Eiköhän. Ollaan tästäkin sujuvasti eri mieltä. Paitsi tietysti talouden tilasta.Eiköhän tämä taas ollut tässä
Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu
- Viestiketjun aloittaja tonoppa
- Aloitus PVM
1. Suomen valtiontalous oli keskimäärin hyvässä kunnossa 1980-luvun loppuun asti. Maassa oli matala, työttömyys ja hyvin vähän ulkomaalaisia. Kansalaisten moraali on keskimäärin hyvällä tasolla, eikä "lusnuilua" ollut.
2. 1990-luvun lamasta toipuminen onnistui kohtuullisen hyvin, mutta tuhon siemeniä kylvettiin 1995 EU:n myötä. Siitä lähtien työttömyys on vakiintunut kestämättömälle tasolle (ei ole tainnut käydä alle 5 % kertaakaan 1980-luvun lopun jälkeen). Samalla ulkomaalaisten määrä lähti jyrkkenevään kasvuun ja kansakunnan kiintein yhtenäisyys (=etnisyys ja, sitä myöten kulttuurinen) alkoi rapautua.
3. Nokian menestys johti henkiseen suuruudenhulluuteen. Luultiin, että jatkossakin meillä on suurta arvonlisää tuottava jättisampo, eikä varauduttu ollenkaan pahan päivän varalle, joten kaikki tärkeät uudistukset jäivät tekemättä. Samoihin aikoihin Kokoomus teki jättiloikan vasemmalle eli tavoitteeksi tuki nuolla korkeasti koulutettujen julkisen sektorin naisten takapuolta. Kypäräpapit heitettiin tunkiolle.
4. 1990-luvun loppupuolen suurin hulluus oli perustuslakiuudistus, joka: A. Avasi matuvyöryn tulvaportit ja B. Siirsi tärkeimmän vallan puolueille poistamalla vallan puolueitten yläpuolella olleelta presidentiltä. Tämän myötä kaikki pidäkkeet kunkin puolueen hillotolppajahdille poistuivat, ja kaikesta politiikasta tuli puolueille ääntenkalastelua. Tapahtui juuri se, mitä ensimmäisen perustuslain porvarillisen puolen laatijat pelkäsivät: puhdas parlamentarismi tekee valtakunnanpolitiikasta eturyhmätaistelua. Risto Rytikin halveksui mm. Maalaisliittoa, koska Maalaisliitto oli puhtaasti eturyhmäpuolue, jota ei ajanut kansakunnan kokonaisetu.
Tänä päivänä niitämme kaikkien yllä mainittujen tyhmyyksien satoa.
2. 1990-luvun lamasta toipuminen onnistui kohtuullisen hyvin, mutta tuhon siemeniä kylvettiin 1995 EU:n myötä. Siitä lähtien työttömyys on vakiintunut kestämättömälle tasolle (ei ole tainnut käydä alle 5 % kertaakaan 1980-luvun lopun jälkeen). Samalla ulkomaalaisten määrä lähti jyrkkenevään kasvuun ja kansakunnan kiintein yhtenäisyys (=etnisyys ja, sitä myöten kulttuurinen) alkoi rapautua.
3. Nokian menestys johti henkiseen suuruudenhulluuteen. Luultiin, että jatkossakin meillä on suurta arvonlisää tuottava jättisampo, eikä varauduttu ollenkaan pahan päivän varalle, joten kaikki tärkeät uudistukset jäivät tekemättä. Samoihin aikoihin Kokoomus teki jättiloikan vasemmalle eli tavoitteeksi tuki nuolla korkeasti koulutettujen julkisen sektorin naisten takapuolta. Kypäräpapit heitettiin tunkiolle.
4. 1990-luvun loppupuolen suurin hulluus oli perustuslakiuudistus, joka: A. Avasi matuvyöryn tulvaportit ja B. Siirsi tärkeimmän vallan puolueille poistamalla vallan puolueitten yläpuolella olleelta presidentiltä. Tämän myötä kaikki pidäkkeet kunkin puolueen hillotolppajahdille poistuivat, ja kaikesta politiikasta tuli puolueille ääntenkalastelua. Tapahtui juuri se, mitä ensimmäisen perustuslain porvarillisen puolen laatijat pelkäsivät: puhdas parlamentarismi tekee valtakunnanpolitiikasta eturyhmätaistelua. Risto Rytikin halveksui mm. Maalaisliittoa, koska Maalaisliitto oli puhtaasti eturyhmäpuolue, jota ei ajanut kansakunnan kokonaisetu.
Tänä päivänä niitämme kaikkien yllä mainittujen tyhmyyksien satoa.
Olin keskiviikkona aamusta käymässä Turun yliopistolla erään yhteistyökuvion tiimoilta ja huomasin, että siellä olikin alkamassa mielenkiintoinen kaikille avoin seminaari erään tunnetun ja nyt jo edesmenneen turkulaisen poliitikon elämästä. Siinä tulikin sitten käytettyä puolen päivän verran saldotunteja. Eikä kaduttanut.
Ei siitä muuten sen enempää, mutta Markku Jokisipilän loppupuheenvuoroonsa ottama lainaus osuu samaan aihepiiriin:
"Miten Suomea tulisi hoitaa ja kehittää? Kaikkein tärkein asia on pitää kiinni tasavertaisesta oikeudesta sivistykseen. Koulutus on kaikkein olennaisin seikka. Kun se voidaan hoitaa ilman, että muodostuu uusia eliittejä, niin ollaan hyvällä tiellä."
Kohtuullisen hyvin muotoiltu. Ei kattavasti, koska koulutuksen laatua olisi syytä painottaa. Ehkä se onkin tuossa jo sisäänrakennettuna oletuksena. Pienessä maassa pitäisi jokaisella lahjakkaalla olla mahdollisuus opiskeluun ja kaikilla oikeus laadukkaaseen opetukseen.
Jos politiikka ja poliitikot osaisivat voisivat pystyisivät ratkaisemaan suomen talousongelmat, se olisi jo tehty. Muu uskottelu on semanttista väyväytä.
Velkaa ottamalla on pehmennetty julman maailman vaikutuksia ja toiseksi sadatettu mannaa eri mekanismein harvain taskuihin. No se on länsimaiden tapa toimia.
Kasvu hoitaisi velan ja talouden, jos se syntyy ilman julkisen rahan pumppaamista.
Vientitilastoista näkee suomen talouden kivijalat. Siellä ne ratkaisut ovat otsikoituina. Puuttuuko meiltä investointeja siksi, että ei ole rahaa vai siksi, että ei ole ideoita ja tavoitteita? Lyijyvettäkö tälle kansalle on juotettu?
Velkaa ottamalla on pehmennetty julman maailman vaikutuksia ja toiseksi sadatettu mannaa eri mekanismein harvain taskuihin. No se on länsimaiden tapa toimia.
Kasvu hoitaisi velan ja talouden, jos se syntyy ilman julkisen rahan pumppaamista.
Vientitilastoista näkee suomen talouden kivijalat. Siellä ne ratkaisut ovat otsikoituina. Puuttuuko meiltä investointeja siksi, että ei ole rahaa vai siksi, että ei ole ideoita ja tavoitteita? Lyijyvettäkö tälle kansalle on juotettu?
Näin on. Poliittisen koneiston mahdollisuudet ovat aina rajalliset. Se voi luoda olosuhteet, mutta siitä eteenpäin vastuu siirtyy terveessä taloudessa muille. Silloin päästään vaikka siihen aiemmin esillä olleeseen uskallukseen ja johtamiseen.
Antaahan tämä hyvän näköalan ihmisten sielunmaisemaan, kun monella ideologia sivuuttaa oman järjen käytön. Ymmärrän esimerkiksi sen, että puolue X mainostaa olevansa talousosaaja. Ymmärrän senkin, että X valitaan vaaleissa Y:tä pienempänä pahana. Sitä en ymmärrä, että X:n mainostoimistotarina nielaistaan sellaisenaan ja sitä vielä lähes verissä päin puolustetaan. Politiikan ja uskonnon raja on lopulta veteen piirretty viiva.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Tähän kuvioon liittyvään, koen tarvetta hieman laajentaen palata joten tässä lätinää ja ajatuksen rientoa kylläkseen: Velanottoa on montaa lajia. Osa liittyy puolueiden oman aseman vahvistamiseen politiikan kentässä vaikka sitten ns. syömävelalla, osa olemassaolevan äänestäjämassan olemuksen hahmottamisen kautta syntyvään laskelmointiin saatavilla olevasta kannatuksesta --> Suomessa eläkkeensaajia on n. 1.7 miljoonaa äänioikeutettua, mikä tuolla massalla väistämättä tuottaa jonkinasteista paineistusta tuon karjalauman huomioonottamisessa. Osa on sitten muuta. Jopa puhdasta ideologiaa.
Aivan kuten leikkauksia, ei velkaakaan ole kovin hyödyllistä tarkastella yhtenä möykkynä: Leikkaukset/säästöt valtiotalouteen, pidemmällä (usein ylihallituskautisella) ajalla. Saattavat kääntyä miinusmerkkisiksi kivoista väite-tavoitteista huolimatta, kun vaikutusten tarkasteluväli on riittävän pitkä. Tässä katselisin aika kriittisellä silmällä, toimeentulotuen (ml. asumistuen laskennalliset muutokset) leikkauksiin tehtyjä poliittisia ratkaisuja yhdistettynä osa-aikaisen työnteon kannattavuuden heikennyksiin. Tuo on tietenkin per talous nyt ja tässä syntyvää tarvetta ja vaikutusta tulosiirroille. Näkymä pitäisi olla tulosiirtojen vaikuttavuudessa tuleviin vuosikymmeniin.
Ylisukupolvisen vähäosaisuudeen olemuksesta, ei mitään merkittävää ristiriitaa ymmärtääkseni tiedemaailmassa ole vaikutusten osalta laajemmin. Oli sitten köyhille paskoille halua kyynelkanavaa avata tai ei, tässä sosioekonomisen liikkuvuuden mahdollisessa etenevässä heikkenemisessä. Väistämättä kustannuksia maksettavaksi meille kaikille tulee. Myös potentiaalisena yhteiskuntarauhan taantumana, mille hieman hankalaa on hintalappua esittää. Mutta maksu aivan taatusti tässäkin eteen tulee.
Velka: Kaveri, jolle ottoa suorittaessa näyrästi hymyillään. Maksaessa nyrkkiä taskussa puristellaan, taskunpohjia kaivellen. Jenkkilässä IIMS:n jälkiaalloissa, merkittäviä poliittisia päätöksiä tehtiin kaukokatseisuus edellä siihen, että koulutus on avain taloudelliseen- ja siitä laajalle yhteiskuntaan leviävään kehityksen suotuisaan etenemiseen. Panostukset olivat massiivisia ja tulokset huikeita. Kun aiemmin yksittäisistä valtioista esim. Japani oli tasaluvuissa jenkkilän kanssa ja Eurooppa kokonaisuutena edellä. Lumipallo rinteessä lähti lepo- ja liikemassaansa kasvattaen liikkumaan, rikastuttaen jenkkejä ennennäkemättömällä tavalla.
Se, että kaverimme USA:ssa ovat talouttaan onnistuneet paskomaan aivan erinomaisista lähtökohdista huolimatta. On eri tarina. Jossa jakopolitiikka ja kulloisenkin hallinnon omaksi edukseen paaluttamat toimet, eivät aivan vähäistä osaa näyttele.
Suomi ei missään näkyvissä olevassa, tule olemaan "bulkkituotannon tms." kautta varallisuuttaan ja kehitystään kasvattava valtio. Sisämarkkinoiden vähäinen koko taas rajaa tuota kautta saatavaa hyvää jaettavaksi.
Viisaat päät yhteen lyöden joita täältäkin löytyy ja pidemmän aikavälin strategisia painopisteitä, vaikka sitten lisätyn velkaantumisen kautta - määrätietoisesti koulutuksen kautta siementä maaperään istuttaen. Sitä kauan kaivattua kasvua talouteen olisi puristettavissa. Mutta tämä aivan ehdottomasti, vaatisi riittävää yhtenäistä näkemystä laajalla poliittisella rintamalla. Voiman kohdentamiseen ja malttiin vaikutusten esiintulossa. Jos olen edes osin oikealla karttasivulla, viive päätöksistä laajemmin taloudessa tapahtuvaan olisi ehkäpä lähempänä vuosikymmenen, kuin vähemmän aikaskaalaa.
Ruotsissa on ainakin pyritty ylivaalikautisiin poliittisiin sopimuksiin, olikohan 7 vuoden budjettikuriin. Ruotsin vientikivijalka on meitä vankempi, isoin ero taitaa olla palveluviennissä. Ruotsin vientiä auttaa kelluva kruunu.
Norja on vaikea vertailtava tunnetusta syystä. Tanska on saanut hyviä veronmaksajia mm. Suuria lääketehtaita jne.
Meistä alkoi tulla sivukonttorimaa kutakuinkin samaan aikaan, kun liityimme euroon. Talous aloitti yskimisenoireet viimeistään 2006. 2008 homma silittyi nykyiseen kuosiin.
En ole viisas, enkä väitä mitään. Pohdin joskus oliko europäätös oikea? Jos kasvua ja velkaantumista katsoo, niin olisiko markalla pärjätty huonommin?
Jos strategia kusee, ei sitä taktiikalla voi korvata. Mutta eipä näitä hyövää liikaa murehtia, ihmisellä on kusiaisen valtuuvvet.
Norja on vaikea vertailtava tunnetusta syystä. Tanska on saanut hyviä veronmaksajia mm. Suuria lääketehtaita jne.
Meistä alkoi tulla sivukonttorimaa kutakuinkin samaan aikaan, kun liityimme euroon. Talous aloitti yskimisenoireet viimeistään 2006. 2008 homma silittyi nykyiseen kuosiin.
En ole viisas, enkä väitä mitään. Pohdin joskus oliko europäätös oikea? Jos kasvua ja velkaantumista katsoo, niin olisiko markalla pärjätty huonommin?
Jos strategia kusee, ei sitä taktiikalla voi korvata. Mutta eipä näitä hyövää liikaa murehtia, ihmisellä on kusiaisen valtuuvvet.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Näinhän tuo taitaa olla mitä loppuun laitoit. Rehellisesti sanoen omasta empatiapipetistä kovin laajalle vievää huolta ei riitä. Oman talouteni olen valta-osin työelämässä merkittävästi mediaanin alla, hoitanut malliin jossa euroakaan en minnekään ole velkaa. Säästöjä on niukalla eläen, jonkinverran kertynyt. Lapset on maailmalle hoidettu ja siellä pärjäävät.
Ylläolevasta huolimatta. Suomi on minun maani eikä minulla muuta tule olemaan. Sama varmaankin lapsien suuntaan, vaikka lapsi nro2 Japanin suuntaan suhteita on luonut opintojen ja muun kautta, jotka saattaisivat tämän maan pölyt kantapäistä joskus irrottaa. Toivottavasti ei.
Kyllä tämä asia itselleni on syviltään oman ymmärrykseni ja perimäni kautta muotoutunutta. Oma maa ensin. Oma kansa ensin. Ovat itselleni kauniita ja tavoittelemisen arvoisia asioita. Ja tämä osuu myös omaan keskiöön, eli siihen maahan mikä lapsillemme jää.
Tuolta alkua järkevälle budjetille: https://liberaalipuolue.fi/leikattavaaloytyy/
Kun Orpon hallitusta on moitittu esimerkiksi suojaosuuden poistosta (ansaitusti), niin yksi asia ärsyttää aivan oravana: Miksi Marinin hallitus, siis ay-myönteisin mahdollinen hallitus, ei tehnyt esimerkiksi perusturvauudistusta, jossa olisi mm. purettu kannustinloukut ja vahvistettu perusturvaa. Käytännössähän perusturvan vahvistaminen ja kannustinloukkujen purkaminen (eli vähäisenkin työnteon kannattavuuden mahdollistaminen) on taloudellisesti kestävästi toteutettavissa ainoastaan puuttumalla oleellisesti ay-mafian taikasormukseen eli ansiosidonnaiseen. 2000-luvulla yritetty uudistus kaatui SAK:n ehdottomaan kieltäytymiseen siitä, että perusturva olisi noussut suhteessa ansiosidonnaiseen. Ts. SAK haistatti sille kaikkein köyhimmälle kansanosalle. Jokaisen, joka kuvittelee ay-liikkeen puolustavan köyhien asemaa, tulisi muistaa em. seikka.
Singaporesta voisi ottaa oppia siitä, kuinka vanhoja työntekijöitä halutaan pitää mukana työelämässä. Siellä tietyssä iässä työntekijä ja työnantaja neuvottelevat työsopimuksen uusiksi, jossa esimerkiksi heikompi jaksaminen huomioidaan esimerkiksi keventämällä töitä (palkkakin joustaa alaspäin). Tämäkään tuskin onnistuu ay-Suomessa, koska ay-liike ei hyväksy palkan joustoa alaspäin missään tilanteessa.
Kun Orpon hallitusta on moitittu esimerkiksi suojaosuuden poistosta (ansaitusti), niin yksi asia ärsyttää aivan oravana: Miksi Marinin hallitus, siis ay-myönteisin mahdollinen hallitus, ei tehnyt esimerkiksi perusturvauudistusta, jossa olisi mm. purettu kannustinloukut ja vahvistettu perusturvaa. Käytännössähän perusturvan vahvistaminen ja kannustinloukkujen purkaminen (eli vähäisenkin työnteon kannattavuuden mahdollistaminen) on taloudellisesti kestävästi toteutettavissa ainoastaan puuttumalla oleellisesti ay-mafian taikasormukseen eli ansiosidonnaiseen. 2000-luvulla yritetty uudistus kaatui SAK:n ehdottomaan kieltäytymiseen siitä, että perusturva olisi noussut suhteessa ansiosidonnaiseen. Ts. SAK haistatti sille kaikkein köyhimmälle kansanosalle. Jokaisen, joka kuvittelee ay-liikkeen puolustavan köyhien asemaa, tulisi muistaa em. seikka.
Singaporesta voisi ottaa oppia siitä, kuinka vanhoja työntekijöitä halutaan pitää mukana työelämässä. Siellä tietyssä iässä työntekijä ja työnantaja neuvottelevat työsopimuksen uusiksi, jossa esimerkiksi heikompi jaksaminen huomioidaan esimerkiksi keventämällä töitä (palkkakin joustaa alaspäin). Tämäkään tuskin onnistuu ay-Suomessa, koska ay-liike ei hyväksy palkan joustoa alaspäin missään tilanteessa.
Hallinnon koon vertailua Suomi vs. Tanska:
Tanska: alueita (vastaa hiukan meidän sotealueita) 5, joissa yhteensä 205 valtuutettua. Kuntia 98, joissa n. 2500 valtuutettua.
Suomi: sotealueiden valtuutettuja n. 1400 ja kunnanvaltuutettuja n. 8500.
Suomessakin voisi aivan hyvin vähentää sotealueet viiteen ja kunnat n. sataan.
Tanska: alueita (vastaa hiukan meidän sotealueita) 5, joissa yhteensä 205 valtuutettua. Kuntia 98, joissa n. 2500 valtuutettua.
Suomi: sotealueiden valtuutettuja n. 1400 ja kunnanvaltuutettuja n. 8500.
Suomessakin voisi aivan hyvin vähentää sotealueet viiteen ja kunnat n. sataan.
Ruotsissa on muutenkin osattu sopia fiksu kokonaisuus, joka käsittää palkat, työtaistelut, työehtosopimusten tulkintaoikeudet yms. Siellä on aika rauhalliset työmarkkinat, vaikka diskuteerausta on varmaan alkuun jouduttu harrastamaan ihan huolella.
Orpon hallitushan lainasikin Ruotsista monet työnantajalle edulliset pykälät, mutta ilmeisesti epähuomiossa unohti kaikki työntekijän puolta pitävät. Ehkä seuraava hallitus tuo loput pykälät ja saa meilläkin homman parempaan tasapainoon.
Pohjoismaissa olisi paljon hyviä ja tasapainoisia toimintamalleja työelämään ja työttömyyden hoitoon. Jostain syystä meillä halutaan mieluummin johtaa alistettuja duunareita. Eikä kukaan tietysti yksin riitele.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Kummaa, kun en ole koskaan tuntenut olevani alistettu duunari, en kesätöissä, en virkamiehenä, en yrityksessä asiantuntijana.
Aina olen laskenut itse sen kohtaako yrittäjän odotukset työpanokseeni ja onko se tasapainossa sen panoksen kanssa mitä työnantaja minun osaamiseen käyttää.
Moni saisi katsoa peiliin ja miettiä saman. Ja kyllä tein täyden uran opistoupseerina ja nyt vielä yrityksessä sekä valtiolla. Joku kysyi miksi teen eläkkeellä töitä? Siksi ettei velliperseet tässä maassa tee vaan elää myös minun kustannuksella.
Jonnet on laiskoja ja aikaansaamattomia.
Aina olen laskenut itse sen kohtaako yrittäjän odotukset työpanokseeni ja onko se tasapainossa sen panoksen kanssa mitä työnantaja minun osaamiseen käyttää.
Moni saisi katsoa peiliin ja miettiä saman. Ja kyllä tein täyden uran opistoupseerina ja nyt vielä yrityksessä sekä valtiolla. Joku kysyi miksi teen eläkkeellä töitä? Siksi ettei velliperseet tässä maassa tee vaan elää myös minun kustannuksella.
Jonnet on laiskoja ja aikaansaamattomia.
kimmo.j
Greatest Leader
Tämä edellyttäisi laajaa laiki muutosta ja byrokratian purkua.
Esim. pitäisi säätää määräaikainen laki joka estäisi HVA:ta ylläpitämästä nykyista hallintohimmeliä.
Nyky hallitushan on yrittänyt tätä suitsimalla lisärahoitusta, mutta HVA:t ovat härskisti leikanneet sieltä asiakasrajapinnasta. Eli ohjaus ei toimi.
kimmo.j
Greatest Leader
Eihän sieltä tuotu kuin osa niistä pykälistä, esim. ensimmäisen saikkupäivän omavastuu jäi valitettavasti piippuun.
Solidsnake
Respected Leader
Kyllä tässä maassa on firmoja, missä toimintamallina on management by perkele. Valitetaan köyhyyttä ja pidetään työntekijää vain kulueränä.
Kaikenlaista tapahtuu, mikäli pykälät antavat siihen mahdollisuuden, tai jopa kannustavat. Se ei tietenkään tarkoita että asiat olisivat kaikilla, tai edes useimmilla huonosti.
Ihan samaan tapaan on yhteistyökykyisiä duunareita ja änkyröitä. Ensin mainittuja paljon enemmän. Sopimuksia ja velvoitteita tarvitaan molemmin puolin juuri ylilyöntien väistämiseen.
Minäkin voin sanoa, että ylempänä toimihenkilönä ja työehtosopimustenkin ulkopuolella minulla on tällä hetkellä asiat oikein hyvin. Likimainkaan kaikilla ei kuitenkaan ole. Ei siis oleteta, että kaikki on hyvin, kun itsellä on hyvin.
Ja sama toisin päin: on työntekijöitä, jotka ilmiselvästi pitäisi voida laittaa kävelemään, mutta se on työnantajalle valtava riski, koska oikeuskäytännöstäkään ei löydy ihan selviä reunaehtoja ja virhe tulisi kalliiksi. Tarvitaan selkeämmät pelisäännöt.
Täältä hatunnosto. Niin se menee rauhassa ja sodassa. Kolmasosa tappelee, kolmasosa tekee polttopuut ja kolmasosa on melkein jaloissa. Jokainen oikea tekomies on kuitenkin yhteiskunnan savotalle hyvin tärkeä.
Tämä on totta ja asia on Ruotsissakin kiistanalainen. Yksi karenssipäivä, tai oikeastaan palkasta tehtävä vähennys on sekin kompromissi. Vasemmisto haluaisi sen pois ja oikeisto isomman vähennyksen. Ruotsissakin tilanne elää yksityiskohtien osalta.
Solidsnake
Respected Leader
Nuorempana olin sellaisessa työpaikassa, missä johtaja ja asiakas neuvottelivat painimalla hallin lattialla. Asiakas oli eläkeikäinen, hyvin kyllä pärjäsi. Löytyy kyllä mainiota esimerkkejä lisääkin
mitä nyt kersanttia koeteltiin ensimmäiset pari kuukautta erilaisilla testeillä. Ensimmäinen työpöytä oli pahvilaatikko kouluttajien huoneen nurkassa ja päällä bakeliittipuhelin, joka ei ollut verkossa.