Operatiivisten joukkojen uusi tst-tapa?

[Nojatuolistrategi]

Puolustusvoimien kotisivulta löytyy Maavoimien Esikunnan laatima esitys Maavoimien kehittäminen (Info 26.4.2012). Siinä ennakoidaan mm. Puolustusvoimien materiaalihankintoja vuodesta 2010 eteenpäin. Nelivuotiskauden 2016-2020 painopisteeksi on merkitty Maapuolustus / Operatiiviset joukot.

Ennen kuin materiaalia aletaan hankkia, saattaa olla perusteltua pohtia, millaisella taktiikalla on tarkoitus taistella. Maavoimien operatiivisten joukkojen taistelutavan onkin uumoiltu uudistuvan alueellisten joukkojen uuden taistelutavan vanavedessä.

Mitä vikaa valmiusjoukkojen vanhassa taistelutavassa sitten on? Ei kai mitään:

"Jos vihollisen maihinnousujoukot rantautuvat Kainuuseen & maahanlaskujoukot laskeutuvat Kouvolaan & panssarikiila kiilautuu Poriin, valmiusjoukot ovat valmiina paikalla kuin partiopojat. Ja vaikka vaihtoehtoisessa skenaariossa maihinnousujoukot nousisivat maihin Porkkalanniemellä, maahanlaskujoukot laskeutuisivat maahan Helsinki-Vantaan lentokentällä ja panssarikiila etenisi Viipuri-Helsinki –linjalla, ei hätiä.

Kainuun prikaati porhaltaisi pääkaupunkiseudulle teleketjut kolisten. Porin prikaati singahtaisi seudulle samalla sekunnilla kumijalat savuten. Ja Karjalan prikaati torppaisi panssarilautan jo rajamailla: kun CV9030 karauttaa paikalle 30 mm:n putki ojossa, lerpahtaa suurinkin vaunukanuuna alakulmille alistumisen merkiksi, sillä jokainen tst-panssari sisimmässään tietää, että ’puskamestari’ on ankara konevitsa – torni irtoaa kertalaakista, ja peräpeltiin tulee semmoinen aukko, että siihen ruuvaa vaikka 152 mm:n kenttätykin putken. Varmuuden vuoksi valmiusjoukkoja tietenkin tukee Helikopteripataljoona, jonka tst-kopterit pippuroivat lautan panssarit reikäjuustoksi suoraan fondue-pataan.

Mistralin puhaltaessa Suomenlahdella maihinnousujoukkoja maihin pyyhältää tuulispäänä apuun ilmatyynyalus Tuuli. Sitäkään ei tarvittaisi, mutta kun miinantorjunta-alus Purupää ehti purkaa miinoitukset ja raivata reitit maihinnousujoukkojen edestä.

Eikä maahanlaskujoukoistakaan ole huolta. Alueilmatorjunta pudottaa ne maahan jo merellä."

Sarkasmia toki. Mutta olisiko sittenkin aika vaihtaa taktiikkaa?

 

[Nojatuolistrategi]

Puolustusvoimien pähkäilyjä tuntematta esittäisin alkajaisiksi kolmen kohdan ohjelmaa:

1. Valtakunta jaetaan kuuteen 200 x 300 km2 taistelualueeseen. Kullekin osoitetaan ainakin yksi operatiivinen prikaati / tst-ryhmä (ja alueellinen tst-ryhmä sekä paikallispataljoonia).
2. Jokaiselle taistelualueelle hankintaan patteristo raskaita raketiheittimiä ylijohdon alaisuuteen ja operatiivisen prikaatin / tst-ryhmän yhteyteen.
3. Pääkaupunkiseudun taistelualueelle perustetaan kolme (1+2) panssariprikaatia uusiksi valmiusjoukoiksi.

Avataan hieman:

Taistelualueet
Vanhat maanpuolustusalueet tai operatiiviset sotilasläänit ovat liian laajoja alueita Maavoimien operaatioihin. Vain Ilmavoimilla riittää liikkuvuutta ja tulivoimaa sellaiselle alalle (teoriassa). Taistelualueelle sen sijaan operatiivisten prikaatien liikkuvuus ja tulivoima voisivat niukasti riittää. Kun alueellisia tst-ryhmiä on tarkoitus perustaa 5 tai 6, sama määrä operatiivisia prikaateja tuntuisi luontevalta luvulta: kolme ”vanhaa” valmiusprikaatia (Kainuu, Karjala ja Pori), panssariprikaati pääkaupunkiseudun taistelualueen ”uudeksi” valmiusprikaatiksi, Jääkäriprikaati Lapin taistelualueen valmiusprikaatiksi (vahvistettuna erikoisjääkäreillä ja helikopteripataljoonalla) sekä Tykistöprikaatin nimeäminen Ohjusprikaatiksi ja siirto Järvi-Suomen taistelualueelle. Rauhanajan koulutuskeskuksina ja harjoitusalueina taistelualueet eivät tietenkään estäisi joukkojen hajauttamista tarkoituksenmukaisemmin kriisin aikana tai keskittämistä painopisteisiin.

Raketinheitinpatteristot
Ylijohdon alaisuuteen ja operatiivisten tst-ryhmien yhteyteen hankittaisiin raskaita raketinheittimiä (ainakin kuusi patteristoa varustettuna M270 MLRS -telavaunuin tai uudemmin HIMARS-ajoneuvoin) sekä palkattaisiin sopimussotilaita ”valmiuspatteristojen” miehitykseen ja reaktionopeuden nostamiseen ”varusmiesvalmiudesta” ammattilaistasolle.

Panssariprikaatit
Pääkaupunkiseudun taistelualueelle perustettaisiin operatiiviseksi tst-ryhmäksi panssariprikaati. Periaatteessa tst-panssarivaunuja (Leopard 2A6 ja 2A4) riittäisi kolmeenkin 60-70 vaunun panssariprikaatiin, mutta muun kaluston, huollon, varaosien yms. hankinta tulisi luultavasti liian kalliiksi ensi hätään (v. 2016-2020).

Entä uusi taistelutapa?

 

[Nojatuolistrategi]

Aika näyttää, millaiseksi operatiivisten joukkojen uusi taistelutapa muotoutuu.

Voipa käydä niinkin, ettei mikään muutu. Puuttuu markat, miehet ja materiaali. Rahoitus, reservi ja rauta eivät riitä uudistuksiin. Mikään ei kuitenkaan estä taivaanrannanmaalailua. Uusi tst-tapa lyhyesti:

1. Ilma- ja Merivoimat iskevät ensin vihollisen kärki- ja pääjoukkoihin kaukovaikutteisilla aseilla – joko heti rajan tuntumassa tai tilaisuuden tullen jopa rajan takana tuki-, huolto- ja ryhmitysalueilla.
2. Taistelualueilla Maavoimien työnjako vihollisen uralla etenevän hyökkäysvoiman (tiedustelu-päävoima-huolto) kuluttamiseksi olisi seuraava: A) Operatiiviset taisteluosastot kuluttavat vihollisen tiedustelujoukkoja päävoimien edessä ja sivussa sekä ylläpitävät tilannekuvaa sen liikkeistä. B) Alueelliset taisteluosastot katkovat huoltoa hyökkäysuran sivuilta ja takaa. C) Ylijohdon alaisilla patteristoilla tuhotaan vihollinen: raskaat raketinheittimet hajautetaan hyökkäysuran varrelle, mutta niiden tuli keskitetään vihollisen päävoimiin, siten että vihollisvoimat pysyvät kaiken aikaan tulen alla liikkuessaan hyökkäysuralla.
3. Pääkaupunkiseudun taistelualueella panssariprikaati vastaisi kaappaushyökkäyksen takaisinlyömisestä – mikäli Ilma- ja Merivoimat eivät onnistuisi täysin torjunnassa – tehtävänään eliminoida Helsinki-Vantaan lentokentällä laskeutuneet maahanlaskujoukot, lyödä takaisin Porkkalanniemen sillanpääasemaan kaivautuneet maihinnousujoukot tai pysäyttää taistelualueen itärajalle edennyt vihollispanssarikiila kohtaamistaistelussa. Panssariprikaati toimisi pääkaupunkiseudun ilmatorjunnan alla ja keskitetyn huollon varassa.

Ajatuksia?

 

[baikal]

Suoraan sanoen parasta katsoa, miten tuo operatiivisten 2016-.2020 rahoitusputki onnistuu. Nyt on viitteitä, että menee vitulleen. Viime tiedot ovat suoraan sanoen synkkiä. Helppo nähdä vaihtoehdot: valtio antaa lisää fyrkkaa tai joku muu ratkaisu. Mikä?

 

[Tvälups]

Suoraan sanoen parasta katsoa, miten tuo operatiivisten 2016-.2020 rahoitusputki onnistuu. Nyt on viitteitä, että menee vitulleen. Viime tiedot ovat suoraan sanoen synkkiä. Helppo nähdä vaihtoehdot: valtio antaa lisää fyrkkaa tai joku muu ratkaisu. Mikä?

Onko taas tulossa Maavoimien (puoli-)vuoskymmen!
-Näitä on hehkutettu ja odotettu kuin kuuta nousevaa mutta aina on matto vedetty alta kun rahoituksesta on päätetty.

 

[Nojatuolistrategi]

Suoraan sanoen parasta katsoa, miten tuo operatiivisten 2016-.2020 rahoitusputki onnistuu. Nyt on viitteitä, että menee vitulleen. Viime tiedot ovat suoraan sanoen synkkiä. Helppo nähdä vaihtoehdot: valtio antaa lisää fyrkkaa tai joku muu ratkaisu. Mikä?

Eduskunta pitää varmaan kukkaron nyörit tiukilla, kun operatiivisia joukkoja aletaaan seuraavaksi varustaa. Sen verran pahasti penkin alle meni edellisellä kerralla.

A) Maavoimien kolmea valmiusprikaatia rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa. Tuliko valmista? Panssariprikaatit katosivat, mutta tst-koptereita ei tullut tilalle. Aluepoliittisesti kolmen prikaatin ripottelu pohjoiseen, kaakkoon ja lounaaseen antoi varmaan vahvan signaalin koko maan puolustamisesta, mutta jos uhkan uskottiin kohdistuvan pääkaupunkiseudulle, toisenlaiseenkin ratkaisuun olisi voitu päätyä.

B) Merivoimien ilmatyynyalusprojekti (Tuuli), merirosvojahti ja miinantorjunta-alushankinnat herättävät edelleen ihmetystä.

C) Ilmavoimat onnistui hankkeissaan ehkä parhaiten, mutta hintaa on hankinnoille kertynyt.

Alueellisten joukkojen uusi tst-tapa sen sijaan vaikuttaa järkevältä uudistukselta, ja ainakin uutisotsikoiden tasolla materiaalihankinnoissakin on onnistuttu tyydyttävästi. Ei ehkä makeaa mahan täydeltä, mutta pieniä herkkupaloja silloin tällöin. Saman taktiitan soisi toimivan operatiivisten joukkojen uudistuksessa: ensi järkevä tst-tapa, sitten koulutus ja kalusto kuntoon.

 

[baikal]

Eduskunta pitää varmaan kukkaron nyörit tiukilla, kun operatiivisia joukkoja aletaaan seuraavaksi varustaa. Sen verran pahasti penkin alle meni edellisellä kerralla.

A) Maavoimien kolmea valmiusprikaatia rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa. Tuliko valmista? Panssariprikaatit katosivat, mutta tst-koptereita ei tullut tilalle. Aluepoliittisesti kolmen prikaatin ripottelu pohjoiseen, kaakkoon ja lounaaseen antoi varmaan vahvan signaalin koko maan puolustamisesta, mutta jos uhkan uskottiin kohdistuvan pääkaupunkiseudulle, toisenlaiseenkin ratkaisuun olisi voitu päätyä.

B) Merivoimien ilmatyynyalusprojekti (Tuuli), merirosvojahti ja miinantorjunta-alushankinnat herättävät edelleen ihmetystä.

C) Ilmavoimat onnistui hankkeissaan ehkä parhaiten, mutta hintaa on hankinnoille kertynyt.

Alueellisten joukkojen uusi tst-tapa sen sijaan vaikuttaa järkevältä uudistukselta, ja ainakin uutisotsikoiden tasolla materiaalihankinnoissakin on onnistuttu tyydyttävästi. Ei ehkä makeaa mahan täydeltä, mutta pieniä herkkupaloja silloin tällöin. Saman taktiitan soisi toimivan operatiivisten joukkojen uudistuksessa: ensi järkevä tst-tapa, sitten koulutus ja kalusto kuntoon.

Kannattaa huomata tuo Puolustusvoimien talouden kehittyminen. Varustushankintoihin tulee näköjään jäämään vuosi vuodelta vähemmän rahaa. Pyhä Kolmijako ei ole tätä päivää. Kuten sanoin: joko tulee jostain lisää fyrkkaa tai sitten on tarjolla joku muu vaihtoehto. Tai sitten tyydytään kehitykseen, jossa "rakenteiden turvaaminen on TORJUNTAVOITTO". Taistelutapaa voi määrätä tiukasti sekin, miten materiaalihankinnat onnistuvat. Olisi aika noloa kehittää tst-menetelmiä, joissa tarvittavat lelut jäisivätkin rahanpuutteessa kaupan hyllylle.

Toivottavasti tilanne ja kehitys on parempi kuin minä sen näen, toivottavasti erehdyn.

 

[Nojatuolistrategi]

Kannattaa huomata tuo Puolustusvoimien talouden kehittyminen. Varustushankintoihin tulee näköjään jäämään vuosi vuodelta vähemmän rahaa. Pyhä Kolmijako ei ole tätä päivää. Kuten sanoin: joko tulee jostain lisää fyrkkaa tai sitten on tarjolla joku muu vaihtoehto. Tai sitten tyydytään kehitykseen, jossa "rakenteiden turvaaminen on TORJUNTAVOITTO". Taistelutapaa voi määrätä tiukasti sekin, miten materiaalihankinnat onnistuvat. Olisi aika noloa kehittää tst-menetelmiä, joissa tarvittavat lelut jäisivätkin rahanpuutteessa kaupan hyllylle.

Toivottavasti tilanne ja kehitys on parempi kuin minä sen näen, toivottavasti erehdyn.

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden. Epäilen kuitenkin, että nyt mennään niillä, mitä on hankittu eli säästölinja jatkuu tuonne 2016 asti. Tuskinpa senkään jälkeen suuria muutoksia tulee: puolustusbudjetti pysyttelee vanhalla tasolla 1.0 - 1.5% BKT:stä. Ihanteellisesti lakiin voisi kirjata minimitasoksi 2% BKT:stä ja 10 vuoden välein "sukupolvenmuutosmateriaalihankinnat" erillisbudjetista.

Mutta kun olemassa olevalla materiaalilla on tultava toimeen, saattaa olla syytä pohtia, miten sillä parhaiten varaudutaan uhkien torjuntaan ja miten kalustoa kustannustehokkaimmin voidaan käyttää. Ketjun alkupuolella pohdin lyhyesti tst-panssarien ja raskaiden raketinheittimien sijoittamista ja taistelutapaa (suhteessa "vanhoihin" valmiusprikaateihin). Suuret ratkaisut ajankohtaistuvat 2020-luvulla, kun Hornetien jälkeistä aikaa aletaan pähkäillä:

- Hankitaanko vain pienet rauhanajan rajavalvontailmavoimat, samalla kun ilmatorjuntaan (maasta-ilmaan -ohjuksiin) panostetaan vahvemmin?
- Laajennetaanko yhteinen meritilannekuva yhteispohjoismaiseksi ilmavalvonnaksi?
- Luovutaanko Ilma- ja Merivoimista luottaen liittouman tukeen?

 

[baikal]

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden. Epäilen kuitenkin, että nyt mennään niillä, mitä on hankittu eli säästölinja jatkuu tuonne 2016 asti. Tuskinpa senkään jälkeen suuria muutoksia tulee: puolustusbudjetti pysyttelee vanhalla tasolla 1.0 - 1.5% BKT:stä. Ihanteellisesti lakiin voisi kirjata minimitasoksi 2% BKT:stä ja 10 vuoden välein "sukupolvenmuutosmateriaalihankinnat" erillisbudjetista.

Mutta kun olemassa olevalla materiaalilla on tultava toimeen, saattaa olla syytä pohtia, miten sillä parhaiten varaudutaan uhkien torjuntaan ja miten kalustoa kustannustehokkaimmin voidaan käyttää. Ketjun alkupuolella pohdin lyhyesti tst-panssarien ja raskaiden raketinheittimien sijoittamista ja taistelutapaa (suhteessa "vanhoihin" valmiusprikaateihin). Suuret ratkaisut ajankohtaistuvat 2020-luvulla, kun Hornetien jälkeistä aikaa aletaan pähkäillä:

- Hankitaanko vain pienet rauhanajan rajavalvontailmavoimat, samalla kun ilmatorjuntaan (maasta-ilmaan -ohjuksiin) panostetaan vahvemmin?
- Laajennetaanko yhteinen meritilannekuva yhteispohjoismaiseksi ilmavalvonnaksi?
- Luovutaanko Ilma- ja Merivoimista luottaen liittouman tukeen?

Nykyisellä pohjalla mentäessä, ottaen huomioon TODELLISET yhteispohjoismaiset realistisina pidetyt yksityiskohdat ja hankkeet, niiden tosiolevat mahdollisuudet, ja ottaen huomioon Puolustusvoimien linjaukset tätä ennen ja nyt, edelleen huomioiden päättäjien kannanotot tosiasiassa, ottaen huomioon riippuvuutemme Länsirakenteista jne. jäljelle jää yksi ainoa realistinen vaihtoehto: PITÄÄ SANOA TAHDON Natolle. Tämä on pakko nähdä, tykkäsi siitä tai ei. Tämä ei ole ehkä vaan enää edes tykkään-entykkää - juttu, vaan silkkaa realismia.

Olemme päässeet Läntisten asekauppojen herkkuhyllyille. Ovatko Nato-valtiot antaneet tämän herkku-hyllyn S-etukortin (suomi) meille silkkaa rahanahneuttaan tai hyvästä sydämestään, tuskin vain. Olemme riippuvaisia de facto läntisten sotamateriaalin tuottajien tuotteista, isoja varmuusvarastoja ei ole missään kriittisessäkään artikkeliryhmässä. Tästä seuraa, edelleen de facto, että olemme täysin liekanarussa. Niin ovat muutkin, ei sillä. Vaihtoehtona olisi ollut eräänlainen sekameteli Kylmän sodan ajoilta, jossa meillä oli rinnakkain itäistä ja läntistä. Tai että olisimme Venäjän puolustustarviketoimitusten varassa.

Teimme oikeita ratkaisuja, poliittisessa mielessä tuo jatkumo, joka syntyi tai synnytettiin, tuo eteen kaidan portin, josta on vaan käytävä. Kyllä tää peli on selvä, on ollut pitkään.

 

[Vonka]

No olisihan tuo

Puolustusvoimien kotisivulta löytyy Maavoimien Esikunnan laatima esitys Maavoimien kehittäminen (Info 26.4.2012). Siinä ennakoidaan mm. Puolustusvoimien materiaalihankintoja vuodesta 2010 eteenpäin. Nelivuotiskauden 2016-2020 painopisteeksi on merkitty Maapuolustus / Operatiiviset joukot.

Ennen kuin materiaalia aletaan hankkia, saattaa olla perusteltua pohtia, millaisella taktiikalla on tarkoitus taistella. Maavoimien operatiivisten joukkojen taistelutavan onkin uumoiltu uudistuvan alueellisten joukkojen uuden taistelutavan vanavedessä.

Mitä vikaa valmiusjoukkojen vanhassa taistelutavassa sitten on? Ei kai mitään:

"Jos vihollisen maihinnousujoukot rantautuvat Kainuuseen & maahanlaskujoukot laskeutuvat Kouvolaan & panssarikiila kiilautuu Poriin, valmiusjoukot ovat valmiina paikalla kuin partiopojat. Ja vaikka vaihtoehtoisessa skenaariossa maihinnousujoukot nousisivat maihin Porkkalanniemellä, maahanlaskujoukot laskeutuisivat maahan Helsinki-Vantaan lentokentällä ja panssarikiila etenisi Viipuri-Helsinki –linjalla, ei hätiä.

Kainuun prikaati porhaltaisi pääkaupunkiseudulle teleketjut kolisten. Porin prikaati singahtaisi seudulle samalla sekunnilla kumijalat savuten. Ja Karjalan prikaati torppaisi panssarilautan jo rajamailla: kun CV9030 karauttaa paikalle 30 mm:n putki ojossa, lerpahtaa suurinkin vaunukanuuna alakulmille alistumisen merkiksi, sillä jokainen tst-panssari sisimmässään tietää, että ’puskamestari’ on ankara konevitsa – torni irtoaa kertalaakista, ja peräpeltiin tulee semmoinen aukko, että siihen ruuvaa vaikka 152 mm:n kenttätykin putken. Varmuuden vuoksi valmiusjoukkoja tietenkin tukee Helikopteripataljoona, jonka tst-kopterit pippuroivat lautan panssarit reikäjuustoksi suoraan fondue-pataan.

Mistralin puhaltaessa Suomenlahdella maihinnousujoukkoja maihin pyyhältää tuulispäänä apuun ilmatyynyalus Tuuli. Sitäkään ei tarvittaisi, mutta kun miinantorjunta-alus Purupää ehti purkaa miinoitukset ja raivata reitit maihinnousujoukkojen edestä.

Eikä maahanlaskujoukoistakaan ole huolta. Alueilmatorjunta pudottaa ne maahan jo merellä."

Sarkasmia toki. Mutta olisiko sittenkin aika vaihtaa taktiikkaa?

ihan

Puolustusvoimien pähkäilyjä tuntematta esittäisin alkajaisiksi kolmen kohdan ohjelmaa:

1. Valtakunta jaetaan kuuteen 200 x 300 km2 taistelualueeseen. Kullekin osoitetaan ainakin yksi operatiivinen prikaati / tst-ryhmä (ja alueellinen tst-ryhmä sekä paikallispataljoonia).
2. Jokaiselle taistelualueelle hankintaan patteristo raskaita raketiheittimiä ylijohdon alaisuuteen ja operatiivisen prikaatin / tst-ryhmän yhteyteen.
3. Pääkaupunkiseudun taistelualueelle perustetaan kolme (1+2) panssariprikaatia uusiksi valmiusjoukoiksi.

Avataan hieman:

Taistelualueet
Vanhat maanpuolustusalueet tai operatiiviset sotilasläänit ovat liian laajoja alueita Maavoimien operaatioihin. Vain Ilmavoimilla riittää liikkuvuutta ja tulivoimaa sellaiselle alalle (teoriassa). Taistelualueelle sen sijaan operatiivisten prikaatien liikkuvuus ja tulivoima voisivat niukasti riittää. Kun alueellisia tst-ryhmiä on tarkoitus perustaa 5 tai 6, sama määrä operatiivisia prikaateja tuntuisi luontevalta luvulta: kolme ”vanhaa” valmiusprikaatia (Kainuu, Karjala ja Pori), panssariprikaati pääkaupunkiseudun taistelualueen ”uudeksi” valmiusprikaatiksi, Jääkäriprikaati Lapin taistelualueen valmiusprikaatiksi (vahvistettuna erikoisjääkäreillä ja helikopteripataljoonalla) sekä Tykistöprikaatin nimeäminen Ohjusprikaatiksi ja siirto Järvi-Suomen taistelualueelle. Rauhanajan koulutuskeskuksina ja harjoitusalueina taistelualueet eivät tietenkään estäisi joukkojen hajauttamista tarkoituksenmukaisemmin kriisin aikana tai keskittämistä painopisteisiin.

Raketinheitinpatteristot
Ylijohdon alaisuuteen ja operatiivisten tst-ryhmien yhteyteen hankittaisiin raskaita raketinheittimiä (ainakin kuusi patteristoa varustettuna M270 MLRS -telavaunuin tai uudemmin HIMARS-ajoneuvoin) sekä palkattaisiin sopimussotilaita ”valmiuspatteristojen” miehitykseen ja reaktionopeuden nostamiseen ”varusmiesvalmiudesta” ammattilaistasolle.

Panssariprikaatit
Pääkaupunkiseudun taistelualueelle perustettaisiin operatiiviseksi tst-ryhmäksi panssariprikaati. Periaatteessa tst-panssarivaunuja (Leopard 2A6 ja 2A4) riittäisi kolmeenkin 60-70 vaunun panssariprikaatiin, mutta muun kaluston, huollon, varaosien yms. hankinta tulisi luultavasti liian kalliiksi ensi hätään (v. 2016-2020).

Entä uusi taistelutapa?

Nykyiseen tilanteeseen verrattuna olisi vakuuttavan puolustusratkaisun runko.

 

[ctg]

"This is a great read — from the article: 'Today, emerging military technologies — including unmanned aerial vehicles, directed-energy weapons, lethal autonomous robots, and cyber weapons — raise the prospect of upheavals in military practice so fundamental that they challenge assumptions underlying long-established international laws of war, particularly those relating to the primacy of the state and the geographic bounds of warfare. But the laws of war have been developed over a long period, with commentary and input from many cultures. What would seem appropriate in this age of extraordinary technological change, the author concludes, is a reconsideration of the laws of war in a deliberate and focused international dialogue that includes a range of cultural and institutional perspectives.'"

http://tech.slashdot.org/story/14/01/07/0212236/are-new-technologies-undermining-the-laws-of-war

 

[Nojatuolistrategi]

Onko taas tulossa Maavoimien (puoli-)vuoskymmen!
-Näitä on hehkutettu ja odotettu kuin kuuta nousevaa mutta aina on matto vedetty alta kun rahoituksesta on päätetty.

Niin. Niukkuutta jaetaan.

Hiljattain Hesari uutisoi, että materiaalihankintoihin varatut rahat ovat pienentyneet 750 miljoonasta puoleen miljardiin vuodessa.

Siitä voi arvioida, mihin ja millaiseen kalustoon on varaa.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Niin. Niukkuutta jaetaan.

Hiljattain Hesari uutisoi, että materiaalihankintoihin varatut rahat ovat pienentyneet 750 miljoonasta puoleen miljardiin vuodessa.

Siitä voi arvioida, mihin ja millaiseen kalustoon on varaa.

Eihän vähillä olemassa olevilla operatiivisilla joukoilla edes ole mitään merkittäviä kalusto puutteita / massavanhenemisia edessä?
Jos Leopardit saadaan nyt uusitttua 200milj.Eur:lla, bemarit modattua jollain huomattavasti pienemmällä summalla, Pasit peruskorjataan, Tekoja on jo ostettu, viestipuolta digitalisoidaan jatkuvasti taustalla jne. Muu aseistus/materiaali on pitkälti jo uusittu vimeisen 10v. sisään. Missä merkittävät puutteet operatiivisten joukkojen osalta?

En näe minkäänlaista merkittävää ongelmaa operatiivisten joukkojen suorituskyvyssä 2020-luvullakaan jos/kun menossa olevat hankkeet vaan toteutuvat -> ja niinhän vahvasti nyt näyttää käyvän. Sen sijaan alueellisten joukkojen osalta homma leijuu edelleen aika epämääräisessä tilassa -> kehitteillä oleva tst-tapa ja oletetut varusteet kuulostavat hyvältä, mutta kyseisten joukkojen tosiasialllisia määriä ei ole julkaistu missään! Se on kuitenkin operatiivisten joukkojen ohessa tosiasiassa se joka määrittää maavoimien SA-joukkojen todellisen vahvuuden ja suorituskyvyn! Julkisuuteen suurelle asiaan perehtymättömälle massalle heiteltävät SA-joukkojen 350 000 tai 230 000 miehen vahvuudet eivät kerro asiasta oikeasti YHTÄÄN MITÄÄN -> SEN SIJAAN PERUSTETTAVAT UUDET ALUEELLISET JOUKOT KERTOVAT AIKA HELVETIN PALJON! Mutta sitähän ei ole julkisuuteen uskallettu antaa...

En oikein ymmärrä miksi vuosikymmenen lopusta puhutaan operatiivisten joukkojen varustamisen aikana -> niillehän sitä materiaalia on kokoajan muutenkin ostettu ja kaikki merkittävimmät meneillään olevat hankkeet kohdistuvat nimenomaan operatiivisiin joukkoihin.
Miettikääpä oikeasti mitä ja kuinka merkittäviä hankkeita on kohdistettu nimen omaan alueellisille joukoille... Viuhkapanokset, modatut telamiinat, muutama käytetty Spike Hollannista, tieliikennetraktoreita huollolle, muuta? Tämän jälkeen voidaan esittää kysymys minkä joukkojen suorituskyvyn vuosikymmenen lopun materiaali hankkeiden rahoituksen niukkuus torppaa, jos torppaa?

 

[Nojatuolistrategi]

Eihän vähillä olemassa olevilla operatiivisilla joukoilla edes ole mitään merkittäviä kalusto puutteita / massavanhenemisia edessä?
Jos Leopardit saadaan nyt uusitttua 200milj.Eur:lla, bemarit modattua jollain huomattavasti pienemmällä summalla, Pasit peruskorjataan, Tekoja on jo ostettu, viestipuolta digitalisoidaan jatkuvasti taustalla jne. Muu aseistus/materiaali on pitkälti jo uusittu vimeisen 10v. sisään. Missä merkittävät puutteet operatiivisten joukkojen osalta?

En näe minkäänlaista merkittävää ongelmaa operatiivisten joukkojen suorituskyvyssä 2020-luvullakaan jos/kun menossa olevat hankkeet vaan toteutuvat -> ja niinhän vahvasti nyt näyttää käyvän. Sen sijaan alueellisten joukkojen osalta homma leijuu edelleen aika epämääräisessä tilassa -> kehitteillä oleva tst-tapa ja oletetut varusteet kuulostavat hyvältä, mutta kyseisten joukkojen tosiasialllisia määriä ei ole julkaistu missään! Se on kuitenkin operatiivisten joukkojen ohessa tosiasiassa se joka määrittää maavoimien SA-joukkojen todellisen vahvuuden ja suorituskyvyn! Julkisuuteen suurelle asiaan perehtymättömälle massalle heiteltävät SA-joukkojen 350 000 tai 230 000 miehen vahvuudet eivät kerro asiasta oikeasti YHTÄÄN MITÄÄN -> SEN SIJAAN PERUSTETTAVAT UUDET ALUEELLISET JOUKOT KERTOVAT AIKA HELVETIN PALJON! Mutta sitähän ei ole julkisuuteen uskallettu antaa...

En oikein ymmärrä miksi vuosikymmenen lopusta puhutaan operatiivisten joukkojen varustamisen aikana -> niillehän sitä materiaalia on kokoajan muutenkin ostettu ja kaikki merkittävimmät meneillään olevat hankkeet kohdistuvat nimenomaan operatiivisiin joukkoihin.
Miettikääpä oikeasti mitä ja kuinka merkittäviä hankkeita on kohdistettu nimen omaan alueellisille joukoille... Viuhkapanokset, modatut telamiinat, muutama käytetty Spike Hollannista, tieliikennetraktoreita huollolle, muuta? Tämän jälkeen voidaan esittää kysymys minkä joukkojen suorituskyvyn vuosikymmenen lopun materiaali hankkeiden rahoituksen niukkuus torppaa, jos torppaa?

Tuo Hesarin uutinen materiaalihankintojen supistuksesta 500 miljoonaan euroon koskee kaiketi nykytilannetta. Ketjun alussa mainittu esitys taas olettaa alueellisten joukkojen varustamisen toteutuvan vuosina 2012-2016. Saa nähdä toteutuuko.

Maavoimien operatiivisten joukkojen varustaminen tai uudistaminen 2016-2020 on sitten eri asia. Ylivoimaisia vaikeuksia sen ei luulisi tuottavan, jos BKT jatkaa kasvuaa ja puolustusbudjetin prosenttiosuus pysyy suunnilleen ennallaan. Vuonna 2012 Suomen BKT oli noin 192.5 mrd euroa. Viime vuonna se ehkä supisitui hieman. Tilastokeskus ennustaa 1.6% kasvua kuluvana vuonna. Jos poliitikkojen tavoittelema 1.5% taso toteutuu jatkossa, puolustusbudjetti kasvaisi vuosikymmenen jälkipuoliskolla yli 3 mrd euroon. "Pyhä Kolmijako" toisi miljardin materiaalihankintoihin vuosittain.

 

[Hande]

Minä olen ymmärtänyt näiden tulevien hankintojen olevan operatiivisten joukkojen osalta lähinnä ajoneuvojen ( Leo-2, CV90, BMP-2, Pasi ) peruskorjauksia ja tykistön ampumatarpeiden täydennystä. Viestijärjestelmien puolella varmaankin siirrytään seuraavaan laitesukupolveen ja sieltä löytynee suurin menoerä. Mitään ulkoisesti merkittävää hankintakierrosta ei näillä näkymin ole tulossa, mutta Karjalan jääkäriprikaati saataneen viimein määrävahvuuteen kahden vuosikymmenen varustamisen jälkeen.

Kymmenisen alueellista tst-osastoa näyttäisi olevan tavoitteena ja nuo saataneen lopulta valmiiksi kaksi valmiusprikaatia lakkauttamalla. Näin Säkylästä vapautuisi riittävästi ajoneuvoja etelän moottoroiduille tst-osastoille ja toisaalta kv-tehtäviin varattavalle kärkijoukolle. Kajaanin prikaati hiipuu hiljalleen ajoneuvojensa mailien tullessa täyteen. Joukkoa ei ehkä lakkauteta, mutta sen kehittämisestä luovutaan.

Mitä niukkaan rahoitukseen tulee, niin kuinkas sattuikaan, se ajoittuu taas kerran juuri alueellisten joukkojen massanhankintakauteen. Tuo ei voi olla pelkkä sattuma. Hankkeen aloitusta lykätään ja lykätään (tällä kertaa 7 vuotta), kunnes säästöohjelma viimein julkistetaan ja hankkeen hetki on koittanut.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Tuo Hesarin uutinen materiaalihankintojen supistuksesta 500 miljoonaan euroon koskee kaiketi nykytilannetta. Ketjun alussa mainittu esitys taas olettaa alueellisten joukkojen varustamisen toteutuvan vuosina 2012-2016. Saa nähdä toteutuuko.

Maavoimien operatiivisten joukkojen varustaminen tai uudistaminen 2016-2020 on sitten eri asia.

Minun on hyvin vaikea nähdä 2012-2016 kautta ainakaan tähän mennessä minään erityisenä alueellisten joukkojen varustamisen aikakautena... Ymmärtääkseni kun tähän kauteen tulee osumaan myös vielä kohtuullinen osa Pasien peruskorjauksista, Tekojen hankinta, mahdollinen Leopard kauppa jne. -> niitä kun verrataan jo luettelemiini viuhkapanos yms. hankkeisiin (joista niistäkin osa menee myös operatiivisten käyttöön), niin vaikea tuota on kääntää erityiseksi alueellisten joukkojen varustamisen aikakaudeksi!

 

[Hande]

Minun on hyvin vaikea nähdä 2012-2016 kautta ainakaan tähän mennessä minään erityisenä alueellisten joukkojen varustamisen aikakautena...

Entä jos se kuitenkin on ollut sitä. Mitä voimme tästä päätellä alueellisten joukkojen todellisesta painoarvosta suuressa kokonaisuudessa?

 

[Tvälups]

Entä jos se kuitenkin on ollut sitä. Mitä voimme tästä päätellä alueellisten joukkojen todellisesta painoarvosta suuressa kokonaisuudessa?

Ei paino- tahi mitään muutakaan arvoa.

(Arvotonta tavaraa - yli laidan kun alus on ajamassa karikkoon).

 

[Nojatuolistrategi]

Entä jos se kuitenkin on ollut sitä. Mitä voimme tästä päätellä alueellisten joukkojen todellisesta painoarvosta suuressa kokonaisuudessa?

Aivan. Antaa ajattelun aihetta.

Vaikka kolmijako operatiivisiin, alueellisiin ja paikallisjoukkoihin vaikuttaa asialliselta, se ei oikein toimi, ellei ole miehiä ja materiaalia. Raudan ja reservin kierrätystä on joskus pohdittu ratkaisuksi.

- Operatiivisiin joukkoihin sijoitetaan 20-29 -vuotiaat reserviläiset, 30-39 -vuotiaina he siirtyvät alueellisiin joukkoihiin ja 40 vuotta täytettyään paikallisjoukkoihin.
- Kalusto vastavaasti vanhenisi 0-9 vuotta operatiivisten joukkojen käsissä, siirtyisi sitten 10 vuoden vanhana alueellisille joukoille, mistä edelleen paikallisjoukoille.

Näin samat miehet ja osittain sama materiaali kiertäisi joukolta toiselle vanhetessaan. Poistumaa toki tulisi, mutta kissanhännänveto kalustohankinnoista eri joukoille vähenisi.

 

[PJ85]

Tykkään kaikenlaisesta suunnittelusta ja näpertelystä, niin
Jatkossa voisi olla järkevät ja asianmukaiset joukot vaikka

Operatiiviset
Karjalan Jääkäriprikaati
2 Mekanisoitu taisteluosasto
2 Moottoroitu taisteluosasto
Mekanisoitu jääkäripataljoona

Alueelliset
3-5 TSTOS PSAJON (Pasi)
6-8 TSTOS TEKA
x TSTOS PAJON (pyörä/ottoajoneuvot)
x HAJP

Ylijohto
2 PSTO 155K98
6(?) PSTO 155K83
2-3 PTRI 298 RSRAKH 06
muita aselajijoukkoja