Berliini: Saksalaiset osasivat surra
”Voihan se olla onnettomuus.” Niin sanoi berliiniläismies vieressäni, kun kurkottelimme poliisin eristysnauhan takaa sitä kaaosta, jossa vain hetki sitten oli nosteltu glühwein-mukeja yksillä Berliinin suosituimmista joulumarkkinoista.
Ei ollut edes häivähtänyt mielessä. Rekka oli syöksynyt väkijoukkoon, ambulansseja lähti Breitscheidplatzilta letkoina, poliisiautojen vilkkuvat valot tekivät koko aukiosta kuin valtavan teknoluolan.
Mutta voisiko silti? Jos kaahaa Kantstraßelta kännissä ylinopeutta…
Ei mitään mahdollisuutta. Tuijotimme Saksan ensimmäistä isoa terrori-iskua.
Eurooppa elää aikaa, jossa terrori-isku ei yllätä, ja sitä osataan odottaa. Saksan kaltaisissa avoimissa yhteiskunnissa ei ole absoluuttista turvallisuutta.
Berliiniläiset osoittivat viime viikolla, että iskua osataan myös surra.
Palasin Breitscheidplatzille iskun jälkeisenä päivänä. Ihmiset toivat paikalle kynttilöitä ja kukkia, muslimien kuoro lauloi. Jollakulla oli sähköpiano. Sen ympärille kerääntyi ihmisiä laulamaan We are the Worldia.
Illalla Brandenburgin portti valaistiin Saksan lipun värein. Se ei ollut kornia, vaan hienoa. Kollektiivisen suremisen taito on tärkeää. Se maltti ja rauhallisuus, jolla Saksassa surtiin, kertoo hyvää kansalaisten sietokyvystä.
Poliitikkojen sietokyky on asia erikseen.
Isku on myös poliittinen ase, ja se otettiinkin heti sisäpoliittiseen hyötykäyttöön. Oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue yrittää ottaa kaiken hyödyn irti tilanteista, joissa viranomaiset vaikuttavat menettäneen kontrollin. Se väite ei vain pidä paikkansa.
On kuitenkin selvä, että iskulla on vielä iso rooli Saksan ensi vuoden vaaleissa. Vaalien ehdoton iskusana on turvallisuus.