PAKFA


Hardware typePrice in rublesPrice in U.S. dollars (MER)Price in U.S. dollars (defense-specific PPP)
Su-57 (2020)4,700 million65.0 million139.1 million
Su-57 (planned in 2020 for 2028)3,192 million44.1 million (2020)94.5
 
Mekaanisesti kyseessä todella on 2D-suutin eli kääntyy yhden akselin suhteen. Se näyttäisi kuitenkin olevan asennettu, kuten aiemmatkin venäläiset kääntyvät suihkusuuttimet, vinoon pystyakselin suhteen. Tällä järjestelyllä saadaan kaksimoottorisella koneella työntövoimavektoria käännettyä kaikkien kolmen akselin suhteen. Vertailuna vaikka F-22, jossa ei saada vaaputussuuntaista (YAW) työntövoimaohjausta.
 
052, toinen prototyyppi. Näyttäisi päällepäin että tällä pyritään parempiin häiveominaisuuksiin.
Muistaakseni nuo neliskanttiset suuttimet ovat hiukan tehottomampia kuin perinteiset?
 
Algerian kaupasta on huhuttu jo vuosia, nyt lähteet näyttää vähän uskottavammilta. Lukumäärä on varmaan aika pieni, lähinnä prestiisifliitti hankitaan. Algeria on ennenkin ostanut Venäjältä hi-tech -leluja.
Millaisessa konfiguraatiossa nämä sitten on, jää nähtäväksi? Luulisin että pakotteet on vaikuttaneet komponenttien osalta myös tähän. Voipi olla että kyseessä on samanlainen 'päivitetään sitten myöhemmin' -diili kuin Su-30MKI-kauppa ysärillä Intian kanssa.
 
Huhtikuussa bongattiin kaksi uutta Su-57:aa Novosibirskissa, sekä rekisteri- että taktiset numerot näkyvillä. Rekisterinrot ovat RF-81796 ja 81797.

Koneen tuotantomääristä ei ole annettu suoraa lukua julkisuuteen, muuta kuin että nykyinen tilaus on 76 konetta, joista vuoden 2024 loppuun piti valmistettaman 22.
Vuonna 2022 näyttelyssä bongattiin sarjakone RF-81775 "Punainen 52"). Saman vuoden lopulla UAC luovutti kaksi konetta, "Punainen 53 ja 54", joiden rekisterinumerot olivat 81776 ja 81777. Tästä voisi äkkiseltään kuvitella että koneita olisi tässä välissä pykätty 20 kpl, mutta tätä juoksevaa rekisterinumeroa annetaan muillekin taistelukoneille, eikä välttämättä anneta järjestyksessäkään.

Ensimmäinen tuotantosarjan kone valmistui 2019, se kuitenkin kaputteerattiin lähes heti. Ilmeisesti sitä ei ehditty luovuttaa ilmavoimille. Kakkoskone valmistui seuraavana vuonna. Vuoden 2021 tuotannoksi on mainittu 3 konetta, kuitenkin UACin ilmoitus on vähän monitulkintainen (puhuttiin "neljännen tuotantokoneen valmistumisesta", onko siinä mukana tuhoutunut kone?). Tiedetään että em. "Punainen 52" oli yksi luovutetuista koneista.

Vuonna 2022 luovutettiin kaksi valmistuserää, jotkut lähteet puhuvat että ne olisivat olleet 2 ja 4 konetta, mutta ehkä luultavammin kuitenkin 2+2.

Vuonna 2023 koneita kerrottiin valmistuneen "tuplamäärä edellisvuoteen nähden". Neljä on helpompi tuplata kuin kuusi, varmaan turvallisempi olettaa että koneita valmistui 8.

Viime vuonna luovutettiin kolme tuotantoerää, valmistuneiden koneiden määrää ei ole kerrottu mutta epävirallisesti on puhuttu 7 koneesta. Nuo Novosibirskin kentällä spotatut on ehkä viimevuotisia, koska UAC ei ole ilmoittanut toimituksista tänä vuonna.

Eli tuotantoluvut olisivat tämän mukaan:
2019: 1
2020: 1
2021: 2
2022: 4
2023: 8
2024: 6-7

Valmistuneita sarjakoneita olisi 22 tai 23, joista yksi tuhoutunut onnettomuudessa, ja yksi ehkä vaurioitunut Ukrainan droneiskussa.

Algerian pitäisi saada ensimmäiset koneet tämän vuoden loppuun mennessä, saas nähdä miten se onnistuu.

Amurin tehtaan (KnAAPO) tuotantolinjaa, Su-35 ja -57:aa:

su572.webp

Harvinainen kuva missä Su-57:n nokkakartio auki ja tutkan antenni näkyvissä. Myös R-74 -ohjukselle tarkoitettu asekuilu auki:

su57.webp

Asiaa sivuten, Kiinassa esiteltiin viime vuonna uusi moottorityyppi, jota kutsuttiin nimellä "177S". Merkinnällä näyttää olevan selvä yhteys sarjan "117S" moottoreihin, jotka on käytössä Su-35:ssä. Suurimmaksi työntövoimaksi kerrottiin 14.5 tonnia, eli samaa luokkaa kuin 117:llä. Toisin kuin 117:n, tämän mainostetaan olevan "drop-in yhteensopiva" vanhan AL-31 -moottorin kanssa. Selvästi markkinakohteena on Kiina, ja kaikki sellaiset maat jotka käyttävät vanhempia Flanker-sarjan koneita.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top