Paikallisjoukkojen kunnian päivät

Sitten sut käsketään sotilaskäskyllä vedenjakoon ja annetaan ammattilaisten hoitaa tuhmat spetsnatsit, joiden jättämiä jälkiä pääset urheana vedenjakana siivoamaan. Hätätilanteessa se onnistuu kyllä ilman mitään muodollista kurssiakin, kunhan hygienian taso säilyminen tiedostetaan. Spetsnatsit ja desantit sen sijaan eivät tule näyttäytymään lähellekään vedenjakopaikkaa, koska heillä on omat juomat mukanaan.

Eikö kaikki maanpuolustustyö ole yhtä tärkeää?

On jos sen tekee hyvin. Miksi siis jotkut moittivat niitä joiden maanpuolustustyö ei suuntaudu vastikkeettomaan veden jakoon jonkin voittoa tuottavan vesilaitoksen puolesta? Tästä on väännetty jo suunnilleen kymmenen vuotta ja edelleen jotkut eivät ymmärrä niitä jotka eivät halua suuntautua veden jakoon. En ymmärrä.
 
Eihän sellaista olekaan kuin turha maanpuolustustyö, etenkin vapaaehtoisesti. Kyllä niillä (ainakin PV:n tilaamana) on aina jokin tarkoitus.

Itsekin olin ihan mielellään kirjoituspöytää ja tietokonetta paimentamassa, vaikka se joskus tylsää olikin. Ainakin Kaakkois-Suomen tyypeillä saattaa olla ihan meikäläisen peukalonjälki omassa reserviläiskirjeessään. :D En kenenkään sijoituksia päättänyt, mutta oli mukana "konttorirottana" kun kysyttiin. Tulin halvemmaksi kuin palkattu sihteeri :D No, sai siitä reserviläispalkan ja helvetisti kertausharjoitusvuorokausia taas vaihteeksi. Tulin "lomalle" ihan ulkomailta asti. :P
 
Eikö kaikki maanpuolustustyö ole yhtä tärkeää?
Tietenkin on, mutta niin kauan kuin yksilö osallistuu vapaaehtoispohjalta ja voi määritellä toiminnan johon osallistuu, niin syyllistäminen on tarpeetonta.

tappaminen on paskinta mitä voi joutua tekemään, mutta se on minun velvollisuuteni ja siksi minä harjoittelen sitä varten. Minun on pakko priorisoida asioita.
Valtaosa suomalaisista miehistä käsittää maanpuolustustehtävän ja harjoittelun tarpeen nimenomaan aseelliseen toimintaan. Minäkin varaan vapaa-aikaani vain tähän.
Muun ajan hoidan sitten vahempiani ja muita juoksevia "must do" -asioita ja jäähän työn lisäksi hieman aikaa myös rentoutumiseen. Vedenjakeluun en ole lähdössä. Se ei ole maanpuolustusta vaan muuta katastrofiapua.


.
 
Eihän sellaista olekaan kuin turha maanpuolustustyö, etenkin vapaaehtoisesti. Kyllä niillä (ainakin PV:n tilaamana) on aina jokin tarkoitus.

Itsekin olin ihan mielellään kirjoituspöytää ja tietokonetta paimentamassa, vaikka se joskus tylsää olikin. Ainakin Kaakkois-Suomen tyypeillä saattaa olla ihan meikäläisen peukalonjälki omassa reserviläiskirjeessään. :D En kenenkään sijoituksia päättänyt, mutta oli mukana "konttorirottana" kun kysyttiin. Tulin halvemmaksi kuin palkattu sihteeri :D No, sai siitä reserviläispalkan ja helvetisti kertausharjoitusvuorokausia taas vaihteeksi. Tulin "lomalle" ihan ulkomailta asti. :p

Ja 4.6. esikuntamajurin iso ruusu laattaan? :cool:
 
Näin on tehty jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Ongelmana on se, että joukkotuotannossa lääkintäpuolen tehtäviin komppaniatasolle koulutetaan pääosin maallikoita, ja valmistuminen esimerkiksi ensihoitajan tai sairaanhoitajan ammattiin tapahtuu vasta joukkotuotannon jälkeen, useamman vuoden viiveellä.

Jos minä saisin päättää asioista, rekrytoisin ensiksi vapaaehtoisesti kaikki alle 40-vuotiaat, asepalveluksen suorittaneet, päivystyspoleilla työskentelevät sairaanhoitajat ja ensihoidossa työskentelevät perus- ja hoitotasoiset ensihoitajat suoraan komppaniatason tehtäviin ja sijoitettavaksi ensisijaisesti sidonta- ja ensihoitopaikkojen henkilöstöön. Jos rekrytointi ei auta niin sitten käsketään. Sama juttu alle 50-vuotiaille pataljoona- ja prikaatitason tehtäviin. Komppaniatasollakin on jotenkin hullunkurista miettiä nykyistä tilannetta. Jos esimerkiksi vakavasti loukkaantunutta hoitaa siviilisektorilla sairaalan päivystyksessä parhaimmillaan erikoiskoulutettu lääkäreistä ja hoitajista koulutettu traumatiimi, sodan ajan tilanteessa komppanian tasalla häärii kourallinen maalikoita joilla on pv:n antama koulutus asiaan, joko lääkintämiehen tai lääkintä au:n. Ensihoidossakin samaa potilasta auttaa vähintään kaksi ensihoitajaa tai palomiestä, usein toki myös ensihoitolääkäri ja ensihoidon kenttäjohtaja, jos niin hyvä tuuri on että heidät paikalle saatu. Ero on minun silmin jotu-mallissa ja siviilisektorin vastaavassa tehtäväsijoittelussa niin räikeä ja groteski, että asia pitäisi ehdottomasti hoitaa kuntoon, ihan jo veren säästämiseksi ja inhimillisen kärsimyksen lievittämiseksi sotatilanteessa. Ei mitään haparointia asian suhteen vaan organisoitua sijoittelua, halukkaita löytyy varmasti sosiaali- ja terveydenhoitoalan koulutuksen saaneista reserviläisistä.

Muistaakseni VAP myönnetään pelastuslaitoksilla muistaakseni pääosin yli 40-vuotiaille reserviläisille ainakin ensihoitajissa. Työnantaja hakee, pv myöntää jos myöntää. Minulle tuli yllätyksellinen ilmoitus työnantajalta joitain vuosia sitten, että minulle oltiin haettu VAP:ia työnantajani toimesta, mutta PV ei ollut sitä myöntänyt. Syykin löytyi reserviläiskirjeestä. Palomiehille menee nuorempanakin osalle. Poliiseille taitaa tulla kaikille automaattisesti?

Ja ne lääkärit siellä etulinjassa. Kaveri oli 2000-luvun alkupuolella Prikaati-90 kokoonpanossa kh:ssa. Pataljoonan lääkintäjoukkueessa oli kaksi lääkäriä. Toinen oli psykiatri, toinen ihotautilääkäri. Kummalla veikkaatte että on todennäköisesti paremmat tiedot ja taidot vaikeasti vammautuneen monivammapotilaan hoitamiseen sotatilanteessa? Psykiatrilla vai kokeneella ensihoitajalla?

EDIT: PV:n ohjeet henkilövarauksesta siitä kiinnostuneille. Oleellista on, että vapautus ei ole automaatio millään muotoa. Sitä pitää 1) Hakea erikseen 2) Aluetoimisto päättää asiasta

EDIT2: PV:llä on mahdollisuus purkaa varauksia niin halutessaan, eli VAP:it eivät sinällänsä olisi sijoittamisen esteenä. Tämä on loogista ja vastuullista lainsäädäntöä ja käytäntöä, koska olisi epätarkoituksenmukaista maan kamppaillessa olemassaolostaan, että joku hieroisi muniaan VAP:in turvin siviilissä, vaikka reserviläisen osaamiselle olisi tuikitarpeellista käyttöä maanpuolustuksellisissa tehtävissä.

http://puolustusvoimat.fi/asiointi/henkilovaraukset

Ps. Korjattua. VAPpia pääosin yli neljäkymppisille eh:ille, ei alle...

Mun mielestä ensihoidon/ensihoitajan osaamista tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän komppaniakaan tasalla, ainakaan sen EHP:n ulkopuolella. Nyky PV:n enshiaupu/TST-EA koulutus on mun mielestä, mitä olen sivustta seurannut niin todella laadukasta. On simulaatio harjoituksia ym. Jopa niin laadukasta, että mieluusti työntäisi kaikki kollegat TST-EA kurssille.. Kuitenkin paras hoito sota vammoille on e mahdollisimaan nopea kuljetus leikkaavaan yksikköön. Ja se ei ole K:n tasalla.
Nykyaikainen lääkärien osaaminen on täyttä kuraa. Ainakin kärjistetysti ja perusterveyden huollon puolella. Tällähetkellä ensihoito kiidättää ;) Kaikki korkeaenergiset vammat ja vakavat sisätautiset suoraaan hoitavaan yksikköön. Joten suurelle osalle nuorista lääkäreitä ei tule kokemusta vakavasti sairaan ihmisen hoitamisesta. Lääkkis ei anna tähän pelimerkkejä senkään vertaan. Kaikki kyllä opetataan ja kerrotaan, mutta jää väkisinkin todella yleiselle tasolle ja esimerkiksi elvytyksessä lääköri on monesti tiellä, jos paikalla on ensihoidon ammattilaisia.
Ongelman tämä muodostaa sotavaltion kannalta siinä että, juuri ne nuoret lääkärit ovat komppania tasan lääkäreitä. Kun kokemusta kertyy ja erikoistumisvaihe takana, sijoitus onkin jo muualla... Itse en ole lääkintään sijoitettu, vaikka pakettiautossa istunkin. En edes halua.


Jos minä saisin päättää, nykyiset MAAKK:t olisi tehty vanhojen SPOLK:ien rungoista, joihin olisi lisätty KRHJ ja muut SPOLK:sta poikkeavat elementit, jonka jälkeen joukko olisi kertautettu KH:ssa uuteen tehtävään. Puuttuviin aukkoihin olisi otettu MPK koulutuksen kautta sopivia vapaaehtoisia reserviläisiä.

Mutta "kesäkessun" mielipidettä ei kysytty ja joukot kerättiin miten sattuu.

JOS MAAKK toiminta jatkuisi nykyisellään tai jos se olisi suunniteltu fiksusti jo lähtiessä, olisi maakkien rungoksi pitänyt ottaa SPOLK ja sijoittaa siihen sitoumuksen tekevät. Huomattavan paljon helpompi olisi kouluttaa yksittäisiä tasitelijoita joukkoon mukaan..

Viikko talvilomaa takana... Ma kahvipöydässä varmaan jotain keskustelua, koska PAPU:t alkavat 6.3. :D
Vaikutelma ressuista kertausharjoituksista joissa olen ollut kouluttajana POSITIIVINEN, tosin olen kouluttanut vain spollareita.
Joskus oliis mielenkiintoista päästä kouluttamaan MAAKK:ia ja katsoa mitä osaavat oikeasti.

Jätkä on lomalla ja tekee töitä. Onneksi sentään tyhjentelit sitä jalmaria, niin ei mee koko loma hukkaan :) hyvä että oot jaksanut vääntää ja haastaa ihmisiä ajattelemaan omaa ja joukojn osaamista. Kannustan hakeutumaan jos mahdollista johionkin MAAKK harjoitukseen, uskon että yllätyisit positiivisesti, jos et osaamisesta, niin ainakin tekemisestä. Ja Hyviä ASIANTUNTEVIA kouluttajia on aina kiva jos on haarjoituksessa.

Sotilaspoliisit ovat vain sotilaspoliiseja. Sotilaat ovat erikseen. Kyllä huomaa, että kesähessulla ei ole kovin laajalti kokemusta puolustusvoimien joukoista kun sotilaspoliiseja pitää tunkea joka lauseeseen. Sotilaspoliiseillahan ei sota-aikana ole muuta käyttöä kuin, että ratsaavat oikeiden sotilaiden nappien ja vetoketjujen kiinnityksiä junissa. Ja ehkä voivat jakaa vettä vanhainkodeissa.
Aika raflaava täky

Minä taas ymmärrän enemmän kuin hyvin niitä maakkilaisia jotka eivät kaipaa tuollaisia siviilivirka-aputehtäviä. En sano, että oli väärin käyttää Nokialla maakkia veden jakoon, mutta käsi ylös jonka mielestä veden jako kansalaisille rauhan aikana kuuluu sotilaille. Aivan.

Minä en koskaan allekirjoittanut virka-apusitoumusta. En vaikka siihen kehoitettiin. Kuten olen toistanut jo moneen niin minä harjoittelin maakkissa sotilaaksi. Kissojen etsintään, veden ja kalsareitten jakoon ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Jos joku vesilaitos sössii jonkun vedenpuhdistamonsa kanssa niin miksi ihmeessä minun pitäisi lähteä talkoilla jakamaan puhdasta vettä? On varmaan joutilaampiakin. Ja halvempia. Tällä hetkellä minun työstäni suostutaan maksamaan yli 170€. Tunnilta. Onko järkevää, että lähden talkoilla virka-aikaan tekemään vedenjakoa tms. muiden töppäyksen takia? Sotaan minä sen sijaan olen aina valmis. Siitä en laske kustannuksia tai vaivaa. Katson sen velvollisuudekseni. Ja sitä varten olen treenannut vuosikymmeniä. Samaten lähden aina pyydettäessä auttamaan ketä tahansa joka on hengenhädässä jos minulla on realistisia mahdollisuuksia auttaa. Minut on palkittu urhoollisuudesta ja auttamisesta. Useasti. En siis ole välinpitämätön. Tai itsekäs. Minusta vaan on tuntunut aina siltä, että minun osaltani on tarpeeksi talkoiltu kun teen parhaani ollakseni hyvä sotilas suomen armeijassa. Ja minun parhaani ei ole ihan vähän. Se tarkoittaa pariakymmentä kertauspäivää/vuosi ja omatoimista ammunta- ja juoksuharjoittelua satoja tunteja vuodessa. Ja kuten olen kehunut jo vuosia niin varusmiehet jää yhä keskimäärin cooperissa sen 2 kierrosta (edellyttäen, että en kompastu harmaaseen partaani).

Jos olen jonkun mielestä itsekäs paskiainen kun virka-apu ei kiinnosta niin pyydän anteeksi, etten pysty parempaan.

Sinällään ymmärrän tuon ettei halua virka-apu koulutusta, mutta toisaalta. Mää teen ite töitä rytmillä 1vrk töissä 3vrk vapaalla, tähän päälle sitten työn-antajan koiulutukset, PV:n reenit, liikunta, "normaali elämä", niin ei se virka-apu harjoitus aina naurata, kun teen saman tyylisiä tehtäviä ihan palkan edestä. Mutta siitä huolimatta oon mukana ja teen kaiken niin hyvin kuin osaan. Vähän tuollaisesta tehtävä välppäyksestä tulee mieleen se että halutaan poimia kirsikat kakusta, kun toiset kahlaa kaiken lävitse.
 
Ja 4.6. esikuntamajurin iso ruusu laattaan? :cool:

Ite asiassa jotain lupailivat Suomen 100v. juhlallisuuksissa. :p

Edit: veikkaan jotain helvetin turhaa prenikkaa. :D Moiset on ärsyttäviä, koska en yleensä saa kutsuja sellaisiin tilaisuuksiin, joissa moisia voisi edes pitää. :D
 
Happaneville jotu-SpolKeille on paikkansa nykyisissäkin PaikP:ssa.

Meillä oli ihan laulu Spolleille varusmiehenä. Ruokailuun marssittaessa Spol-kopin edessä laulettiin "Hau Hau Hau, ja Vow Vow Vow, se on meidän työmme!" :D Lievää vittuilua, mutta ihan hyvässä hengessä. :)
 
Lauloitko tuota Stopparin edessä?:D

Ainoastaan siinä kopilla. Ei ne pystyneet koko komppaniaa pidättämään. ;) Ja ihan huumorilla nekin otti sen. :) Muistaakseni se tuli jostain koiranruokamainoksesta. :D
 
Sotilaspoliisit ovat vain sotilaspoliiseja. Sotilaat ovat erikseen. Kyllä huomaa, että kesähessulla ei ole kovin laajalti kokemusta puolustusvoimien joukoista kun sotilaspoliiseja pitää tunkea joka lauseeseen. Sotilaspoliiseillahan ei sota-aikana ole muuta käyttöä kuin, että ratsaavat oikeiden sotilaiden nappien ja vetoketjujen kiinnityksiä junissa. Ja ehkä voivat jakaa vettä vanhainkodeissa.

Kannattaisikohan herätä niistä 40-luvun junapartioajoista 2015 jälkeiseen elämään, jolloin PAIKP:t ovat suorittavien yksiköiden osalta pääasiallisesti SPOLK:ja ja MAAKK:ja. (SPOLK:ien määrä ei ole julkista tietoa)
SPOLK:ssakin jokaisen taistelijan tulee osata yksikön päätehtävät sillä tasolla, että voi esim huollon tai komennon tehtävistä muodostetun reservin osana suoriutua annetuista tehtävistä, muustakin kuin veden, ruuan ja patruunoiden jakamisesta SPOLJ:lle. Siksi uteliaisuuttani utelin MPK keskustelussa, mitä MPK aiheesta kouluttaa ja mitä maanpuolustus.nettiläiset mieltävät spoltaidoiksi, koska täällä toistuvasti esitetään aktiivisten ja MPK:n kautta kouluttautuneiden ressujen sijoittamista SA-yksiköihin.
Jos PAIKP:n vahvuutta jostain syystä kasvatetaan, olettaisin että siihen tuotetaan jollain aikavälillä uusi SPOLK korvaamaan vanhempi, jolloin jatkamalla sen vanhemman sijoitusta vanhassa tai helpommassa tehtävässä, saadaan pataljoon vahvuutta nostettua.

No minäkin saatan olla fiksu kun en tietoisesti sitoutunut "vedenjakoon". En siis ole koskaan osallistunut esim. MPK:n "vedenjakokursseille", enkä ole koskaan allekirjoittanut mitään sitoumusta maakkin siviilivirka-apuun ("vedenjakoon"). Jos vedenjako kiinnostaisi niin liittyisin Spärrään ja Vapepaan.

Asenteeni on, että spetsnazien tappaminen on paskinta mitä voi joutua tekemään, mutta se on minun velvollisuuteni ja siksi minä harjoittelen sitä varten. Minulla ei riitä kapasiteetti vaativan työn, kodin, perheen, yhteiskunnan asioiden hoidon, liikunnan ja maatilan lisäksi juuri muuhun vapaaehtois-/hyväntekeväisyystoimintaan kuin vapaaehtoiseen sotilaalliseen reserviläistoimintaan. Minun on pakko priorisoida asioita.

Sitten sut käsketään sotilaskäskyllä vedenjakoon ja annetaan ammattilaisten hoitaa tuhmat spetsnatsit, joiden jättämiä jälkiä pääset urheana vedenjakana siivoamaan. Hätätilanteessa se onnistuu kyllä ilman mitään muodollista kurssiakin, kunhan hygienian taso säilyminen tiedostetaan. Spetsnatsit ja desantit sen sijaan eivät tule näyttäytymään lähellekään vedenjakopaikkaa, koska heillä on omat juomat mukanaan.

Eikö kaikki maanpuolustustyö ole yhtä tärkeää?


Vedenjakaminen ei sinällään ole PV:n lakisääteinen tehtävä, Nokian keikka oli puhtaasti MAAKK PR-tempaus, jolla MAAKK tuotiin näytille, mutta jos toimivaltainen virkamies PV:ssä päättää moiseen osallistumisesta, niin sotilas osallistuu ja lopettaa sen märinän.

Vastaavia "helpompia" virka-aputehtäviä löytyy sille MAAKK va-joukkueelle poikkeusoloissakin.
 
OT:

Meillä oli joitain hienoja perinteitä silloisessa 3.ErVK/SavPr:ssa. Spollien kiusaaminen oli yksi niistä. :D Toinen oli aika luja "sisäkuri". Simputusta ei ollut, mutta kuri oli kova. Siitä ehkä kertoo se, että omassa saapumiserässä aloitti 92 ja 3 viikon päästä jäljellä oli 75. Silloin kaikilla viestimiehillä oli 11kk palvelus, arvosta riippumatta. Joten gonahtanaiden viestiveijareiden paimentaminen (jotka olivat vielä samaa saapumiserää) oli joskus "hauskaa". :D

Toinen perinne oli kokelaana. Tapana oli, että nuoremman saapumiserän käytävän perällä oli kokelaan tai alikersantin nimellä varustettu viestikirja, jonka nimi oli "purkautumiskirja". Johon sai anonyymisti kirjoitella tunteitaan. Joillakin alikessuilla siellä oli jopa tappouhkauksia. :D Itsellä harmittaa helvetisti, että hukkasin jossain muutossa oman. Siellä oli aika hyvää settiä, yleisesti kehuja ja pikkuvittuiluja. :)
 
Kannattaisikohan herätä niistä 40-luvun junapartioajoista 2015 jälkeiseen elämään, jolloin PAIKP:t ovat suorittavien yksiköiden osalta pääasiallisesti SPOLK:ja ja MAAKK:ja. (SPOLK:ien määrä ei ole julkista tietoa)
SPOLK:ssakin jokaisen taistelijan tulee osata yksikön päätehtävät sillä tasolla, että voi esim huollon tai komennon tehtävistä muodostetun reservin osana suoriutua annetuista tehtävistä, muustakin kuin veden, ruuan ja patruunoiden jakamisesta SPOLJ:lle. Siksi uteliaisuuttani utelin MPK keskustelussa, mitä MPK aiheesta kouluttaa ja mitä maanpuolustus.nettiläiset mieltävät spoltaidoiksi, koska täällä toistuvasti esitetään aktiivisten ja MPK:n kautta kouluttautuneiden ressujen sijoittamista SA-yksiköihin.
Jos PAIKP:n vahvuutta jostain syystä kasvatetaan, olettaisin että siihen tuotetaan jollain aikavälillä uusi SPOLK korvaamaan vanhempi, jolloin jatkamalla sen vanhemman sijoitusta vanhassa tai helpommassa tehtävässä, saadaan pataljoon vahvuutta nostettua.

Suomalainen Spol mielletään ulkomailla ja omassakin mielessä hieman erikoisjoukoiksi. Ainakin aikaisemmin esim. Spol-reservinupseerikoulutus annettiin Utin Jääkärirykmentissä.

Mitä olen joskus sivusta seurannut, niin Spol-koulutus ei tosiaankaan ole mitään "onko nappi kiinni"-nysväystä, vaan TRA- ja turvallisuuskoulutusta.

Jopa 1992 porukka ryynäsi raskaat liivit päällä ja teki köysilaskeutumisia vesitornista. Itsellä ei ole kuin hyviä muistoja Spolleista.
 
Kannattaisikohan herätä niistä 40-luvun junapartioajoista 2015 jälkeiseen elämään, jolloin PAIKP:t ovat suorittavien yksiköiden osalta pääasiallisesti SPOLK:ja ja MAAKK:ja. (SPOLK:ien määrä ei ole julkista tietoa)
SPOLK:ssakin jokaisen taistelijan tulee osata yksikön päätehtävät sillä tasolla, että voi esim huollon tai komennon tehtävistä muodostetun reservin osana suoriutua annetuista tehtävistä, muustakin kuin veden, ruuan ja patruunoiden jakamisesta SPOLJ:lle. Siksi uteliaisuuttani utelin MPK keskustelussa, mitä MPK aiheesta kouluttaa ja mitä maanpuolustus.nettiläiset mieltävät spoltaidoiksi, koska täällä toistuvasti esitetään aktiivisten ja MPK:n kautta kouluttautuneiden ressujen sijoittamista SA-yksiköihin.
Jos PAIKP:n vahvuutta jostain syystä kasvatetaan, olettaisin että siihen tuotetaan jollain aikavälillä uusi SPOLK korvaamaan vanhempi, jolloin jatkamalla sen vanhemman sijoitusta vanhassa tai helpommassa tehtävässä, saadaan pataljoon vahvuutta nostettua.






Vedenjakaminen ei sinällään ole PV:n lakisääteinen tehtävä, Nokian keikka oli puhtaasti MAAKK PR-tempaus, jolla MAAKK tuotiin näytille, mutta jos toimivaltainen virkamies PV:ssä päättää moiseen osallistumisesta, niin sotilas osallistuu ja lopettaa sen märinän.

Vastaavia "helpompia" virka-aputehtäviä löytyy sille MAAKK va-joukkueelle poikkeusoloissakin.


Nyt mää en tässä kupletissa (maakk juo kaffea abc:llä ja spolK metsästää spetsnatseja) sitä että minkä vuoksi joukolle, olkoon se sitten maakk tai spollK tai mikä pv:n joukko vasn, koulutetaan määrätietoisesti yhtä asiaa (olkoo vaikka joukkueen hyökkäys, puollystus, TRA, tiedustelu kohteensuojaus. valutse mieleinen) hieman eri kulmista herjoitiksesta toiseen, jos asia ei kuitenkaan ole se mitä ko. Joukko kovassa tilanteessa tekisi?

Edelleen sama se mitä tehdäön. Täysillämennäön :)
 
OT:

Meillä oli joitain hienoja perinteitä silloisessa 3.ErVK/SavPr:ssa. Spollien kiusaaminen oli yksi niistä. :D Toinen oli aika luja "sisäkuri". Simputusta ei ollut, mutta kuri oli kova. Siitä ehkä kertoo se, että omassa saapumiserässä aloitti 92 ja 3 viikon päästä jäljellä oli 75. Silloin kaikilla viestimiehillä oli 11kk palvelus, arvosta riippumatta. Joten gonahtanaiden viestiveijareiden paimentaminen (jotka olivat vielä samaa saapumiserää) oli joskus "hauskaa". :D

Toinen perinne oli kokelaana. Tapana oli, että nuoremman saapumiserän käytävän perällä oli kokelaan tai alikersantin nimellä varustettu viestikirja, jonka nimi oli "purkautumiskirja". Johon sai anonyymisti kirjoitella tunteitaan. Joillakin alikessuilla siellä oli jopa tappouhkauksia. :D Itsellä harmittaa helvetisti, että hukkasin jossain muutossa oman. Siellä oli aika hyvää settiä, yleisesti kehuja ja pikkuvittuiluja. :)

KaiPr:n Lämäri kurssin palautteissa oli kurssilaiset saaneet antaa palautetta minullekkin. Kaavana toistui Iso-Mursu on hullu, Iso-Mursu on hullu jne.. Kouluttajien mielestä olin ansainnut kulmarautani ja tehnyt työni hyvin. Harvoin kuulemma tuli tuollaista palautetta kurssilaisilta.

Toki otin homman rennonsti ja ammattimaisesti. Sen kouluttajan roolini siis.
 
Viimeksi muokattu:
Lääkintämies kurssin palautteissa oli kurssilaiset kirjoittaneet allekirjoittaneesta palautetta. Iso-Mursu on hullu, Iso-Mursu on hullu jne.. Kouluttajien mielestä olin ansainnut kulmarautani ja tehnyt työni hyvin. Harvoin kuulemma tuli tuollaista palautetta kurssilaisilta.

Toki otin homman rennonsti ja ammattimaisesti. Sen kouluttajan roolini siis.

Oma maine kasvoi, kun oman saapumiserän viestimiehillä oli taipumusta mennä nuoremman saapumiserän kerrokseen paiskomaan ovia ja perseilemään ke-iltaloman jälkeen. Ikävä yllätys olikin, kun komppanian valvoja kokelas "Sardaukar" olikin siellä istumassa kenttälapion lanssa. Joka totesi, että "kokeilkaa onneanne". Se loppui siihen.

Olin aina hieman suojeleva "untuvikkoja" kohtaan. Paitsi kerran kun en ollut oikein tyytyväinen ja kerroin että "taon teidät suohon kassun takana nilkkoja myöten...pää alaspäin". Mokomat vielä uskoivat. :D Se, että tuli sanottua "otan nämä salmiakit pois ja mennään kasarmin taakse katsomaan kuka on kuka, jos siltä tuntuu"..auttoi myös :D
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on toiminut ihan hyvin omalla kohdalla:

vaitiololupaus_zpsrzqkjyqv.jpg


Tuossa on muutamia aika kylmääviä seikkoja ja ajatus jopa "ajatuspoliisista"...

Näyttää tiivistettynä samalta sopimukselta, kuin sen minkä jouduin allekirjoittamaan erään jenkkiläisen firman palvelukseen astuessani. Toimipaikka oli Suomi. Firma ei ollut Microsoft.

Tuossa ei sentään kielletä ajattelemasta omia työaikana ja pidetä ajatuksia/ideoita yhtiön omaisuutena.

Erehdyin sanomaan että tämä sopimus ei päde kaikin osin Suomessa. Sen projektin jälkeen ei tullutkaan enää uusia hommia :)
 
Viimeksi muokattu:
Oma maine kasvoi, kun oman saapumiserän viestimiehillä oli taipumusta mennä nuoremman saapumiserän kerrokseen paikomaan ovia ja perseilemään ke-iltaloman jälkeen. Ikävä yllätys olikin, kun komppanian valvoja kokelas "Sardaukar" olikin siellä istumassa kenttälapion lanssa. Joka totesi, että "kokeilkaa onneanne". Se loppui siihen.

Olin aina hieman suojeleva "untuvikkoja" kohtaan. Paitsi kerran kun en ollut oikein tyytyväinen ja kerroin että "taon teidät suohon kassun takana nilkkoja myötien...pää alaspäin". Mokomat vielä uskoivat. :D Se, että tuli sanottua "otan nämä salmiakit pois ja mennään kasarmin taakse katsomaan kuka on kuka, jos siltä tuntuu"..auttoi myös :D

Vähän samalla asenteella. Vähemmällä raudalla.

Esimerkki tuotti tulosta.

Lämäri kurssin loppusodassa maaliosasto hyökkäsi yöllä lokakuun räntäsateessa meidän "lääkintäjoukkueen" kimppuun. Jätkät tuli särmästi boksereissa ja kumisaappaissa asemiin. Naapurijoukkueiden teltoista porukka nysväsi vartin kuuskakkosia päälle.



10 omasta lämäristä 7 sai muistaakseni korpin jämät.
 
Vähän samalla asenteella. Vähemmällä raudalla.

Esimerkki tuotti tulosta.

Lämäri kurssin loppusodassa maaliosasto hyökkäsi yöllä lokakuun räntäsateessa meidän "lääkintäjoukkueen" kimppuun. Jätkät tuli särmästi boksereissa ja kumisaappaissa asemiin. Naapurijoukkueiden teltoista porukka nysväsi vartin kuuskakkosia päälle.



10 omasta lämäristä 7 sai muistaakseni korpin jämät.

Niillä mennään mitä on jaettu. ;)

Yksikköhenki on muuten yksi hienoin asia maailmassa. Vaikka suhtauduttiin hieman humoristisesti komppapäällikköön (jonka lempinimi oli "Lankattu muna...tarina silloisesta KadK:sta), niin oltaisiin kumminkin menty vaikka takaperin puuhun jos olisi käsketty.
 
Mutta tuohon itse aiheeseen.

Olen sanonut tämän sata kertaa, mutta sanon taas.

Paikallispataljoonista jos halutaan edes jotenkin tehdä vapaaehtoistyöpaikkoja, niin touhua pitäisi selkeyttää aika paljon. Ja ehkä muokata vähän tarjontaa.

1. Selkeä nousujohteisuus. Harjoitukset numeroitu esim. Vartioryhmä 1-3 joiden suorittamisen jälkeen Vartiojoukkue 1-3 harjoitukset. Tähän lisäksi vielä jotkut taisteluensiapu ja aseen käsittelyn kurssit

2. Sosiaalinen tarve ajaa monesti aatteen edelle. Eli jos ilmottaudut tollaiseen porukkaan, niin luodaan se ryhmähenki. Ihminen pysyy harrastuksessaan jos hän kokee oppivansa/hyötyvänsä asiasta ja kokee että hänellä on sosiaalinen piiri harrastuksessa. Näin mikälli on uskomista Maanpuolustuskorkeakoulun pääsykoemateriaalin. Olen tykännyt käydä MPK:n kursseilla, mutta joka kerta eri naamat. Eli puuttuu se että lähdetään tuttujen jätkien kanssa tekemään hyvän asian puolesta hommaa.

3. Mahdollisuus kouluttautua uuteen tehtävään. Enkä tarkoita että tykäristä koulutetaan spolle. Tykäristä pitäisi voida kouluttaa vartiojoukkueen tms. käyttöön taistelija. Esimerkiksi allekirjoittanut on lääkintä AU, mutta siviili osaaminen on muualla huollossa. Voin sanoa että menisin nykyisellä osaamisella lääkintä-AU:n. Itseäni kehumatta. Myös mahdollisuudet kouluttajaksi opiskelu. Toki on jo MPK:n kautta nytkin

4. Kerran viikossa liikuntavuoro. Aikuisilla on hankalaa saada ei-liikuntaseuralaisena vuoroja vaikka sählyn peluuseen. Koska Kohta 2. sosiaalinen täyttymys, hyvän asian puolesta. Paikallispataljoonan/MPK:n sählyvuoro tms. jossa pidetään kuntoa yllä ja nähdään kavereita.



En sano että noilla opeilla tulisi ryntäystä hommaan. Suurin osa noista on jo olemassa. Liikkeen johdollisesti vain mentäisiin siniselle merelle. Muutetaan vanhojen asioiden ulkonäköä sekä ripaus uutta mukaan. Sillä pääsee pitkälle
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top