Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tonoppa
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Valtion budjetti lukuina​

Jos käytät taulukoiden tietoja, on lähde mainittava.

Budjettitalouden tulot, menot ja tasapaino, mrd. euroa​


VuosiTulot ilman nettolainanottoaMenot ilman nettokuoletuksiaTasapaino
200438,536,32,2
20053937,51,6
20064139,41,6
200743,240,32,9
200844,343,50,8
200937,546,9-9,4
201039,149,9-10,8
201143,250,4-7,1
201245,753,4-7,7
201346,254,6-8,4
201447,754,2-6,6
201549,053,7-4,7
201649,554,4-4,9
201751,355,0-3,7
201854,955,2-0,3
201953,355,3-2,0
202049,667,1-17,4
202156,466,0-9,6
202260,366,3-6,0
202372,981,6-8,6
202474,686,7-12,1
202576,990,1-13,2
Lukitaan valtion menot vuoden 2022 tasolle ja tulot vuoden 2025 tasolle, niin joka vuosi budjetista jää 10 miljardia velkojen lyhentämiseen ja puolustuksen aukkojen paikkaamiseen. Tällä konstilla valtio on velaton vuoteen 2060 mennessä.
 
Viimeksi muokattu:
"Vieläkään ei ole ymmärretty, että leikkaaminen on lahjattomien hommaa. Siihen pystyy tarvittaessa vaikka koulutettu apina. Vain lahjakkaat pystyvät luomaan uutta kasvua. Veronmaksajat ja osakkeenomistajat saisivat vaatia maata ja yrityksiä johtavalta luokalta huomattavasti nykyistä enemmän.

Vaikeaa se silti näyttää Suomessa olevan. Kun varsinaisesti menoja ei ole taidettu leikata sitten ysärin. On allokoitu menoja uudelleen ja jarrutettu menojen kasvua.

 
Eiköhä Suomessa ole velkaelvytystä kokeiltu ja käytetty niin että riittää, ja tiedetään kuinka se tepsii.

Vasemmisto on määrännyt perskekoa lukuunottamatta rahan käytöstä, ja ohjenuorana on ollut jakovara ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Rakenteellisiin muutoksiin sitä ei ole käytetty, koska AY on määrännyt tahdin.

Lopputulemana on velkaa niin, että sitä riittää pitkäksi aikaa.
 
Tuottamattomat rönsyt pitää leikata, mutta yrityksetkin investoivat sellaiseen, joka tuo tuloja tulevaisuudessa. Suomi nousi aikanaan muiden länsimaiden tasolle satsaamalla lujasti koulutukseen. Sekin loppui 1990-luvulla. Nythän olemme jo Chilen alapuolella koulutusmaana. Ne ovat tietysti juttuja, joiden poikiminen on vuosikymmenien kysymys.

Vaikutukset pitäisi ymmärtää. Ei tämä voi olla niin vaikeaa.

Kiurun sote meni perseelleen. Se tulee olemaan huono juttu. Sitä hallitusohjelma ei korjaa. Ei ole puhtia muuttaa.
 
Tuottamattomat rönsyt pitää leikata, mutta yrityksetkin investoivat sellaiseen, joka tuo tuloja tulevaisuudessa. Suomi nousi aikanaan muiden länsimaiden tasolle satsaamalla lujasti koulutukseen. Sekin loppui 1990-luvulla. Nythän olemme jo Chilen alapuolella koulutusmaana. Ne ovat tietysti juttuja, joiden poikiminen on vuosikymmenien kysymys.

Vaikutukset pitäisi ymmärtää. Ei tämä voi olla niin vaikeaa.

Kiurun sote meni perseelleen. Se tulee olemaan huono juttu. Sitä hallitusohjelma ei korjaa. Ei ole puhtia muuttaa.
Sote oli hyvä esimerkki siitä että meikäläinen päätöksenteko on rikki. Kun tarjolla on herkullinen miljardikakku, niin siitä on aivan pakko saada siivut omille tukijoukoille, kuten pörriäisille ja toisaalta kotikonnuille. Yhteinen etu ei voisi vähempää kiinnostaa. Syntyihän se sitten lopulta puoliksi väkisin. Lopputulos ei tosin häikäise.
 
En kuulu minäkään vielä voittajien joukkueeseen, joten maksan "iloiten veroja".

Joku tässä nyt haisee.Talous on dynaaminen järjestelmä, jossa päätöksillä on monimutkaisia vaikutuksia. Kun ihmiset alkavat säästää, yritykset menettävät asiakkaita, työpaikkoja katoaa ja ihmisten epävarmuus syvenee. Talous taantuu.

Seurauksena on negatiivinen kierre: leikataan lisää ja jälleen kulutus vähenee, työllisyys heikkenee ja verotulot pienenevät edelleen. Näin on mielestäni käynyt.

En kuitenkaan tutkimatta hutki. Esitän haasteen parviälylle. Onko politiikka, jossa heikoimmassa asemassa olevat maksavat laskun ja suurituloisille tarjotaan verohelpotuksia, toiminut jossain? Onko näyttöjä onnistumisesta?

Orpon epäonnistumista selitetään Ukrainan sodalla, Marinin alijäämää loppuvaiheessa samalla teesillä + koronalla. Varmaan vaikeaa on, mutta joku vanhoissa väsyneissä silmissäni yksinkertaisesti mättää.

Katso liite: 124534
Viro, Sveitsi, Ruotsi, Tanska, Islanti jne. Kaikissa näistä julkinen sektori Suomea pienempi, sosiaaliturvan taso alhaisempi ja ay-liikkeen asema vähäisempi (Tanskassa mm. ansiosidonnaisella on summassa katto). Sveitsiläisen keskimääräinen varallisuus on n. 4 kertaa suurempi kuin suomalaisen. Ruotsissa ylimmät marginaaliverot ovat reilusti Suomen alapuolella.

Suomessa valtava ongelma on se, että kustannustaso on korkealla verotuksella hinattu niin ylös, että pienellä palkalla ei tule toimeen ilman tukia (ja tuet nostavat julkisen sektorin menoja), jolloin iso joukko ihmisiä on pakotettu tukiriippuvuuteen, koska kaikille ei kerta kaikkiaan ole hyväpalkkaisia töitä. Tämä johtaa ja on johtanut moraalin rappioon, jota Alma Tuuva symboloi täydellisesti. 1980-luvulla Alma Tuuvaa olisi halveksittu yli puoluerajojen. Nykyään häntä iso osa poliittisesta kentästä ylistää.
 
Tuottamattomat rönsyt pitää leikata, mutta yrityksetkin investoivat sellaiseen, joka tuo tuloja tulevaisuudessa. Suomi nousi aikanaan muiden länsimaiden tasolle satsaamalla lujasti koulutukseen. Sekin loppui 1990-luvulla. Nythän olemme jo Chilen alapuolella koulutusmaana. Ne ovat tietysti juttuja, joiden poikiminen on vuosikymmenien kysymys.

Vaikutukset pitäisi ymmärtää. Ei tämä voi olla niin vaikeaa.

Kiurun sote meni perseelleen. Se tulee olemaan huono juttu. Sitä hallitusohjelma ei korjaa. Ei ole puhtia muuttaa.
Jos en väärin muista, niin koulutukseen käytettävät määrärahat/nuppi ovat jatkuvasti kasvaneet. Mutta koulutuksen laatu ja kohdennus ovat aivan pielessä. Etenkin kovien luonnontieteitten opetus, joka olisi avainasemassa korkean tuottavuuden toiminnassa, on retuperällä. Naamakirjan matematiikkaryhmässä etenkin kokeneemmat matikanopet toivottavat Krista Kiurun "digiloikan" alimpaan helvettiin.

Vihervasemmistolle akateemisten tutkintojen määrä on itsetarkoitus; mitään väliä ei ole sillä, mikä tuottavuus kyseisellä tutkinnolla saavutetaan. Esimerkiksi Sveitsissä on valittu toinen tie. Sielläkin arvostetaan korkeaa osaamista, mutta paljon laajemmalla ajatuksella, ei akateemisten maisterien ja tohtorien määrällä. Olikohan Panu Kaila, joka totesi, että Japanissa nauretaan suomalaiselle puurakentamiselle tämän japanilaisittain huonon laadun takia. Suomessa ei arvosteta henkisellä tasolla ei-akateemisia osaajia. Ne meistä, jotka kävivät pääosan peruskoulusta 1980-luvulla, muistanevat hyvin, kuinka ilmapiiri esimerkiksi opettajien keskuudessa oli avoimesti, että ainoa oikea "sivistynyt" koulutuspolku on lukio->yliopisto ja jokin paperinpyörittäjän virka.

Koulutukseen ei tarvita senttiäkään lisää rahaa, tarvitaan koulujärjestelmän remontti.
 
Viro, Sveitsi, Ruotsi, Tanska, Islanti jne. Kaikissa näistä julkinen sektori Suomea pienempi, sosiaaliturvan taso alhaisempi ja ay-liikkeen asema vähäisempi (Tanskassa mm. ansiosidonnaisella on summassa katto). Sveitsiläisen keskimääräinen varallisuus on n. 4 kertaa suurempi kuin suomalaisen. Ruotsissa ylimmät marginaaliverot ovat reilusti Suomen alapuolella.

Ainakin Tanskassa sekä työttömyystuet että toimeentulotuki ovat korkeampia kuin Suomessa.
 
Ainakin Tanskassa sekä työttömyystuet että toimeentulotuki ovat korkeampia kuin Suomessa.
Tuo riippunee myös tulotasosta. Lähdöt ovat korkeammat, mutta jossain kohdin tulee katto vastaan. Kattohan on Suomessakin käytännössä olemassa eikä kukaan saa isoa päivärahaa, vaikka näistä legendoja liikkuukin. Ei ainakaan niin moni, että asiaa kannattaisi edes mainita.

Tanskassa on myös hoidettu työttömien tukitoimet fiksusti. Siellä ei ketään unohdeta kotiin niin kuin Suomessa, vaan homma etenee tarvittaessa käsiohjauksessa ja työ löytää tekijänsä. Syrjäytymisten välttäminen tuo valtavat säästöt kulujen puolella.
 
Jos en väärin muista, niin koulutukseen käytettävät määrärahat/nuppi ovat jatkuvasti kasvaneet.

Niin kallistuu kahvikin. Ainoa järkevä tapa vertailla on suhteuttaa bkt:hen. Muissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Iso-Britanniassa koulutuspanostukset ovat jopa prosenttiyksikön korkeammat suhteessa BKT:hen. Tilanne on keikahtanut kymmenessä vuodessa.

Tässä on työnantajaliiton dataa:

 
Niin kallistuu kahvikin. Ainoa järkevä tapa vertailla on suhteuttaa bkt:hen. Muissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Iso-Britanniassa koulutuspanostukset ovat jopa prosenttiyksikön korkeammat suhteessa BKT:hen. Tilanne on keikahtanut kymmenessä vuodessa.

Tässä on työnantajaliiton dataa:

Ei mitään järkeä suhtauttaa bkt:hen pelkkää kokonaissummaa. Rautalangasta: Naistutkimuksen tohtorintutkinnon arvo kansakunnannakle on nolla. Biokemian kandidaatin tutkinto on arvoltaan huikeasti parempi.
 
Tuo riippunee myös tulotasosta. Lähdöt ovat korkeammat, mutta jossain kohdin tulee katto vastaan. Kattohan on Suomessakin käytännössä olemassa eikä kukaan saa isoa päivärahaa, vaikka näistä legendoja liikkuukin. Ei ainakaan niin moni, että asiaa kannattaisi edes mainita.

Tanskassa on myös hoidettu työttömien tukitoimet fiksusti. Siellä ei ketään unohdeta kotiin niin kuin Suomessa, vaan homma etenee tarvittaessa käsiohjauksessa ja työ löytää tekijänsä. Syrjäytymisten välttäminen tuo valtavat säästöt kulujen puolella.
Niihin Tanskan tukitoimiin kuuluu myös paljon velvoitteita, joita Suomessa ei ole. Ja Tanskassa on palkkaaminen on tehty paljon helpommaksi, koska irtisanomissuoja on paljon kevyempi: Työnantajalle uuden (kirjaimellisesti uuden) työntekijän palkkaaminen on paljon riskittömämpää, koska jos esimerkiksi palkattu ei oaoittaudukaan onnistuneeksi, on työsuhde helpompi päättää.

Suomessa tilanne on mm. koulutuspakkomielteen takia mennyt siihen, että matalan osaamisen työpaikoista kilpailee myös korkeakoulututkinnon omaavia, jolloin työnantajalle on turvallisempaa valita se tutkinnon omaava ja jättää omaamaton yhä syvenevään työttömyyteen. Tilanne on mieletöntä resurssien haaskausta.
 
@TähtiporttiAtlantis , menee ihan liikaa aikaa osoittaa argumentointivirheesi kohta kohdalta, mutta teen sen yhden kerran. Sitten minun on pakko hylätä sinut keskustelijana.

On hyvä palauttaa mieleen, mitä koulutusrahoitukselle on oikeasti tapahtunut. Väite jatkuvasta kasvusta ei todellakaan pitänyt paikkaansa: 2010-luvulla rahoitus per oppilas laski selvästi ja korkeakouluista leikattiin yli kymmenesosa. Viime vuosina suunta on hieman korjaantunut, mutta tasainen kasvu on harhaa.

Samoin luonnontieteiden opetusta koskeva väite on liioiteltu. PISA-tulokset ovat totta kai laskeneet huippuvuosista, mutta Suomi on edelleen selvästi OECD:n keskiarvon yläpuolella sekä matematiikassa että luonnontieteissä. ”Retuperällä” antaa väärän kuvan tilanteesta.

Kritiikki digiloikkaa kohtaan on aiheellista, mutta yksittäisten Facebook-ryhmien mielipiteet eivät ole tutkimustietoa. Ongelmia oli, mutta arviointi pitää tehdä tutkimusten ja kokemusten pohjalta, ei anekdooteista käsin.

Väite, että ”vihervasemmisto” ajaisi tutkintojen määrää vain määrän vuoksi, on olkiukko. Tutkintotason nostoa on perusteltu kaikissa hallituksissa ennen kaikkea osaamistarpeilla ja työmarkkinoiden muutoksella. Kyse ei ole siitä, että maistereita haluttaisiin vain paperin vuoksi.

Kun vertaamme Sveitsin malliin, on totta, että siellä oppisopimus on vahva. Mutta myös Suomessa ammatillinen koulutus on iso väylä: lähes puolet nuorista valitsee sen. Ei ole totta, että vain akateemisuutta arvostettaisiin.

Esimerkki japanilaisten väitetystä naurusta suomalaiselle puurakentamiselle taas nojaa huhupuheeseen. Todellisuudessa Suomi tunnetaan kansainvälisesti puuarkkitehtuurin ja massiivipuurakentamisen edelläkävijänä.

Lopuksi kysymys rahasta. Remontti voi olla tarpeen, mutta ei ole loogista väittää, ettei lisäresursseja koskaan tarvita. Esimerkiksi ryhmäkokojen pienentäminen, tukiopetus ja opettajien täydennyskoulutus maksavat. Remontti ilman rahoitusta jää helposti puheeksi.

Kaikki kuvauksesi nojaa enemmän muistoihin, kärjistyksiin ja yksittäisiin tarinoihin kuin faktoihin. Kun katsoo tilastoja ja tutkimuksia, kuva koulutuksesta on monisyisempi ja paljon tasapainoisempi.
 
Niihin Tanskan tukitoimiin kuuluu myös paljon velvoitteita, joita Suomessa ei ole. Ja Tanskassa on palkkaaminen on tehty paljon helpommaksi, koska irtisanomissuoja on paljon kevyempi: Työnantajalle uuden (kirjaimellisesti uuden) työntekijän palkkaaminen on paljon riskittömämpää, koska jos esimerkiksi palkattu ei oaoittaudukaan onnistuneeksi, on työsuhde helpompi päättää.
Silloin homma toimii, kun vakuutusturva, tukitoimet ja velvollisuudet ovat tasapainossa. Liittäisin tuohon myös sen, että työntekijän pitäisi tarvittaessa uskaltaa nostaa kytkintä ilman pelkoa elämän romahtamisesta. Se olisi iso askel kohti terveempää työelämää. Kaikki joka tapauksessa kulminoituu siihen, että töitä pitää olla tarjolla.
 
Poliitikot yleensä ovat olleet ihan hyvin perillä yleissivistyksen arvosta.

Ajoittain herää kiusaus järjestää kouluaineet jonkinlaiseen arvojärjestykseen: mitkä tuottavat kansantaloudelle eniten hyötyä, mitä ilman muka pärjätään. Matematiikka ja luonnontieteet näyttäytyvät tällaisessa vertailussa helposti huipulla, sillä ne linkittyvät suoraan teknologiaan, insinööritaitoon ja innovaatioihin. Mutta ei tämä ole oikea tapa katsoa koulutusta.

Jos ihminen ei hallitse äidinkieltään, hänen on vaikea rakentaa ymmärrystä muista kielistä ja kulttuureista. Jos historia ja uskontotieto jäävät vieraiksi, katoaa kyky nähdä, miksi maailmaa koettelevat kriisit, arvot ja kulttuuriset erot syntyvät. Ilman yhteiskunnallista ja humanistista pohjaa matematiikka ja luonnontieteet jäävät ikään kuin leijumaan tyhjiössä. Tällöin teknistä osaamista kyllä on, mutta kokonaiskuva puuttuu.

Yleissivistys on koulutuksen ydintä. Se rakentaa laajan perustan, jolle voi kasvaa niin insinööri, taiteilija kuin yhteiskunnallinen keskustelija. Silloin matematiikka ei kilpaile historian kanssa, eikä kielitaito sulje pois luonnontieteitä, vaan ne tukevat toisiaan.

Tuottavuuden sijaan olisi hedelmällisempää kysyä, mitä tarvitaan, että ihmiset osaavat ajatella, ymmärtää toisiaan ja tehdä yhdessä päätöksiä. Siihen ei ole olemassa yhtä ainetta, vaan kokonainen kudelma, joka on yleissivistyksen arvo.

Se taas poikii maalle paljon. Yleissivistyksen dramaattinen lasku ei saisi milloinkaan olla poliitikkojen toiveissa.
 
Jos ihminen ei hallitse äidinkieltään, hänen on vaikea rakentaa ymmärrystä muista kielistä ja kulttuureista. Jos historia ja uskontotieto jäävät vieraiksi, katoaa kyky nähdä, miksi maailmaa koettelevat kriisit, arvot ja kulttuuriset erot syntyvät. Ilman yhteiskunnallista ja humanistista pohjaa matematiikka ja luonnontieteet jäävät ikään kuin leijumaan tyhjiössä. Tällöin teknistä osaamista kyllä on, mutta kokonaiskuva puuttuu

Nostaisin kaksi taitoa kärkeen. Lukemisen ja laskemisen. Näistä kahdesta lukeminen on ykkönen, ilman sitä on vaikea opetella mitään ainetta. Siihen pitäisi panostaa, esimerkiksi lisäämällä päivään vapaata lukemista.

Laskutaito taas auttaa melkein alasta riippumatta ja jokaisen aikuisen tulisi osata tehdä itselleen budjetti.
 
Tanskassa ansiosidonnaisella on katto. Tanskassa ei myöskään ole varsinaista peruspäivärahaa vaan yleinen minimisosiaaliturva. Ja työttömyysturvaa saavan on otettava vastaan mikä tahansa työvoimatoimiston tarjoama työ, ammattisuojaa ei ole.
Näet asiat taas kovin yksipuolisesti. Tanskan malli on toisaalta tuntiperusteinen, kannustava ja palkitseva.

Esimerkki: jos menet tunniksi töihin, menetät päivärahan vain kyseiseltä tunnilta ja kaupan päälle saat kaksi tuntia lisää päivärahajaksoon. Päivärahaa voi saada kaksi vuotta kolmen vuoden jaksolla.

Pohjoismaissa olisi pitkä lista Suomea fiksumpia ja todistetusti toimivia malleja työelämään ja työttömyyden hoitoon. Niitä pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön meilläkin, mutta kokonaisuuksina. Ei työnantajalle rusinat pullasta-mallilla niin kuin Orpon hallitus teki.

Tuo Tanskan päivärahakatto n. 3000 €/kk on samaa luokkaa, kuin Suomessa 8500 €/kk tienanneen päiväraha. Tanskassa saman rahan saa n.3700 €/kk palkalla. Erittäin hyvä malli, kun perusturvasta kuitenkin puhutaan. Suomessa samainen 3700 €/kk tuo lähes 1000 euroa vähemmän päivärahaa kuukaudessa. Lisäksi tuota päivärahaa saa Tanskassa 2 vuotta ja Suomessa 2 kuukautta. Sen jälkeen täällä pudotaan 1600 euroon kuukaudessa. Yhtään pitkittyvällä työttömyysjaksolla Tanskan päivärahat ovat siis Suomeen verraten suunnilleen kaksinkertaiset. Luvut ovat ennen veroja. Ankarana, tai alhaisena en osaa Tanskan päivärahatasoa pitää.

Lisäys

Jotta omakaan tarina ei jää yksipuoliseksi, niin todetaan että ero päivärahan suuruudessa tietenkin elää sen mukaan mikä on ollut päivärahan perusteena ollut palkka.

palkka 2500 €/kk -> Tanskassa 2000 €/kk, Suomessa 1500/1200 €/kk,

palkka 5000 €/kk -> Tanskassa 3000 €/kk, Suomessa 2300/1850 €/kk

Eli alkuperäinen laskelmani oli Tanskan palkkakaton kohdalta. Sitä pienemmissä ja suuremmissa palkoissa Suomessa pärjätään hiukan paremmin, mutta ollaan etenkin 2kk jälkeen rajulla takamatkalla. Samaan kuin Tanskassa pääsee hyvin pienellä, tai hyvin suurella palkalla.
 
Viimeksi muokattu:
Nostaisin kaksi taitoa kärkeen. Lukemisen ja laskemisen. Näistä kahdesta lukeminen on ykkönen, ilman sitä on vaikea opetella mitään ainetta. Siihen pitäisi panostaa, esimerkiksi lisäämällä päivään vapaata lukemista.

Laskutaito taas auttaa melkein alasta riippumatta ja jokaisen aikuisen tulisi osata tehdä itselleen budjetti.
Siitä se lähtee!
 
Poliitikot yleensä ovat olleet ihan hyvin perillä yleissivistyksen arvosta.

Ajoittain herää kiusaus järjestää kouluaineet jonkinlaiseen arvojärjestykseen: mitkä tuottavat kansantaloudelle eniten hyötyä, mitä ilman muka pärjätään. Matematiikka ja luonnontieteet näyttäytyvät tällaisessa vertailussa helposti huipulla, sillä ne linkittyvät suoraan teknologiaan, insinööritaitoon ja innovaatioihin. Mutta ei tämä ole oikea tapa katsoa koulutusta.

Jos ihminen ei hallitse äidinkieltään, hänen on vaikea rakentaa ymmärrystä muista kielistä ja kulttuureista. Jos historia ja uskontotieto jäävät vieraiksi, katoaa kyky nähdä, miksi maailmaa koettelevat kriisit, arvot ja kulttuuriset erot syntyvät. Ilman yhteiskunnallista ja humanistista pohjaa matematiikka ja luonnontieteet jäävät ikään kuin leijumaan tyhjiössä. Tällöin teknistä osaamista kyllä on, mutta kokonaiskuva puuttuu.

Yleissivistys on koulutuksen ydintä. Se rakentaa laajan perustan, jolle voi kasvaa niin insinööri, taiteilija kuin yhteiskunnallinen keskustelija. Silloin matematiikka ei kilpaile historian kanssa, eikä kielitaito sulje pois luonnontieteitä, vaan ne tukevat toisiaan.

Tuottavuuden sijaan olisi hedelmällisempää kysyä, mitä tarvitaan, että ihmiset osaavat ajatella, ymmärtää toisiaan ja tehdä yhdessä päätöksiä. Siihen ei ole olemassa yhtä ainetta, vaan kokonainen kudelma, joka on yleissivistyksen arvo.

Se taas poikii maalle paljon. Yleissivistyksen dramaattinen lasku ei saisi milloinkaan olla poliitikkojen toiveissa.
Aivan. Yleissivistys on myös isossa roolissa siinä yritysten investointipelossa: kun ei ymmärretä humanistis-yhteiskunnallisia ulottuvuuksia asioille, ei saada hyvää näppituntumaa yhteiskunnan syvistä virroista, vaikka olisi kuinka korkea insinööritaito ja hyviä tuotteita.

Svedut ovat tuon humanistisen puolen aina osanneet, liekö vanhan valtakunnan aristokratian perintöä. Suomalaisten ei tarvinnut herrojen huolilla vaivata päätään, niin se ei tänne juurikaan tarttunut, paitsi vanhoille säätyläissuvuille.

Jos pohditaan konkretiaa, niin entisaikanahan lukio oli linjalukio, eli kussakin lukiossa oli kolme noin samankokoista linjaa: luonnontiedelinja, reaalilinja ja kielilinja. Nämä tasapainottuivat niin, että klassisen sivistyksen merkitys oli huomattavasti suurempi.
 
Back
Top