Pääministeri Sanna Marin

TT

Eversti
Ansaitsee oman vitjansa että päästään ruoskimaan. En ole edes kuullut tuosta tyypistä. Kuubalainen marksisti vai kepulainen vedättäjä? Mitään hyvää ei demareilta tule,
 
On tosi hienoa että meillä on nuori ja kaunis pääministeri.

Harmi että hänen näkemyksensä vaikuttavat huonommilta kuin Rinteen, mutta onneksi Rinne jää taustalle suhmuroimaan puolueen puheenjohtajana. Kaikenkaikkiaan ihme show on kyllä nyt käynnissä. Sirkushuveja isolla kauhalla.
 
Samalla Paatero on luottamuksen menetyksen jälkeen palaamassa sairauslomalta ministeriksi. Demarit kusevat tosissaan äänestäjien niskaan. Marin saattaa jopa nostaa demareiden kannatusta. Se millainen vaikutus sillä on vihreiden kannatukseen tulee olemaan mielenkiintoinen. Samoista äänestäjistä kuitenkin taistelevat.

Marinin itsessään näen äärivasemmistolaisena, ääri liberaalina. On hallitusohjelma sitten kirjoitettu vaikka kiveen niin se antaa aina sen verran liikkumatilaa (kuten totta kai kuluukin) että pääministeri voi omalla henkilöhahmollaan vaikuttaa toteutettavaan politiikkaan sekä sisältöön. Tuossa piilee sitten riski ja mahdollisuus. Hyvä pääministeri voi viedä maata eteen päin ja huono... No jokainen arvaa. Joka tapausessa pääministeriyteen sopii mielestäni huonosti oman ideologian ajaminen. Pääministerinä pitäisi olla koko kansan asialla.
 
Karrikoidusti samat naiset eivät voi äänestää samalla kertaa Ohisaloa, Anderssonia ja Marinia.

Suomen ja SDP:n kannalta Lindtman olisi ollut parempi valinta, ei sukupuolensa takia, vaan Lindtman edustaa nähdäkseni tervettä kompromissipoliitikkolinjaa. Nyt riskinä on PS:n kasvu entisestään, ja vaikka demareja en kannatakaan on parempi vahva SDP kuin vahva PS.

Kuka minun mielestäni sitten olisi paras pääministeri? Nuorehko nainen, nimittäin Lepomäki.
 
Suomen ja SDP:n kannalta Lindtman olisi ollut parempi valinta, ei sukupuolensa takia, vaan Lindtman edustaa nähdäkseni tervettä kompromissipoliitikkolinjaa. Nyt riskinä on PS:n kasvu entisestään, ja vaikka demareja en kannatakaan on parempi vahva SDP kuin vahva PS.
Olen eri mieltä. SDP:n kannalta Marin parempi ratkaisu:

-naisjohtaja saa osan toimihenkilönaisista äänestämään taas demareita
-karvaperseduunarit on jo hävinneet persujen äänestäjiksi, joten Marin ei sinänsä karkoita ketään muualla
-yllä mainittujen vaimot ja tyttäret ovat vaihtaneet persujen äänestäjiksi perheen pään vanavedessä, mutta osa saattaa nyt palata takaisin
-demareilla mahdollisuus ottaa loikka vasemmalle, tällöin palaa äänestäjiksi osa joille vasurit on liian radikaali
 
Jos ajatellaan politiikkaa konservatiivisuus–liberalismi- ja oikeisto–vasemmisto-nelikenttänä, niin eduskunnasta löytyy tällä hetkellä useita oikeistoliberaaleja (kok, rkp, liike nyt), vasemmistoliberaaleja (sdp, vihr, vas) ja oikeistokonservatiivisia (ps, kd) puolueita. Vasemmistokonservatiivisia puolueita sen sijaan ei ole ainuttakaan, ja tässä olisi kyllä sdp:lle selkeä markkinarako, toisin kuin siinä, että tuppaudutaan vihreiden ja vasemmistoliiton tontille. Äärilaidan vasemmistoliberaalin Marinin valinta tulee ajamaan sdp:tä marginaaliin.
 
Ansaitsee oman vitjansa että päästään ruoskimaan. En ole edes kuullut tuosta tyypistä.

Ainakin tiukka vastustaja hän on. Tämä siis Tampereen kaupunginvaltuustossa koettuna.

Marin vastusti rantaväylän tunnelia ja hanke olisi kaatunut demareiden äkkivastustukseen, ellei neljä vastuuntuntoista demaria olisi irtaantunut kannasta. Marin ei näihin kuulunut.

Marin vastusti Hervannan uutta isoa hakevoimalaa. Voimalaitos nousi poliisikoulun taakse, mutta naapurissa on myös alkoholistien asuntola. Marinin mukaan voimalaitos loukkaa alkoholistien ihmisarvoa.
 
Lindtman saattaa pyrkiä puheenjohtajaksi ensi kesänä. Saa nähdä, miten käy, jos lähtee mukaan. Valituksi tullessaan Marin joutuisi väistymään.
 
Marin on älykäs, vallanhimoinen ja mitä ilmeisimmin varsin itsenäisesti ja itsepäiisesti ajatteleva.

Jos Marin kuvitellaan joksikin Rinteen sätkynukeksi, niin tehdään iso virhe. Marin on näistä kahdesta se taitavampi peluri. Rinne on pian Marinin sätkynukke - ellei ole jo.

Lehtijuttujen perusteella olen saanut sen kuvan, että Marin on samaan aikaan aidosti herkkä ja haavoittuva että helkatin kova ja toipumiskykyinen, lapsuudesta lähtien kovissa liemissä keitetty.

Jos asia on näin, niin moni tulee aliarvioimaan Marinia ja sen jälkeen huomaamaan, että todellisuus oli vielä tylympi kuin mikä tuntuu edes painajaisissa mahdolliselta. Tuo on nimittäin sellainen yhdistelmä jolla syntyy ihmisiä, joita ei pysäytä juuri mikään. Vastoinkäymiset, epäonnistumiset, ulos sulkeminen jne. on opittu jo lapsena ihan normaaleiksi ja arkipäiväisiksi osiksi elämää.

(Oman arvioni mukaan esim. Halla-aho menee samaan herkkä + luja -kategoriaan. Simo Häyhä saattaa ehkä myös mennä, mutta tästä olen epävarmempi koska Häyhän arkipersoonallisuutta koskevaa värittymätöntä tietoa on vähän.Greta Thunberg on ilman muuta.)

Koko poliittista kenttää ajatellen Marinin valinnan ainoa hyvä puoli on se, että Marin syönee tärähtäneistön ääniä Ruotsalaiselta Kaakatuspuolueelta, Virheiltä ja ääriVasemmistoliitolta.

Ja ennustus:

Marin tulee huijaamaan moneen kertaan monia ihmisiä erittäin yksinkertaisella ja idioottivarmalla tekniikalla: olemalla läpeensä rehellinen tilanteessa jossa sitä ei häneltä odoteta. Hän on riittävän älykäs osatakseen tämän tekniikan - toisin kuin esim. Rinne tai Kulmuni.
 
Viimeksi muokattu:
Miten helkkarissa te saatte Marinista liberaalin?
Haluaa rajoittaa sananvapautta, omistusoikeutta ja lisää veroja, ei kovin liberaalilta kuulosta.

Tuntuu kornilta koska on sitä, mutta arvolipilaaristo on kulkenut arvo- ja uskomusliberalismista arvo- ja uskomusrelativismiin. Sieltä on jatkettu matkaa relativistiseen valta- ja dominanssipolitiikkaan - suomeksi maalitolppiensiirtelypeliin - ja nyt ollaan askartelemassa totalitärismin rakentamisen parissa.

Tämä korni reitti on suunniteltu ja kuvattu yhteiskuntataiteissa lähes sata vuotta sitten. Sen suunnittelijat tunnetaan Frankfurtin koulukuntana ja kyseinen poliittinen ohjelma kulttuurimarxilaisuutena.

Marxilaisuudesta voisi erottaa kolme päävirtausta.

Kommunismi on internationalistista marxilaisuutta. Sosialismi on sen laimennettu versio.

Kansallissosialismi on etnonationalistista marxilaisuutta. Talouspoliittisesti se on lähellä sosialidemokratiaa.

Kulttuurimarxilaisuus on kulttuuripääoman ja erilaisten kulttuurillisten ja hallinnollisten institutioiden hallinnan kautta totalitärismiin pyrkivä liike, jolle keskeisin välitavoite on kulttuurillisesti yhteen liimaavien tekijöiden tuhoaminen ja uudelleenmääritteleminen.

Kulttuurimarxilaisuus pyrkii suojaamaan itsensä havaitsemiselta ja kritiikiltä sillä että se leimaa kaiken huomion ja kritiikin äärioikeistolaisuudeksi. Tämä on helppoa koska jotkut äärioikeistolaiset tahot tuovat kulttuurimarxilaisuuden tuhoavaa vaikutusta ahkerasti esille. Kulttuurimarxilaisuus pyrkii tällä leimaamisella pitämään maltilliset ihmiset ja ryhmät tietämättöminä ja ymmärtämättöminä toimintansa tavoitteista, dynamiikasta ja ennen kaikkea moraalisesta pohjasta. (Siitä moraalisesta pohjasta saa osuvan kuvan lukemalla Pol Potin hallinnon tapoja tehdä kulttuurin uudistamista.)

Kornia kyllä tämän hetken liberalismi on määrätietoista totalitäristisen harvainvaltakulttuurin rakentamista. Orwell kouraan niin kuvio näkyy hyvin.
 
Siinä olisikin puolueen sisäistä skismaa, jos Lindtman nappaisi puheenjohtajuuden kesällä ja samalla nakkaisi Marinin pihalle hallituksesta ja nimittäisi Heinäluoman tilalle.
 
Back
Top