Tilastojen takana on vaikka mitä muuttujia. Kuten juurikin asuntojen hintojen vaikutus yksityistalouksissa. Asuntojen arvon myötä on myös hävinnyt monen velattoman omaisuus. Kaiken kaikkiaan on paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia. Jos tyydymme miettimään miten voidaan tehdä samaa kuin nyt mutta kvartaali kvartaalilta aina prosentin halvemmalla niin ainoastaan hidastamme vapaata pudotusta. Ja jos vain sammutamme valoja niin lopputulema on se että valot on lopulta sammutettu. Mitä sen jälkeen tehdään? Säästämällä ei nousua synny mutta nousun turvin voitaisiin myös säästää. Nuo voivat olla joskus välttämättömyyksiä mutta tavoitetilana varsin erikoisia.
Miten saadaan kotimaassa lisää syntyvyyttä? Miten saadaan kotimaiset innovaatiot pidettyä omassa omistuksessa sen sijaan että ne myydään ulkomaille parilla miljoonalla ja keksijä muuttaa rahojen turvin golfaamaan Torremolinokseen? Järkyttävintä on se ettei edes EK:lla ja Suomen Yrittäjillä ole minkäänlaista näkymää asiassa. Jonkun tätäkin muutosta pitäisi kuitenkin johtaa. En sentään kehtaa esittää tuotantovälineiden ottamista valtion hallintaan
kunnianhimoa tarvitsemme lisää ja isolla kauhalla annosteltuna.
Mistä sitten saadaan rahaa? Ei varmasti mistään yksittäisestä lähteestä. Valtion tulee maksimoida tukimuodot samaan malliin kuin muissa EU-maissa tehdään. EU-tukia pitää opetella hakemaan. Yrityksillä olisi mahdollisuus painottaa omassa toiminnassa kehitystoimintaa yli osinkojen maksimoinnin jne. Ilman aihioita ei tietysti voida mitään kehittääkään.
Se mitä eniten tarvitaan on asennemuutos. Sen merkittävänä osana etuuksien viilaus tasapainoon velvoitteiden kansaa. Tästä suosta nouseminen kestää joka tapauksessa vähintään yhden sukupolven verran. Jos emme opi nopeasti pelaamaan joukkueena niin huonosti käy. Viime aikoina esillä ollut useamman vaalikauden mittainen talousohjelma olisi hyvä alku mutta tarkastelujakso siinäkin turhan lyhyt.
Lupaan tarjota lasillisen tai pari tuon solmun aukaisijalle. Taitaa tulla halpa kierros...