Honcho
SMLNKO M/83
"Jos venäläiset kouluttavat lapsiaankin sotimaan, tulee Suomen tehdä sitä kaksin verroin enemmän. Vain menemällä häikäilemättömyydessä heitä pidemmälle kaikissa maamme puolustukseen liittyvissä asioissa voi kaltaisemme pieni kansa säästyä suuremman ikeessä."
-J.K. Paasikivi
Olen selvästi tehnyt jotakin oikein kasvatuksessa. Poikani (juuri 6v) tuli täysin omasta aloitteestaan tiedustelemaan pihalla hyvin ekstensiiviseen tyyliin Suomen Armeijan sotilaskoulutuksesta. Selitin, vaskistin pikimusta sydän ylpeydestä pakahtuen, parhaani mukaan erilaisia "urapolkuja" ja asioita joita armeijassa koulutetaan kaikille. Pojan naamalla häilähti hetken pettymys, kun jouduin raskain mielin kertomaan, että panssarintorjuntaohjuksella ei pääse jokainen suomalainen taistelija ampumaan, vaan kyseessä on erikoismiehille suunnattu homma (ja kyllä, hän keksi kysyä tätä aivan itse). Alustavissa keskusteluissa poika päätyi lopulta, että haluaa panssarivaunumieheksi, joskin siihen liittyi myös levottomia puheita tulen avaamisesta kesken paraatin. Koska kyseessä on minun poikani, niin oletan että kyseessä oli kieroutunut huumori...olihan? No, oli miten oli, eivät ne sentään taida jakaa paraativaunuille kovia ampumatarvikkeita.
Päätimme kuitenkin pojan kanssa aloittaa taisteluharjoitukset hyvissä ajoin - ne paitsi vahvistavat osaamista sotaväkeä varten, myös ovat mainiota liikuntaa ja tietysti, jos ikiaikainen vainoojamme päättäisi tulle rajan yli huomenna niin kukapa sen parempi apu niiden torjunnassa kuin intomieliset lapset, jotka eivät vielä ole oppineet luonnevikoja kuten kuolemanpelkoa vaan ovat suuren seikkailun lailla menossa sankar'töitä tekemään. Nuorukaisen kuolla kuuluu! Sota on nuorten miesten hommaa, kuten meitä on valistettukin.
Seuraavanlaisia rasteja käytiin läpi:
1) Taistelijan hyökkäysharjoitus. Varustettuna m/09 sählymailalla, hiipi taistelija pihan keskellä olevan kivimuodostelman taa ja eliminoi suvereeniin tyyliin sen takan lymyilevät ja juonivat rys...vihollistaistelijat.
2) Juoksumarssi taisteluvarustuksessa. Viisi kertaa pihan ympäri, sääntöinä että kiertää pitää äidin kasvimaan luota, sitten kiipeilytelineen ympäri, kivien ja omenapuun takaa sekä vielä lopuksi isi ja lastenvaunut. Taistelijan pikkuveli oli myös vapaaehtoisena mukana mutta fuskasi pahemman kerran reitissä.
3) Vartiomiehen toiminta. Sählymaila ladattuna harjoiteltiin vartiomiehen toimintaa. Polviasennossa (ruoho oli liian märkää makuuasentoon, liinavaatevarastolla olisi hermostuttu) väijyttiin kouluttajan esittämää rys...vihollistaistelijaa. Opetettu oli joko vangitsemaan vihollinen jos tämä antautuu, tai sitten eliminoimaan jos yrittää paeta tai kääntää aseen vartiomiestä vastaan. Ovela Spetsn...vihollisen eliittitaistelija pudotti ensin aseen, mutta kumartui sitten kesken vangitsemisen ottaen aseen ja kääntäen sen vartiomiestä vastaan. Laukaus lähti hieman liian pitkällä varoajalla, mutta muuten vartiomiehen toiminta oli opetetun mukaista ja esimerkillistä myös hieman yllättävässä tilanteessa.
4) Käsikranaattirasti. Ohjeistuksena oli juosta henkilökohtainen sählymaila sekä painevaikutteinen harjoitustennispallo kädessä vartiopaikan tasalle (merkkinä keltainen lapio) ja osua maalialueelle, jota kuvasivat harjoituksessa kaksi ämpäriä sekä puinen kehikko. Osumatarkkuus vaihteli mutta useita täysosumia saatiin. Pikkuveljen kanssa tuli tappelua siitä kuka pääsee heittämään milloinkin. Nämä pojat pitää köyttää viholl...rys...vihollisen tullessa puuhun...aluksi.
5) Telamiinan asettaminen. Tehtävänantona oli viedä telamiina mallia m/15 "frisbee" vihollisen panssaroidun kärjen oletetulle etenemisreitille (kivikasan ja omenapuun välimaasto). Tehtävä suoritettiin nopeasti ja se oli kuulemma "maailman helpoin".
Tässä vaiheessa lopetettiin koulutus toistaiseksi, koska komppania siirtyi ruokailuun muonituskeskukseen. Mutta kokemukset ovat hyviä enkä enää yhtään ihmettele, miksi Venäjällä tätä tehdään. Katse eteen päin!
Tässä vielä hieman Combat Camera -kuvaa "sieltä jostakin":
Taistelija valmistautuu kranaattirastiin. Tervehtiminen (jonka poika teki oma-aloitteisesti muuten) menee vähän väärällä käden asennolla, lisäksi en kasvatuksellisista syistä ottanut esille sitä, että ei tarvitse tervehtiä pelkkää tyhmää jääkäriä, ainoastaan oman yksikön alipäällystöä taikka upseerikunnan suoraselkäisiä edustajia. Henkilökohtaisessa sählymailassa ei lasersääntö ihan päde, mutta en pidä tässä vaiheessa koulutusta sitä kovin vakavana.
Kranaatinheittorastilla, heittopaikalla. Tervehtiminen menee jo paremmin, vaikka se ei ole tässä vaiheessa harjoitusta kovin tarkoituksenmukaista. Eikä tyhmää jääkäriä edelleenkään tervehditä, mutta menköön. Jouduin muistuttamaan, miten tärkeää on maastossa koko ajan huomioida että henkilökohtainen sählymaila kulkee mukana, koska vainolaisen tullessa se pelastaa henkesi! Tuo sekasotku tuossa on olevinaan grilli, ei ole muuten minun tekemäni vaan edellisen talon omistajan.
Taistelija menossa asettamaan telamiinaa. Käsi nuosee jälleen terhakasti lippaan, mutta vähän vinossa, eikä jääkäriä edelleenkään tervehditä, mutta olkoon. Vieressä näkyy vilakselta myös vapaaehtoinen apulainen siirtämässä kranaattirastin maalia, oma-aloitteisesti, täysin ilman pyytämistä tai oikeastaan vastoin suoraa kieltoa.
Muistutan vielä lopuksi, että tämä kirjoitus on tehty täysin vakavalla mielellä, eikä siitä tule pyrkiä löytämään mitään humoristisia piirteitä. Tämänhän toki tietää siitä, etten käyttänyt koko kirjoituksessa ensimmäistäkään hymynaamaa. Ja nokkelimmat saattoivat huomata, että alun sitaatti EI ole mitään mitä Paasikivi tai kukaan muukaan olisi koskaan sanonut, selvinpäin ainakaan, mutta eikö vaan tuolta taholta tulevana kuulostakin paremmalta, kuin jos olisi ollut vain Honchon heitto täällä mp-netissä?
-J.K. Paasikivi
Olen selvästi tehnyt jotakin oikein kasvatuksessa. Poikani (juuri 6v) tuli täysin omasta aloitteestaan tiedustelemaan pihalla hyvin ekstensiiviseen tyyliin Suomen Armeijan sotilaskoulutuksesta. Selitin, vaskistin pikimusta sydän ylpeydestä pakahtuen, parhaani mukaan erilaisia "urapolkuja" ja asioita joita armeijassa koulutetaan kaikille. Pojan naamalla häilähti hetken pettymys, kun jouduin raskain mielin kertomaan, että panssarintorjuntaohjuksella ei pääse jokainen suomalainen taistelija ampumaan, vaan kyseessä on erikoismiehille suunnattu homma (ja kyllä, hän keksi kysyä tätä aivan itse). Alustavissa keskusteluissa poika päätyi lopulta, että haluaa panssarivaunumieheksi, joskin siihen liittyi myös levottomia puheita tulen avaamisesta kesken paraatin. Koska kyseessä on minun poikani, niin oletan että kyseessä oli kieroutunut huumori...olihan? No, oli miten oli, eivät ne sentään taida jakaa paraativaunuille kovia ampumatarvikkeita.
Päätimme kuitenkin pojan kanssa aloittaa taisteluharjoitukset hyvissä ajoin - ne paitsi vahvistavat osaamista sotaväkeä varten, myös ovat mainiota liikuntaa ja tietysti, jos ikiaikainen vainoojamme päättäisi tulle rajan yli huomenna niin kukapa sen parempi apu niiden torjunnassa kuin intomieliset lapset, jotka eivät vielä ole oppineet luonnevikoja kuten kuolemanpelkoa vaan ovat suuren seikkailun lailla menossa sankar'töitä tekemään. Nuorukaisen kuolla kuuluu! Sota on nuorten miesten hommaa, kuten meitä on valistettukin.
Seuraavanlaisia rasteja käytiin läpi:
1) Taistelijan hyökkäysharjoitus. Varustettuna m/09 sählymailalla, hiipi taistelija pihan keskellä olevan kivimuodostelman taa ja eliminoi suvereeniin tyyliin sen takan lymyilevät ja juonivat rys...vihollistaistelijat.
2) Juoksumarssi taisteluvarustuksessa. Viisi kertaa pihan ympäri, sääntöinä että kiertää pitää äidin kasvimaan luota, sitten kiipeilytelineen ympäri, kivien ja omenapuun takaa sekä vielä lopuksi isi ja lastenvaunut. Taistelijan pikkuveli oli myös vapaaehtoisena mukana mutta fuskasi pahemman kerran reitissä.
3) Vartiomiehen toiminta. Sählymaila ladattuna harjoiteltiin vartiomiehen toimintaa. Polviasennossa (ruoho oli liian märkää makuuasentoon, liinavaatevarastolla olisi hermostuttu) väijyttiin kouluttajan esittämää rys...vihollistaistelijaa. Opetettu oli joko vangitsemaan vihollinen jos tämä antautuu, tai sitten eliminoimaan jos yrittää paeta tai kääntää aseen vartiomiestä vastaan. Ovela Spetsn...vihollisen eliittitaistelija pudotti ensin aseen, mutta kumartui sitten kesken vangitsemisen ottaen aseen ja kääntäen sen vartiomiestä vastaan. Laukaus lähti hieman liian pitkällä varoajalla, mutta muuten vartiomiehen toiminta oli opetetun mukaista ja esimerkillistä myös hieman yllättävässä tilanteessa.
4) Käsikranaattirasti. Ohjeistuksena oli juosta henkilökohtainen sählymaila sekä painevaikutteinen harjoitustennispallo kädessä vartiopaikan tasalle (merkkinä keltainen lapio) ja osua maalialueelle, jota kuvasivat harjoituksessa kaksi ämpäriä sekä puinen kehikko. Osumatarkkuus vaihteli mutta useita täysosumia saatiin. Pikkuveljen kanssa tuli tappelua siitä kuka pääsee heittämään milloinkin. Nämä pojat pitää köyttää viholl...rys...vihollisen tullessa puuhun...aluksi.
5) Telamiinan asettaminen. Tehtävänantona oli viedä telamiina mallia m/15 "frisbee" vihollisen panssaroidun kärjen oletetulle etenemisreitille (kivikasan ja omenapuun välimaasto). Tehtävä suoritettiin nopeasti ja se oli kuulemma "maailman helpoin".
Tässä vaiheessa lopetettiin koulutus toistaiseksi, koska komppania siirtyi ruokailuun muonituskeskukseen. Mutta kokemukset ovat hyviä enkä enää yhtään ihmettele, miksi Venäjällä tätä tehdään. Katse eteen päin!
Tässä vielä hieman Combat Camera -kuvaa "sieltä jostakin":
Taistelija valmistautuu kranaattirastiin. Tervehtiminen (jonka poika teki oma-aloitteisesti muuten) menee vähän väärällä käden asennolla, lisäksi en kasvatuksellisista syistä ottanut esille sitä, että ei tarvitse tervehtiä pelkkää tyhmää jääkäriä, ainoastaan oman yksikön alipäällystöä taikka upseerikunnan suoraselkäisiä edustajia. Henkilökohtaisessa sählymailassa ei lasersääntö ihan päde, mutta en pidä tässä vaiheessa koulutusta sitä kovin vakavana.
Kranaatinheittorastilla, heittopaikalla. Tervehtiminen menee jo paremmin, vaikka se ei ole tässä vaiheessa harjoitusta kovin tarkoituksenmukaista. Eikä tyhmää jääkäriä edelleenkään tervehditä, mutta menköön. Jouduin muistuttamaan, miten tärkeää on maastossa koko ajan huomioida että henkilökohtainen sählymaila kulkee mukana, koska vainolaisen tullessa se pelastaa henkesi! Tuo sekasotku tuossa on olevinaan grilli, ei ole muuten minun tekemäni vaan edellisen talon omistajan.
Taistelija menossa asettamaan telamiinaa. Käsi nuosee jälleen terhakasti lippaan, mutta vähän vinossa, eikä jääkäriä edelleenkään tervehditä, mutta olkoon. Vieressä näkyy vilakselta myös vapaaehtoinen apulainen siirtämässä kranaattirastin maalia, oma-aloitteisesti, täysin ilman pyytämistä tai oikeastaan vastoin suoraa kieltoa.
Muistutan vielä lopuksi, että tämä kirjoitus on tehty täysin vakavalla mielellä, eikä siitä tule pyrkiä löytämään mitään humoristisia piirteitä. Tämänhän toki tietää siitä, etten käyttänyt koko kirjoituksessa ensimmäistäkään hymynaamaa. Ja nokkelimmat saattoivat huomata, että alun sitaatti EI ole mitään mitä Paasikivi tai kukaan muukaan olisi koskaan sanonut, selvinpäin ainakaan, mutta eikö vaan tuolta taholta tulevana kuulostakin paremmalta, kuin jos olisi ollut vain Honchon heitto täällä mp-netissä?
ja muistuttaa siinä mielessä Suomea 
