Nyt mennään tunteella eikä tiedolla, joten vastuu on lukijalla. Lisäksi aika kaukana orvon hallituksesta.
Björn Wahlroos oli laman jälkilöylyissä SYPissä melko korkealla, ja jotenkin investointipankki lohkaistiin hänelle. Se oli kai SYPin selviytymisen kannalta hyvä juttu, ja siitä syntyi Mandatum joka sitten alkoikin pärjäämään. Olisiko pärjännyt osana syppiä, ei sitä kai selville saa.
Vaikuttiko Buntta tuohon sypin lohkomiseen ja luovutukseen pojalleen kulisseissa, ja jos vaikutti niin myönteisesti vai kielteisesti. Ainakin häntä pelättiin.
Hyötyikö teollisuus sitten enemmän Mandatumin avulla, se on varsin mahdollista. Laman jälkeen tarvittiin rahoitusta jossa Mandatumilla oli osuutensa, ja tietenkin Wahlroosilla. Sitten Sampo-Leonia kynti syvällä ja Postipankin perintö ei meinannut ottaa tuulta alleen. Toki on selvää, että valtiojohtoisella rahoitus-vakuutuslaitoksella ei ole ketteryyttä eikä uskallusta. Sopivasti vaan Wahlroos sai Mandatumin kaupaksi muhkeaan ylihintaan johtajuutensa ehtona.
Edelleen, oliko tuo "ylihinta" loppujen lopuksi hyvä juttu, koska Mandatum saattoi täydentää Sampo-Leonian tarjontaa ja siten osaltaan edistää taloutta.
Yhteenvetona Björn Wahlroos toimi kuten oligarkki ikään poikkeuksellisessa tilanteessa. Pankkikriisi oli hajottanut vanhat rakenteet, ja pankkien oli pakko luopua ylimääräisistä osistaan, jotka olivat riskipitoisia mutta lamasta toipuvan talouden aikaan erittäin tuottoisia. Samoin seuraava kauppa, valtio-omistajalla ei ollut ymmärrystä hinnottelusta ja vähän niinkuin paskat housuissa, kun ei homma Leskiseltä luonnistunut.
Mitä haen näillä ajatuksillani? Kyvykkäät johtajat osaavat käyttää tilaisuuksia hyväkseen, omaksi hyväkseen tietysti, mutta parhaassa tapauksessa myös kohteiden hyväksi. Sen lisäksi että Wahlroos kahmi itselleen rahaa ihan jumalattomasti, pääsääntöisesti valtiolta, hän myös loi tuottavaa liiketoimintaa, sekä tuki sekä Mandatumin että Sampo-Leonian kautta muuta liiketoimintaa.
