Kun puhutaan ilmasta maahan uhasta maassa toimivan joukon näkökulmasta nykytaktiikalla niin ylivoimaisesti eniten olen huolissani naapurin monipuolisessa ja kovalla vauhdilla kehityvästä lennokkisuorituskyvyistä. Niiltä emme pysy piilossa ja kun kohde löytyy, sitä vastaan kyetään toimimaan erilaisilla epäsuorantulenjärjestelmillä.
Tähän naapuri on panostanut ja panostaa ja on tuonut noita kykyjä menestyksekkäästi harjoituksista tositoimiin.
Tottakai Ilmavoimien väki puhuu mielellään siitä miten tärkeätä on pitää ilmatila koneista puhtaana. Varmasti näin jostakin näkökulmasta onkin, mutta maassa operaatioalueella toimivan joukon näkökulmasta lentokoneet yläpuolella ei ole lainkaan suurin huolenaihe.
Lennokki+epäsuoratuli on taktisella ja operaatiotaidollisella tasolla kustannuksiltaan, tappionsiedoltaan ja teholtaan erittäin käypä yhdistelmä. Sen myös naapuri tuntuu hyvin ymmärtäneen.
Tästä samasta asiasta itsekkin olen eniten huolissani.
En ole niinkään huolissani rynnäkkökoneista.
Meillä on mielestäni tarpeeksi kykenevä ilmatorjunta pitämään rynnäkkökoneet aisoissa taistelevien joukkojen alueelta. Arvatenkin Venäjäkin tietää tämän.
Lisäksi on paljon halvempaa lähettää tiedustelulennokki toiminta-alueelle. Rynnäkkökoneet ovat kalliita menetettäviksi. Ohjaajan koulutus maksaa ja kestää hyvin pitkään.
Ei haluta menettää kallisarvoista ohjaajan henkeä. Tähän päälle tulee vielä koneen huollot.
UAV-laitteet ja niiden sensorit kehittyvät kovaa vauhtia. Ne ovat halpoja verrattuna rynnäkkökoneisiin ja ihmishenkiin.
Veikkaan, että Venäläisillä on lennokkeja sen verran paljon, että jos yksi menetetään, niin ei muuta kuin boxista uusi lennokki tilalle ja toiminta jatkuu.
Kun kohteita löytyy, niin ne koetetaan tuhota epäsuoralla tulella.
Tästä on selvää näyttöä Ukrainasta ja Syyriasta.
Syyriasta on Maanpuolustuskorkeakoulussa tehty tutkielmakin 2017, joka löytyy netistä ja laitan sen tähän liitteeksikin jos joku haluaa asiaan tarkemmin tutustua:
Venäjän operaatio Syyriassa – tarkastelu Venäjän ilmavoimien kyvystä tukea maaoperaatioita.
Tässä ote tiivistelmästä:
Työssä havaittiin, että modernisoinnista huolimatta vanhempien lentorunkojen (MI-24, SU-25, SU-24) kyky maakomponentin tukemiseen on edelleen heikko.
Sen sijaan uusien suorituskykyjen (SU-34, MI-28, Forpost, Zala, Orlan-10) kyky hallituksen maakomponentin (SAA) tukemiseen on hyvä.
Operaation alussa Venäjä suuntasi tuli-iskun kiinteitä maaleja vastaan. Tällä pyrittiin lamauttamaan kapinallisten (FSA) komentopaikat, varastot ja koulutuskeskukset.
Tuli-iskulla ei ollut ratkaisevaa merkitystä FSA:n taisteluun, koska heidän joukkonsa olivat jo valmiiksi perustettuina taistelualueella.
Tuli-iskuvaiheessa FSA:n taisteluvoimaa pommitettiin vain vähän.
Venäjän havaittiin kykenevän johtamaan ilmakomponenttiaan keskusjohtoisesti ja alueellisesti sekä paikallisesti.
Alueellinen tai paikallinen johtamistapa lisäsi kykyä SAA:n tukemiseen.
Lennokit mahdollistivat hyvän valvontakyvyn hyökkäävän kärjen alueella, mutta niillä ei kyetty kompensoimaan SAA:n pientä vahvuutta sivustoilla tai selustassa. Venäjä kykeni tukemaan maakomponenttia hyökkäystaistelussa, mutta puolustustaistelua se ei kyennyt tukemaan vaikuttamisen syklin (24h) vuoksi.
Tärkeimpänä maakomponenttia tukevana elementtinä oli epäsuora tuli.
Kärjen tukemisessa keskeisimmiksi elementeiksi havaittiin taktinen lennokki sekä ilmatulenjohtaja.
Puolustaja ei sitoutunut taistelemaan SAA:n kärkeä vastaan, vaan väisti pois tulenkäytön alta ja suoritti järjestelmällisesti vastahyökkäyksiä hallituksen joukkojen avoimiin sivustoihin.
Vaikka Venäjän tukema hallituksen joukko kykeni voittamaan yksittäisiä taisteluita, ei se saavuttanut alueellista tai edes paikallista ratkaisua missään vaiheessa.
Teknisesti ylivoimainen, mutta miesvahvuudeltaan alivoimainen SAA ei kyennyt missään lyömään kapinallisia lopullisesti.
Ja kyllähän Suomen PV:ssä on havahduttu tähän Venäjän UAV+epäsuoratuli uhkaan.
PV:n tutkimuslaitoksella on käynnissä useampia tutkimusprojekteja UAV-uhkaan liittyen.
Ei olla jääty ihmettelemään tätä vaan koetetaan löytää järkevät välineet ja toimintamenetelmät.
Koska aihe on laaja ja voimakkaasti kehittyvä, niin ei kannata hötkyillä vaan tutkimuksen kautta pyritään meille parhaisiin ja kustannustehokkaisiin ratkaisuihin.
Laitan tähän liitteeksi netistä saatavat Puolustustutkimuksen vuosikirjat 2016, 2017 ja 2018.
Vuosikirjassa 2018 sivulla 65 kerrotaan UAV uhasta:
Maataistelukeskus tutkii vuosien 2017‒2018 aikana UAV (Unmanned Aerial Vehicle) -uhkan muodostumista. Tavoitteena on selvittää miehittämättömien ilma-alusten muodostama uhka, maavoimien keinot havaita ja torjua miehittämättömät ilma-alukset sekä maavoimien toimintaperiaatteiden sekä passiivisen suojan menetelmien käyttö ja niiden kehittämistarpeet UAV-uhkan hallinnassa.
Tutkimus pitää sisällään kaiken kokoluokan miehittämättömät ilma-alukset aina muutaman kymmenen sentin mikroluokan ilma-aluksista suuriin yli kymmenen metrin siipivälillä oleviin sotilaallisiin miehittämättömiin ilma-aluksiin.
Tutkimuksen tarkastelupisteet ovat nykytila ja 2030-luku. Kumpaankin aikaikkunaan pyritään muodostamaan kuva siitä, millaisia uhkia UAV:t muodostavat ja mitä keinoja niiden torjuntaan on olemassa. Näiden tulosten perusteella muodostetaan maavoimien UAV-uhkan hallintakonseptille luonnos sekä vaatimukset kehitettäville suorituskyvyille.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa vuoden 2018 aikana on
tarkoitus luoda Maavoimien UAV-konsepti, jolla luodaan askelmerkit Maavoimien UAV-vastaiselle toiminnalle aina vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on myös määrittää suorituskyvyn kehittämisen eri vaiheet ja vaatimukset tulevalle kymmenen vuoden ajanjaksolle.
Vuosikirjassa 2017 sivuilla 48-53 kerrotaan suojautumis- ja maastouttamishankkeista.
Merkittävimmät saavutukset:
Toimintakyky elektronisella taistelukentällä -projektissa kehitettiin lavetin ja joukon omasuojaa hakeutuvia ampumatarvikkeita ja vihollisen tiedustelutoimintaa vastaan.
Keskeisiä tutkimuskohteita olivat ohjusten hakupäiden häirintä ja harhauttaminen sekä häiveteknisten materiaalien kehittäminen.
Elektro-optisen, kuvan muodostavan hakupään sokaisussa selvitettiin, miten hakupään sokaisu laserilla vaikuttaa sen ilmaisimeen (vauriot), kuvan muodostukseen (millaisen kuvan häiritty hakupää tuottaa) ja seuranta-algoritmin toimivuuteen (pysyykö hakupää lukittuna). Kehitetty laserhäirinnän tutkimuskyky on avainasemassa, kun arvioidaan tulevaisuuden infrapunaohjusten harhautusta.
Kehitettiin täysin uudentyyppisiä häivemateriaaleja. Naamiolakkaan kehitettiin väripigmentti, jossa hyödynnetään elintarviketeollisuudessa käytettävää edullista lehtiviheää. Tällainen lehtivihreäpohjainen maali on ideaalinen naamioitumiseen metsäisessä ympäristössä, koska itse maalilla on taustan herätespektri eikä se vain yritä jäljitellä sitä. Tätä suorituskykyä tarvitaan nopeasti yleistyviä hyperspektrisensoreita vastaan, jotka pystyvät erottamaan helposti keinotekoisen materiaalin luonnon omista materiaaleista.
Optimoitiin tutkasäteilyä absorboivan maeriaalin (RAM) rakennetta. Tällä tavoin vaimennusmateriaalin neliöpaino saatiin pienennettyä puoleen samaan aikaan, kun materiaalin vaimennuskyky parani.
Yksi mielenkiintoinen tulos oli elektronisen sodankäynnin (ELSO) ominaisuuksien integrointi langattomaan runkoverkkoon, joka on alun perin rakennettu puhtaasti viestijärjestelmäksi. Idean mukaisesti järjestelmään ei tehty fyysisiä muutoksia vaan uudet ominaisuudet tuotettiin pelkästään ohjelmallisilla ratkaisuilla. Tutkimus osoitti vakuuttavasti, että viestijärjestelmään kyetään lisäämään verkottunut havainnointi-, paikantamis- ja häirintäkyky lataamalla haluttuihin viestiasemiin ELSO-toiminnallisuus, luonnollisesti verkon kautta. Järjestelmän kehittämiselle ja logistiikalle tämä mahdollistaa merkittävän päivityspotentiaalin ja kustannussäästöt.
Toimintakykyanalyysi paljastaa joukon ne kriittiset toimijat ja pullonkaulat, jotka rajoittavat koko joukon suorituskykyä. Jotta joukon toimintakyky säilyisi paremmin, näiden haavoittuvimpien toimijoiden suojaa on parannettava joko materiaalisilla ratkaisuilla tai käyttöperiaatteita muuttamalla.
Maastouttaminen tulevaisuudessa –uutta ja vanhaa
Häivetekniikka tutkii ja kehittää suojaa yhä haastavampaa sensorikenttää vastaan. Jo nyt sensorit voivat kuvata kohteita eri korkeuksilta, kaikilta suunnilta ja kaikkina vuorokauden aikoina. Sensorilavetteina voidaan käyttää satelliitteja, lentokoneita ja yhä enemmän myös lennokkeja.
Lennokit ovat yleistyneet ja valikoima on monipuolistunut, joten myös pienempien sotilasyksiköiden käytössä on omia sensorilavetteja. Elektroniikan ja elektro-optiikan halpeneminen ja pieneneminen mahdollistavat sensoreiden entistä laajemman käytön esimerkiksi kuvaustiedustelussa ja hakeutuvissa asejärjestelmissä.
Kuvaustiedustelumenetelmät
Keskeisiä kuvaustiedustelumenetelmiä ovat visuaalisen alueenkuvaus, lämpökuvaus ja tutkakuvaus (SAR eli synteettisen apertuurin tutka). Visuaalisen alueen kuvat (valokuvat) ovat helposti tulkittavia, ja niiden tarkkuus on yleensä erinomainen. Kuvaus edellyttää kuitenkin kohtuullista valaistusta ja näkyvyyttä. Pilvipeite estää kuvauksen korkealla lentävistä laveteista. Pimeys antaa suojaa visuaalisen alueen kuvaukselle, mutta lämpökuvaukselle sen sijaan ei. Sade ja suuri ilmankosteus rajoittavat lämpökuvaustakin.
Lämpökuvat ovat erittäin informatiivisia, vaikka resoluutio ei yllä valokuvien tasolle. Tutkakuvaus on sääolosuhteista ja vuorokauden ajasta riippumaton kuvaustiedustelumenetelmä. SAR-tutkalla saavutetaan korkea erottelukyky, mutta kuvien tulkinta edellyttää harjaantumista.
Näiden keskeisten kuvaustiedustelumenetelmien ohella häivetekniikassa tarkastellaan muun muassa kehittymässä olevien hyperspektrikuvauksen, laserkeilauksen ja lehvästön läpi näkevien tutkien asettamia vaatimuksia suojalle.
Häivetekniset suojausmenetelmät
Häiveteknisiä suojausmenetelmiä ovat maastouttaminen, harhauttaminen ja hajauttaminen.
Maastoutettaessa hyödynnetään luonnonmuotoja, metsän peitteisyyttä, rakennusten katveita, naamiomateriaaleja ja luonnonmateriaaleja.
Luonnonmuotojen, kuten kallioleikkauksien ja notkelmien, hyväksikäyttö on perusta tehokkaalle maastouttamiselle.
Muotouttamista täydennetään soveltuvilla materiaaleilla, koska osa sensoreista kykenee tuottamaan kuvattavalta alueelta kolmiulotteisen maastomallin. Esimerkiksi laserkeilausta vastaan muotoutusta täydennetään riittävän tiheäsilmäisellä naamioverkolla.
Metsän peitteisyys antaa suojaa kuvaustiedustelua vastaan.
Tiheä kuusimetsä antaa hyvän suojan visuaalialueen kuvausta, lämpökuvausta, SAR-kuvausta ja hyperspektrikuvausta vastaan.
Lehvästön antaman suojan tehokkuuteen vaikuttaa tiedustelun käyttämä kuvauskulma.
Satelliiteista kuvaus tapahtuu jyrkemmältä kulmalta kuin muista laveteista. Laserkeilauksella on mahdollista nähdä lehvästön alle, mutta keilaus edellyttää matalaa lentokorkeutta, alhaista lentonopeutta ja aktiivista lähetintä, joten se on kiistettävissä.
Rakennukset ja muut kiinteät rakennelmat antavat suojaa kaikkia sensoreita vastaan.
Maastouttamiseen käytettävien naamioverkkojen tulee toimia laajalla sähkömagneettisen spektrin alueella ultraviolettialueelta aina tutkataajuuksille asti. Naamioverkkojen tärkeimpiä häiveteknisiä ominaisuuksia ovat toimintaympäristöön soveltuva väritys ja tarkoituksenmukaiset säteilyn läpäisy- ja heijastusominaisuudet. Naamioverkkojen tulee olla riittävän tiheäsilmäisiä, jottei niistä näy läpi paljain silmin, valonvahvistimella, lämpökameroilla eikä laserkeilaimella. Myöskään tutkataajuuksilla ne eivät saa olla liian läpäiseviä.
Hyperspektrikuvauksen yleistyessä naamiomateriaalien tulee vastata toimintaympäristön ominaisuuksia yhä tarkemmin.
Spektrin muodon ohella tärkeä tekijä on vaihtelu, jota luonnossa esiintyy runsaasti muun muassa varjojen, katveiden ja tuulen aiheuttaman liikehdinnän vuoksi.
Maastoutuksen yhtenä tavoitteena on rikkoa ääriviivat ja kohteelle ominaiset tunnistuspiirteet.
Naamioverkoilla tai muotoon ommellulla maastouttamisjärjestelmällä aikaan saatua maastoutusta täydennetään toimintaympäristöä vastaavilla luonnonmateriaaleilla.
Luonnonmateriaalit parantavat suojaa kaikkia kuvaustiedustelusensoreita vastaan.
Havupuut säilyttävät suojausominaisuutensa noin viikon ja lehtipuut muutamia päiviä.
Perinteinen havutus tarjoaa edullisen vaihtoehdon myös kaupallisille liikkuvan kohteen maastouttamisjärjestelmille.
Luonnonmateriaalien käyttö säilyy tulevaisuudessakin keskeisenä maastouttamismenetelmänä.
Uusia menetelmiä ja välineitä
Lämpö- ja tutka-alueen suojaa voidaan parantaa kohteen ongelmakohtiin sijoitettavilla erityismateriaaleilla. Kohteen tunnusomaista lämpöherätettä voidaan rikkoa tai madaltaa esimerkiksi lisälämpösuojilla tai muulla eristemateriaalilla.
Lämpöherätteen hallinta on erityisen tärkeää tasalämpöisessä toimintaympäristössä esimerkiksi yöaikaan. Kohteen tutkaherätettä voidaan pienentää käyttämällä tutkavaimennusmateriaalia (RAM) sellaisissa kohdissa, joista aiheutuu voimakas tutkaheräte.
Tutkavaimennusmateriaaleissa häivetekniikan tutkimus kohdentuu aiempaa kevyempien ja tehokkaampien materiaalien tutkimukseen.
Kehittyvä sensorikenttä haastaa häivetekniikan tutkimusta.
Valmista ratkaisua eli kaikkia sensoreita vastaan suojaavaa näkymättömyysviittaa ei ole kaupallisesti saatavilla, vaan häiveteknisen suojan rakentaminen on palapelin kokoamista.
Eri suojausmenetelmät ja -välineet täydentävät toisiaan, ja niiden kehitystyössä ja käytössä pitää ottaa huomioon eri sensoreiden erityispiirteet.
Naamioverkkoja tullaan käyttämään tämänhetkisen arvion mukaan vielä vuosikymmeniä. Naamioverkkojen rinnalla käytetään järjestelmäkohtaisia maastouttamisjärjestelmiä.
Molempia tullaan päivittämään sensoriuhan ja materiaalien kehittyessä.
Tälläisia materiaaleja saattavat olla lehtivihreää tai muita luonnonaineita sisältävät pigmentit sekä metamateriaalit.
Menetelmiä herätteen vaihtelun aikaansaamiseksi naamioverkkomateriaaleihin tutkitaan parhaillaan.
Tarkempia kuvia ja tietoja PV:n hankkimista naamioverkoista löytyy esim. täältä:
https://maanpuolustus.net/threads/naamioverkko.5648/
Älykkäät eli adaptiiviset materiaalit ja nanoteknologia saattavat mullistaa häivetekniikan tulevaisuudessa.
Älykkäillä materiaaleilla naamioitu kohde reagoi ympäristöönsä, sen häivetekniset ominaisuudet muuttuvat ympäristönsä mukaisesti reaaliajassa ja ideaalitapauksessa kohde kätkeytyy taustaansa täydellisesti.
Huolestuneisuus on siinä mielessä hyvä asia, että silloin ihminen pyrkii tekemään asioille jotain, jotta pelko vähenisi.
Olen varma siitä, että Venäjän ilma- sekä UAV+epäsuoran tulen uhka on otettu PV:ssä vakavasti.
Tästä kertoo jo noi PV:n tutkimuslaitoksen projektit.
Opiksi on otettu sekä Ukrainasta, että Syyriasta.
Meille on tulossa jossain vaiheessa menetelmät kuinka droneja ja lennokkeja torjutaan.
Ei kannata ostaa suinpäin jotain menetelmää mitä markkinamiehet meille tarjoaa ja mainostaa.
Tämä vaatii tutkimusta ja mietintää kun tarjontaa on kuuman aiheen takia paljon.
Lisäksi meillä on tai on tulossa, vastatykistötutkat, K9-moukarit, tarkat ja kauas kantoiset ammukset, raketit sekä ilmasta maahan kyky, tykistön Bonus-ammukset panssaroituja ajoneuvoja vastaan, projekti korkealle ulottuvaan ilmatorjuntaan Laivue 2020 korvetteihin ja maavoimille, HX-hanke jne.
Varmasti myös tullaan näkemään PV:llä lisää erilaisia droneja ja lennokkeja Orbiter- ja Ranger-lennokkien lisäksi. Ei ne ole Venäjän yksinoikeus.
Nythän paikallisjoukoille hankitaan omia droneja kaupallisilta valmistajilta. Kokemusten perusteella tätä asiaa aletaan virittelemään parempaan suuntaan.
Myös Suomesta löytyy hyviä valmistajia jotka valmistavat ammattikäyttöön suunniteltuja erilaisilla sensoreilla varusteltavia droneja. Ei välttämättä tarvitse mennä kaupoille ulkomaille asti.
Lisäksi PV on kartoittanut reserviläisten osaamista kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten lennätykseen.
Rajavartiolaitos aikoo hankkia dronet jokaiselle partiolle. Ja rajan kaverit ovat ensimmäiseksi naapuria vastassa. Tätäkin tullaan varmasti kehittämään vielä eteenpäin.
https://maanpuolustus.net/threads/dronejoukot-perusteilla.6570/#post-683699
Jos Suomen tilannetta verrataan Ukrainaan, niin siinä on iso ero.
Jo meidän maasto-olosuhteet ovat suojautumiselle otollisemmat kuin Ukrainassa.
Lisäksi Suomessa tutkitaan asiat huolellisesti ja koetetaan keksiä niihin hyvät ja kustannustehokkaat ratkaisut.
Ei täällä jäädä laakereille lepäämään vaan pyritään olemaan kehityksessä mukana niin, että PV on nyt ja myöskin tulevaisuudessa tarvittaessa tarpeeksi uskottava vastus.
Osataan sitä meilläkin. Ei pelkästään Venäjällä.
.
Pääesikunnan tutkintaosasto?