Näin on tehty jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Ongelmana on se, että joukkotuotannossa lääkintäpuolen tehtäviin komppaniatasolle koulutetaan pääosin maallikoita, ja valmistuminen esimerkiksi ensihoitajan tai sairaanhoitajan ammattiin tapahtuu vasta joukkotuotannon jälkeen, useamman vuoden viiveellä.
Jos minä saisin päättää asioista, rekrytoisin ensiksi vapaaehtoisesti kaikki alle 40-vuotiaat, asepalveluksen suorittaneet, päivystyspoleilla työskentelevät sairaanhoitajat ja ensihoidossa työskentelevät perus- ja hoitotasoiset ensihoitajat suoraan komppaniatason tehtäviin ja sijoitettavaksi ensisijaisesti sidonta- ja ensihoitopaikkojen henkilöstöön. Jos rekrytointi ei auta niin sitten käsketään. Sama juttu alle 50-vuotiaille pataljoona- ja prikaatitason tehtäviin. Komppaniatasollakin on jotenkin hullunkurista miettiä nykyistä tilannetta. Jos esimerkiksi vakavasti loukkaantunutta hoitaa siviilisektorilla sairaalan päivystyksessä parhaimmillaan erikoiskoulutettu lääkäreistä ja hoitajista koulutettu traumatiimi, sodan ajan tilanteessa komppanian tasalla häärii kourallinen maalikoita joilla on pv:n antama koulutus asiaan, joko lääkintämiehen tai lääkintä au:n. Ensihoidossakin samaa potilasta auttaa vähintään kaksi ensihoitajaa tai palomiestä, usein toki myös ensihoitolääkäri ja ensihoidon kenttäjohtaja, jos niin hyvä tuuri on että heidät paikalle saatu. Ero on minun silmin jotu-mallissa ja siviilisektorin vastaavassa tehtäväsijoittelussa niin räikeä ja groteski, että asia pitäisi ehdottomasti hoitaa kuntoon, ihan jo veren säästämiseksi ja inhimillisen kärsimyksen lievittämiseksi sotatilanteessa. Ei mitään haparointia asian suhteen vaan organisoitua sijoittelua, halukkaita löytyy varmasti sosiaali- ja terveydenhoitoalan koulutuksen saaneista reserviläisistä.
Muistaakseni VAP myönnetään pelastuslaitoksilla muistaakseni pääosin yli 40-vuotiaille reserviläisille ainakin ensihoitajissa. Työnantaja hakee, pv myöntää jos myöntää. Minulle tuli yllätyksellinen ilmoitus työnantajalta joitain vuosia sitten, että minulle oltiin haettu VAP:ia työnantajani toimesta, mutta PV ei ollut sitä myöntänyt. Syykin löytyi reserviläiskirjeestä. Palomiehille menee nuorempanakin osalle. Poliiseille taitaa tulla kaikille automaattisesti?
Ja ne lääkärit siellä etulinjassa. Kaveri oli 2000-luvun alkupuolella Prikaati-90 kokoonpanossa kh:ssa. Pataljoonan lääkintäjoukkueessa oli kaksi lääkäriä. Toinen oli psykiatri, toinen ihotautilääkäri. Kummalla veikkaatte että on todennäköisesti paremmat tiedot ja taidot vaikeasti vammautuneen monivammapotilaan hoitamiseen sotatilanteessa? Psykiatrilla vai kokeneella ensihoitajalla?
EDIT: PV:n ohjeet henkilövarauksesta siitä kiinnostuneille. Oleellista on, että vapautus ei ole automaatio millään muotoa. Sitä pitää 1) Hakea erikseen 2) Aluetoimisto päättää asiasta
EDIT2: PV:llä on mahdollisuus purkaa varauksia niin halutessaan, eli VAP:it eivät sinällänsä olisi sijoittamisen esteenä. Tämä on loogista ja vastuullista lainsäädäntöä ja käytäntöä, koska olisi epätarkoituksenmukaista maan kamppaillessa olemassaolostaan, että joku hieroisi muniaan VAP:in turvin siviilissä, vaikka reserviläisen osaamiselle olisi tuikitarpeellista käyttöä maanpuolustuksellisissa tehtävissä.
http://puolustusvoimat.fi/asiointi/henkilovaraukset
Ps. Korjattua. VAPpia pääosin yli neljäkymppisille eh:ille, ei alle...