Tunnelmia Forssasta
Luulen aika hyvin tietäväni miltä forssalaisten enemmistöstä juuri nyt tuntuu: häpeää, hämmennystä, eri suuntiin kohdistuvaa ärtymystä ja toivetta siitä, että tämä menisi äkkiä ohi. Forssalaiset elävät jossain saman tyyppisessä tilantessa kuin joensuulaiset 90-luvun puolessa välissä, kun lööpit kirkuivat täkäläisten skinien hyökkäyksestä Katajan tummapintaista ulkomaalaisvahvistusta vastaan. Forssalaiset pääsevät tästä helpommalla kuin joensuulaiset, sillä he eivät varmaan yhtä kestävää leimaa saa. Toisaalta toivon, että he oppivat nopeammin kuin joensuulaiset, että
ihmisten kunnollisen enemmistön on näytettävä öyhöttäjille paikkansa. Joensuusta ja joensuulaisista voi tällä hetkellä ottaa oppia monessa jutussa näissä asioissa.
Forssan tapahtumiin liittyy oppikirjaesimerkin kaltaisesti eri ulottuvuuksia:
taantuva paikkakunta, työttömyys, tapahtumien äkillisyys, ulkopuolisten sekaantuminen ja sosiaalisen median käyttö kaikukoppana. Sekä tietysti ikävät yhteensattumat. Taustalla on myös nuorten välisiä nahinoita ja kahakoita, jotka olivat aikoinaan myös osa tilanteen kärjistymistä Joensuussa.
Forssan tapahtumia sinällään on pohjustettu eri tavoin jo vuosia ja vuosia. Siellä kuullut lauseet ovat kuin suoraan Homma-foorumin argumenttipankista ja kenties ne ovatkin sieltä suoraan. Tyypillistä tälle hetkelle oli myös se, että paikalla oli salamana ulkopuolisia organisaattoreita, jotka ottavat kaiken hyödyn irti tilanteesta.
Suomi ensin -liikkeen johtomahmo Marco de Wit kulkee ympäri maata julistamassa sanomaansa ja ryntäsi samoin tein Forssaan. Kysymyksessä on siis poliittinen toiminta, jossa tavoitteena on sulkea Suomi konkreettisesti ja henkisesti.
Marco de Wit
oli muuten mukana myös loppukesästä Itä-Ukrainan kapinallisalueille suuntautuneella matkalla, jossa kirjava joukko ihmisiä oli Janus Putkosen ja Johan Bäckmanin vieraina. Sen jälkeen hänen kannanottonsa moniin asioihin ovat olleet Venäjän propagandan mukaisia.
Tämä Suomi ensin -liike on rajusti riidoissa hyvin samankaltaisen Rajat kiinni -liikkeen kanssa. Joka sekin on sisäisesti hajallaan, josta osoituksena sen näkyvimmän keulahahmo Susanna Kaukisen (todennäköisesti väliaikainen) lähtö ovet paukkuen ja ”tehkää sitten itse paremmin” -huuteluineen. Kysymyksessä ovat siis tyypilliset ääriliikkeet, jossa äärimmäiset ajatukset ja vähintään originellit persoonallisuudet törmäilevät toisiinsa. Tällaisten ryhmien puoliintumisaika onkin hyvin pieni. Aika ajoin joku yrittää koota näitä porukoita yhteen. Keväällä tätä yritti pitkän linjan turkulainen äärioikeistolainen Olavi Mäenpää Suomidemokraatit-puoluehankkeellaan. Nyt vuorossa on Barcelonassa asuva Ilja Janitskin, joka on kutsunut sinne tapaamiseen ”isänmaallisia” toimijoita. Saakohan tämä tapaaminen myös Moskovasta vieraan (ja rahoittajan), jos Janitskinin kanssa tehdystä
rikollisesta yhteistyöstä epäilty Johan Bäckman saapuisi paikalle.
Tämän ääriliikehdinnän kummisetänä (ei aiheuttajana) Tony Halmeen myötä toiminut Timo Soinikinjoutui ottamaan asiaan yleisellä tasolla kantaa
puheessaan maanantaina suurlähettiläspäivillä:
”Terrorismin uhka on todellinen, ja vähintään yhtä todellista on sen aiheuttama pelko. Samalla riskit on kuitenkin asetettava perspektiiviin. Sanotaan tämä nyt selvästi: terroristinen vihan ideologia ei ole todellinen uhka yhteiskuntajärjestyksellemme. Musta lippu ei tule koskaan liehumaan tämän talon katolla. Olen vuoden aikana joutunut sanomaan, että pelolle ei saa antaa periksi. Suhteellisuudentaju auttaa tässä.”
Oikein isossa kuvassa tässä on käynnissä demokratian vastaisten voimien yritys käydä liberaalin demokratian kimppuun. Tuoreessa Imagessa päätoimittaja Heikki Valkama
tiivistää asian hyvin:
”Euroopassa on meneillään painajaismainen umpimielisten ja demokratian vastaisten voimien voittokulku. Ei tarvitse katsoa kauas, ei maantieteellisesti eikä historiallisesti, jotta näkee, mihin se voi johtaa.”
Joskus tulevina vuosikymmeninä pudistellaan päätä Forssan mielenosoittajille ja ihmetellään mitä he oikein miettivät. Tai jos oikein huonosti käy, heitä ylistetään sankareina ja edelläkävijöinä. Se on meistä muista kiinni kummin käy.
Kuva: Kuvakaappaus livelähetyksestä Youtubessa. Marco de Wit kyselee paikallisilta teineiltä vastaanottokeskuksesta ja turvapaikanhakijoista.
Voi olla palauttaminen vähän vaikeaa, jos ja kun Venäjä ei ota palautettavia vastaan. 
