Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

Se Orpon Turun junarata investointi pitäisi saada Purran vielä torpattua. Siltarumpujen äiti.
PS:n naiset näköjään vuorovedolla: Ranne ei lämpiä kuntien mankumiselle. Kunnat tietää, ettei ne pysty rahoittamaan omaa osuuttaan koko ajan kallistuvasta hankkeesta. Kunhan Ranne pitää jutussa mainitun linjansa, että valtion ehdoton maksimi on 460 M€ niin jääpi se rakentamatta.

Hieman vielä pelottaa, että tämä ratahanke etenesi, mutta eiköhän Purra&Ranne vedä Orpon kölin alta.

Rannekaan ole näköjään paskempi ministeri.

 
PS:n naiset näköjään vuorovedolla: Ranne ei lämpiä kuntien mankumiselle. Kunnat tietää, ettei ne pysty rahoittamaan omaa osuuttaan koko ajan kallistuvasta hankkeesta. Kunhan Ranne pitää jutussa mainitun linjansa, että valtion ehdoton maksimi on 460 M€ niin jääpi se rakentamatta.

Hieman vielä pelottaa, että tämä ratahanke etenesi, mutta eiköhän Purra&Ranne vedä Orpon kölin alta.

Rannekaan ole näköjään paskempi ministeri.


Tuo koko hanke vie Orvon uskottavuuden. Sitä nauraa Turun sataman lokitkin. Päästäisi nyt irti siitä ja laitettaisiin nuo rahat johonkin ihan oikeisiin kasvuinvestointeihin.
 
Tätä työtaistelukuviota tullut tiiviisti seurattua. Yhä olen hämmennyksen vallassa. Onko SAK:n tavoite tässä pehmittää maaperää uuden työrauhalainsäädännön toimeenpanoon saakka. Laajeneville toimille TES-kierrosten alkaessa?

Täällä varmasti AY-liikkeen kuvioita paremmin ymmärtäviä. Mikä tässä on strategia?

Vahingot taloudelle alkavat olemaan mittavaa luokkaa jo nyt. Saati jos tilannetta on tarkoitus syksyllä laajentaa. Se, että SAK on suunnannut ehkäpä hyvinkin tarkoituksellisesti lakkojen vaikutukset pääsääntöisesti ulos perusihmisen perus-arjesta. On hyvää taktikointia. Vaan entäpä kun alkavat toisiinsa sidoksissa olevien firmojen lomautukset rullaamaan?
 
Tuntuu, että tässä ei paljon strategiaa ole. Käytännössä AY liike tietää itsekin, että se ei pysty saavuttamaan tavoitteitaan. Fiksumpi ilmoittaisi siinä vaiheessa, että koska tavoitteita ei voida saavuttaa on turha jatkaa taistelua ja uhrata resursseja. Tulee toisia taisteluita joihin luulisi olevan tärkeämpää panostaa. Nyt tämä alkaa vaikuttaa siltä, että vaikka tiedetään taisteluhävityksi jatketaan tappioiden tuottamista itselle ja muille puhtaasta periaatteesta. Kyllähän tämä tulee iskemään ennen kaikkea näihin AY liikkeen sotilaisiin kovaa mutta myös yrityksiin jotka ovat niitä oheisvahinkoja tässä taistelussa mutta myös AY liikkeelle tärkeitä koska ilman yrityksiä ei ole työtä ja ilman työtä ei ole AY liikettä.

Itse en näe sitä tappiona jos SAK vetäytyisi työtaisteluista vaan enemmänkin taktisena vetona joka kantaisi hedelmää enemmän todennäköisesti toisessa paikassa ja toisena aikana käytettynä kuin nyt tässä tilanteessa pahentaen samalla niitä myöhempiä neuvottelutilanteita. Tosiasia on kuitenkin että syksyn neuvottelut on edessä ja mitä huonommin yrityksillä menee niin sitä vaikeammat neuvottelut on jos työntekijät ovat itse tuhonneet palkankorotus varan monessa firmassa ja liitossa.

SAK ja AY liike muistuttaa itseasiassa yhä enemmän Neuvostoliiton/Venäjän toimintaa monessakin mielessä. Sielläkin tarkoitus pyhittää keinot monesti ja mikään uhraus ei ole liikaa kun se tapahtuu isänmaan hyväksi joka pitkälti on sama asia kuin maan eliitti.
 
Tuo koko hanke vie Orvon uskottavuuden. Sitä nauraa Turun sataman lokitkin. Päästäisi nyt irti siitä ja laitettaisiin nuo rahat johonkin ihan oikeisiin kasvuinvestointeihin.

Tunninjunan sijasta pitäisi tutkia mahdollisuuksia panostaa Suomen siviili- ja sotilashuoltovarmuuteen pohjoisessa. Eli potkaista käyntiin kansainvälinen hanke, jossa parannetaan ratayhteydet Narvikista Ruotsin kautta Suomeen Tornioon. Tähän pitäisi kerätä reilu EU-rahoitus koska kansainvälinen liikennekäytävä ja koska huoltovarmuus ja koska Nato-kaluston kuljetus. Ja kai se svedujenkin intresseissä olisi, että malmibaana toimii luotettavasti (ref. viimeaikaiset ongelmat).

Tällaisen hyödyllisen hankkeen käyntiin saamisessa on sekin hyvä puoli, että jos saadaan kansainvälisesti käyntiin niin seuraavankaan hallituksen on sitä hankala torpedoida. Tämänhetkinen hallitus lienee kokoonpanoltaan pitkään aikaan paras edes yrittämään huoltovarmuuden parantamista, kun ei ole YYA- ja kaasuputkipuolueita heittämässä kapulaa rattaisiin.

Maantie puolestaan kuntoon Kilpisjärveltä Tornioon -- siinä toinen nykyisellään täysin alimitoitettu liikennekäytävä, joka on jo normaalioloissa helisemässä raskaassa liikenteessä. Saati sitten jos etelän satamissa on ongelmia (Putin tai AY-liike).

Etelässä kannattaisi rautatiehaihattelujen sijasta keskittyä panemaan rapistuva maantieverkko kuntoon. Sillä nimittäin Etelä-Suomen elintärkeä logistiikka kulkee. Kunnossapito ei tietysti ole niin mediaseksikästä kuin upouusi miljardiluokan rakennushanke, mutta konkreettinen hyöty olisi ihan toista luokkaa.
 
Tuntuu, että tässä ei paljon strategiaa ole. Käytännössä AY liike tietää itsekin, että se ei pysty saavuttamaan tavoitteitaan. Fiksumpi ilmoittaisi siinä vaiheessa, että koska tavoitteita ei voida saavuttaa on turha jatkaa taistelua ja uhrata resursseja. Tulee toisia taisteluita joihin luulisi olevan tärkeämpää panostaa. Nyt tämä alkaa vaikuttaa siltä, että vaikka tiedetään taisteluhävityksi jatketaan tappioiden tuottamista itselle ja muille puhtaasta periaatteesta. Kyllähän tämä tulee iskemään ennen kaikkea näihin AY liikkeen sotilaisiin kovaa mutta myös yrityksiin jotka ovat niitä oheisvahinkoja tässä taistelussa mutta myös AY liikkeelle tärkeitä koska ilman yrityksiä ei ole työtä ja ilman työtä ei ole AY liikettä.

Itse en näe sitä tappiona jos SAK vetäytyisi työtaisteluista vaan enemmänkin taktisena vetona joka kantaisi hedelmää enemmän todennäköisesti toisessa paikassa ja toisena aikana käytettynä kuin nyt tässä tilanteessa pahentaen samalla niitä myöhempiä neuvottelutilanteita. Tosiasia on kuitenkin että syksyn neuvottelut on edessä ja mitä huonommin yrityksillä menee niin sitä vaikeammat neuvottelut on jos työntekijät ovat itse tuhonneet palkankorotus varan monessa firmassa ja liitossa.

SAK ja AY liike muistuttaa itseasiassa yhä enemmän Neuvostoliiton/Venäjän toimintaa monessakin mielessä. Sielläkin tarkoitus pyhittää keinot monesti ja mikään uhraus ei ole liikaa kun se tapahtuu isänmaan hyväksi joka pitkälti on sama asia kuin maan eliitti.

Jos lakkoja ja vastaanpanemista ei olisi ollenkaan, saisi yritykset viestin, että työehtoja voidaan heikentää hallitusbulvaanin kautta ilman, että itselle tulee mitään haittaa. Silloin työehdot romahtavat (edelleen, vain heikoimmat työehdot) hyvin nopeasti.

Parempi lyödä takaisin ja yrittää vastustaa vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta. Jokin suomalainen pulju taisi tehdä tämmöisestä kyselyäkin.
 
Jos lakkoja ja vastaanpanemista ei olisi ollenkaan, saisi yritykset viestin, että työehtoja voidaan heikentää hallitusbulvaanin kautta ilman, että itselle tulee mitään haittaa. Silloin työehdot romahtavat (edelleen, vain heikoimmat työehdot) hyvin nopeasti.

Parempi lyödä takaisin ja yrittää vastustaa vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta. Jokin suomalainen pulju taisi tehdä tämmöisestä kyselyäkin.
Näin se varmaankin koetaan, jos yrittää mennä ay-pomon housuihin. Vähän sama asia kuin se oltaisiinko maata valmiit puolustamaan, vaikka lopputulos näyttää epävarmalle. Tyyli jolla hallitus asioita ajaa on tietysti aiheuttanut sen, että ay-puolellakin on lähtenyt keulimaan. En sano että hallitus toimii väärin, mutta se toimii totutusta poikkeavasti ja on nyt osapuoli asioissa, jotka ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille. Minusta lakkoilulla vastustetaan vähintään yhtä paljon sopimisesta luopumista, kuin tiettyjä lakipykäliä. Toisaalta lakkoja ei varsinaisesti edes koeta poliittisiksi, vaan ne kohdistuvat työmarkkina-asioihin. Ay-puolella varmasti myös pelätään, että tämä on vasta alkua ja lakkojen kieltämisen jälkeen työnantajapuoli pääsee kenenkään vastustamatta ajamaan hallituksen avulla lainsäädäntöön yhä uusia heikennyskierroksia. Omaa näkemystä tukevaa ja riittävän voimakasta poliittista vastavoimaa taas ei ole näköpiirissä. Tämän koetaan olevan se työväenlauluista tuttu viimeinen taisto.

Lakkoilun vertaaminen punakapinaan, tai mafian puuhiin on joka tapauksessa älyvapaata, koska lakkoilu on täysin laillista. Se asia ei muuksi muutu. Ei vaikka miten harmittaisi. Itse rinnastaisin poliittiset lakot vaikkapa agressiiviseen verosuunnitteluun. Isänmaalle haitallista, mutta täysin laillista toimintaa. Täydellisessä maailmassa molempiin tulee puuttua lailla, mutta lakien tulee toisaalta olla kohtuullisia, jotta kumpainenkin myös käy tarpeettomaksi.
 
En sano että hallitus toimii väärin, mutta se toimii totutusta poikkeavasti ja on nyt osapuoli asioissa, jotka ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille.
Enpä tiedä. Muistaakseni hallitukset ja eduskunnat ovat useinkin säätäneet lakiteitse muutoksia työlainsäädäntöön, eikä ay-liike ole ollenkaan repinyt siitä pelihousujaan. On pidetty ihan normaalina, että lakiteitse säädetään lisää etuja työntekijälle ja velvoitteita työnantajalle.

Eli onkohan sittenkään niin, että nämä "asiat" ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille? Vai onko totuttu siihen, että hallitus toimii aina työntekijäosapuolen asialla ja silloin se on ihan normaalia ja perinteistä?
 
Jos lakkoja ja vastaanpanemista ei olisi ollenkaan, saisi yritykset viestin, että työehtoja voidaan heikentää hallitusbulvaanin kautta ilman, että itselle tulee mitään haittaa. Silloin työehdot romahtavat (edelleen, vain heikoimmat työehdot) hyvin nopeasti.

Parempi lyödä takaisin ja yrittää vastustaa vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta. Jokin suomalainen pulju taisi tehdä tämmöisestä kyselyäkin.
Lakkoja ei olla kieltämässä, poliittisia lakkoja ollaan rajaamassa kestoltaan ja poliittinen lakko on enemmänkin mielenilmaus kuin lakko jolla kuuluu ajaa työehtosopimusasioita. Ne neuvottelut on edessä syksyllä.

Lakkojen tehtävänä on painostaa mutta entä jos painostus ei toimi? Kuten nyt on käynyt. Mitä järkeä on jatkaa siinä vaiheessa lakkoilua sillä seurauksella että sen aiheuttamat haitat ylittävät kaikilla mittareilla laskettuna saavutettavat hyödyt. Onko tällä lakkoilulla edes tässä vaiheessa mitään hyötyjä? Minä en näe kuin negatiivisia vaikutuksia. Sekä yrityksille, työntekijöille ja näiden kautta valtiolle. SAK ei ole nyt tällä poliittisella lakolla voittamassa mitään mutta voi hävitä helvetisti enemmän kuin mikä tilanne oli ennen lakkoja.

Tämä muistuttaa kovasti sitä perisuomalaista tapaa hakata päätänsä karjalan mäntyyn. Sisu ja sisukkuus on hieno asia oikein ja oikeassa paikassa mutta silloin kun se alkaa vahingoittamaan itseä ja vaikka perhettä voima muuttuu sairaudeksi. Tässä on käymässä jos ei jo ole käynyt niin.

Vaikka SAK on nyt maalannut itsensä nurkkaan ihan tyhmyyttään niin jotenkin sitä luulisi, että edes näiden liittojen jäsenten aivot alkaisivat raksuttaa, että ei hemmetti mehän lyödään tässä nyt omaa ja naapurinkin työnantajaa turpaan. Punikeilta ei voi paljoa odottaa mutta jotenkin sitä toivoisi, että Suomesta vielä löytyisi järkeviäkin ihmisiä.
 
Näin se varmaankin koetaan, jos yrittää mennä ay-pomon housuihin. Vähän sama asia kuin se oltaisiinko maata valmiit puolustamaan, vaikka lopputulos näyttää epävarmalle. Tyyli jolla hallitus asioita ajaa on tietysti aiheuttanut sen, että ay-puolellakin on lähtenyt keulimaan. En sano että hallitus toimii väärin, mutta se toimii totutusta poikkeavasti ja on nyt osapuoli asioissa, jotka ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille. Minusta lakkoilulla vastustetaan vähintään yhtä paljon sopimisesta luopumista, kuin tiettyjä lakipykäliä. Toisaalta lakkoja ei varsinaisesti edes koeta poliittisiksi, vaan ne kohdistuvat työmarkkina-asioihin. Ay-puolella varmasti myös pelätään, että tämä on vasta alkua ja lakkojen kieltämisen jälkeen työnantajapuoli pääsee kenenkään vastustamatta ajamaan hallituksen avulla lainsäädäntöön yhä uusia heikennyskierroksia. Omaa näkemystä tukevaa ja riittävän voimakasta poliittista vastavoimaa taas ei ole näköpiirissä. Tämän koetaan olevan se työväenlauluista tuttu viimeinen taisto.

Lakkoilun vertaaminen punakapinaan, tai mafian puuhiin on joka tapauksessa älyvapaata, koska lakkoilu on täysin laillista. Se asia ei muuksi muutu. Ei vaikka miten harmittaisi. Itse rinnastaisin poliittiset lakot vaikkapa agressiiviseen verosuunnitteluun. Isänmaalle haitallista, mutta täysin laillista toimintaa. Täydellisessä maailmassa molempiin tulee puuttua lailla, mutta lakien tulee toisaalta olla kohtuullisia, jotta kumpainenkin myös käy tarpeettomaksi.
Kyse ei ole siitä ollaanko maata valmiita puolustamaan jos lopputulos näyttää epävarmalta. Kyse on enemmänkin siitä, että millä hinnalla taistelua ollaan valmiita jatkamaan tilanteessa jossa ollaan jo hävitty. Sanotaanko että nyt riittää ja taistellaan seuraavana päivänä vai juostaanko toivottamaan tulimyrskyyn eikä voiteta mitään ja hävitään kaikki. Fiksu ei tapa itseään turhaan vaan vie sitten jos lähtö tulee muutaman vihollisenkin mukanaan tai päättää, että tulee uusia taisteluja joissa olosuhteet ja voimatasapaino saattaa olla itselle edullisempi.

Edit. Lakkoilu on tosiaan laillista mutta laki ja moraali ei aina kulje käsikädessä.
 
Enpä tiedä. Muistaakseni hallitukset ja eduskunnat ovat useinkin säätäneet lakiteitse muutoksia työlainsäädäntöön, eikä ay-liike ole ollenkaan repinyt siitä pelihousujaan. On pidetty ihan normaalina, että lakiteitse säädetään lisää etuja työntekijälle ja velvoitteita työnantajalle.

Eli onkohan sittenkään niin, että nämä "asiat" ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille? Vai onko totuttu siihen, että hallitus toimii aina työntekijäosapuolen asialla ja silloin se on ihan normaalia ja perinteistä?
Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle ja hallitukselle kuuluu valta esittää lakeja ja niiden muutoksia. lakiinhan työsopimusasioiden minimit on kirjattu aikaisemminkin. Nyt ne minimit muuttuu mutta mikään ei estä sopimasta asioista paremmin kuten tähänkin asti on toimittu.
 
Kyse ei ole siitä ollaanko maata valmiita puolustamaan jos lopputulos näyttää epävarmalta. Kyse on enemmänkin siitä, että millä hinnalla taistelua ollaan valmiita jatkamaan tilanteessa jossa ollaan jo hävitty. Sanotaanko että nyt riittää ja taistellaan seuraavana päivänä vai juostaanko toivottamaan tulimyrskyyn eikä voiteta mitään ja hävitään kaikki. Fiksu ei tapa itseään turhaan vaan vie sitten jos lähtö tulee muutaman vihollisenkin mukanaan tai päättää, että tulee uusia taisteluja joissa olosuhteet ja voimatasapaino saattaa olla itselle edullisempi.

Edit. Lakkoilu on tosiaan laillista mutta laki ja moraali ei aina kulje käsikädessä.
Laki ja moraali, tai laki ja oikeus ovat tosiaan kaksi täysin eri asiaa. Lähes jokaiselta elämänalueelta löytyy tältä osin ristiriitoja. Ihmiset tietysti tulkitsevat tilanteita oman moraalinsa ja maailmankuvansa kautta ja huutavaa vääryyttä koetaan. Ei kuitenkaan unohdeta, että kaikille yhteiset pelisäännöt tulevat laista.

Pitää myös muistaa mittakaava. Duunareita on pari miljoonaa ja lakossa on heistä pari promillea. Ei ihan täytä kapinan tms. mittaluokkaa. Ei tässä kukaan ole kuolemassa, eikä etujärjestöjen maailmanlopun profetioille kannata laittaa liikaa painoa. Ihan yhtä värittynyttä tarinaa tulee molemmilta osapuolilta. Sekin kuuluu asiaan ja edunvalvontaan.

Sitä olen miettinyt miten laki suhtautuisi, jos AKT ilmoittaisi ennen kieltolakia olevansa lakossa toistaiseksi. Muuttuisiko ennen lain voimaantuloa aloitettu lakko laittomaksi?
 
Enpä tiedä. Muistaakseni hallitukset ja eduskunnat ovat useinkin säätäneet lakiteitse muutoksia työlainsäädäntöön, eikä ay-liike ole ollenkaan repinyt siitä pelihousujaan. On pidetty ihan normaalina, että lakiteitse säädetään lisää etuja työntekijälle ja velvoitteita työnantajalle.

Eli onkohan sittenkään niin, että nämä "asiat" ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille? Vai onko totuttu siihen, että hallitus toimii aina työntekijäosapuolen asialla ja silloin se on ihan normaalia ja perinteistä?
Kuten totesin, niin nyt voi nousta kokemus siitä, että toimitaan totutusta poikkeavasti. Kokemushan ei aina vastaa todellisuutta, eikä vastapuolelle tulevia velvoitteita, tai muita heikennyksiä tietenkään koeta samalla tavalla, kuin omaan nilkkaan kolahtavia.
 
Näin se varmaankin koetaan, jos yrittää mennä ay-pomon housuihin. Vähän sama asia kuin se oltaisiinko maata valmiit puolustamaan, vaikka lopputulos näyttää epävarmalle. Tyyli jolla hallitus asioita ajaa on tietysti aiheuttanut sen, että ay-puolellakin on lähtenyt keulimaan. En sano että hallitus toimii väärin, mutta se toimii totutusta poikkeavasti ja on nyt osapuoli asioissa, jotka ovat perinteisesti kuuluneet työmarkkinaosapuolille. Minusta lakkoilulla vastustetaan vähintään yhtä paljon sopimisesta luopumista, kuin tiettyjä lakipykäliä. Toisaalta lakkoja ei varsinaisesti edes koeta poliittisiksi, vaan ne kohdistuvat työmarkkina-asioihin. Ay-puolella varmasti myös pelätään, että tämä on vasta alkua ja lakkojen kieltämisen jälkeen työnantajapuoli pääsee kenenkään vastustamatta ajamaan hallituksen avulla lainsäädäntöön yhä uusia heikennyskierroksia. Omaa näkemystä tukevaa ja riittävän voimakasta poliittista vastavoimaa taas ei ole näköpiirissä. Tämän koetaan olevan se työväenlauluista tuttu viimeinen taisto.

Lakkoilun vertaaminen punakapinaan, tai mafian puuhiin on joka tapauksessa älyvapaata, koska lakkoilu on täysin laillista. Se asia ei muuksi muutu. Ei vaikka miten harmittaisi. Itse rinnastaisin poliittiset lakot vaikkapa agressiiviseen verosuunnitteluun. Isänmaalle haitallista, mutta täysin laillista toimintaa. Täydellisessä maailmassa molempiin tulee puuttua lailla, mutta lakien tulee toisaalta olla kohtuullisia, jotta kumpainenkin myös käy tarpeettomaksi.

Taitaa olla tarpeen säätää työehtoja, puuttua agressiiviseen verosuunnitteluun, verotukseen, sosiaalietuuksiin, eläkkeisiin, julkisen sektorin kokoon, soteen jne. jotta talous saataisiin johonkin kuosiin. Rankkoja vuosia varmaan kaikille edessä, valitettavasti.
 
Taitaa olla tarpeen säätää työehtoja, puuttua agressiiviseen verosuunnitteluun, verotukseen, sosiaalietuuksiin, eläkkeisiin, julkisen sektorin kokoon, soteen jne. jotta talous saataisiin johonkin kuosiin. Rankkoja vuosia varmaan kaikille edessä, valitettavasti.
Ja kukin etujärjestö älähtää vuorollaan. Näin se menee. Siihen en usko, että poliitikot puolueesta riippumatta kykenisivät talouden suuntaa korjaamaan. Omien taustajoukkojen etu on liikaa tapetilla ja päätöksistä tulee aina sekä tasapainottomia, että riittämättömiä.
 
Ja kukin etujärjestö älähtää vuorollaan. Näin se menee. Siihen en usko, että poliitikot puolueesta riippumatta kykenisivät talouden suuntaa korjaamaan. Omien taustajoukkojen etu on liikaa tapetilla ja päätöksistä tulee aina sekä tasapainottomia, että riittämättömiä.

15 - 20 prosenttia kun lähtee valtion budjetista per vuosi niin oltais edes oikeilla lukemilla, siihen päälle sitten kaupunkien / kuntien säästöt ja lopuksi yksityisten yleinen velkaantuminen. Kyllä tässä vielä itku pääsee aika monelta ennenkuin ollaan pää pinnalla. Kasvun varaan ei voi tai kannata enää luottaa.

Ihan itse on tämä saatu aikaan ei siinä mitään, karu opetus syy seuraus suhteesta.
 
15 - 20 prosenttia kun lähtee valtion budjetista per vuosi niin oltais edes oikeilla lukemilla, siihen päälle sitten kaupunkien / kuntien säästöt ja lopuksi yksityisten yleinen velkaantuminen. Kyllä tässä vielä itku pääsee aika monelta ennenkuin ollaan pää pinnalla. Kasvun varaan ei voi tai kannata enää luottaa.

Ihan itse on tämä saatu aikaan ei siinä mitään, karu opetus syy seuraus suhteesta.
Tuon mittaluokan leikkauksia ei varmasti tule. Velkaantuminen saa jatkua niin kauan kuin se on EU-mitassa kohtuullisella tasolla. Eikä se rima ole korkealla. Jatkossa emme kuitenkaan vertaudu pohjoisessa oleviin teollisuusmaihin, vaan Välimeren rannalla oleviin vähän eri tyyppisiin yhteiskuntiin.
 
Kyse on enemmänkin siitä, että millä hinnalla taistelua ollaan valmiita jatkamaan tilanteessa jossa ollaan jo hävitty.
Kyse on myös siitä, että kuka suurimman hinnan maksaa. Kun AY lakkoilee, varma maksaja on työnantaja. Duunarit saavat lakkoavustuksen ja myöhemmin työttömyyskorvauksen. Jos lakko onnistuu ja työnantaja menee konkurssiin, saadaan loput palkkaturvasta.
Ja kukin etujärjestö älähtää vuorollaan. Näin se menee. Siihen en usko, että poliitikot puolueesta riippumatta kykenisivät talouden suuntaa korjaamaan. Omien taustajoukkojen etu on liikaa tapetilla ja päätöksistä tulee aina sekä tasapainottomia, että riittämättömiä.
Jos maan talouden kantokyky on romahtamassa, pitää ensisijaisesti huolehtia siitä, että ahtaajalla on oikeus hyväksyä tai hylätä eduskunnan valmistelemia lakeja. Näin se on ollut puolueista riippumatta, ja jos siihen yritetään kajota, niin antaa mennä nurin koko valtion. Kyllä jämpti on niin, punainen nauha hihaan vaan.

1711706933184.jpeg
 
Back
Top