Mahtaakohan vaino suomalaisessa vastaanottokeskuksessa olla lisäperuste turvapaikan myöntämiseen. Lienee perustettava spesiaali vastaanottokeskus sateenkaaripakolaisille mihin he voivat paeta vainoa muista vastaanottokeskuksista.
Vakavammin; kun surutta lasketaan Irakia tänne niin Irakin ongelmatkin tulevat siinä mukana.
http://yle.fi/uutiset/irakilainen_homo_joutuu_pelkaamaan_vastaanottokeskuksessa_suomessa/8453642
Irakilainen homo joutuu pelkäämään vastaanottokeskuksessa Suomessa
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Seta on saanut syksyn aikana yhteydenottoja kiusatuiksi ja syrjityiksi joutuneilta turvapaikanhakijoilta.
Irakilainen turvapaikanhakija Amir, 23, näyttää puhelimestaan kuvia huoneestaan helsinkiläisestä vastaanottokeskuksesta. Vaatimattoman huoneen oven eteen on kasattu pöytä, pari kaappia ja vetolaatikoita. Sillä tavoin Amir pitää tunkeutujat loitolla huoneestaan.
Irakin pääkaupungissa Bagdadissa asunut Amir on avoimesti homoseksuaali, mikä tekee elämästä vastaanottokeskuksessa vaikeaa. Osa muista turvapaikanhakijoista suhtautuu häneen hyljeksivästi, jotkut jopa uhkaavasti. Myös haastattelua edeltävänä yönä joku oli tullut rynkyttämään ovea kahdelta yöllä.
– Usein saan pelon vuoksi unta vasta aamulla, hän sanoo.
Amir ei esiinny jutussa turvallisuussyistä omalla nimellään. Syyskuussa Suomeen saapunut Amir on ehtinyt asua jo kahdessa vastaanottokeskuksessa. Hän kertoo, että ensimmäisessä vastaanottokeskuksessa joukko maanmiehiä oli yrittänyt käydä hänen kimppuunsa. Amir oli alkanut huutaa, jolloin keskuksen vartija oli tullut keskeyttämään tilanteen. Tämän jälkeen hänet oli siirretty toiseen vastaanottokeskukseen. Uhkailu on jatkunut sielläkin.
Elämä on yksinäistä miehelle, joka joutuu muiden turvapaikanhakijoiden hylkimäksi. Kun Amir istuu syömään itsekseen pöydän päähän, siirtyvät muut pois.
– He sanovat, "anteeksi jumala, anteeksi", ihan niin kuin olisin saastunut.
Setalle tulee tavallista enemmän yhteydenottoja
Suomessa ei ole tilastoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osuutta turvapaikanhakijoista. Yhteydenottoja Setaan ja sen jäsenjärjestöihin tulee ympäri Suomen.
Pelkästään Pirkanmaan Setan hallinnoimasta valtakunnallisesta Sinuiksi-neuvontapalvelusta kerrotaan, että heille on tullut vuodessa runsaat parikymmentä yhteydenottoa turvapaikanhakijoilta ja kiintiöpakolaisilta. Myös Setan keskustoimiston mukaan yhteydenottojen määrä on tihentynyt tänä syksynä.
Tuen tarpeelle on monenlaisia syitä. Halutaan puhua kotimaassa koetuista traumaattisista kokemuksista tai vastaanottokeskuksissa koetusta kiusaamisesta ja häirinnästä. Moni toivoisi esimerkiksi kotimajoitusta. Yhdessä hiljattain sattuneessa tapauksessa Suomeen tulleen homoseksuaalin turvapaikanhakijan puoliso oli murhattu Irakissa.
Usein saan pelon vuoksi unta vasta aamulla.
Tilannetta tarkoin seuraavan Sinuiksi-neuvontapalvelun toiminnanjohtajan Mikko Väisäsen tiedossa on yksi turvapaikanhakijaan kohdistunut väkivaltatilanne, kun taas muut tapaukset ovat liittyneet esimerkiksi henkiseen väkivaltaan ja syrjintään. Väisäsen tiedossa on myös kolme itsemurhayritystä.
– Omat eivät ole pystyneet hyväksymään heitä, mikä on ajanut tällaisiin tekoihin. Homous ja transtausta ovat vieroksuttuja aiheita yli kulttuurirajojen, myös monille kantasuomalaisille. Rohkaisemme vähemmistöön kuuluvia arvostamaan itseään sellaisina kuin he ovat, tuemme epäkohtiin puuttumisessa ja toisaalta perehdytämme muita huomaamaan moninaisuuden rikkautena eikä uhkana, Väisänen sanoo.
Väisäsen mukaan kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät uskalla kertoa taustastaan edes turvapaikkahaastattelussa. Etenkin, jos kotimaassa on joutunut syrjinnän kohteeksi, ei ihminen välttämättä luota tuntemattoman maan viranomaisiin. Siksi he eivät aina aluksi uskalla hakea turvapaikkaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän perusteella, vaikka he voisivat sen YK:n pakolaissopimuksen mukaan tehdä.
– Tiedän tapauksia, joissa perustetta on muutettu, kun luottamus viranomaisiin on kasvanut, Väisänen sanoo.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat vainottuja Irakissa
Irak on yksi niistä maista, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu vakavaa vainoa. Siksi myös Amir vietti vuosia kaksoiselämää.
Jo lapsena Amir viihtyi lähinnä tyttöjen seurassa. Hän sai niin koulussa kuin yliopistossa kuulla irvailua ”naismaisuudestaan” miesten taholta. Hän ei sopinut perinteiseen miehen malliin. Homoseksuaalisuus on Irakissa erittäin syvä tabu. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajiksi epäillyt saattavat joutua esimerkiksi aseellisten järjestöjen tai jopa perheensä murhaamiksi.
Amirin yliopisto-opinnot jäivät kesken ensimmäisen opintovuoden jälkeen. Perhe painosti lopettamaan, eikä rahaa ollut. Silloin hän päätyi tanssiryhmään, joka teki keikkoja hotelleissa ja ravintoloissa. Ryhmässä oli Amirin mukaan muitakin homoseksuaaleja. Tanssikeikat oli tietenkin pakko tehdä salaa perheeltä.
Amirin kulissit luhistuivat lopullisesti kesällä, kun paikallinen islamistiryhmä oli tehnyt ratsian yökerhoon, jossa hän oli esiintymässä. Yksi islamistiryhmän jäsenistä tunnisti Amirin, sillä tämän isoveli kuului samaan ryhmään.
Tieto kulkeutui isoveljelle nopeasti. Tämä oli raahannut Amirin kotiin aseella uhaten. Hänet oli teljetty huoneeseensa ilman ruokaa tai juotavaa. Äiti oli tullut kysymään, ovatko puheet siitä, että Amir on homoseksuaali, totta. Amir oli kiistänyt. Niissä olosuhteissa oli pakko – monet hänen tanssiryhmänsä jäsenistä on sittemmin tapettu.
Paljastumisen jälkeen Amirin oli pakko paeta Irakista
Amirin pelastukseksi tuli äiti, joka auttoi häntä pakenemaan kotoa. Koska Amir pelkäsi henkensä edestä, hän oli paennut nopeasti naapurimaahan Turkkiin. Sieltä Amir oli soittanut vielä äidilleen ennen lähtöä Eurooppaan. Amirin oli taitettava vaarallinen matka ensin meren yli Kreikkaan ja sitten Euroopan halki. Hän halusi äitinsä tietävän totuuden itsestään ennen kuin lähtisi tuntemattomaan.
– Pyysin anteeksi. En halunnut, että hän on minulle vihainen. Mutta muistutin äitiä siitä, miten hän oli yrittänyt löytää minulle morsianta ja olin aina kieltäytynyt. Sanoin, että se johtui siitä, etten pidä tytöistä. Kerroin, että pidän miehistä.
Kun Amirilta kysyy, miksi hän oli päättänyt tulla juuri Suomeen, mies naurahtaa hieman katkerasti. Hänen perheensä tuttavat olivat muuttaneet Suomeen vuosia sitten. He olivat aina kuvailleet Suomea rauhalliseksi paikaksi. He olivat sanoneet myös, ettei Suomessa ole juurikaan irakilaisia. Katkeran lapsuuden ja nuoruuden viettänyt Amir halusi eroon maanmiehistään. Uuden alun.
– Olin järkyttynyt, kun näin koko Irakin saapuneen tänne, hän puistelee päätään.
Suomeen saavuttuaan Amir on puhunut äitinsä kanssa puhelimitse. Äiti on halunnut puhua poikansa kanssa videopalvelu Skypessä nähdäkseen tämän. Siihen Amir ei kuitenkaan suostu. Suomessa hän on kasvattanut hiuksiaan sekä värjännyt ne vaaleammiksi. Iäkkäälle äidille hänen ulkomuotonsa olisi todennäköisesti järkytys.
– Sanon aina, ettei minulla ole kameraa tai nyt ei ole hyvä hetki. Hän alkaa olla iäkäs, joten pelkään, että hän saisi sydänkohtauksen, Amir sanoo.
(loput linkistä)