Ihmiset nyt on vaan laiskoja ja tyhmiä. Kelleppä ei viikon parin loma kelpaisi. Ai ajatellaanko tulevaisuutta ja mahdollista työpaikan menetystä? No eihän se nyt mun kohdalle osu. Nokian Renkailla ja parissa muussa paikassa on todettu, että voi saatana sattua.
Nokian Renkailla mentiin 1980-luvulla yhden päivän lakkoon, ”kun oli niin kaunis keli ulkona”. Se oli sitä aikaa, kun naapurissa oli ”Suuri Ja Mahtava”, sekä Nokia tunnettiin melko punaisena kaupunkina. (Jota se ei enää ole. Edes yhtä kommunistia enää valtuustossa!

) Mutta silloin työväki käytti asemaansa väärin nojaten ”ajan hengen” antamiin mahdollisuuksiin.
No sittemmin Neuvostoliitto kaatui, ja työnantajapuolella ei ollut ainakaan sitä vaaraa, että ”nuo rupeasivat kommunisteiksi!” (perään huutonaurua.) Ja siitä alkoi työpaikkojen valuminen ulkomaille - toki osittain siksi, että uusi kansainvälinen markkinatilanne piti saada haltuun halvoilla tuotannontekijöillä, ja koska bilateraalikauppa oli kuollut ja kuopattu viimeistään nyt, eikä tässä uudessa ajassa itään voinut myydä mitään ilman käteismaksua etukäteen - mutta myös siksi, että suomalaisella työläisellä ei ollut enää ”aatteen” antamaa pönkää idässä. Individualismiakin alettiin opettaa hyveenä, vaikka 90-luvun lamasta toki piti nousta ”yhdessä”.
Tutustuin Renkaisiin noin reilut kymmenen vuotta sitten. Siellä HR-jakkukalkkuna esitteli laitosta, ja näytti ennen kahveeta myös sliden palkatun henkilökunnan lukumääristä ja ikärakenteineen. Huomiotaherättävää taulukossa oli, että firmassa oli selkeä aukko ikäryhmässä 50-55 vuotiaat. Tätä vanhempia taas löytyi. Kun tuli mahdollisuus kysyä kysymyksiä, niin kysäisin, että ”mitä minun pitäisi ajatella, jos olisin viittäkymppiä lähestyvä työntekijä tässä puljussa?” (Arvelin 55 vuotta vanhempien palkollisten kuuluvan kategoriaan ”die prominenten”, ja viimeistenkin kasarin ”lakkokenraalien” saaneet viimeistään nyt fudut.)
En oikein saanut vastausta kysymykseeni. Kalkkuna meni vaikeaksi.
Miten tämä liittyy nykypäivän tilanteeseen yleensä ja Nokian Renkaisiin erikseen? En tiedä ja tuskin täällä kannattaa paljon agitoidakaan. Tehkää jokainen oma johtopäätöksenne. Minä ainakin aion olla huomenna taas yhden päivän vanhempi ja päivän lähempänä viittäkymppiä. Ja luultavasti myös vähän hitaampi ja paskempi kuin tänään. Mikä on ”ajan henki” nykypäivänä?