Päivälleen 79 vuotta sitten Suomussalmella

#1
Tuli tämäkin vastaan isoisäni Kalle Krappen (1904-1983) talvisotamuistelmista, hän oli PPP6:n riveissä Suomussalmella:

"19.12. Saimme taas määräyksen partioon. Kyseessä oli väkivaltainen tiedustelu, mukana 1. ja 4. joukkue, arvioitu matka 55 kilometriä.

Pakkasta oli taas -22 astetta, vaikka muutama tunti sitten oli suoja. Tehtävästä emme tienneet, hiihdettiin vain jonossa, jolloin perimmäisillä oli kova latu. Kärkimiehet muuttuivat usein ja tehtävä kuului ryhmänjohtajille. Alikersantti Mäkilä Kuljulta ei kuitenkaan uskaltanut mennä kärkeen ja komppanianpäällikkö pyysi minua "tuuraajaksi". Hulluuttani meninkin, vaikka kannoin raskasta asetta selässäni, enkä hoksannut vaihtaa sitä Jussin kivääriin. Väsytin itseäni turhaan.

Ylilehun kylän laidalla porukka pysähtyi, sillä edessä oli virran yli tehdyt portaat. Kaksi hirttä oli rinnakkain pukkien päällä noin kolmen korkeudella virtaavasta vedestä. "Silta" oli noin 25 metrin pituinen. Koska Ylilehun kylä oli kiväärin kantomatkan päässä, kysyttiin vapaaehtoisia sillan ylittäjiksi. Ilmoittauduin sellaiseksi ja alikersantti Yli-Kulju lupautui kaveriksi.

Läksin yrittämään pikakiväärin perällä lunta pyyhkien ja myöntää täytyy, että pelkäsin virtaan putoamista ainakin yhtä paljon kuin mahdollisuutta tulla ammutuksi. Yli päästyämme otimme asemat suojataksemme toisten ylitystä. Tuli siinä mieleeni, kuinka hyvä maali olisi kahden joukkueen mieslauma ollut väijyksissä olevalla viholliselle.

Edessä oleva maasto oli synkkää korpea, täynnä kuoppia ja hakkuujätteitä, pimeässä toivotonta hiihtomaastoa. Saavuimme kuitenkin maantielle yhtään vihollista näkemättä. Sen varrella oli talo, jonka kaikki kuusi lehmää olivat kuolleet kahleisiinsa, luultavasti janoon.

Katkaisimme tienvarrella olevat vihollisen simarit ja niin alkoi paluutaival, joka minulle niin kuin monelle muullekin muodostui Via Dolorosaksi, kärsimysten tieksi.

Samoja jälkiä noin viitisen kilometriä hiihdettyämme alkoivat miehet väsyä, koska turhaa tölmimistä oli harrastettu jo kolmatta vuorokautta, eikä sapuskasta juuri ollut tietoa. Upseerit olivat levosta eri mieltä, koska pelkäsivät ryssien yllättävän meidät. Sakin päätös voitti ja ylikersantti Mattila sanoi ainakin lepäävänsä porukkansa kanssa. Tässä sotamies Lamminen huomasi unohtaneensa kiväärinsä äsken mainitun talon luo. Vänrikki Aarikka komensi hänet heti sen hakemaan. Koetin puolustaa miestä, koska ylimääräisiä kivääreitä oli kyllä kuormastossa. Ei auttanut ja mies läksi takaisin yksin. Annoin hänelle pistoolini, että olisi voinut edes vähän itsensä puolustaa.

Taas tuli riita herroille polttopuista. Luutnantti Lehtosuo kielsi ottamasta kuivia propseja pinosta nuotioon, koska ne muka olivat valtion omaisuutta. Tällöin Mattila suuttui ja heitti hänelle rahakukkaronsa, jossa oli rahaa 20.000 markkaa, jotta sillä saisi kuitattua nuotion puut. Nuotio tehtiin kaikesta huolimatta ja sen loisteessa kuivatettiin kenkiä ja lämmiteltiin.

Vähin erin läksivät siitä herrat lipsimään kohti lähtöasemia välittämättä miehistä tuon taivaallista. Kun sain kenkäni vähän kuivemmaksi, huomasin olevani melkein viimeisiä. Hiihdin lisäksi harhaan ja kun saavuin edellä mainitulle sillalle, ei ketään näkynyt missään. Koska jalkani tuntuivat heikoilta, läksin ylittämään sitä kahareisin. Se oli hidasta hommaa, koska sukset ja sauvat oli saatava mukana ja pikakivääri, joka oli selässä kahdella hihnalla, laahasi perässä. Vasta sillan puolivälissä huomasin sen siirtää toiselle olalle, jolloin tilanne muuttui.

Toiselle rannalle päästyäni huomasin valoa erään talon ikkunasta ja suunnistin sinne. En päässyt pitkällekään, kun kuulin takaani sanat: "Kalle, älä jumalaut sin men, siäl o ryssi". Toivo Leino se oli, joka oli vielä minustakin jäljessä. Hän oli paremmissa voimissa ja katosi näköpiiristäni pian. Ymmärsin kuitenkin seurata häntä, muutenhan olisin joutunut vangiksi tai tullut ammutuksi.

Latu kulki kylän laitaa ja pian oli edessä aita. Ei se tosin ollut puolta metriä korkeampi, mutta nyt sen ylittäminen tuntui mahdottomalta. Oli siinä toisetkin rypeneet. Otin ensin selästäni pikakiväärin ja heitin sen aidan yli, sitten sukset jaloista ja ryömin aidan alta. Suksien päälle noususta ei tahtonut tulla mitään, horjuin kuin vastasyntynyt vasikka ja kaatuilin sinne tänne. Lepäsin hetken ja vihdoin olin taas suksilla, joskin yksin ja vihollisen armoilla.

Jonkun matkan päässä näin sotilaan, joka nojasi riukuaitaan. Hän ei vastannut kysymykseeni ja menin hänen luokseen, jolloin näin, että mies, suomalainen alikersantti, oli kuollut ja lunta silmäkuopat täynnä. En kerjennyt tutkimaan hänen taskujaan, että olisin saanut selvää henkilöllisyydestä, sillä ryssä oli huomannut liikettä ja konekiväärin valojuovakuulat pyyhkivät ylitseni. Erään suuren kuusen alla oli mies. Hän oli Nurmisen Ville (Linqvist), joka ei jaksanut enää askeltakaan ottaa. Sovin hänen kanssaan, että jos jaksan teltoille, toimitan hänelle apua. Tästä lähdettyäni laski latu pieneen laaksoon, jossa ajoin suoraan keskelle porolaumaa, joita ensin luulin ryssiksi, aamuhämyssä. Kun olin jo pääsemässä tukikohtaan, vihlaisi rinnassa kuin puukolla pistäen ja hetken aikaa oli kuin nauloja olisi mennyt läpi sydämen ja siihen äijä retkahti tielle (Tästä oli seurauksena sydänlaajentuma, joka Jatkosodassa ilmeni väsymyskohtauksina, mutta jonka syyn sain tietää vasta sodasta palattuani).

Ambulanssilla sitten vaan JSP:lle, jossa oli toisia kavereita, joilta olivat varpaat paleltuneet. Minulla ne olivat täysin tunnottomat vasemmassa jalassa. Käskin Poudan Topin, joka oli lääkintä-mies, tuoda lunta ja hieroa niitä. Nuorempi lääkäri oli vihainen, mutta kun sanoin, että varpaat kuuluivat minulle, ei äijä voinut mitään. Pauli Anttilalta ja Jussi Mäkilältä ne olivat jäätyneet kokonaan ja Jussi vierelläni toivoi, että hänen varpaansa leikattaisiin pois, ettei tarvitsisi enää sotia.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki sentään selvisivät tältä "urhoolliselta" partiomatkalta, sillä Viljo Nurminenkin haettiin ilmoittamastani paikasta. Tämä yksi oli sotamies Eero Mikkilä Murtamosta. Hän oli, ihme kyllä, kokonaan hiihtotaidoton ja oli jättänyt suksensa ladulle yrittäen perässä jalkaisin toisten tekemää latua. Oli surkeaa katsoa hänen kompuroimistaan, mutta O. Mattila oli kovana, että porukkaa oli seurattava. Mikkilä jäi väsyneenä jälkeen ja oli onnistunut kulkemaan jollekin autiolle mökille, josta sotapoliisit hänet sitten löysivät, varpaat paleltuneina. Tieto hänen löytymisestään tuli meille vasta useiden viikkojen kuluttua ja hänen kohtaloaan surtiin vilpittömästi.

Partiomatka kesti 15 tuntia ja kuljettiin 55 kilometriä -22 asteen pakkasessa. Turhan takia! Kersantti L. Pietilä sanoikin JSP:llä suorat sanat herroille. Eipä ollut mitään puolustukseksi majurillakaan, kun tämä Hinnerjoen poika kirosi, että hiihtämälläkö tässä sodassa miehet tapetaan, vaikka ryssiä vilisee läheisellä tiellä?"

Kalle itse Suomussalmella:
irto11.jpg
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#2
Hirmu samanlainen muistelo, mitä olen itsekin nöösipoikana ollut kuulemassa ja kirjaamassa ja äänittämässäkin. Juuri nuo elementit, mitä tuossa löytyy, toistuvat melkein poikkeuksetta kerronnasta toiseen.

Hyvä, että veeteetee julkaisit. Mä luulen, että näistä -autenttisista- kertojaäänistä tällä saitilla tykätään.
 
#3
Tässä tekstissä mainittu Armas Yli-Kulju ja Lahti-Saloranta jossain Suomussalven korvessa:
irto10.jpg
Näitten PPP6:n miesten nimiä en tiedä, mutta lienevät Lappi TL:n tai lähiseudun poikia:
irto09.jpg
irto13.jpg
Tekstissä mainittu luutnantti Lehtosuo, toinen oikealta:
irto16.jpg
Ja ulkomaiset osallistujat:
irto14.jpg
Suomussalmen matkalta sai passinkin:
PASSI.JPG
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#4
Kappas, yhdessä kuvassa kiikarikivääri havaittu. Noita taisi olla tosi harvassa.
 
#5
Lienee kyse tästä kiikarikivääristä:
"15.02. Toivo Hunsala oli saanut kiikarikiväärin ja metsästi sillä vanjan vartiomiehiä. Olin voittanut komppanian ampumakilpailun Utissa ja Topi tuli toiseksi ja hänelle suotiin tämä kunnia. Hän kulki tukikohdasta toiseen hakien maaleja. Lupasin hänelle näyttää niitä ja menimme järvenrantaan. Vanja oli vetänyt vartiomiehensä metsän sisään ja ne olivat aina hienossa liikkeessä, ettei kiikarilla voinut ampua. Erehtyi kuitenkin mies seisomaan paikallaan ja se koitui hänelle kohtalokkaaksi. Toisen Topi sai pyydystetyksi Pususaaresta: hän ampui läpi puun, jonka takana vanja piileskeli."
 

PSS

Kenraali
#7
Toisella hiihtomonot ja toisella taitaa olla sotasaalishuovikkaat?
Isoisän isäpuolella oli Sisä-Suomen ensimmäinen huopatehdas. Tekivät huopasia armeijallekin. Nyttemmin siinä kylässä on vielä kaksi huopatehdasta, tai toinen oikeastaan naapurikylässä. Muttei enää "meidän tehdasta".

Edit - helkutin autocorrect
 

vz

Kersantti
#10
Hieno juttu, näitä on mukava lukea.

Kiikarikivääriä sanoisin sotasaaliiksi, kovasti näyttää m/91-30 kivääriltä ja PE kiikarilta. Taustalla myös ns. Ryssän puoliautomaatti eli SVT-38. Sotatoimissa ollaan siis menestytty.
 
#11
Aito. Juuri tuollaista se on.

Myrskylyhdyn valossa joku suuri herra lyö muiden ympäröimänä sormen karttaan, siinä on ehkä kylä tai kahden polun risteys, ja sitten hän sanoo kulmat kurtussa "väkivaltainen tiedustelu" ihan kuin puhuisi jostain järkevästä asiasta. Ulkona on kova pakkanen.

Loppu on sitten täsmälleen kuin tuossa kertomuksessa.

Kuuluisasta "hölmöntölmäyksestä" veteraani kertoi, että heidän rykmenttinsä marssitettiin lumisohjoisia pikkuteitä yön läpi kolmattakymmentä kilometriä hyökkäyslinjaan, ja sen piti lähteä niiltä jaloilta. Tarkistin myöhemmin puheet, ja näin oli. Sen vastahyökkäyksen tappiot olivat 551 kaatunutta ja 777 haavoittunutta.

Silti se siirsi puna-armeijan hyökkäykset Summassa pitkäksi aikaa.

Ilman aktiivista toimintaa häviää. Alkaa passiivinen hiihto kohti kotia. Pysähdys, tappelu ja pako. Mutta kuten tuosta tarinasta huomaa ja kuka tahansa voi varusmiesajaltaan muistaa, tuollaista se juuri on, ja on muuten nykyäänkin vaikka miten "combat camerat" liikkuvat jossain "Badass Nordic"-harjoituksessa. Etenkin miehistöllä on se kovin rooli, kun kukaan ei kerro mitään mistään eikä edes tiedä, missä on.

Menkääpä Mutikainen tuon sillan yli!

Lieksa, Kuhmo, Salla, Suomussalmi... kaikkialla se oli tuollaista aika ajoin. Ja sitten propagandakuvissa ne hiihtojoukot suorastaan suihkivat siellä määrätietoisina ja päättäväisinä. :cool:

Mutta siinä se onkin koko juttu. Se naapuri syö ihan samaa leipää kuin muutkin eikä osaa sen enempää, tuskin sitäkään mitä itse. Tämän kuin kaikki arnokotrot tajuaisivat, jotke luulevat, että joku muunmaalainen pullahiiri Suomea paremmin puolustaa. Tällainen hiihtosakki se on aina ollut se Suomen Rapid Force... Voi elämän kevät.
 
Viimeksi muokattu:
#14
En halua johtaa sivupolkuja, mutta nuo tappiot pakottivat keksimään edes jonkun saavutetun -edun-. Niin se vain oli.
Niin, ehkä puna-armeija alkoi ryypätä joulua ja uuttavuotta. Taipaleessa oli viimeinen suuri läpimurtoyritys vielä 24.12. Sitten oli hiljaisempaa. Mönkään menneen Summan hölmöntölmäyksen suunnitellut kenraaliluutnantti esitti muuten sotatoimen erityisenä ansiona sen, että se ei ollut sentään pysyvästi murtanut Tampereen seudun reserviläisten moraalia. (Linkki)

Mutta sivupolulta pois... siis tuo Suomussalmen partioretki on niin realistisen tutun oloinen.
 
#18
Kallen sotamuistelma jatkuu:

"21.12. Vanja pruuttasi lentokoneella telttojamme, tuloksetta. Sain vielä noidannuolen selkääni ja lääkäri määräsi viikon loman, mutta paikkaa missä sen voisi viettää ei osannut neuvoa. Känkytin selkä koukussa telttaan. Tohtori Tolvi käski viikon kuluttua tulla takaisin, mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon.

24.12. Vääpeli tuli telttaan ja pyysi viemään patruunatäydennystä joukkueelle, joka kaivoi asemia jossain edessä. Hän sanoi, että sinne viedään kuorma-autolla, ettei tarvitse kävellä tai hiihtää. Lupasin yrittää ja vaivalloisesti pääsin auton hyttiin, jossa ajurina oli Juuselan Teemu Paneliasta. Lähellä määränpäätä oli hänen autonsa tukipaikka. Kun läksin siitä pois, näimme pari ryssän konetta ylhäällä edessä. Nämä munivat muutamia pieniä pommeja, jotka kuitenkin lähenivät uhkaavasti meitä. Juusela peruutti autonsa tien viereen ja minä painuin matalaksi sen toiselle puolelle, kun pommi jysähti keskelle tietä. Teemu oli peruuttaessaan autoaan ollut puoliksi ulkona autosta, kun pommin siru tuli läpi oven ja saman tien hänen rintaansa. Siinä oli vainajana mies, jonka kanssa olin vajaat minuutti sitten tarinoinut. Ensimmäinen suomalainen, jonka näin kaatuvan.

Illalla koottiin vapaaehtoisia partioon, koska oli tullut käsky polttaa edellä mainittu Ylilehun kylä. Tarjouduin, mutta ei huolittu, koska en päässyt kunnolla kävelemäänkään. Harmitti kovin."

Teemu Juuselan kuolemasta:
1545592101457.png

1545592133595.png
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=72851911
1545592526090.png
1545593057779.png
1545593099029.png
Juusela Teemu hautajaiskutsu.jpg
Tapahtumapaikka Lapinpuro löytyy PPP6:n käymän ns. Käkimäen taistelun kartasta:
1545593753811.png
Sama nykykartalla:
1545593892756.png
Karttapaikan ilmakuva paljastaa, että puna-armeija on jääny kirkkaasti kakkossijalle Suomussalmen maaston tuhoamisessa:(
1545594990808.png
 
Viimeksi muokattu:

EK

Kenraali
#19
Kallen sotamuistelma jatkuu:

"21.12. Vanja pruuttasi lentokoneella telttojamme, tuloksetta. Sain vielä noidannuolen selkääni ja lääkäri määräsi viikon loman, mutta paikkaa missä sen voisi viettää ei osannut neuvoa. Känkytin selkä koukussa telttaan. Tohtori Tolvi käski viikon kuluttua tulla takaisin, mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon.

24.12. Vääpeli tuli telttaan ja pyysi viemään patruunatäydennystä joukkueelle, joka kaivoi asemia jossain edessä. Hän sanoi, että sinne viedään kuorma-autolla, ettei tarvitse kävellä tai hiihtää. Lupasin yrittää ja vaivalloisesti pääsin auton hyttiin, jossa ajurina oli Juuselan Teemu Paneliasta. Lähellä määränpäätä oli hänen autonsa tukipaikka. Kun läksin siitä pois, näimme pari ryssän konetta ylhäällä edessä. Nämä munivat muutamia pieniä pommeja, jotka kuitenkin lähenivät uhkaavasti meitä. Juusela peruutti autonsa tien viereen ja minä painuin matalaksi sen toiselle puolelle, kun pommi jysähti keskelle tietä. Teemu oli peruuttaessaan autoaan ollut puoliksi ulkona autosta, kun pommin siru tuli läpi oven ja saman tien hänen rintaansa. Siinä oli vainajana mies, jonka kanssa olin vajaat minuutti sitten tarinoinut. Ensimmäinen suomalainen, jonka näin kaatuvan.

Illalla koottiin vapaaehtoisia partioon, koska oli tullut käsky polttaa edellä mainittu Ylilehun kylä. Tarjouduin, mutta ei huolittu, koska en päässyt kunnolla kävelemäänkään. Harmitti kovin."

Teemu Juuselan kuolemasta:
View attachment 26325

View attachment 26326
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=72851911
View attachment 26327
View attachment 26330
View attachment 26331
View attachment 26335
Tapahtumapaikka Lapinpuro löytyy PPP6:n käymän ns. Käkimäen taistelun kartasta:
View attachment 26332
Sama nykykartalla:
View attachment 26333
Karttapaikan ilmakuva paljastaa, että puna-armeija on jääny kirkkaasti kakkossijalle Suomussalmen maaston tuhoamisessa:(
View attachment 26334
Sinänsä ansiokas viesti kuten myös koko ketju, mutta kannattaa olla aika varovainen tällaisten kanssa. Nimim. työkseen tämän tyyppisiä hommia tehnyt.

Kannattaa muistaa, että sukututkijat olivat joutua vaikeuksiin julkaistuaan hautakivien kuvia. Monta kuvaa samalla saitilla katsottiin henkilötietorekisteriksi. Yksittäisenkin henkilön kohdalla voi joutua vaikeuksiin, mikäli yhdistää useampien lähteiden tietoja yhteen. Ja aina sen "vakavampaa", mitä tarkempia tietoja yhdistetään. Minua henkilökohtaisesti ei haittaa, vaan pidän viestiä hyvänä, mutta hirveän montaa tällaista ei kannata samalla nimimerkillä samalle saitille tehdä eikä välttämättä sitä ensimmäistäkään. Itse olisin jättänyt sotilaskantakortin pois tarkkojen henkilötietojen vuoksi. Kaatumisilmoituksessa ei ole syntymäaikaa, joten se ei käsittääkseni ole ongelmallinen. Kuolinilmoitus lienee julkaistu aikoinaan jossain, joten vetoaisin kysyttäessä jo aiempaan julkaisuun.
 
#20
Olen mykistynyt ja niin varmaan täälläkin 1545631193195.png , jossa nuo sotilaskantakortit on juuri julkaistu, mutta ei aloiteta tästä enää mitään juupas-eipäs-väittelyä joulun kunniaksi.

Historia on historiaa, eivätkä sitä tämän päivän herkkänahkaisuudet muuksi muuta.
 
Top