Sitähän demokratia pohjimmiltaan on. Neljän vuoden välein ensin toivotaan ja sitten petytään.Näyttää siltä, että aika moni äänestäjä aikoo vaihtaa kelkkaa. Tulevat pettymään, kuten aina, mutta näinhän se menee. Pika-analyysi lonkalta:
Orpo ei voi mitään talouskasvun pysähtymiselle. Monet kansalaiset kokevat elinkustannusten nousun ja velan kasvun epäonnistumisena.
Sote-uudistus on mennyt aivan perseelleen. Kansan muisti on lyhyt: se oli demarin ja kepun venezuelamainen sulle-mulle-himmeli, mutta kentällä näkyy vain se, mikä kusee ja kuka on hallituksessa.
Keskiluokan maksamat verot eivät tuota vastaavaa hyötyä palveluiden parantumisessa. Oikein pösöt saivat päänsilitystä, kukaan muu ei. Orpon todellinen tausta mahtuu kansan näköaloissa kahteen mustaan autoon.
Sosiaaliturvan ja eläkkeiden rahoituksesta käytävä keskustelu luo epävarmuutta.
Äänestäjät liittävät hallituksen toimintakyvyn ja päätökset aina sen hetkiseen hallitukseen, vaikka todellisuudessa monet poliittiset linjaukset ovat syntyneet pitkällä aikavälillä tai edellisten hallitusten aikana.
Yksittäiset poliitikot yrittävät tuoda esiin, mitä he itse ovat saavuttaneet ja millaisia uudistuksia he tekevät, mutta mitään muuta tulosta el näy kuin työttömiä ja epävarmuutta.
Hallitus kantaa ilmastopolitiikan seuraukset kaiken muun lisäksi.
![]()
HS-gallup: Sdp karkaa entistä kauemmas kokoomuksesta
Sdp:tä suosi 25,3 prosenttia ja kokoomusta 18,4 prosenttia vastaajista.www.is.fi
Viimeistään vaalijärjestelmämme takaa sen, että lopputulos on aina kompromissihöttöä. Kun liikkumavarakin käytännössä on todella pieni, niin merkittävä onnistuminen ei ole edes mahdollista.