Tuolla luin ihan muita juttuja ja siitä tuli mieleen... Ei siis vitsi vaan ihan koettua elämää joka nyt menee ihan vitsinä, mutta sillon ei naurattanut. Tapahtuman jälkeen sanoin nuoremmille harjottelijoille, että toi lippalakin lipan pito takana on ihan hyvä juttu.... Yhessä elämänvaiheessa olin timanttileikkaajana, siis ei mitään korusepäntöitä vaan betonileikkaajan hommeleita.... Oli sitte semmonen kerrostaloasunto jossa asu hyvin vanha rouvashenkilö... No minä sinne sitte jotain IV-röörin reikää poraamaan lippalakki päässä... Siinä olohuoneessa oli semmonen kattokruunu jossa oli posliiniset varjostimet kaikilla kaheksalla pikkulampulla... No enhän mä sitä huomannu, ku tää rouva oli lyhyt, että varmaan mahtu kävelemään alla ja minä tämmönen keskimittanen 186.... Mulla lippalakki, ni enhän mä yläviistoon nähny... siinä sitte seinäpora olalla menin ja sitte helis.... Rouva sano siinä rauhallisesti vaan hiljasella äänellä että: " Se oli Saksalaista posliinia, melko kallista." Sen jälkeen pidin aina lippalakin väärinpäin päässä 
