Mietin jo, kommentoinko näitä viestejä ollenkaan, mutta ehkä nyt kuitenkin kommentoin...
Tarviiko asiaa käsitellä ihan ääri-ilmiönä ja pistää pelleilyksi?
Jos lähdetään siitä, että kaikki miehet eivät ole ns. taistelevia joukkoja, voidaan miettiä olisko muunlaisellekin käyttöä? Johan täällä aikaisemmin mainittiin kohdevartiointi ja muut tukevat tehtävät, joissa voi hyvin olla niitä jotka just tulivat sorsametsältä. Asu vaan on määrätynlainen maastopuku, lakki/pipo, Suomen lippu hihassa ja ase mukana. Tuohon radio mukaan ja tekee jo jonkinlaista tiedustelulenkkiäkin.
En edelleenkään näe mitään estettä sille, että tällaisen kohdevartioinnin porukan valmiuksia kehitetään, kun porukka on kiinnostunutta ja saatavilla.
Jo pelkkä yhteisen tekemisen fiilis olis tarpeen laajentaa koskemaan yhteiskuntaa laajasti. Esteitähän ei ole muita kuin tekemällä keksittyjä.
Maanpuolustuksessa on strategian taso. Fiilis, henki, tahto...yms...sanat kuuluvat siihen isoon kuvaan. Tästä ja tämän tarpeesta vallitsee maassa täysin selkeä yksimielisyys.
Kansa kuuluu tähän kuvaan ja sen PV joutiuu huomioimaan priorisoidessaan tehtäväänsä. Et kyllä oikeesti aika kärjessä ollaan.
Puolustusvoimien lakisääteisinä tehtävinä ovat (laki puolustusvoimista 551/2007):
1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:
a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;
b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;
c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen;
2) muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu:
a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi;
b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja;
c) osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta; sekä
3) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa.
Lakisääteisisä tehtävissä ei ole tunnistettu tarvetta yhteisen tekemisen fiilikselle. Sen sijaan puolustusvoimat pyrkivät tekemään lain asettamat velvoitteensa mahdollisimman hyvin annetuilla resursseilla. Kaikki tiedämme, että nämä käytössä olevat resurssit mahdollistavat korkeintaan tyydyttävästi päätehtävien toteuttamisen. Jos puolustusvoimien pitää osallistua yhteisen tekemisen fiiliksen toteuttamiseen, tehtävä pitänee olla osa lakisääteisiä tehtäviä ja sille pitää osoittaa resurssit. Mistä nykyisestä tehtävästä
@Rauhantekijä haluat tinkiä, jotta yhteisen tekemisen fiilis saadaan toteutettua?
Puolustusvoimien paikallisjoukoilla on omat erittäin tärkeät tehtävänsä erityisesti kriisien alkuvaiheessa. Valmiusasiat luonnollisesti myös korostuvat ja näihin puolustusvoimat pyrkii vastaamaan valmiusosastoilla, valmiusyksiköillä ja välittömän valmiuden joukoilla. Nämä
@Valmius kuvasi hyvin muutamaa postausta aikaisemmin. Lisäksi nopeasti perustettavia joukkoja ovat muut varusmiesperusteiset joukot. Reservistä perustettavilla joukoilla ei saavuteta mitenkään vastaavaa valmiutta, kuin niillä joukoilla, jotka ovat jo valmiiksi kasarmeilla.
Reserviläisliiton ehdotus valmiuden parantamisesta sijoittamattoman reservin joukoilla on yksinkertaisesti epärealistinen ja vaikuttaa siltä, että se tähtää lähinnä yhteisen tekemisen fiiliksen saamiseen (eli turhaan puuhasteluun). Puolustusvoimissa on tehty viime vuosina paljon töitä sen eteen, että maavoimien valmiutta saadaan kasvatettua. Nyt työn tulokset alkavat näkyä mm. valmiusyksiköiden ja täsmennetyn lainsäädännön muodossa. Kun aikaa, henkilöitä ja rahaa on rajallisesti, kaikki organisaatiot puolustusvoimat mukaan lukien joutuvat keskittymään ydintekemiseensä eikä puuhasteluun. Ydintekemisessään puolustusvoimat on onnistunut erittäin hyvin!
Vielä pieni omakohtainen huomio yksityiskohtiin menemättä. Olen käynyt kertausharjoituksissa säännöllisesti vuodesta 1989 ja viimeisin kova harjoitus oli nyt huhtikuussa. Vuonna 1989 oli aivan selvää, että harjoituksessa harjoiteltiin oikeasti sodan varalle. Sen jälkeen meni pitkä aika, jolloin kyllä harjoiteltiin, mutta harjoituksien luonne oli enemmän koulutuksellinen. Nyt keväällä harjoiteltiin taas selvästi ja tosissaan mahdollista sotaa varten ja harjoituksen yleistunnelma poikkesi täysin esim. edellisestä harjoituksesta. Meillä oli kädet töitä täynnä sodan ajan tehtävien harjoittelussa ja ainakaan omaan joukkoon en haluaisi ketään hakemaan vain yhteisen tekemisen fiilistä.