Ja molemmat vihas yhtä paljon troskilaista jos vaan jostain saivat kaivettua esiin.
Jep mutsi oli noita SKDL-kommareita vissiin, sittemmin taistolainen... heitä oli neljä lasta, vanhin tytär oli viisaasti kirkossa käyvä porvari, muut kolme sortuivat sitten lähinnä jäsentenvälisiin, koska ketään muuta ei kiinnostanut heidän manifestinsä. Jouluaatot kasarillakin oli vielä tarkkaan aikataulutettu ettei syntyisi isovanhempieni luona mitään kriisiä,
sovhoosi vs. kolhoosi -tyyliin.
Jyrättävä maan tasalle! Ei kun poltettava tuhkaksi... ei armoa luokkaviholliselle!
Lahjat olikin sitten kaikki joltain derkku-reissulta, jotka eivät paljoa meitä serkuksiakaan kiinnostaneet. Faija oli vielä rikkana rokassa tossa, ainoana ei-suomenkielisenä ja vakaumuksellisena anti-kommunistina... hitto kun ei ollut mitään kurantteja taltiontivälineitä!
Illan kohokohta mutsille oli kun minut komennettiin Cantores Minoreslaisena sopraanona laulamaan kaikille, jonka seurauksena hänen sisaruksensa myrkyllisin sanankääntein julistivat Helsingin Tuomiokirkon poikakuoron fasistiseksi järjestöksi, johon mutsi pääsi julistamaan että uusi kuoronjohtaja Heinz Hoffmann on DDR:stä!
Ihanaa, ja tämä tukki ämmien turvat samantien, koska derkkula oli asia jota oikein kukaan noista vitun idiooteista ei uskaltanut lähteä arvostelemaan, koska joku saattaisi kuulla ja raportoida... true story
!
Crazy times in the 1980s! Ja nyt täällä taas. Voi Härmän raukkaa raatajakansaa. Vituttaa jonkin verran kattoo tätä uudestaan.