Olet täysin oikeassa. Mutta vaikeahan sille on tehdä, kun niin suuri osa äänestäjistä on julkisella sektorilla suoraan tai välillisesti. Meillä on ihan järkyttävän suuri julkinen sektori suhteessa maan kokoon (ei tarkoita pinta-alaa
).Bysanttilaista perinnettä?
Teoriatasolla: Mikäli työvoimakustannus laskee nousevat jotkin kannattamattomat tuotantomahdollisuudet kannattavaksi. Syntyy uutta liiketoimintaa, mikä kasvattaa taloutta (mitä yleensä mitataan BKT:lla) ja sen myötä yhteiskuntakin saa tuloja. Toisaalta lopetusuhan alla olevat (liiketoiminnan elinkaari) liiketoiminnat voivat jatkaa pitempään. Työvoimakustannus tietysti vain yksi osa, tuotannollisessa toiminnassa raaka-aineiden, energian ja pääoman kustannukset monesti paljon merkittävämpiä. Työvoimakustannus näkyy koko arvoketjussa, joten täälläkin usein mainittu metsäteollisuuden n. kymmenen prosentin työvoimakustannus kertoo vain osatotuuden. Suomalainen työvoimakustannus näkyy myös ostoissa (materiaalit, energia, alihankinnat), joten siksikin voisi olla hyvä että kustannusrakenteen keventämistä ajetaan myös lakiteitse, jolloin sen väistäminen on vaikeampaa. Satamat ovat hyvä esimerkki, varsin matalan osaamisen ala pitää yhteiskuntaa vankina, koska työtaistelujen välilliset vaikutukset ovat suuret. No, satamien mekanisointi ja automaatio hoitaa tuon ongelman varsin pian. Omaa oksaansa ahtaajat tässä loppupeleissä sahaa.
Yhteiskunnan menojen kasvun hillinnässä (suhteellisesti) vientivetoinen palkkamalli auttaa hitaasti, mutta pakko se minun mielestä on toteuttaa.
Näissä Orpon hallituksen uudistushankkeissa on se vika, että ne ovat ihan näpertelyä. Vaikka ne kaikki menisivät sellaisenaan käytäntöön, ei ne ole läheskään riittäviä.
Tämä on osittain monipuoluejärjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus / vika, kun kompromissintarve johtaa väistämättä toimenpiteiden laimeuteen. Kriisitilanteissa todella paska ominaisuus.
Olisiko sitten poliittisesti ollut mahdollista tehdä oikein "saatanalliset säkeet" alkuun ja niistä sitten annettu jotain vastaantulona? Saatu sitten jotain todella tepsivää aikaiseksi kompromissinä. Enpä tuota tiedä.
Yritykset, varsinkin globaalin kilpailun markkinoilla kohtaavat, toimivat rationaalisesti. Jos ne kovapalkkaiset johtajat ja asiantuntijat eivät osoita tarpeellisuuttaan, kyllä ne kenkää saavat. Harva palkansaajaryhmä on niin tarkan seurannan ja toisaalta jatkuvan arvioinnin alla. Tulos tai ulos.
Menin itse nuorena insinöörin planttuna erääseen pörssiyhtiöön duuniin 80-luvun lopulla. Työhaastattelussa tuotepäällikkö ja osastopäälliikö selittivät että "tämä on vähän kuin valtiolla olisi, kun et tee samaa virhettä kahdesti niin tämä on eläkevirka". Molemmat häiskät saivat kenkää vuonna 92. Oli siellä suojatyöpaikkoja, "projektipäällikkö", jolla ei ollut yhtään projektia, "virkistyspäällikkö", joka myi kalastuslupia yhtiön omistamalle kalastusalueelle ja järjesti pikkujoulut&kesäjuhlan. Olivat epäonnistuneet varsinaisissa töissään, mutta silloin ei irtisanottu.
Julkisen sektorin johtajien ja byrokraattien määrästä olisin enempi huolissaan. Hesarin jutusta (maksumuurin takana) vuodelta 2022: "Esimerkiksi Suomen Sairaanhoitajien viime vuonna teettämän kyselyn mukaan
päätöksenteon portaita saattaa pahimmillaan olla jopa yksitoista."
Sairaaloita johdetaan kuin tehtaita. Työntekijät ja johtamisen asiantuntijat kertovat, mikä terveydenhuollon johtamisessa on vialla ja miten sitä voisi parantaa.
www.hs.fi