Tätä on näkymätön työ, joka polttaa opiskelijat loppuun
Kolumni|Opiskelija-aktiivien vaivannäkö ei juuri herätä sympatiaa, mutta ilman sitä korkeakoulumaailma ei pyörisi.
Jotkut haalivat itselleen liikaa tehtävää. Nuoret ihmiset vasta opettelevat tunnistamaan sitä työmäärää, mihin kulloinkin pystyy.
Näin fuksisyksyn kynnyksellä se konkretisoituu. Ilman opiskelijoiden tekemää vapaaehtoistyötä mitkään ilot eivät toteutuisi. Vapaaehtoisuus vaatii oma-aloitteista otetta ja lukuisia työtunteja.
Yksi arkinen esimerkki tästä ovat akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit. Niitä järjestää pieni joukko aktiiveja.
Aina joku kantaa luentojen jälkeen sitsipaikalle lavoittain siideriä ja olutta, valmistaa ruoat ja plaseeraa istumapaikat. Muiden lähtiessä baariin jatkoille järjestäjät jäävät kuuraamaan tahmeita lattioita ja siivoamaan opiskelukavereidensa sotkuja.
Voi tietysti sanoa, että helpompi olisi jättää tekemättä, mutta jonkun ne on tehtävä. Jopa nyt kaduilla vilisevät opiskelijahaalarit ovat tietysti järjestötoimijoiden itse tilaamia.
Opiskelija-aktiivien vaivannäkö ei juuri herätä sympatiaa, mutta ilman sitä korkeakoulumaailma ei pyörisi.
www.hs.fi