Neuvostoliitto, 1986:
Gorbatsovin aikana on uudistusten aalto, ja muun muassa liikennemiliisiä on ohhjeistettu ryhdistäytymään. Korruptiosyytökset ovat yleisiä, joten miliisi saa uuden direktiivin: jokainen ylinopeutta ajava auto on pysäytettävä ja kuljettajaa rangaistava.
Itse Gorbatshov on saapunut pitkältä diplomaattireissulta datshalleen Krimille, ja lentokentällä tätä odottaa limusiini. Toveri Gorbatshov on kuitenkin saanut mielestään niin hienon sopimuksen aikaan, että on juhlatuulella. Mies on virtaa täynnä, ja ehdottaa kuljettajalle, että mitenkäs jos sinä istutkin tänään tuolla takana, annas kun minä poljen Moskvitshia. Kuskihan ei uskalla muuta tehdä kuin totella.
Limusiini porhaltaa täyttä vauhtia kahden moottoripyörämiliisin ohi, ja vanhempi käskee nuoremman perään. Yksi henkilöauto, suora tie, nuori miliisi ei apua tarvitse, eikä vanhempi miliisi joudu huonoon valoon jos kyydissä onkin joku viskaali, mutta pääsee sanomaan täyttäneensä direktiivin.
Nuori miliisi palaa pian nolona takaisin.
- Noh, kai annoit hänelle sakkolapun? , kysyy vanhempi miliisi
- En....en uskaltanut, vastaa nolo nuori miliisi.
- Että mitä? Tiedäthän, että meidän täytyy sakottaa jokaista kuskia, oli tämä kuka tahansa!
- No tiedän kyllä, mutta...nyt, nyt oli liian tärkeä mies kyseessä.
- Liian tärkeä mies? Tärkeämpi kuin Neuvostoliiton johtaja, jonka suora käsky tämä oli? Kuka siis?
- En tiedä, vastaa nuori miliisi naama punaisena. - Mutta hänen kuljettajansa oli Gorbatshov!
