30/08/2019 Pt-media.org toimitusEtusivu /
Ruotsi /
Uncategorized56 kommenttiaartikkeliin Filipstad, onko kuoleva kaupunki?
Filipstadin kaupunki on ollut viime aikoina medioissa esillä eräänlaisena maahanmuutosta johtuvana katastrofikaupunkina. Asia ei ole kuitenkaan mikään uusi. Filipstad on ollut ensimmäisen kerran tapetilla samasta asiasta ainakin jo 2015. Ongelmaan ei ole haluttu vuosien aikana puuttua ja nyt kaupungin tila on… on mitä on.
Filipstadin ongelmat alkoivat olla näkyvissä ilman selvännäkijätaipumuksiakin jo joskus 2015 kesä-syksyn aikana. Elettiin monikulttuurisuushulluuden syvintä aikaa. 00-10 lukujen vaihteesta jonnekin 2016 vuoden loppupuolelle ovat olleet Ruotsin historian pahinta psykoosiaikaa. Kun siis puhutaan monikulttuurisuudesta.
Filipstadista lanseerattiin jonkinlaista turvapaikkamaahanmuuton esikuvaa, vähän kuin uutena nokiana. Hiipuva maaseutukaupunki, jonne maahanmuutto, tarkastiottaen turvapaikkamaahanmuutto toisi virtaa ja zäpinää. Se oli mitä haluttiin todistaa, ja sen eteen tehtiin kaikki.
Ja sitähän se oli.
10 000 asukkaan pikkukaupungissa oli jo vuoden 2015 alkupuoliskolla kolme jättimäistä vastaanottokeskusta. Niissä majaili parhaimmillaan 2 500 – 3 000 kolmansista maista tullutta turvapaikanhakijaa. Suomalainen voi kuvitella mielessään miltä tuntuisi jos Huittisiin, Iihin, Kiteelle tai Hämeenkyröön tuotaisiin yhtäkkiä tuollainen määrä tulijoita. Ruotsalaisille se ei ollut ongelma. Se oli voimavara.
Uusi nokia
Vuoden 2015 aikana aloittivat paskamediat uuden rallin. Rallin nimi oli ”ne ovat pätevöittäjiä”. Filipstad oli siihen mennessä ollut muuttotappiokunta. Ei mitenkään paha, mutta sellainen tiedättekö hieman nuutunut maaseutupitäjä. Turvapaikanhakijoiden myötä pyörä keksittiin uudelleen.
Nimittäin, kylään tuli muutama tuhat uutta asukasta, joilla jokaisella oli lompakossa mukavasti kruunuja. Ja rahat tulivat kaupungin ulkopuolelta, olletikin, että Maahanmuuttoviraston kassasta. Kaupungin talous lähti hurjaan nousuun. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kioskien ja kauppojen yms palveluntuottajien kassaan alkoi virrata ennennäkemättömiä määriä rahaa.
Kylän siihen asti alikäytössä ollut motellihotelli muuttui kultakaivokseksi. Hotellissa oli aiemmin asunut kesäisin joitakin yksittäisiä turisteja, talvisin ei ketään. Hotellikiinteistö oli ollut iso kuluerä. Taikaiskusta se muuttui rahaa takovaksi ja ihmisiä työllistäväksi masiinaksi.
Hotellin jokainen huone asutettiin tulijoilla ja heille maksettiin maahanmuuttoviraston toimesta kolme lämmintä ateriaa päivässä. Tanssi-ilta lauantaiksi. Muutos oli radikaali. Kun siihen mennessä hotellia pyöritettiin kesäisin vähän kuin talkoovoimin niin nyt se muuttui ympärivuotiseksi zykkiväksi elämänkeskukseksi. Hotelli pystyi palkkaamaan uusia työntekijöitä palvelemaan kunniakansalaisia. Heille tarjottiin kolme lämmintä ateriaa päivässä. Kokkeja, tarjoilijoita, siivoojia ja vaikka mitä. Kun siis siihen asti tyhjänä ollut kuluerä muuttui tuottavaksi toimitilaksi niin kylästä löytyi tuskin yhtään eriävää mielipidettä. Ja lauantaisin se aamiaisten määrä; jo sillä ravintolapuoli teki voittoa sen mitä se oli aiemmin yhtenä vuotena myynyt.
Niin ikään kylän osa-aikataksit alkoivat ajamaan nyt kokopäiväajoa. Kun siihen asti taksit olivat lähinnä niinkuin maaseutupitäjissä yleensä, eli postasivat jonkun muun toimen ohessa, josko kyytiläisiä sattuisi soittamaan niin nyt taksareista tuli kokopäiväisiä autoilijoita. Lisäksi alalle tuli useita uusia taksifirmoja ja autojen ajo-osuudet nousivat muutamasta prosentista liki sataan. Tulijoita kuskattiin pitkinä taksiletkoina milloin maahanmuuttoviraston pääkallopaikalle maakunnan pääkaupunkiin 70 km päähän Karlstadiin, milloin minnekin iltamiin.
Parturit saivat muutama tuhat uutta asiakasta, joiden ananasta piti muotoilla ja vaateliikkeet pukivat uudet, hienostipukeutuvat miehet. Grillikioskit tilasivat rekkalasteittain kebab-hamburilaisia. Kuka sitä nyt ei-halalia tuossa tilanteessa.
Kylän kaupat ja kioskit kukoistivat. Tuhannet miehet polttivat hillittömät määrät norttia ja ostivat iPhoneihin prepaid-puhelinliittymiä. Niihin taas sadoilla tuhansilla kruunuilla uutta puheaikaa. Kahvia, teetä ja sokeria kuskattiin kaupoista ulos toppakaupalla. Kun vastaanottokeskuksissa järjestettiin kumpaija-iltamat niin kylän kauppias huuti hoosiannaa. Se lihan, marinaadin, siiderin ja kortonkien määrä, mitä myytiin ulos, se iski pahimmastakin rasistisista ilmat pihalle. Kruunuja kirjaimellisesti virtasi kassan.
Paskamediat irvailivat voitonriemuisesti: ”
Turvapaikanhakijat nostavat maan uuteen nousuun – Filipstad on siitä oiva esimerkki” ja ”K
uoleva Filipstad sai uutta virtaa turvapaukanhakijoista”. Ajankohtaisohjelmissa kerrottiin iltakaudet Filipstadin olleen todiste siitä, kuinka turvapaikanhakijat nostavat maan nousuun ja rasistit saavat siitä näpeilleen. Lanseerattiin uusia hienoja käsitteitä: ”Kompetensregn”, pätevyyssade. Rakettitutkijoiden virta oli kuin taivaasta tippuvaa sadetta, kompetensregn. Suomennettuna pätevyyssade ei ehkä ihan täysin kuvaa sitä hulluutta mitä tuolloin elettiin, mutta jos vähänkin osaa maistella sanaa kompetensregn niin joutuu psykoosiin.
Mediat lauloivat kuorolaulua kuinka (kehitysmaista) virtaa knowhowta. Syyrian yliopistosta oli kuulemma suora yhteys Ruotsiin. Tekniikan laitos keksi sähkönkin uudestaan kun Lähi-Idästä ja Afrikasta tuli uutta virtaa. Sitä parempaa sähköä. Mitä väliä vaikka koko kolmannessa maailmasssa ei edes tiedetä käsitettä kolmivaihesähkö. Suomessa nauretaan legendaariselle jutulle ”Balkkanilla taivaltaa akateemisten joukot”, Ruotsissa tämä sai aivan omat mittasuhteet. Toreilla ja kaduilla itkettiin avoimesti ja kerrottiin, kuinka kodin ovet ovat avoimia. Sipilän tarjous on pikku juttu verrattuna Ruotsiin.
Käärme saapuu paratiisiin
Eriävät mielipiteet tulivat hieman odottamaltomalta taholta. Nimittäin ruotsalaisilta nuorukaisilta. Tähän väliin hieman ohimennen pakko sanoa, että kunkin sukupolven aikuiset eivät todellakaan tee muutosta vaan se tuleva nuoriso.
Ruotsalaiset nuorukaiset ja sotapakolaiset eivät jostain syystä sopineet samaan tilaan. Oli monenlaisia riitoja ja kahnauksia. Niitä yritettiin selvittää aikuismaiseen tapaan kertomalla koulun toimesta filipstadilaisille nuorukaisille rasismista. Ruotsalaisia nuorukaisia varoiteltiin rasismin vaaroista ja valistettiin monikulttuurisuuden kaikkivoipaisuudesta.
Syksyllä 2015 asiat huipentuivat. Varoitukset ja valistukset eivät menneet filipstadilaisille teineille perille. Paikalliset ja kolmansista maista tulleet nuorukaiset ajautuivat ilmisotaan. Konfrontaatio päättyi kylän yläasteen pihalla käytyyn puukkotappeluun. Elettiin aikaa syksyä 2015. Eli aikaa hieman ennen jätti-invaasiota.
Filipstadilaiset nuorukaiset kertoivat mm. Sverigesradion haastattelussa, että he
ovat vitun kyllästyneitä ensinnäkin siihen, että tulijat eivät osaa mitään kieltä ja haastavat koko ajan riitaa. Nuorten mielestä tulijat käyttäytyvät ylimielisesti ja rikkovat sekä varastavat paikallisten nuorten tavaroita. Lisäksi nuoret kertoivat, että
ovat vitun kyllästyneitä leikkimään jotain sosiaalikomppiksia eli mamukavereita. Nuoret kertoivat, että varsinkin koulussa heidän kaikki toiveet tai asiat jätetään huomiotta.
Nuorten mukaan edes jääkiekkoa ei pysty enää pelaamaan kuten sitä pelataan vaan siihenkin pitää ottaa mukaan joku kehitysmaa-aspekti. Kentälle kuskataan ruskeita nuorukaisia, jotka eivät tiedä jääkiekosta tai luistelusta yhtään mitään. Nuorukaisten mukaan ruotsalaisten pitää sitten ”pelata” jääkiekkoa. Ei pelata vaan ”pelata”, olla pelaavinaan.
– Miksi me emme saa pelata jääkiekkoa keskenämme kuten jääkiekkoa pelataan vaan kentälle kuskataan aikuisten toimesta ruskeita ihmisiä ja odotetaan, että olemme heidän kanssaan kavereita, jolla taas ei ole jääkiekon kanssa mitään tekemistä, ruotsalaiset nuorukaiset kyselivät.
Tämä lausunto oli Sverigesradiossa 2015, mutta on nyttemmin poistettu. Tarkastiottaen ruotsalaiset nuorukaiset siis sanoivat, että jos halutaan voittaa maailmanmestaruus jääkiekossa niin pois sosiaalikiekko. Ruotsalaiset nuorukaiset pitivät esikuvinaan ruotsalaisia vanhan liiton jääkiekkoäijiä kuten Fobba Forsberg, Mats Sundin tai Niklas Lidström. Näistä nuorukaisista piti tulla jääkiekon ”suomentappajia” tai NHL-pelaajia. Ajatelkaa, filipstadilaiset nuorukaiset kokivat elämäntehtäväkseen voittaa Suomi jääkiekossa.
Nuorukaisten esikuvia olivat ne asiat, joista ruotsalaiset nuorukaiset ovat ylpeitä. Mutta ylpeys tapettiin monikulttuurisuuden alttarilla. Haaveentappo.
Moni nuorukainen kertoi haastattelussa aikovansa
lähteä vittuun koko kylältä heti kun se oli mahdollista. Koska kertoivat olevansa
vitun kyllästyneitä.
Uusi aika
Mitä tapahtui? Tuosta haastattelusta on nyt viitisen vuotta ja ne nuorukaiset ovat todellakin lähteneen
vittuun kylältä. Teini-ikäiset yleensä haaveilevat samoista asioista mitä vanhemmat ovat tehneet, mutta Filipstadin nuorukaiset eivät. Heidän haave oli päästä pois. Mutta mihin hekin muka voivat poistua.
Tämän päivän ongelma Filipstadissa ovat mm. se, että kylällä asuu edelleen pari tuhatta kolmansista maista tullutta tulijaa. Heistä, siis 2000 henkilöstä oikeissa töissä käy 2-5 henkilöä. Eli juuri sen verran, mitä yhteen tuollaiseen kylään mahtuu pizzerioita ja niiden työntekijöitä. Jokainen voi kuvitella miten työllistää 2000 uutta henkilöä, jotka eivät osaa kieltä. Heillä ei ole mitään sellaista koulutusta, joka sopisi kylän kaavaan ja ylipäätään tulijat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia.
Niin kauan kuin maahnmuuttovirasto maksoi tulijoiden elatuksen koko kunta hyötyi siitä. Kun elatus lopetettiin ja tulijat jäivät kunnan vastuulle, Koko ”elinkeino” loppui kuin seinäään.
Tällä htekellä koko Filipstadin kunnassa ei ole mitään oikaa työtä. Ne työpaikat, jotka ovat, pyörivät pelkästään sotapakolaisten ympärillä, jota valtio maksaa. Eli palvelualat. Mutta mitään ”oikeaa” työtä ei ole tehty enää vuosiin.
Ja ne nuorukaiset, jotka kasvoivat kylällä – niistä kukaan ei ole enää tekemässä mitään kylää hyväksi. He ovat muuttaneet pois.