja esimerkiksi raskailla raketinheittimillä, joilla saadaan varsin kustannustehokas aluevaikutus haluttuun maaliin.
Ei tätä kuviota huvin vuoksi ole kovalla innolla kehitetty, testattu, harjoiteltu ja muutamalla sotatoimialueella testattu.
Suomi on operaatioalueena olemattoman pieni, rajalta Helsinkiin muutama sata kilometriä = merkittävä osa operaatioalueesta on epäsuorantulenjärjestelmien kantomatkan alla.
Lentokoneille on kyllä käyttönsä, mutta taktisen tason välineenä sen käyttöä voidaan korvata merkittävästi edullisemmilla, kuitenkin riittävän tehokkailla järjestelmillä.
Kuten julkisistakin lähteistä näkee, naapuri on kehittänyt voimakkaasti lennokkeja, yhtenä merkittävänä osa-alueena maalien etsiminen ja niihin vaikuttaminen raskailla raketinheittimillä.
 
En suinkaan vähättele RSRAKH+UAV-yhdistelmää. Se on ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä osa venäläistä tulenkäyttöä. Tarkastellaanpas sitä kuitenkin lähemmin.

Oletetaan kalustoksi 2035 9A52-4 Tornado joka ampuu 300mm 9M528 raketteja. Yhteen heittimeen menee 6 rakettia, jokaisen taistelukärki on 243 kg. Rmax on 70 km ja koska RSRAKH tuskin on hyökkäyksen kärki ja Rmin on 20 km, olettakaamme että sen käyttökelpoinen ampumaetäisyys on 50km kärkijoukkojen yli.

Yksi heitin vie siis 6 x 243 = 1458kg hyötykuorman 50 km kärjen etupuolelle. 12 heittimen patteristo ampuu kerralla 17500 kg rautaa niskaan ja tämä tulivaikutus kohdistuu operatiiviseen yhtymään aikaisintaan lähtöalueen ja taisteluunvetotasan väliseltä alueelta alkaen.

Sitten otetaan 12-koneinen Su-34 osasto, joka raahaa 12 x 4000 kg = 48000 kg pommeja koko valtakunnan alueelle. Operatiivisen yhtymän osalta se tarkoittaa perustamispaikkoja, siirtymistä, lähtöaluetta ja sieltä hyökkäyksen aloittamista.

Missä RSRAKH pärjää, on pitkäaikainen vaikutuskyvyn tarjoaminen. Tarina kertoo että yksittäisen lavetti ladataan 8 minuutissa, oletetaan vaikka huvin vuoksi että PSTO lataa puolessa tunnissa. Tällöin vuorokaudessa voidaan ampua täyslaidallinen 48 kertaa. Lento-osasto taas voi operoida ehkä 3-6 kertaa vuorokaudessa.

Joka tapauksessa operatiivisen yhtymän (2035) ilmauhka näyttää olevan sen operaatioiden eri vaiheissa erilainen, ja vain hölmö vähättelee näistä kahdesta uhkasta jompaakumpaa.
 

Einomies1

Ylipäällikkö
Venäjän ilmasta-maahan-suorituskyky on melkein arvailun varassa, epäsuorantulen kyvyt eivät ole, ne kaiketi tunnetaan jo vanhastaa
No ei ne kyllä ihan tuntemattomia ole. Syyriasta näkee paljonkin ilmavoimien toiminnasta ja nimenomaan ilmasta-maahan roolissa. Pommien ja täsmäohjusten osalta venäjä ei ole länsimaiden tasolla vaan panostaa pitkän kantaman ohjuksiin, mutta mitään epärelevantteja venäjän pommit eivät ole. Nettilähteissä on tietoa yllinkyllin, jollei usko tuohon YYA-hypnoosiin:).
Iso käsi, kun voit tämän näin sanoa ja myöntää. Ja olet mielestäni Asiassa täysin oikeassa. Se oli selvästi vielä kasarilla niin vahva tuo YYA-neukun-superaseet-vähänvoidaankiusaatehtä- teema, että jälkeenpäin melkein hirvittää.
Tämä on mielenkiintoinen pointti, koska olen tuon uhri ollut itsekin. Olen kyllä pyrkinyt siitä eroon tiedon lisäämisellä ja historian tutkimisella. Kummallista on se että sellainen kuva on tullut juuri 50-90 luvuista että silloin epäiltiin omia ja ihmeteltiin vastapuolen kykyjä, kun suomi oli kehityksen ja kansantalouden nousuvaiheessa, sekä paransi omaa suorituskykyään tasaisen varmasti. Sensijaan viimesotien kynnyksellä kansakunta ei paskonut housuunsa yli tuhannen neuvostotankin ja lentokoneen edessä vaikka omat kyvyt oli mallia-Kajander ja tankkeja vastaan turvauduttiin molotovin cocktailiin. Nyt ei saatana riitä vaikka hankitaan mitä ohjuksia ja uutta suorituskykyä niin että komentajat julistavat kilvan että meillä on nyt parhaassa kunnossa olevat puolustusvoimat koskaan! Ennen oli miehet rautaa...?
Kuten julkisistakin lähteistä näkee, naapuri on kehittänyt voimakkaasti lennokkeja, yhtenä merkittävänä osa-alueena maalien etsiminen ja niihin vaikuttaminen raskailla raketinheittimillä.
Kyllä toki ja venäjän tykistö on ollut tsaarien ajoista saakka aina vahva koska he pitävät sitä taistelukentän jumalana.Siinä ei ole periaatteessa muutosta ja ollaanhan tässä kehitetty itsekin. Kunhan saadaan nuo vastatykistötutkat niin homma vaan paranee. GMLRS kykenee ampumaan jo aika lailla samaan mittaan Smerchin kanssa ja osumaan parhaimmillaan ohjus/maali. Kantamaa saataisiin lisää helposti tulevaisuudessa hankkimalla GLSDB, jolla on 150km kantama.
Oletetaan kalustoksi 2035 9A52-4 Tornado joka ampuu 300mm 9M528 raketteja. Yhteen heittimeen menee 6 rakettia, jokaisen taistelukärki on 243 kg. Rmax on 70 km ja koska RSRAKH tuskin on hyökkäyksen kärki ja Rmin on 20 km, olettakaamme että sen käyttökelpoinen ampumaetäisyys on 50km kärkijoukkojen yli.
Nettilähteet antavat Tornado-S:n kantamaksi max. 120km.
 
Ei tätä kuviota huvin vuoksi ole kovalla innolla kehitetty, testattu, harjoiteltu ja muutamalla sotatoimialueella testattu.
Suomi on operaatioalueena olemattoman pieni, rajalta Helsinkiin muutama sata kilometriä = merkittävä osa operaatioalueesta on epäsuorantulenjärjestelmien kantomatkan alla.
Jeps, esim. Suursaaresta käsin 120km yltää Helsinkiin ja Lahden tienoille asti, rajan takaa 120km yltää Mikkeliin ja Savonlinnaan (Ensosta), Vaalimaalta lähes Lahteen ja Porvooseen. Kovasti epäilisin amatöörinä että ratkaisutaistelut käytäisiin jossain tuon alueen sisällä, ja toki heittimet voivat siirtyä eteenkinpäin. Suursaaresta käsin halvemman a-tarvikkeen 70km kattaa Loviisaan asti, Vaalimaalta Uttiin ja Kotkaan, Ensosta Puumalaan ja Savitaipaleeseen asti.

Juu, eivät ne ole mitään kuolemantähtiä rajoittamattomine a-tarvikkeineen ja samaa peliä voi ja varmasti pelaakin meidän osapuolemme omine kantamaympyröineen, mutta nämä ovat niitä kantamafaktoja jotka pitää ja epäilemättä on otettu huomioon. Lisäksi jos vastustaja R-ä osaa poltella yhtään jointtia, lienee selvää että omat ilmapuolustuksemme kohteet voivat olla korkealla maaliluettelossa Venäjän ilmatoiminnan mahdollistamiseksi. (EDIT: Ilmauhka-koulutusvideossahan vastustaja polttelee jointtia...)
 
Viimeksi muokattu:

Kapiainen

Ylipäällikkö
Joo, kyllähän se totta on mitä esim. Lurker tuossa kirjoitteli eri asejärjestelmien eroista.
Lentokoneiden huono puoli on se että nykypäivänä ne ovat varsin kalliita menetettäväksi ja myös lentotunteja pitää huoltotarpeiden takia laskea myös siltä pohjalta milloin on tarkoituksenmukaista tehdä lentosuoritteita. Meikäläinen ilmapuolustus on naapurin laskelmissa vahva. Myös monet kv. harjoitukset vahvistavat tätä käsitystä, jonka mukaan pystymme pyyhkimään taivaan tyhjäksi koneista silloin kun tahdomme.
Tämä yhdistettynä pienikokoiseen taistelutilaan ja lennokkien ja raketinheitinten yhdistettyyn käyttöön pistänee miettimään milloin ja missä lentosuoritteet ovat järkeviä.
Lennokit+raketinheittimet ovat riittävän tehokas ja ennenkaikkea kustannustehokas yhdistelmä hyvin rajoitetun taistelutilan käyttöön.
Kuten sanottu: lentokoneille on paikkansa. Ei sitä unohtaa saa, mutta tilanne ei enää ole ihan sama kuin vain 10v sitten oli.
 

Rajajääkäri

Kenraali
Lahjoittaja
Iso käsi, kun voit tämän näin sanoa ja myöntää. Ja olet mielestäni Asiassa täysin oikeassa. Se oli selvästi vielä kasarilla niin vahva tuo YYA-neukun-superaseet-vähänvoidaankiusaatehtä- teema, että jälkeenpäin melkein hirvittää.
On sitä vieläkin ilmassa. Eräs Kemiläinen tuttu sanoi, keskusteltaessamme Suomen mahdollisuuksista puolustautua venäjää vastaan, totesi: Neuvosto/venäjä on ollut ja on niin paljon edellä tekniikassa Suomeen verrattuna, ettei mitään mahdollisuuksia.
Noh, Kemiläisethän on tuohon muottiin kasvatettu.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Näin ohjautuvilla ampumatarvikkeilla. Riippuu tietysti maalityypistä mutta olettaisin tulenkäytön operatiivista yhtymää vastaan vuonna 2035 olevan vielä pääosin ohjautumattomilla a-tarvikkeilla tapahtuvaa.
Todennäköisesti näin. Tosin mm. Ukrainassa ovat, ilmeisesti testimielessä, käyttäneet yllättävänkin paljon esim. panssariin hakeutuvia - melko kovin tuloksin. Se pitää tietysti muistaa tässäkin että siellä maasto suosii oikeastaan ihan kaikkea mikä jollakin tavalla vaikuttaa/toimii ilmasta maahan.
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Eikös Operatiivinen yhtymä 2035 kaavakuvassa ole ELSO-suojattu aluea. Se kilpi tiputtaa dronet

 
Kun puhutaan ilmasta maahan uhasta maassa toimivan joukon näkökulmasta nykytaktiikalla niin ylivoimaisesti eniten olen huolissani naapurin monipuolisessa ja kovalla vauhdilla kehityvästä lennokkisuorituskyvyistä. Niiltä emme pysy piilossa ja kun kohde löytyy, sitä vastaan kyetään toimimaan erilaisilla epäsuorantulenjärjestelmillä.
Tähän naapuri on panostanut ja panostaa ja on tuonut noita kykyjä menestyksekkäästi harjoituksista tositoimiin.
Tottakai Ilmavoimien väki puhuu mielellään siitä miten tärkeätä on pitää ilmatila koneista puhtaana. Varmasti näin jostakin näkökulmasta onkin, mutta maassa operaatioalueella toimivan joukon näkökulmasta lentokoneet yläpuolella ei ole lainkaan suurin huolenaihe.
Lennokki+epäsuoratuli on taktisella ja operaatiotaidollisella tasolla kustannuksiltaan, tappionsiedoltaan ja teholtaan erittäin käypä yhdistelmä. Sen myös naapuri tuntuu hyvin ymmärtäneen.
Tästä samasta asiasta itsekkin olen eniten huolissani.
En ole niinkään huolissani rynnäkkökoneista.
Meillä on mielestäni tarpeeksi kykenevä ilmatorjunta pitämään rynnäkkökoneet aisoissa taistelevien joukkojen alueelta. Arvatenkin Venäjäkin tietää tämän.
Lisäksi on paljon halvempaa lähettää tiedustelulennokki toiminta-alueelle. Rynnäkkökoneet ovat kalliita menetettäviksi. Ohjaajan koulutus maksaa ja kestää hyvin pitkään.
Ei haluta menettää kallisarvoista ohjaajan henkeä. Tähän päälle tulee vielä koneen huollot.

UAV-laitteet ja niiden sensorit kehittyvät kovaa vauhtia. Ne ovat halpoja verrattuna rynnäkkökoneisiin ja ihmishenkiin.
Veikkaan, että Venäläisillä on lennokkeja sen verran paljon, että jos yksi menetetään, niin ei muuta kuin boxista uusi lennokki tilalle ja toiminta jatkuu.
Kun kohteita löytyy, niin ne koetetaan tuhota epäsuoralla tulella.
Tästä on selvää näyttöä Ukrainasta ja Syyriasta.

Syyriasta on Maanpuolustuskorkeakoulussa tehty tutkielmakin 2017, joka löytyy netistä ja laitan sen tähän liitteeksikin jos joku haluaa asiaan tarkemmin tutustua:
Venäjän operaatio Syyriassa – tarkastelu Venäjän ilmavoimien kyvystä tukea maaoperaatioita.

Tässä ote tiivistelmästä:

Työssä havaittiin, että modernisoinnista huolimatta vanhempien lentorunkojen (MI-24, SU-25, SU-24) kyky maakomponentin tukemiseen on edelleen heikko.
Sen sijaan uusien suorituskykyjen (SU-34, MI-28, Forpost, Zala, Orlan-10) kyky hallituksen maakomponentin (SAA) tukemiseen on hyvä.

Operaation alussa Venäjä suuntasi tuli-iskun kiinteitä maaleja vastaan. Tällä pyrittiin lamauttamaan kapinallisten (FSA) komentopaikat, varastot ja koulutuskeskukset.
Tuli-iskulla ei ollut ratkaisevaa merkitystä FSA:n taisteluun, koska heidän joukkonsa olivat jo valmiiksi perustettuina taistelualueella.
Tuli-iskuvaiheessa FSA:n taisteluvoimaa pommitettiin vain vähän.

Venäjän havaittiin kykenevän johtamaan ilmakomponenttiaan keskusjohtoisesti ja alueellisesti sekä paikallisesti.
Alueellinen tai paikallinen johtamistapa lisäsi kykyä SAA:n tukemiseen. Lennokit mahdollistivat hyvän valvontakyvyn hyökkäävän kärjen alueella, mutta niillä ei kyetty kompensoimaan SAA:n pientä vahvuutta sivustoilla tai selustassa. Venäjä kykeni tukemaan maakomponenttia hyökkäystaistelussa, mutta puolustustaistelua se ei kyennyt tukemaan vaikuttamisen syklin (24h) vuoksi.

Tärkeimpänä maakomponenttia tukevana elementtinä oli epäsuora tuli.
Kärjen tukemisessa keskeisimmiksi elementeiksi havaittiin taktinen lennokki sekä ilmatulenjohtaja.
Puolustaja ei sitoutunut taistelemaan SAA:n kärkeä vastaan, vaan väisti pois tulenkäytön alta ja suoritti järjestelmällisesti vastahyökkäyksiä hallituksen joukkojen avoimiin sivustoihin.
Vaikka Venäjän tukema hallituksen joukko kykeni voittamaan yksittäisiä taisteluita, ei se saavuttanut alueellista tai edes paikallista ratkaisua missään vaiheessa.
Teknisesti ylivoimainen, mutta miesvahvuudeltaan alivoimainen SAA ei kyennyt missään lyömään kapinallisia lopullisesti.



Ja kyllähän Suomen PV:ssä on havahduttu tähän Venäjän UAV+epäsuoratuli uhkaan.
PV:n tutkimuslaitoksella on käynnissä useampia tutkimusprojekteja UAV-uhkaan liittyen.
Ei olla jääty ihmettelemään tätä vaan koetetaan löytää järkevät välineet ja toimintamenetelmät.
Koska aihe on laaja ja voimakkaasti kehittyvä, niin ei kannata hötkyillä vaan tutkimuksen kautta pyritään meille parhaisiin ja kustannustehokkaisiin ratkaisuihin.

Laitan tähän liitteeksi netistä saatavat Puolustustutkimuksen vuosikirjat 2016, 2017 ja 2018.

Vuosikirjassa 2018 sivulla 65 kerrotaan UAV uhasta:

Maataistelukeskus tutkii vuosien 2017‒2018 aikana UAV (Unmanned Aerial Vehicle) -uhkan muodostumista. Tavoitteena on selvittää miehittämättömien ilma-alusten muodostama uhka, maavoimien keinot havaita ja torjua miehittämättömät ilma-alukset sekä maavoimien toimintaperiaatteiden sekä passiivisen suojan menetelmien käyttö ja niiden kehittämistarpeet UAV-uhkan hallinnassa.

Tutkimus pitää sisällään kaiken kokoluokan miehittämättömät ilma-alukset aina muutaman kymmenen sentin mikroluokan ilma-aluksista suuriin yli kymmenen metrin siipivälillä oleviin sotilaallisiin miehittämättömiin ilma-aluksiin.

Tutkimuksen tarkastelupisteet ovat nykytila ja 2030-luku. Kumpaankin aikaikkunaan pyritään muodostamaan kuva siitä, millaisia uhkia UAV:t muodostavat ja mitä keinoja niiden torjuntaan on olemassa. Näiden tulosten perusteella muodostetaan maavoimien UAV-uhkan hallintakonseptille luonnos sekä vaatimukset kehitettäville suorituskyvyille.

Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa vuoden 2018 aikana on tarkoitus luoda Maavoimien UAV-konsepti, jolla luodaan askelmerkit Maavoimien UAV-vastaiselle toiminnalle aina vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on myös määrittää suorituskyvyn kehittämisen eri vaiheet ja vaatimukset tulevalle kymmenen vuoden ajanjaksolle.


Vuosikirjassa 2017 sivuilla 48-53 kerrotaan suojautumis- ja maastouttamishankkeista.

Merkittävimmät saavutukset:
Toimintakyky elektronisella taistelukentällä -projektissa kehitettiin lavetin ja joukon omasuojaa hakeutuvia ampumatarvikkeita ja vihollisen tiedustelutoimintaa vastaan.
Keskeisiä tutkimuskohteita olivat ohjusten hakupäiden häirintä ja harhauttaminen sekä häiveteknisten materiaalien kehittäminen.

Elektro-optisen, kuvan muodostavan hakupään sokaisussa selvitettiin, miten hakupään sokaisu laserilla vaikuttaa sen ilmaisimeen (vauriot), kuvan muodostukseen (millaisen kuvan häiritty hakupää tuottaa) ja seuranta-algoritmin toimivuuteen (pysyykö hakupää lukittuna). Kehitetty laserhäirinnän tutkimuskyky on avainasemassa, kun arvioidaan tulevaisuuden infrapunaohjusten harhautusta.

Kehitettiin täysin uudentyyppisiä häivemateriaaleja. Naamiolakkaan kehitettiin väripigmentti, jossa hyödynnetään elintarviketeollisuudessa käytettävää edullista lehtiviheää. Tällainen lehtivihreäpohjainen maali on ideaalinen naamioitumiseen metsäisessä ympäristössä, koska itse maalilla on taustan herätespektri eikä se vain yritä jäljitellä sitä. Tätä suorituskykyä tarvitaan nopeasti yleistyviä hyperspektrisensoreita vastaan, jotka pystyvät erottamaan helposti keinotekoisen materiaalin luonnon omista materiaaleista.

Optimoitiin tutkasäteilyä absorboivan maeriaalin (RAM) rakennetta. Tällä tavoin vaimennusmateriaalin neliöpaino saatiin pienennettyä puoleen samaan aikaan, kun materiaalin vaimennuskyky parani.

Yksi mielenkiintoinen tulos oli elektronisen sodankäynnin (ELSO) ominaisuuksien integrointi langattomaan runkoverkkoon, joka on alun perin rakennettu puhtaasti viestijärjestelmäksi. Idean mukaisesti järjestelmään ei tehty fyysisiä muutoksia vaan uudet ominaisuudet tuotettiin pelkästään ohjelmallisilla ratkaisuilla. Tutkimus osoitti vakuuttavasti, että viestijärjestelmään kyetään lisäämään verkottunut havainnointi-, paikantamis- ja häirintäkyky lataamalla haluttuihin viestiasemiin ELSO-toiminnallisuus, luonnollisesti verkon kautta. Järjestelmän kehittämiselle ja logistiikalle tämä mahdollistaa merkittävän päivityspotentiaalin ja kustannussäästöt.

Toimintakykyanalyysi paljastaa joukon ne kriittiset toimijat ja pullonkaulat, jotka rajoittavat koko joukon suorituskykyä. Jotta joukon toimintakyky säilyisi paremmin, näiden haavoittuvimpien toimijoiden suojaa on parannettava joko materiaalisilla ratkaisuilla tai käyttöperiaatteita muuttamalla.


Maastouttaminen tulevaisuudessa –uutta ja vanhaa
Häivetekniikka tutkii ja kehittää suojaa yhä haastavampaa sensorikenttää vastaan. Jo nyt sensorit voivat kuvata kohteita eri korkeuksilta, kaikilta suunnilta ja kaikkina vuorokauden aikoina. Sensorilavetteina voidaan käyttää satelliitteja, lentokoneita ja yhä enemmän myös lennokkeja.

Lennokit ovat yleistyneet ja valikoima on monipuolistunut, joten myös pienempien sotilasyksiköiden käytössä on omia sensorilavetteja. Elektroniikan ja elektro-optiikan halpeneminen ja pieneneminen mahdollistavat sensoreiden entistä laajemman käytön esimerkiksi kuvaustiedustelussa ja hakeutuvissa asejärjestelmissä.


Kuvaustiedustelumenetelmät
Keskeisiä kuvaustiedustelumenetelmiä ovat visuaalisen alueenkuvaus, lämpökuvaus ja tutkakuvaus (SAR eli synteettisen apertuurin tutka). Visuaalisen alueen kuvat (valokuvat) ovat helposti tulkittavia, ja niiden tarkkuus on yleensä erinomainen. Kuvaus edellyttää kuitenkin kohtuullista valaistusta ja näkyvyyttä. Pilvipeite estää kuvauksen korkealla lentävistä laveteista. Pimeys antaa suojaa visuaalisen alueen kuvaukselle, mutta lämpökuvaukselle sen sijaan ei. Sade ja suuri ilmankosteus rajoittavat lämpökuvaustakin.

Lämpökuvat ovat erittäin informatiivisia, vaikka resoluutio ei yllä valokuvien tasolle. Tutkakuvaus on sääolosuhteista ja vuorokauden ajasta riippumaton kuvaustiedustelumenetelmä. SAR-tutkalla saavutetaan korkea erottelukyky, mutta kuvien tulkinta edellyttää harjaantumista.

Näiden keskeisten kuvaustiedustelumenetelmien ohella häivetekniikassa tarkastellaan muun muassa kehittymässä olevien hyperspektrikuvauksen, laserkeilauksen ja lehvästön läpi näkevien tutkien asettamia vaatimuksia suojalle.

Häivetekniset suojausmenetelmät

Häiveteknisiä suojausmenetelmiä ovat maastouttaminen, harhauttaminen ja hajauttaminen.
Maastoutettaessa hyödynnetään luonnonmuotoja, metsän peitteisyyttä, rakennusten katveita, naamiomateriaaleja ja luonnonmateriaaleja.
Luonnonmuotojen, kuten kallioleikkauksien ja notkelmien, hyväksikäyttö on perusta tehokkaalle maastouttamiselle.
Muotouttamista täydennetään soveltuvilla materiaaleilla, koska osa sensoreista kykenee tuottamaan kuvattavalta alueelta kolmiulotteisen maastomallin. Esimerkiksi laserkeilausta vastaan muotoutusta täydennetään riittävän tiheäsilmäisellä naamioverkolla.

Metsän peitteisyys antaa suojaa kuvaustiedustelua vastaan.

Tiheä kuusimetsä antaa hyvän suojan visuaalialueen kuvausta, lämpökuvausta, SAR-kuvausta ja hyperspektrikuvausta vastaan.
Lehvästön antaman suojan tehokkuuteen vaikuttaa tiedustelun käyttämä kuvauskulma.
Satelliiteista kuvaus tapahtuu jyrkemmältä kulmalta kuin muista laveteista. Laserkeilauksella on mahdollista nähdä lehvästön alle, mutta keilaus edellyttää matalaa lentokorkeutta, alhaista lentonopeutta ja aktiivista lähetintä, joten se on kiistettävissä.
Rakennukset ja muut kiinteät rakennelmat antavat suojaa kaikkia sensoreita vastaan.
Maastouttamiseen käytettävien naamioverkkojen tulee toimia laajalla sähkömagneettisen spektrin alueella ultraviolettialueelta aina tutkataajuuksille asti. Naamioverkkojen tärkeimpiä häiveteknisiä ominaisuuksia ovat toimintaympäristöön soveltuva väritys ja tarkoituksenmukaiset säteilyn läpäisy- ja heijastusominaisuudet. Naamioverkkojen tulee olla riittävän tiheäsilmäisiä, jottei niistä näy läpi paljain silmin, valonvahvistimella, lämpökameroilla eikä laserkeilaimella. Myöskään tutkataajuuksilla ne eivät saa olla liian läpäiseviä.

1546250786883.png

Hyperspektrikuvauksen yleistyessä naamiomateriaalien tulee vastata toimintaympäristön ominaisuuksia yhä tarkemmin.
Spektrin muodon ohella tärkeä tekijä on vaihtelu, jota luonnossa esiintyy runsaasti muun muassa varjojen, katveiden ja tuulen aiheuttaman liikehdinnän vuoksi.
Maastoutuksen yhtenä tavoitteena on rikkoa ääriviivat ja kohteelle ominaiset tunnistuspiirteet.
Naamioverkoilla tai muotoon ommellulla maastouttamisjärjestelmällä aikaan saatua maastoutusta täydennetään toimintaympäristöä vastaavilla luonnonmateriaaleilla.
Luonnonmateriaalit parantavat suojaa kaikkia kuvaustiedustelusensoreita vastaan.
Havupuut säilyttävät suojausominaisuutensa noin viikon ja lehtipuut muutamia päiviä.
Perinteinen havutus tarjoaa edullisen vaihtoehdon myös kaupallisille liikkuvan kohteen maastouttamisjärjestelmille.
Luonnonmateriaalien käyttö säilyy tulevaisuudessakin keskeisenä maastouttamismenetelmänä.


1546250830474.png

Uusia menetelmiä ja välineitä

Lämpö- ja tutka-alueen suojaa voidaan parantaa kohteen ongelmakohtiin sijoitettavilla erityismateriaaleilla. Kohteen tunnusomaista lämpöherätettä voidaan rikkoa tai madaltaa esimerkiksi lisälämpösuojilla tai muulla eristemateriaalilla.
Lämpöherätteen hallinta on erityisen tärkeää tasalämpöisessä toimintaympäristössä esimerkiksi yöaikaan. Kohteen tutkaherätettä voidaan pienentää käyttämällä tutkavaimennusmateriaalia (RAM) sellaisissa kohdissa, joista aiheutuu voimakas tutkaheräte.
Tutkavaimennusmateriaaleissa häivetekniikan tutkimus kohdentuu aiempaa kevyempien ja tehokkaampien materiaalien tutkimukseen.
Kehittyvä sensorikenttä haastaa häivetekniikan tutkimusta.

Valmista ratkaisua eli kaikkia sensoreita vastaan suojaavaa näkymättömyysviittaa ei ole kaupallisesti saatavilla, vaan häiveteknisen suojan rakentaminen on palapelin kokoamista.
Eri suojausmenetelmät ja -välineet täydentävät toisiaan, ja niiden kehitystyössä ja käytössä pitää ottaa huomioon eri sensoreiden erityispiirteet.


Naamioverkkoja tullaan käyttämään tämänhetkisen arvion mukaan vielä vuosikymmeniä. Naamioverkkojen rinnalla käytetään järjestelmäkohtaisia maastouttamisjärjestelmiä.
Molempia tullaan päivittämään sensoriuhan ja materiaalien kehittyessä.
Tälläisia materiaaleja saattavat olla lehtivihreää tai muita luonnonaineita sisältävät pigmentit sekä metamateriaalit.
Menetelmiä herätteen vaihtelun aikaansaamiseksi naamioverkkomateriaaleihin tutkitaan parhaillaan.

Tarkempia kuvia ja tietoja PV:n hankkimista naamioverkoista löytyy esim. täältä:

https://maanpuolustus.net/threads/naamioverkko.5648/

Älykkäät eli adaptiiviset materiaalit ja nanoteknologia saattavat mullistaa häivetekniikan tulevaisuudessa.
Älykkäillä materiaaleilla naamioitu kohde reagoi ympäristöönsä, sen häivetekniset ominaisuudet muuttuvat ympäristönsä mukaisesti reaaliajassa ja ideaalitapauksessa kohde kätkeytyy taustaansa täydellisesti.


Huolestuneisuus on siinä mielessä hyvä asia, että silloin ihminen pyrkii tekemään asioille jotain, jotta pelko vähenisi.
Olen varma siitä, että Venäjän ilma- sekä UAV+epäsuoran tulen uhka on otettu PV:ssä vakavasti.
Tästä kertoo jo noi PV:n tutkimuslaitoksen projektit.
Opiksi on otettu sekä Ukrainasta, että Syyriasta.

Meille on tulossa jossain vaiheessa menetelmät kuinka droneja ja lennokkeja torjutaan.
Ei kannata ostaa suinpäin jotain menetelmää mitä markkinamiehet meille tarjoaa ja mainostaa.
Tämä vaatii tutkimusta ja mietintää kun tarjontaa on kuuman aiheen takia paljon.

Lisäksi meillä on tai on tulossa, vastatykistötutkat, K9-moukarit, tarkat ja kauas kantoiset ammukset, raketit sekä ilmasta maahan kyky, tykistön Bonus-ammukset panssaroituja ajoneuvoja vastaan, projekti korkealle ulottuvaan ilmatorjuntaan Laivue 2020 korvetteihin ja maavoimille, HX-hanke jne.

Varmasti myös tullaan näkemään PV:llä lisää erilaisia droneja ja lennokkeja Orbiter- ja Ranger-lennokkien lisäksi. Ei ne ole Venäjän yksinoikeus.
Nythän paikallisjoukoille hankitaan omia droneja kaupallisilta valmistajilta. Kokemusten perusteella tätä asiaa aletaan virittelemään parempaan suuntaan.
Myös Suomesta löytyy hyviä valmistajia jotka valmistavat ammattikäyttöön suunniteltuja erilaisilla sensoreilla varusteltavia droneja. Ei välttämättä tarvitse mennä kaupoille ulkomaille asti.
Lisäksi PV on kartoittanut reserviläisten osaamista kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten lennätykseen.
Rajavartiolaitos aikoo hankkia dronet jokaiselle partiolle. Ja rajan kaverit ovat ensimmäiseksi naapuria vastassa. Tätäkin tullaan varmasti kehittämään vielä eteenpäin.

https://maanpuolustus.net/threads/dronejoukot-perusteilla.6570/#post-683699

Jos Suomen tilannetta verrataan Ukrainaan, niin siinä on iso ero.
Jo meidän maasto-olosuhteet ovat suojautumiselle otollisemmat kuin Ukrainassa.
Lisäksi Suomessa tutkitaan asiat huolellisesti ja koetetaan keksiä niihin hyvät ja kustannustehokkaat ratkaisut.
Ei täällä jäädä laakereille lepäämään vaan pyritään olemaan kehityksessä mukana niin, että PV on nyt ja myöskin tulevaisuudessa tarvittaessa tarpeeksi uskottava vastus.
Osataan sitä meilläkin. Ei pelkästään Venäjällä.
 

Liitteet

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Varmasti näin onkin ja ilmauhka ei sulje mitään pois. Hyvä että tämä on molempien puolelta tunnistettu ja samaa mieltä olen. Mutta tässä se jutunjuuri onkin! Ilmatorjuntaa pitää olla kerrosteisesti ja nyt kun puhutaan yhtymätason asiasta niin minusta 2030-luvun operatiivisesti tärkeällä yhtymällä tulee olla kerrosteinen ja orgaaninen ilmatorjunta jonka tehtäviin kuuluu ilmatorjunta kaikkia ilmaahengittäviä uhkia vastaan määrätyllä korkeudella ja etäisyydellä.

Kustannustehokas ratkaisu olisi esimerkiksi:
- Stinger laukaisulaitteita ja uusittuja ohjuksia lisää (joissa herätesytytin). Alueellisten joukkojen lisäksi myös paikallisjoukoille ja operatiivisille joukoille.
- anti-drone häirintäjärjestelmiä pyörien päälle ja liikkuville joukoille.
- NASAMS II/III järjestelmät operatiivisille joukoille vähintään patteri jokaiselle prikaatille/tst-osastolle.
Suonette anteeksi, etten ole ihan vakuuttunut Stingerin kustannustehokkuudesta 2030-luvulla. Stingerin hakupää on nimittäin vanhahtava, uusi olisi pitänyt saada tuotantoon jo 15 vuotta sitten, mutta projekti peruuntui hiekkasotien muuttaessa Yhdysvaltain painopistettä. Tämä on mahdollinen ongelma kahdella tapaa: sähkömoottoristen lennokkien heräte lienee yleisesti ottaen liian pieni ohjuksen lukittumiseksi (ja akkuteknologia kehittyy jatkuvasti, ts. sähkömoottorit yleistynevät lennokeissa tulevina vuosikymmeninä), ja miehitetyistä ilma-aluksista puhuttaessa kysymysmerkiksi nousee ohjuksen häirinnänsieto. Lisäksi ohjuslaukauksen hinta lienee, erittäin karkeasti, haarukassa 300-500 tuhatta euroa kappale (vrt. Bolide 100-200 tuhatta euroa).

Rahalliset realiteetit huomioiden luulen, että 2030-luvun ohjusilmatorjunta rakentuu käytännössä ITO12:n ja ITO05(M):n varaan. Kun miettii, kuinka kauan Crotale on palvellut, niin ITO05 ei varmasti ole katoamassa mihinkään, ja kun käytössä on ajoneuvoversio, niin mieskuljetteisiakaan laukaisimia ei kannata poistaa. NASAMS ei myöskään ole lähdössä mihinkään, vastahan se tulikin. Näille ohjusjärjestelmille tehdään MLU ja ostetaan uusia ohjuksia. Stinger voi olla happanemassa varmuusvarastoissa muutaman vuoden 30-luvun puolelle, mutta sen pitäisi saada täysin uutta virtaa kehitykseen tai sitten Stingerin taru on lopussa - itse uskon vahvasti jälkimmäiseen.

Lisäksi lennokkien torjuntaan hankitaan erittäin varmasti juurikin noita mainitsemiasi häirintäjärjestelmiä sekä todennäköisesti myös laseraseita. Ensinmainituista ei tosin välttämättä tule juuri mitään tietoa julkisuuteen, kun ELSO:n kanssa on muutenkin ollut "hyvin" ja "hyshys".

Paikallisjoukoilla ei ole jatkossakaan muuta kuin ammusilmatorjunta ja ilmasuojelu. Raha sanelee sen.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Todennäköisesti näin. Tosin mm. Ukrainassa ovat, ilmeisesti testimielessä, käyttäneet yllättävänkin paljon esim. panssariin hakeutuvia - melko kovin tuloksin. Se pitää tietysti muistaa tässäkin että siellä maasto suosii oikeastaan ihan kaikkea mikä jollakin tavalla vaikuttaa/toimii ilmasta maahan.
Tuli tästä viestistä mieleen, että onko jossakin/jollakin hyviä ja ymmärrettäviä selityksiä, miksi lennokit ovat Ukrainalle niin iso ongelma? Käsittääkseni maalla on melko iso arsenaali ilmatorjuntakalustoa, joka on kylmän sodan loppupuolen perintöä. Ukrainan toimittamat ohjukset toimivat myös erittäin hyvin Georgiassa. Onko syypää kenties ihan vain ilmatorjuntaohjusjärjestelmien tekninen luonne ja laiminlyöty kunnossapito pre-2014?
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Tuli tästä viestistä mieleen, että onko jossakin/jollakin hyviä ja ymmärrettäviä selityksiä, miksi lennokit ovat Ukrainalle niin iso ongelma? Käsittääkseni maalla on melko iso arsenaali ilmatorjuntakalustoa, joka on kylmän sodan loppupuolen perintöä. Ukrainan toimittamat ohjukset toimivat myös erittäin hyvin Georgiassa. Onko syypää kenties ihan vain ilmatorjuntaohjusjärjestelmien tekninen luonne ja laiminlyöty kunnossapito pre-2014?
Ominaisuuksiensa puolesta niitä on melko vaikea saada alas oikein millään perinteisen ilmatorjunnan keinoin. Joku Orlan-10 tyyppinen lennokki on vielä jotenkin saatavissa IT:llakin alas ja niitä ovat jokusen alas saaneetkin.
Sen lisäksi vaan on liuta muita, tavalla tai toisella kehittyneempiä laitteita ja niiden tehokkaaseen pudottamiseen ei heikäläisillä oikein keinoja ole.
 
Kanervikon/betoniasfaltin tasalla eli rivimiehen näkökulmasta lennokit kehittyvine ominaisuuksineen ja epäreilu tuli, jota niiden avulla tilataan, ovat merkittävin uusi uhkatekijä nykyaikaisessa toimintaympäristössä.
Meidän on pysyteltävä tässä kehityksessä mukana ja otettava käyttöön myös vastatoimia drone/UCAV -uhkia vastaan. Ei tässä peliä olla hävitty eikä kannata antautua etukäteen. Valitus seis, hihat rullalle ja töihin.

———YYA———-
Menneiden aikojen YYA-henkisestä naapurin superasekauhusta, jota ainakin lööpeissä nykyisinkin vatvotaan: meillä niitä ei aikanaan pidetty itäkalustoa muuta vastaavaa kummempana eikä tappiomielialaa ollut. Pkrl!. Purkit olivat avattavissa ja pörriäiset pudotettavissa. Niitä vastaan ei jäniksillä ollut tarkoitus jäädä fronttailemaan, vaan tilaisuuden tullen... niin se varkaankin käsi käy. Lyijyä se vihollinenkin tottelee, vaikka rahaa, materiaalia ja miesvoimaa on enemmän.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Kanervikon/betoniasfaltin tasalla eli rivimiehen näkökulmasta lennokit kehittyvine ominaisuuksineen ja epäreilu tuli, jota niiden avulla tilataan, ovat merkittävin uusi uhkatekijä nykyaikaisessa toimintaympäristössä.
Meidän on pysyteltävä tässä kehityksessä mukana ja otettava käyttöön myös vastatoimia drone/UCAV -uhkia vastaan. Ei tässä peliä olla hävitty eikä kannata antautua etukäteen. Valitus seis, hihat rullalle ja töihin.

———YYA———-
Menneiden aikojen YYA-henkisestä naapurin superasekauhusta, jota ainakin lööpeissä nykyisinkin vatvotaan: meillä niitä ei aikanaan pidetty itäkalustoa muuta vastaavaa kummempana eikä tappiomielialaa ollut. Pkrl!. Purkit olivat avattavissa ja pörriäiset pudotettavissa. Niitä vastaan ei jäniksillä ollut tarkoitus jäädä fronttailemaan, vaan tilaisuuden tullen... niin se varkaankin käsi käy. Lyijyä se vihollinenkin tottelee, vaikka rahaa, materiaalia ja miesvoimaa on enemmän.
Joo, eikä tässä asiassa ole kirvestä kaivoon heitettykään. Meillä on itsellämme samoja suorituskykyjä ja niitä kehitetään koko ajan = potut maksatetaan kyllä pottuina.
Eikä siinäkään asiassa ole sormi suussa istuttu että miten lennokeilla toimimiseen vastataan.

Mutta se on tietysti totta että erilaiset pienet ilmahärvelit + epäsuoratuli on tullut uutena elementtinä taistelukentälle ja se on muistettava huomioida.

Onko se sitten loppujenlopuksi edes uusi elementti?? Jatkosodassa suomalaiset tiedustelulentokoneet olivat ilmassa katsellen mm. mistä vihollisen patteristot ampuivat - ja kun ne ampuivat, ampui kohta oma patteristo paljastuneen patteriston päälle. Maalitieto tuli lentokoneesta radiolla jo tuolloin.
 
En suinkaan vähättele RSRAKH+UAV-yhdistelmää. Se on ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä osa venäläistä tulenkäyttöä. Tarkastellaanpas sitä kuitenkin lähemmin.

Oletetaan kalustoksi 2035 9A52-4 Tornado joka ampuu 300mm 9M528 raketteja. Yhteen heittimeen menee 6 rakettia, jokaisen taistelukärki on 243 kg. Rmax on 70 km ja koska RSRAKH tuskin on hyökkäyksen kärki ja Rmin on 20 km, olettakaamme että sen käyttökelpoinen ampumaetäisyys on 50km kärkijoukkojen yli.

Yksi heitin vie siis 6 x 243 = 1458kg hyötykuorman 50 km kärjen etupuolelle. 12 heittimen patteristo ampuu kerralla 17500 kg rautaa niskaan ja tämä tulivaikutus kohdistuu operatiiviseen yhtymään aikaisintaan lähtöalueen ja taisteluunvetotasan väliseltä alueelta alkaen.

Sitten otetaan 12-koneinen Su-34 osasto, joka raahaa 12 x 4000 kg = 48000 kg pommeja koko valtakunnan alueelle. Operatiivisen yhtymän osalta se tarkoittaa perustamispaikkoja, siirtymistä, lähtöaluetta ja sieltä hyökkäyksen aloittamista.

Missä RSRAKH pärjää, on pitkäaikainen vaikutuskyvyn tarjoaminen. Tarina kertoo että yksittäisen lavetti ladataan 8 minuutissa, oletetaan vaikka huvin vuoksi että PSTO lataa puolessa tunnissa. Tällöin vuorokaudessa voidaan ampua täyslaidallinen 48 kertaa. Lento-osasto taas voi operoida ehkä 3-6 kertaa vuorokaudessa.

Joka tapauksessa operatiivisen yhtymän (2035) ilmauhka näyttää olevan sen operaatioiden eri vaiheissa erilainen, ja vain hölmö vähättelee näistä kahdesta uhkasta jompaakumpaa.
Vertailet omenoja ja appelsiineja.

Tehdasvalmis RSRAKH maksaa joitakin miljoonia, pakasta vedetty Su-34 vähintään kymmenkertaisesti. Elinkaarikustannusten ero henkilöstökulut ja taustaorganisaatiot huomioiden lienee vähintään 20 -kertainen. Putkitykistön osalta ero on vielä suurempi, koska kalusto ja a-tarvikkeet ovat hyvin pitkäikäisiä. Tämän seurauksena lentokoneita on vastassa paljon tykistöaseita+lennokkeja vähemmän.

Tehokkaalla ilmapuolustuksella on mahdollista aiheuttaa huomattavia vahinkoja myös suurvaltaviholliselle, sillä lentävää kalustoa ei heilläkään ole liikaa. Vaikka tykistöaseiden tappionsietokyky on korkeampi, kasvaa niiden suorituskyky huimaa vauhtia parantuneen tiedustelu/johtamiskyvyn ja uusien a-tarvikkeiden myötä. Vuonna 2035 meillä on edelleen oltava tehokas ilmapuolustus ja jonkinlainen ilmasta-maahan kyvykkyys, mutta lennokkien ja tykistön yhdistelmä saattaa muuttaa sodan luonteen täysin.
 
Vertailet omenoja ja appelsiineja.

Tehdasvalmis RSRAKH maksaa joitakin miljoonia, pakasta vedetty Su-34 vähintään kymmenkertaisesti. Elinkaarikustannusten ero henkilöstökulut ja taustaorganisaatiot huomioiden lienee vähintään 20 -kertainen. Putkitykistön osalta ero on vielä suurempi, koska kalusto ja a-tarvikkeet ovat hyvin pitkäikäisiä. Tämän seurauksena lentokoneita on vastassa paljon tykistöaseita+lennokkeja vähemmän.

Tehokkaalla ilmapuolustuksella on mahdollista aiheuttaa huomattavia vahinkoja myös suurvaltaviholliselle, sillä lentävää kalustoa ei heilläkään ole liikaa. Vaikka tykistöaseiden tappionsietokyky on korkeampi, kasvaa niiden suorituskyky huimaa vauhtia parantuneen tiedustelu/johtamiskyvyn ja uusien a-tarvikkeiden myötä. Vuonna 2035 meillä on edelleen oltava tehokas ilmapuolustus ja jonkinlainen ilmasta-maahan kyvykkyys, mutta lennokkien ja tykistön yhdistelmä saattaa muuttaa sodan luonteen täysin.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/9A52-4_Tornado

No. built
More than 151 units in service

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-34

Number built
127 (7 test and 120 serial aircraft)
 
Top