Pakolaisuus

[Herman30]

Tuokin meni vielä halvalla.

Unohdin lisätä että tämä oli kaukana, kaukana Helsingistä pohjoiseen.

 

[Honcho]

Kuinka moni maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvista oikeasti uskoo siihen, että nämä on oikeasti jotain Suomen talouden pelastavia koneinsinöörejä, jotka ei aiheuta mitään turvallisuusongelmia ym? Mietin vain kuinka moni suvakeista on vain tyhmiä ja kuinka moni vaan tietoisesti valehtelee.

Myös äärimmäisen kehnolla ymmärryksellä taloudesta on osansa asiassa, mistä kertovat nämä sinänsä ihan toimivilla aivoilla varustettujen ihmistenkin höpinät, miten "turvapaikanhakijoihin käytetty raha jää kiertämään Suomen talouteen ja lainaa saa nyt halvalla". Tuohan on oikeasti aivan täyttä skeidaa (pl. lainarahan halpa hinta...vielä) mutta kovasti monet koulutetut ihmisetkin tällaista viljelevät.

 

[Honcho]

Aikavälillä 2006-2008 kaikki Oslossa tehdyt puskaraiskaukset olivat ulkomaisten tekemiä.

http://www.vg.no/nyheter/innenriks/...anmeldte-overfallsvoldtekter-i-oslo/a/561939/

Noita oli 41 kpl. Suhteessa aikaan ja väkilukuun samaa luokkaa kuin Helsingissä 2015

Mikäköhän mahtaa nyt olla tilanne ....

Nyrkkisääntö kai on, että puskaraiskauksista 100% tekee ulkomaalaiset tai ulkomaalaistaustaiset. Kantasuomalaisten raiskaukset (ja osa matujen ja ulkkistaustaisten rikoksista) tuppaavat tapahtumaan neljän seinän sisällä.

 

[Honcho]

Joskus kesällä MTV uutisoi että 3/4 taloukssista on saanut viime vuonna Kelan tulonsiirtoja. Toki osa on ihan naurettavia kuten burana paketti maksaisi ilman Kelan tukea 4,95e/kpl. Ja Kelan tuen kanssa 3,95e/kpl. Itse jotenkin yrittäisin keskittää ne tuet tarvitsijoille, luoda säästöjä joilla keskiluokan verotusta kevennettäisiin.

Koska keskiluokkaa auttaisi enemmän 100e/lompakossa kuin 20/e tukia joka toinen kuukausi.

Eiköhän tulonsiirtoja tavalla tai toisella saa jokainen, myös kovimmat nettomaksajat. Esim. kuntapalveluissa on teknisesti ottaen tulonsiirtoa sekin, että 15000€ kuussa tienaava johtaja vie lapsensa hoitoon josta maksaa maksimimaksun, ehkä jotain 300€ / kk mutta todellisuudessa kustannus yhteiskunnalle on paljon suurempi.

 

[Honcho]

Ja se tärkein "Suomenkin on aika siirtyä kansallisvaltion jälkeiseen aikaan"

Samaan aikaan Irakissa: Ainoastaan KANSALLISVALTIOTA ajavat kurdit pystyvät pistämään nekkaan ISIS-paskasakille, pelastaen siinä samassa jesidejä, muita muslimeita ym ym ym.

Kansallisvaltio ideana elää, kehittyy ja voi hyvin.

 

[Vonka]

Kunpa kykenisimme säilyttämään kansallisuuden positiivisena arvona irrallaan uusfasismista, jossa jokainen maahanmuuttaja on terroristi ja rasiskaaja. On myös kyettävä huomaamaan kantokyvyn ylittävän pakolaisuuden realistiset ongelmat ilman toisenlaisten uskonkäsitysten halveksuntaa ja pilkkaamista.

Nimittäin juuri sitä muslimijihadistit tekevät: kristinusko on perkeleestä ja länsimainen kulttuuri saastuttaa heidän perinteensä ja maansa: siksi sitä vastaan pitää taistella. Meillä on sitten omat käänteiset jihadistimme ja kansalliset imaamimme.

Minulle riittää, että realistisesti tutkitaan etuja ja haittoja ja keskustellaan toimenpiteistä asioiden korjaamiseksi. Ne korjaavat toimenpiteet ovat viranomaisten asia. Me voimme moittia ja voimme kiittää, mutta missään vaiheessa emme tiedä kaikkea. Yrittäkää säilyttää joku järki sen MV-lehden kanssa. Tiedätte varsin hyvin kuka kosiskelee ketä ja millä tavalla. On mahdollista olla maahanmuuttokriittinen olematta rasisti tai natsi, ja jos mainstreamille pitäisi myydä tätä ajatusta, on parempi ajaakin se niin. Muuten kaikilla ns. epävarmoillakin on varmuuden vuoksi "unelma" pelkästä pelosta leimautua breivikmäiseksi höyrypääksi.

Ja jokunen sana voisi olla oikeista pakolaisistakin - siis niistä, jotka ovat paenneet kidutusta ja vainoa. Kyllä meillä on sellaisiakin irakilaisia, jotka ovat töissä ja jotka ovat istuneet Saddamin aikana Abu Ghraibissa odottamassa hirttämistään eikä kuulu heidän agendaansa pelko ja pommit.

 

[VanhaPate]

Niitä oikeita pakolaisia. Pitkä juttu mutta lukemisen arvoinen.

Irakilaismiehet lähtivät Ruotsin-laivalle puhumaan asiat halki – HS astui mukaan risteilylle
Sadik, Yousif, Riadh ja Said ovat irakilaisia vasemmistoälykköjä, jotka ovat asuneet jo parikymmentä vuotta Suomessa. Heillä on tapana käydä Ruotsin-risteilyillä puhumassa nuoruutensa Irakista ja runoudesta. Ja vähän myös Isiksestä.
Kuukausiliite 5.12.2015 6:13 Päivitetty: 8.12.2015 11:02
Ilkka Malmberg HS

Ensimmäinen kosketus Irakiin oli pieni kova taatelipaketti. Päällysmuovissa oli kameli ja taatelipalmu. Made in Iraq. Se oli hyvin makeaa ja teki sormet tahmeiksi mutta maistui hyvältä kylmän maidon kanssa.

”Taatelipalmuja on Basrassa enää vain miljoona”, sanoo Sadik al-Husseini. Aiemmin niitä oli yksin Basran seudulla 15 miljoonaa. Nyt palmulehdot ovat pirstoutuneet sodissa, kuivuneet ja saastuneet. Enää ei valita Basran Palmukuningatarta.

Sadik on kotoisin Basrasta. Se on Irakin toiseksi suurin kaupunki, aivan maan itäreunalla, lähellä Persianlahden pohjukkaa.

Basra oli kuulu palmulehdoistaan. Se sijaitsee paikassa, jossa kaksi suurta virtaa, Eufrat ja Tigris, suutelevat. Sillä lailla kauniisti sanotaan, ja Sadik on runoilija.

Nyt hän asuu Turussa, Kohmon lähiössä. Suomessa Sadik on ollut vuodesta 1993.

Runoissaan Sadik liikkuu yhä vanhassa Basrassa. Se oli kaunis kaupunki, itse asiassa Eedenin sanotaan sijainneen juuri siellä päin, kahden suuren virran suistossa. Basra oli Tuhannen ja yhden yön satujen Sindbad Merenkävijän kaupunki, jonne saapui laivoja kaikkialta maailmasta, ja kaupungissa asui paljon ulkomaalaisia. Sadik kertoo, että hänen toinen naapurinsa oli venäläinen ja toinen ranskalainen.

”Suomalaisia laivoja kävi usein.”

Nyt kuihtunut Basra käpristelee tomussa ja kuumuudessa, kesäisin lämpö nousee 50 asteeseen. Iran on katkaissut sen yhteydet mereen, vedet ovat saastuneet öljystä.

Mutta meillä sen sijaan on hyvät oltavat täällä Viking Gracen Tukholman-risteilyllä. Sadik ja hänen kaverinsa Said Mahdi, Yousif Haddad ja Riadh Muthana tekevät lähes joka kuukausi tällaisen risteilymatkan. Otetaan kotoa mukaan Lähi-idän herkkuja, ostetaan lava olutta ja jutellaan. Puhumista on paljon – kaikki neljä ovat olleet Suomessa jo parikymmentä vuotta, kaikki ovat kommunisteja tai ainakin vasemmistolaisia ja istuneet Saddam Husseinin vankiloissa ja piileskelleet maan alla.

Tällaisia istuntoja heillä on Suomessa ikävä. Irakissa niitä nimitetään lammaksi. Se tarkoittaa miesten välistä tiivistä tunnesidettä, avautumista, jonka henki on: ”anna itsesi meille”. Niissä puhutaan tunteista, muistoista, kirjallisuudesta, runoista – ja aina lopulta politiikasta. Kerrotaan pitkiä tarinoita, jotka voivat alkaa itkulla ja päättyä nauruun. Kosketetaan toista, kun hänelle puhutaan. Suomalaisten seurassa niin ei parane tehdä, sen kaikki ovat jo oppineet.

Usein itketään, sillä itkun aiheita mahtuu näiden miesten elämään paljon.

Economy-luokan hytissä on vähän ahdasta, mutta siihen miehet ovat tottuneet. Riad kertoo viiden neliömetrin sellistä. Heitä oli siinä kahdeksan. Tarpeita varten oli reikä lattiassa, virtsa ja ulosteet löyhkäsivät. Ilma ei kiertänyt, ja kuumuus nousi viiteenkymmeneen asteeseen.

”Neljä mahtui lattialle nukkumaan, neljä odotti vuoroaan. Neljän viiden tunnin vuoroissa.”

Joissakin selleissä oli jopa neljätoista vankia. Sellissä oli hämärää, ikkuna oli rako, ja ainut valo tuli käytävän lampusta. Yhteensullotut vangit kertoivat toisilleen tarinoita. Yksi Riadhin sellikaveri puhui Shakespearen teoksista, joista hän oli tehnyt väitöskirjaa. Välillä ahtaudessa tuli riitoja, varsinkin politiikasta ja uskonnosta.

Se oli Saddamin pahamaineisen vankilan Abu Ghraibin kuolemanselli. Siitä vietiin hirtettäväksi, yleensä noin 30 päivän kuluessa.

Riadh odotti kohtaloaan 49 vuorokautta. Pyöveli kävi jo katsomassa häntä ja tuumi, että täytynee panna hieman lisäpainoa jalkoihin, että saadaan sinut hirtetyksi.

Riadhin tuomio muutettiin viime hetkellä elinkautiseksi. Häntä tultiin jo hakemaan, ja hän ehti nähdä hirttolavan. Sitten hänet vapautettiin ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeisessä joukkoarmahduksessa, ”Bushin armahduksessa”.

Hän oli viettänyt vankilassa kahdeksan vuotta.

Internetin aikana Riadh on löytänyt vanhoja sellikavereitaan. Nyt he ovat Facebook-kavereita.

Täällä Viking Gracen hytissä Riadh panee kännykästään soimaan Umm Kulthumia, egyptiläistä laulajatarta. Hän oli arabimaailman legenda, Niilin satakieli, jota kuunneltiin 1920-luvulta lähtien kaikissa arabimaissa.

Se on pakahduttavaa musiikkia, täynnä kaipuuta ja nostalgiaa – vähän samanlaista kuin se, jota meillä pikkutunneilla kuunneltiin itkuisena jukeboksiin nojaten. Ihan emme pärjää, sillä kun Kairon Radio lähetti Umm Kulthumin konsertin, miljoonakaupungin kadut tyhjenivät.

Miehet sanovat, että Umm Kulthumia kuunnellaan iltaisin arrakkia juodessa, mutta aamulla toista legendaa, libanonilaista naislaulajaa Fairuzia.

Oluttölkit sihahtelevat auki. Kaikki ovat täysin maallistuneita muslimeita. Jo muinaiset sumerilaiset valmistivat olutta, sitä oli punaista ja mustaa. Olutta juotiin olkipillillä.

No, ovatko he sitten sunneja vai shiioja? Lähinnä kai shiioja, mutta sitä ei kannata edes kysyä. Asialla ei ole mitään väliä.

Irakin levottomuuksissa ei ole kysymys uskonnollisista eroista, Sadik painottaa ja käy kertomaan tarinaa veljestään ja tämän vaimosta, jonka sai kuulla olevan sunni vasta veljen kuoltua.

Tulee puhetta nimistä. Yousif on vaihdellut omaansa moneen kertaan ollessaan lainsuojattomana. Yleensä käytetään vain etunimeä tai sitten lapsen mukaan saatua nimeä: Kun ensimmäinen poika, vaikka Ali, syntyy, isä ottaa hänen nimensä: isästä tulee Abu Ali, Alin isä. Äidistä Umm Ali. Se on kaunis tapa – lapsi nimeää vanhempansa uudelleen.

Joskus tällainen Abu-nimi tulee jostakin ominaisuudesta. Yksi kaveri asuu Suomessa ja on töissä Kelassa, ja niinpä hän on Abu-Sosiaal. Toinen tykkää piimästä, ja hän on Abu-Laban eli Abu-Piimä.

Nimiä vaihdetaan, sillä niillä on viestitty jotain poliittista. Sisäisen sekasorron vuosina 2006–2007 oli vaarallista olla sunniseuduilla Ali ja shiiaseuduilla Omar, vaikka molempia nimiä on kummassakin suuntauksessa.

Muinaisen Kaksoisvirranmaan jokia Eufratia ja Tigristä tarkoittavat arabialaiset nimet ovat myös hyvin kauniita, Sadik sanoo. Kaikki ovat ylpeitä maansa ikivanhasta kulttuurista.

Riadhin toisen tyttären nimi on Fairuz. Se muistuttaa häntä naapurisellissä olleesta perheestä, jonka 11-vuotias tytär lauloi Fairuzin lauluja.

Toinen tytär on Bagdad. Sillä Bagdad on hänelle rakas.

Bagdad, kaupunkien äiti.

Nyt Bagdad on nuhjuinen ja sekasortoinen kaupunki, jossa autopommit räjähtelevät, mutta 900-luvulla se oli maailman napa, mahdollisesti koko maapallon suurin kaupunki.

Siellä asui muslimeja, kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia ja vaikka keitä. Se oli kosmopoliittinen ja monikulttuurinen, siellä puhuttiin kymmeniä kieliä. Bagdad oli aikansa Manhattan. Siellä sojotti minareetteja, oli karavaaniseraljeja, viinitupia, kylpylöitä, puistoja ja puutarhoja. Sen kalifeilla oli haareminsa, joissa saattoi olla satamäärin kaunottaria kaikista kansoista sekä kastroituja eunukkeja.

Bagdad tuoksui ruusuilta, yrteiltä ja appelsiininkukilta. Se houkutteli laulajia, runoilijoita ja luutunsoittajia. Siellä syntyivät sadut, joissa oli lentäviä mattoja ja lampunhenkiä. Se houkutteli oppineita ja tiedemiehiä, ja sen kirjastoihin kertyi sen hetken edistynein tiede. Bagdad oli madinat as-salaam, rauhan kaupunki.

Kaupunki levisi Tigrisjoen molemmille puolille, mikä sai andalusialaisen matkailijan Ibn Jubayrin vertaamaan välkkyvää jokea rintojen väliin laskeutuvaan helminauhaan.

Bagdadin loisto perustui sen sijaintiin joen ja karavaanireittien risteyksessä. Yhdessä karavaanissa saattoi olla viisi kuusi tuhatta kamelia. Parijonossa sellainen karavaani oli 15 kilometriä pitkä, ja sen ohimarssi kesti puoli tuntia. Yksin taatelikauppa vaati 100 000 kamelia.

Karavaanien mukana kulki mitä vain: mausteita, silkkiä, helmiä, kahvia, sokeria, hedelmiä, valkoisia naisia. Juutalaiset kauppiaat järjestelivät verkostoillaan jakelun ja tilitykset.

Bagdadin tarpeilla ei ollut mitään rajaa. Nykyisen Afganistanin paikkeilta Khorasanista tuotiin suola-aavikon halki vesimeloneja, jotka oli pakattu lumella täytettyihin lyijyastioihin. Niiden punaiseen lihaan bagdadilaisen sheikin oli hyvä upottaa hampaansa.

Bagdadin rikkaudesta kantautui sirpaleita, aina Pohjolaan asti. Täällä ihmeteltiin kolikoita, joissa oli partaniekan kuva – dinaareja.

Kalifien ja sheikkien rikkaus oli ääretöntä, mutta sen mahdollisti heitä ympäröivä palvelijoitten, sotilaitten, kaupustelijoiden, prostituoitujen ja käsityöläisten massa, joka asui pimeissä savitönöissään ja eli leivällä, pavuilla ja sipuleilla.

Vaikeudet alkoivat jo ennen ensimmäisen vuosituhannen loppua. Monikulttuurisuus ei sittenkään toiminut: toisuskoisia alettiin vainota, shiiat ja sunnit ajautuivat erilleen, kalifit korruptoituivat, suvaitsemattomuus lisääntyi, ja koko valtakunta oli lähellä kaaosta jo ennen kuin mongoliratsumiehet ilmestyivät kaupungin reunalle.

Siitä tuli joukkomurha, yksi monista Bagdadin joukkomurhien kauheassa helminauhassa. Ensin tulivat mongolit ja tuhosivat kaupungin, heidän jälkeensä tataarit. Kaikki tapettiin verihurmiossa; bagdadilaisia silvottiin, raiskattiin, nyljettiin elävältä. Irtileikatut päät kerättiin korkeiksi torneiksi.

Kerrotaan, että tataarit mättivät Tigrikseen niin paljon ruumiita, että sen vesi muuttui punaiseksi, mutta kun tataarit tuhosivat kaupungin ja tuhosivat sen valtavat kirjastot, Tigriksen vesi muuttui kirjojen musteesta mustaksi. Kronikoitsijat olivat niin kovin runollisia.

”Bissatauko”, ehdottaa Sadik Viking Gracella. Arabiassa ei ole p-kirjainta.

Lähdemme kaikki saman tien vierailemaan diskossa.

Siellä meno on jo raisua, vaikka ollaan vasta alkumatkassa. Istumme pöytään möykän keskelle katselemaan drinkit kädessä horjuvia suomalaisia. Melu on sitä luokkaa, ettei oikein kuule puhua, mutta miehet tuntuvat viihtyvän. Emme tilaa mitään, koska se on niin kallista. Istumme ja katselemme.

Tänne elämä on heidät heittänyt – pimeälle syksyiselle Itämerelle, diskon pauhuun – Mesopotamiasta, legendaarisesta Kaksoisvirranmaasta, joka on ihmiskunnan sivistyksen kehto. Siellä on keksitty pyörä, maanviljelys ja kirjoitustaito, hedelmällisessä suistossa, jonka läpi jokivesi virtaa maitokahvin värisenä ja leviää mutaisina ruovikkoina, joissa törröttää haikaroita. Mesopotamian muta on liukasta, tahrivaa ja tarttuvaa, mutta se kasvattaa raskaita tähkiä. Siellä syntyi Raamatun mukaan Abraham ja siellä nousi Baabelin torni. Se oli Babylonia, jonne Israelin kansa ajettiin maanpakoon.

Tapauksesta on psalmi, josta Boney M. teki diskohitin: By the rivers of Babylon, there we sat down . . . Möykästä huolimatta Sadik kertoo, että Irakin televisiossa on tänä syksynä nähty sketsejä Suomesta, suositussa Täällä Bagdad -viihdeohjelmassa.

”Yhdessä vaiheessa kaikki puhuivat Suomesta, se ylitti Ruotsin. Ihmiset halusivat Suomeen jopa enemmän kuin Saksaan.”

”Sanottiin, että Suomessa saa asunnon, työtä kolmessa kuukaudessa ja tytöt odottavat siellä sinua. Ihmiset jättivät työnsä ja lähtivät. He halusivat muuttaa elämänsä, heillä oli unelmia”, kertoo Yousif.

Ohjelmassa oli jututettu Suomesta jo palanneita, ja joku heistä oli kertonut oppineensa Suomessa sanan vittu. Ohjelmassa oli sitten arvuuteltu, mitä se mahtaisi tarkoittaa.

Jo syyskuussa tuli ironisia tarinoita tästä ihmemaasta. Yhdessä videossa nuoret miehet olivat istuvinaan suomalaisessa liikenteenjakajassa ja sanoivat olevansa ”vihdoinkin täällä”.

”Täällä on hyvä olla, ei aurinkokaan polta”, miehet vinoilivat harmaassa maisemassa.

Diskon punainen valo värjää miehet. Riadh kertoo, että vankilassa oli pelätty Punainen huone. Se oli kidutuskammio. Siellä pidettiin sidottuna punaisessa valossa ja korville pantiin kuulokkeet, joista tuli helvetillinen meteli. Vähän kuin täällä. Riadh tapasi miehen, jota oli pidetty huoneessa viikkokausia.

Onneksi hän ei itse joutunut sinne. Häntä kidutettiin neljän kuukauden ajan ihan tavallisesti: sähkövirtaa sukuelimiin, pamppua jalkapohjiin ja lopuksi roikkumaan kattoon selän taakse sidotuista käsistä. Pisin roikotus kesti vuorokauden.

Hytissä vanhin miehistä, 76-vuotias Said, sanoo naureskellen, että hänpä olikin vankilassa jo monarkian aikaan. Hän oli silloin 16-vuotias. Ensimmäinen kerta oli pelkkä pidätys, mutta neljän vuoden kuluttua hän sai jo kuuden vuoden rangaistuksen. Said kannatti Nasseria, ja kahvilassa häntä oli kuunnellut Baath-puolueen kyttä. Nuori Said kuitenkin armahdettiin jo kuuden kuukauden jälkeen.

Sen jälkeen Said joutui kiertämään kaupungista toiseen. Häntä varoitettiin ajoissa Saddamin kätyreistä, ja hän pakeni perheineen Turkkiin. Sieltä hänet noukittiin pakolaisleiriltä kiintiöpakolaiseksi Suomeen. Nyt Said asuu Kohmon lähiössä Turussa.

Otetaan olutta ja syötävää, mietitään, mistä puhuttaisiin. Riadh ehdottaa pakolaiskriisiä, Yousif rakkautta.

”Vitsejä!” sanoo Said.

Vanhat miehet muistelevat vetreitä nuoruusvuosiaan. Riadh kertoo, kuinka 1970-luvun Bagdadissa oli karuja baareja, joiden ainoa kalustus oli lattiaan naulatut pöydät, kiinteä tuhkakuppi kussakin.

”Se oli rantakadulla, Abu Nuwasilla. Siellä oli baareja ja kasinoita.”

Katukin on saanut nimensä persialaiselta runoilijalta Abu Nuwasilta, joka oli kaikkein kuuluisin viinin ja poikarakkauden ylistäjä.

”Se oli rakastavaisten katu.”

”Sinne me vietiin ensimmäiset tyttöystävät. Tytöt pelkäsivät, että sukulaiset näkisivät.”

”Siellä pystyi pussaamaan.”

”Ensisuudelma!”

Tuolta ajalta on valokuvia, joissa on isoja aurinkolaseja, korkeita korkoja, takatukkia ja lyhyitä hameita. Ei puhettakaan hunnuista ja kaavuista. Abba soi, ja Demis Roussos oli kova sana.

Sen ajan nostalgia on nyt suurta. Facebookissa julkaistaan kuvia 1970-luvulta.

Kahvilakulttuuri kukoisti. Kahviloissa puhuttiin kirjallisuudesta. Mitä kirjaa luet parhaillaan? Mitä pidät siitä? Vaihdetaanko?

Elettiin Saddamin aikaa, jolloin kirjoja kiellettiin, ja monet niistä oli hankittava mustasta pörssistä. Kaupungin kirjatorit olivat tunnettuja, Bagdad oli lukijoitten kaupunki.

Riadh kertoo, että Shabandar-kahvilassa istuivat runoilijat. Itsemurhapommi räjäytti sen vajaa kymmenen vuotta sitten.

Vanhimmat kahvilat olivat ottomaanien ajalta. Nyt ne ovat hävinneet. Barasilissa sai kaupungin parasta, brasilialaista kahvia, ja siellä kokoontuivat oppineet, kirjailijat, taiteilijat ja ylioppilaat.

”Taloussaarron aikana koko alue taantui. Nyt se on ihan kaatopaikkana,”

”Ja Jahawi, se on olemassa yhä, mutta ei se ole enää niin eloisa.”

Nykyisin nämä Bagdadin kahviloiden kanta-asiakkaat tapaavat Turun Varissuon ostoskeskuksen Vanhassa Variksessa tai Oliverissa. Pizza tuoksuu, olut loiskuaa, karaoke raikuu – ja irakilaisten pöydässä puhutaan runoudesta.

Bagdadissa salainen poliisi lähetti agenttejaan kahviloihin kuuntelemaan keskusteluja, mutta kahvilat tunsivat asiakkaansa ja vieraan läsnä ollessa tiedettiin olla varovaisia.

Saddamin ajan Bagdad oli korvien kaupunki.

”Raportin kirjoittajia oli joka paikassa.”

Usein kävi niin, että urkkija ja urkittava päätyivät samaan selliin.

Nyt hirmuhallitsija on hirtetty ja maa miehitetty.

Kun amerikkalaiset kaatoivat Saddamin, armeija ja poliisi hajotettiin ja Baath-virkamiehet erotettiin. Siitä oli seurauksena valtavasti työttömiä. Ryöstely alkoi. Bagdadista tuli turvaton ja rikollinen, se jakautui kymmeniin osiin, joissa oli omat militiat, yksityisarmeijat, jengit, mafiat. Shiiat ja sunnit kävivät taisteluita kaupunginosien hallinnasta. Tiesulkuja oli sadoittain, ja sinun oli tiedettävä, miten kullakin vastata. Myös murre saattoi paljastaa, mistä kaupunginosasta tulet, ja silloin kävi huonosti. Taas Tigrikseen työnnettiin ruumiita.

Äkkiä uskonnosta oli tullut keskeinen asia. Tiesululla saatettiin kysyä, miten rukoilet. Jalkapallon pelaajat tai elokuvissa kävijät saatettiin teloittaa kadulla.

Naisten naurua ei enää kuulunut.

Täällä laivalla kuuluu. Jostain syystä irakilaiset ovat halunneet takaisin yökerhoon.

Keski-ikäiset rouvat riekkuvat tanssilattialla käsilaukut olalla. Samanikäiset miehet horjuvat silmät seisoen. Tanakkaa ja sulotonta, työn ja arjen väsyttämää väkeä. Koko laiva tuntuu olevan päissään. Turvamiehet seisovat vakavina.

Tällaisen maailman me olemme luoneet: upea laiva, kelluva tavaratalo, kulkee edestakaisin pimeällä merellä, ja ihmiset tulevat sille syömään, juomaan ja etsimään pariutumismahdollisuuksia. Aivan kuin keskelle kuivaa autiomaata noussut sulttaanin palatsi.

Jos varhaista suomalaista assyriologia ja Gilgameš-kääntäjää Armas Salosta on uskominen, myös vauraassa Kaksoisvirranmaassa harrastettiin viljalti ”juovutusjuomia ja kekkereitä”.

Syö leipää, Enkidu, se elämään kuuluu Juo juovutusjuomaa kuin tapa on maassa.

Rock & Roll Sensation aloittaa. Se tietää, mitä ihmiset haluavat kuulla. Se soittaa AC/DC:tä, Van Halenia, Kissiä ja Bon Jovia. Tanssilattia täyttyy. Nuoruus oli vielä ihan äsken tässä.

Yousif käy tanssimassa.

Kun kello on kaksi, palataan hyttiin. Korvissa kaikuu Highway to Hell, Highway to Hell.

Tosiaan, Sadik ei tanssinut. Hän kopauttaa jalkaansa. Proteesi.

Sadik joutui koulun jälkeen suoraan Irakin–Iranin-sotaan. Se on viimeinen, joka käytiin rintamin, tykistökeskityksin ja taisteluhaudoin – ainakin miljoona sotilasta kaatui. Iran lähetti ihmisaaltoja miinakentille – nuorukaisia muoviset paratiisin avaimet kaulassaan. Irak taas pakotti haluttomat joukkonsa taisteluun sotapoliisin avulla.

Sadik kertoo lukeneensa taisteluhaudassa lempikirjailijaansa Gabriel García Márquezia.

Sitten hän astui miinaan. Siihen loppui hänen sotansa.

Sodan jälkeen Sadik osallistui kansannousuun, jonka Saddam verisesti murskasi. Kaksi ja puoli vuotta meni Rafhan pakolaisleirillä Saudi-Arabiassa.

”Se oli vankila keskellä autiomaata.”

Leiriltä Sadik pääsi kiintiöpakolaiseksi Suomeen.

Hyvä ihme, sedät jaksavat yhä heilua.

Said ja Sadik palaavat vielä yökerhoon.

Nyt he käyvät vähän tanssilattiallakin.

Vasta neljältä nämä Tuhannen ja yhden yön lähettiläät ovat vihdoin nukkumassa. Silloin olemme jo Ahvenanmerellä, lähestymme Tukholmaa.

Aamulla Yousifilla on hytissään läppäri auki. Hän on noussut tapansa mukaan jo seitsemältä.

Yousif on kirjoittanut yksitoista kirjaa nimellä Yousif Abu al Fawz. Yousif on asunut Keravalla jo vuodesta 1995. Hän kirjoittaa paljon Suomesta, tutuista paikoista kuten lähijunista ja rautatieasemasta. Yksi novellikokoelma on suomennettu.

Paksu romaani Pohjoisen taivaan alla on kääntämättä. Siinä hän yhdistelee Gilgamešia ja Kalevalaa.

Yousif jatkaa irakilaista tarinaperinnettä. Kerrottavaa on paljon, sillä hän aloitti opiskelijapoliitikkona Samawassa.

”Niin nuorena, ettei ollut vielä viiksiäkään.”

Samawa on seutua, jossa ihmiskunnan kirjoitustaito, nuolenpääkirjoitus, syntyi 3300-luvulla eKr. Urukin muinaisen kaupungin rauniot olivat aivan Yousefin lähellä. Se oli vuosina 3600–3100 eKr maailmanhistorian ensimmäinen suurkaupunki.

”Ajettiin poikina polkupyörillä katselemaan zikkurat-torneja.”

Yousif joutui painumaan maan alle pakoon salaista poliisia. Oli vaihdettava paikkakuntia, yösijaa, karistettava varjostajia. Sitä kesti vuoden, sitten Yousif pakeni salakuljettajien avulla beduiiniksi naamioituneena halki autiomaan Saudi-Arabiaan, löysi töitä kuwaitilaiselta kasinolta ja alkoi kirjoittaa salanimellä kirjallisuuslehteen.

Hän tuli ilmi ja pakeni Jemeniin, jossa viipyi kolme vuotta, kunnes päätti liittyä Kurdistanin irakilaisiin partisaaneihin.

”Kahdeksan seuraavaa vuotta elimme vuorilla kuin eläimet – kuin susi metsässä, kuten Fairuz laulaa.”

Mukana oli paljon lukenutta väkeä, kirjailijoita ja lääkäreitä.

”Kirjoitin koko ajan. Oli kylmä ja lunta, asuimme majoissa, luolissa, kylien moskeijoissa. Saddamin helikopterit pörräsivät yläpuolella.”

Joukko teki sissi-iskuja, iski ja pakeni, mutta Yousif oli lähinnä journalisti ja propagandisti.

Kirjoja ei ollut, joten miehet kertoivat ajankuluksi toisilleen tarinoita.

Kun Irakin–Iranin-sota loppui, Saddam hyökkäsi täydellä voimalla Kurdistaniin. Silloin käytettiin myös kemiallisia aseita.

Yousifin tuleva vaimo oli Halabjassa ja menetti viikoksi näkönsä.

Yousif pakeni Moskovaan ja oppi venäjää.

”Pystyin lopulta toteuttamaan haaveeni ja lukemaan alkukielellä Tšehovin novellin.”

Neuvostoliitto kaatui, Yousif jatkoi Viroon sadan muun pakolaisen kanssa. Vasta itsenäistyneellä Virolla ei ollut pakolaispolitiikkaa, ja heidät pantiin Pärnuun vankilaan, kriminaalien joukkoon. Siellä meni vuosi. Virosta heidät valittiin kiintiöpakolaisiksi Suomeen.

Niin Yousif päätyi Mesopotamiasta Keravalle. Vuosi oli 1995.

Nyt hän lähtee laivan aamusaunaan. Äsken hän söi kaurapuuroa.

”Maassa maan tavalla.”

Osmanivallan aikaan, 1800-luvulla, Bagdad oli kehnossa kunnossa. Se oli sekava kaupunki, jossa ei ollut edes kunnon väyliä, vaan se oli valtava kujien sokkelo. Bagdad tunnettiin hajuistaan. Siellä sikisi tauteja. Kuuluisa oli muun muassa bagdadilainen paisetauti, joka jätti rumat arvet, Bagdad-arvet.

Sitten löydettiin Irakin öljyvarat. Kuninkaana oli vasta aikuistunut Faisal II. (Joka muuten oli esikuvana Tintti-sarjakuvan Abdullah-pojalle, sille, joka harrastaa kiusantekoa pilailuvälineillä.) Oikea Faisal oli edistyksellinen kuningas, ja hänellä oli käytössään suunnattomat öljytulot. Faisal kutsui vuonna 1957 maailman kuuluisimmat arkkitehdit suunnittelemaan uutta, upeaa Bagdadia, joka palauttaisi maailmankaupungin entisen aseman. Itse Frank Lloyd Wright piirsi huikean monumentaalikeskustan, Alvar Aalto Kansallisgallerian, Le Corbusier urheilukeskuksen, sillä Bagdad havitteli vuoden 1960 olympialaisia. Bauhaus-mestari Walter Gropius sai suunnitella valtavan yliopistoalueen, jonka idea oli avoimuus ja suvaitsevuus.

Unelma ei toteutunut. Tuli vallankumous. Vain 23-vuotias Faisal II ja hänen perheensä ammuttiin.

Seuraavaksi yritti Saddam Hussein. Hän rakennutti valtavat uudet betoniset kaupunginosat, joihin asettui miljoonittain uusia asukkaita. Vaikka maa oli talouspakotteiden köyhdyttämä, Saddam tuhlasi jättiläismonumentteihin, joita on luonnehdittu sanomalla, että niissä yhdistyivät muistumat Las Vegasista ja Nürnbergin puoluekokouksesta.

Nyt Bagdad on surullista nähtävää. Riadh kertoo, että hänen silmänsä vuotavat aina siellä vieraillessa. Johtuu se siitäkin, että ilma on saasteista paksua.

Ulkona lipuu vapaa pohjoismainen maisema parhaimmillaan. Olemme lähteneet Tukholmasta ja kuljemme pitkin kateuskäytävää, sitä pitkää, kapeaa lahtea, jota reunustavat upeat ruotsalaishuvilat.

Monivuosisatainen rauha on luonut tällaisen hyvinvoinnin. Ylösnousseet irakilaissedät ovat kokoontuneet laivan kahvilaan, ja nyt ruvetaan puhumaan jihadisteista.

Kaikki tuntuvat olevan vakuuttuneita, että Isis on jo Suomessa. Se etsii täältä uusia kannattajia ja sotureita. Erityisesti miehiä huolestuttaa maahanmuuttajien toinen sukupolvi. Sitä vaanivat värvärit, samoin kuin yksinäisiä turvapaikanhakijoita.

”Isis on joka paikassa.”

”Kuka kontrolloi uskonnonopettajia?” kysyy Yousef.

Sadik kertoo, että hän aina kuulustelee pojiltaan, mitä opettaja on puhunut.

”Pelkään, että tämä sunni ja shiia -juttu tulee tännekin.”

”On hyvä, että tarkastetaan maahantulijat. Että Suomi pitää rajansa”, sanoo Said.

He ovat olleet maassa yli kaksikymmentä vuotta ja tuntevat yhteisönsä. Yhteydet Irakiin ja muualle Eurooppaan ovat erinomaiset. He tietävät paljon, mutta kaikesta ei voi puhua.

”Meidän pitää olla rehellisiä. Pitää selvittää, kuka on oikeasti vaarassa Irakissa ja kuka on vaaraksi, jopa Suomelle. Anna niiden tutkia, sanon kavereille, jotka tulevat Suomeen”, Yousef sanoo.

Näillä näkymin suurin osa irakilaisista turvapaikanhakijoista saa hylkäävän päätöksen. Bagdadia pidetään turvallisena, mutta silti kaikki ihmiset eivät ole siellä turvassa.

Irakissa tuli siviiliuhreja kuukaudessa välillä alle 500, jopa alle 400, mutta nyt määrä on noussut uudelleen kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Jopa yli 1 500 siviiliä saa surmansa joka kuukausi. Tosin Bagdadissa niistä vain pieni osa.

Vilkaistaanpa Iraq Body Count -sivustoa. Siitä näkee, että juuri tuona päivänä, 13. marraskuuta, kun olemme laivalla, Bagdadissa kuolee 32 ihmistä itsemurhaiskussa, jossa käytetään räjähdettä ja tuliaseita.

Puolenpäivän karaoke käynnistyy kohta. Uusi nousu on alkamassa.

Yousifin romaani Kawabis Helsinki (Helsingin painajaiset) kertoo irakilaismiehestä, joka alkaa nähdä enneunia terrori-iskusta Helsingissä. Kirjassa liikutaan Rautatieasemalla ja Itäkeskuksessa, siinä on jihadistisaarnaaja, joka houkuttelee mamunuoria ja kääntyneitä suomalaisia. Mies yrittää kertoa asiasta poliisille.

Unet ja enteet ovat tyypillistä Kaksoisvirranmaan aineistoa. Sieltä ovat peräisin kaldealaiset unikirjat, joista monet ovat säilyneet.

Terrori-iskujen silmitön pahuus tuo mieleen akkadilaisten demonit: hornanhenget, perkeleet ja manalan sikiöt, jotka aiheuttivat kaiken pahan maan päällä, sairaudet, hädän ja tuskan, sellaiset kun Namtaru, helvetin ruhtinattaren lähetti, tai rotkoissa ja luolissa oleskeleva Alu, joka öisin hiipii kuin kettu halki katujen, tunkeutuu makuuhuoneisiin, häiritsee nukkuvan unta ja vaivaa painajaisina väsyneen rintaa. Se on suuton ja korvaton. ( Armas Salonen: Kaksoisvirran maa).

Tai Lilit, öinen syöjätär, joka esiintyy myös Raamatussa. On myös Šulak, käymälädemoni, joka väijyy ihmisiä vessan yksinäisyydessä, kun uhri on haavoittuvimmillaan.

Ja ennen muuta nyt tuntuu riehuvan Irra, sodan ja ruton jumala, jonka erikoisalana on maan ja kansan tuhoaminen.

Jo pitkään on ollut kysymys pahemmasta kuin kuolemasta. Uhreja rääkätään ja kidutetaan tavoilla, joissa näkyy ihmisen kekseliäisyys ja sula raakuus. Aivan kuin jostain olisi lehahtanut akkadilainen demoni.

Uhria voidaan silpoa, polttaa ja puhkoa. Murskata pää ruuvipenkissä. Kohteena ovat sukuelimet, silmät, aivot.

Tai mikä pahinta: sama voidaan tehdä puolisolle tai lapsille ja levittää kuvat internetissä omaisille.

Kuulutus kertoo bingon alkavan kohta.

Laiva kulkee kohti Suomea, ulkona hämärtää. Märkiä luotoja, joilla kasvaa tuulenpiiskaamia risukoita.

Vesi eristää meidät yhä muusta maailmasta. Se kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta vesi ohjailee yhä pakolaisvirtoja Gibraltarille, Calais’hin, Lampedusaan, Kosille ja Lesbokselle. Kylmä meri on pitänyt meidät erillään, Suomi on ollut saari. Mutta nyt se aika on ohi.

Turun satamassa malttamattomat matkustajat odottavat maihin pääsyä. Känninen, hälisevä joukko purkautuu muovista ränniä terminaaliin.

Täsmälleen samaan aikaan Pariisissa mustapukuiset hahmot ovat ottaneet aseet ja lippaat, vyöttäneet räjähteet ympärilleen ja lähteneet kohti Stade de Francea, Boulevard Voltairea, Rue de Charonnea ja Bataclan-teatteria.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1449122965708?jako=bf189df527eaff4ae4b198450b712358&ref=fb-share

 

[Honcho]

Kunpa kykenisimme säilyttämään kansallisuuden positiivisena arvona irrallaan uusfasismista, jossa jokainen maahanmuuttaja on terroristi ja rasiskaaja. On myös kyettävä huomaamaan kantokyvyn ylittävän pakolaisuuden realistiset ongelmat ilman toisenlaisten uskonkäsitysten halveksuntaa ja pilkkaamista.

Nimittäin juuri sitä muslimijihadistit tekevät: kristinusko on perkeleestä ja länsimainen kulttuuri saastuttaa heidän perinteensä ja maansa: siksi sitä vastaan pitää taistella. Meillä on sitten omat käänteiset jihadistimme ja kansalliset imaamimme.

Minulle riittää, että realistisesti tutkitaan etuja ja haittoja ja keskustellaan toimenpiteistä asioiden korjaamiseksi. Ne korjaavat toimenpiteet ovat viranomaisten asia. Me voimme moittia ja voimme kiittää, mutta missään vaiheessa emme tiedä kaikkea. Yrittäkää säilyttää joku järki sen MV-lehden kanssa. Tiedätte varsin hyvin kuka kosiskelee ketä ja millä tavalla. On mahdollista olla maahanmuuttokriittinen olematta rasisti tai natsi, ja jos mainstreamille pitäisi myydä tätä ajatusta, on parempi ajaakin se niin. Muuten kaikilla ns. epävarmoillakin on varmuuden vuoksi "unelma" pelkästä pelosta leimautua breivikmäiseksi höyrypääksi.

Ja jokunen sana voisi olla oikeista pakolaisistakin - siis niistä, jotka ovat paenneet kidutusta ja vainoa. Kyllä meillä on sellaisiakin irakilaisia, jotka ovat töissä ja jotka ovat istuneet Saddamin aikana Abu Ghraibissa odottamassa hirttämistään eikä kuulu heidän agendaansa pelko ja pommit.

Word. Mielestäni Suomeen voi ihan hyvin tulla mistä vain taustasta, vaikka sitten muslimi, kunhan tavoitteena ei ole luoda hermeettisesti eristettyä "valtiota valtiossa" tai rikkoa Suomen lakia tai arvoja. Jos jonkun muslimin tulkinta islamista on sellainen ettei tätä ehtoa voida täyttää, ei sitten onnistu vaan pitää olla muualla. Mutta kyllä tänne erilaisiakin uppoaa, oleellista on HALU olla suomalainen, vaikka säilyttäisi omat etniset piirteensä. Minusta Arman Alizad on suomalainen, vaikka onkin alun perin Iranista tullut bahai-taustainen. Sama koskee Makwan Amirkhania (muslimi/kurdi?). Oleellista tässä on kuitenkin se että myös HE AJATTELEVAT NÄIN. En usko että näin pieni valtio ja kansa tulee toimeen ilman yhteishenkeä, uussuomalaiset jotka eivät halua olla suomalaisia erityispiirteineenkin eivät ole sydäntäni lähellä ja toisinpäin. Suomen pitää olla muutakin kuin "vääräuskoisten" hallinnoima kuppauskohde jonka vieläpä toivotaan pidemmällä tähtäimellä romahtavan pois.

Todellisuudessa monikulttuuri-intoilijoiden suosikkiesimerkkeihin kuuluva USA (vaikka rajattaisiin pois alkuperäisväestön karu kohtalo...) on itse asiassa vahvasti sopivilta osin samaan muottiin sulattava uuni, kuten täällä on monta kertaa jo sanottukin. Meillä ei luoda USAn tyyliin täysin uutta kansallista identiteettiä, vaan se on suomalaisuus ja siihen sopivat myös muut kuin kristityt jos haluavat (esimerkkejä on). Minusta suomalaisuus sisältää lähinnä vain positiivisia puolia eikä ole mikään hävettävä, negatiivinen asia joka pakottaa rasismiin, syrjintään ja ylimielisyyteen, kuten jotkut "natsi sitä, rasisti tätä" -emmakarit yrittävät sitä panetella. Ja HS hienosti myös panetteli kansallisvaltioideaa itsenäisyyspäivän kunniaksi.

 

[Minuteman]

Hallituksen turvapaikkapolitiikka uusiksi: Tavoitteena katkaista pakolaisten hallitsematon maahantulo

Hallitus on julkistanut uuden turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelmansa. Sen avulla pyritään muun muassa katkaisemaan turvapaikanhakijoiden hallitsematon Suomeen tulo ja saamaan kustannukset hallintaan.

Luvattomien rajanylitysten määrä on kasvanut Euroopassa tänä vuonna rajanylityspaikkojen ulkopuolella yli 1,2 miljoonaan. Suomessa ennennäkemätön 30 000 turvapaikanhakijan määrä on ylittynyt.

Sisäministeri Petteri Orpo arvioi, että Suomeen tulee tänä vuonna kaikkiaan alle 35 000 turvapaikanhakijaa.

– Se on paljon ja koettelee ja haastaa Suomea, mutta nyt nähdään silti, että meidän omat toimemme ovat purreet, Orpo totesi hallituksen tiedotustilaisuudessa.

Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä valittava ei saa jäädä Suomeen
Hallituksen uuden turvapaikkapolitiikan mukaisesti suojelua tarvitsevien oleskeluluvat myönnetään vastaisuudessa aina määräaikaisina.

Ennen pysyvän oleskeluluvan myöntämistä Suomessa tarkastetaan aina lähtömaan tilanne. Suomi voi peruuttaa annetun oleskeluluvan lähtömaan turvallisuustilanteen parannuttua.

Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä valittava ihminen ei saa jäädä valituksen käsittelyajaksi Suomeen. Hänet poistetaan maasta oikeuden päätöksen mukaisesti, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Hallitus ei uudessa turvapaikkalinjauksessaan tehnyt asiaan muutosta.


Turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma on kokonaisuudessaan luettavissa valtioneuvoston sivuilta.

 

[Rannari]

Tuo maahantulosopimushan on itse asiassa helppo homma. Nykytulkinnoillahan suomenkielinen lappu vokin ovessa riittää. "Mikäli häiritsen jotakuta tai rikon lakia niin luovun samalla kaikista oikeuksistani turvapaikanhakijana ja suostun siihen että minut lähetetään välittömästi minne tahansa Suomen rajojen sisä- tai ulkopuolella siitä riippumatta onko k.o. paikka minulle turvallinen vai ei."

Sopimus syntyy kun vokkilainen näkee kyltin ja homma on sillä taputeltu. Eikö pysäköintirajoituskin ole voimassa autoilijan äidinkielestä ja lukutaidosta riippumatta?

 

[dr. Strangelove]

Eikö pysäköintirajoituskin ole voimassa autoilijan äidinkielestä ja lukutaidosta riippumatta?

Viittaatko nyt pysäköintiä rajoittavaan liikennemerkkiin vai yksityisten pysäköinninvalvontafirmojen kikkailuun 'pysäköintisopimuskylteillä'? Nimittäin kiinnostaisi kovasti kuulla, mikä on oikeusjärjestelmän kanta lukutaidottoman kuskin ja jonkun parkkipatefirman väliseen riita-asiaan..

Mitä tulee näihin maasta poistamisiin ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saamisiin, niin tilanteessa ei ole helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja useimpiin ongelmiin - ainoastaan näennäisiä sellaisia. Mitä esimerkiksi tehtään sellaiselle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle, jonka lähtömaa ei suostu ottamaan Suomesta poistettavaa vastaan?

 

[Fremen]

...

 

[CarriE66]

Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä valittava ihminen ei saa jäädä valituksen käsittelyajaksi Suomeen. Hänet poistetaan maasta oikeuden päätöksen mukaisesti, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Hallitus ei uudessa turvapaikkalinjauksessaan tehnyt asiaan muutosta.

Kannattaa huomata että hallinto-oikeus ei tee ensimmäistä turvapaikkapäätöstä vaan on ensimmäinen oikeusaste jossa valitukset käsitellään. Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen josta turvapaikanhakijalla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Vasta hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen henkilö poistetaan maasta ja hän saa ulkomailta käsin valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Taas meille yritetään antaa hieman virheellistä kuvaa että turvapaikanhakija poistettaisiin maasta heti kielteisen päätöksen jälkeen.

 

[Minuteman]

Mitä tulee näihin maasta poistamisiin ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saamisiin, niin tilanteessa ei ole helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja useimpiin ongelmiin - ainoastaan näennäisiä sellaisia. Mitä esimerkiksi tehtään sellaiselle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle, jonka lähtömaa ei suostu ottamaan Suomesta poistettavaa vastaan?

Myydään ne. Ilmoitetaan että Suomi maksaa karkoitettavia vastaanottavalle maalle - mille hyvänsä - sopimuksen mukaisen kiinteän kuukausittaisen ylläpitorahan jokaisesta vastaanotetusta, tarjouksia otetaan vastaan ja halvimman tarjouksen tehnyt saa diilin. Sitten kerrotaan karkoitettavalle että lampsitko itse kotiisi vai menetkö mieluummin meidän kustannuksella loppusijoituspaikkaan?

Turvapaikkaturistin kustannukset yhteiskunnalla Suomessa ovat semmoiset että siirtämällä tämä taakka jollekin lähempänä päiväntasaajaa olevalle maalle leikataan kustannukset murto-osaan.

Varsinkin kun 99% venkuloista valitsisi kotiinpaluun.

 

[Minuteman]

Kotimaa
Pakolainen voidaan karkottaa Suomesta kansallisen turvallisuuden perusteella
Ilkka Luukkonen

Suomi tiukentaa turvapaikanhakijoille asettamiaan ehtoja. Lakeja muutetaan siten, että terrorismin uhka otetaan paremmin huomioon.


Hallitus aikoo seurata aiempaa tarkemmin, saapuuko Suomeen turvapaikanhakijoiden mukana vaarallisia henkilöitä. Asiasta linjattiin tiistaina turvapaikkoja koskevassa ohjelmassa.

"Otamme entistä paremmin huomioon kansallisen turvallisuuden kansainvälisen suojeluaseman poissuljenta- ja lakkauttamisperusteena sekä oleskeluluvan peruuttamisen perusteena ja selvitämme mahdollisuuden määrät maahantulokielto ulkomailla oleskeleville", hallitus kirjoittaa.

Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) toteaa, että terrorismin uhka on yksi syy hallituksen linjaukseen. Hän korostaa, että suurin osa turvapaikanhakijoista on lähtenyt sotaa ja vainoja pakoon mutta että hallitsematonta muuttoliikettä voidaan myös käyttää väärin.

– Poliisi on jo aiemmin todennut, että täällä on 300 henkilöä, joilla on kytköksiä terrorismiin.

Lainsäädäntöä on nyt tarkoitus muuttaa siten, että kansallinen turvallisuus voidaan paremmin ottaa huomioon turvapaikkapäätöksiä tehdessä.

– Maalaisjärkisesti ajateltuna juuri se meidän pitää pystyä tekemään, Orpo sanoo.

Oikeusministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan Suomi aikoo kriminalisoida osallistumisen terroristiseen toimintaan, terrorismin rahoittamisen ja matkustamisen ulkomaille terrorismia varten. Määritelmät otetaan YK:n määritelmistä.

– Tämän jälkeen säädetään mahdollisuus mitätöidä Suomen kansalaisuus terrorismiin osallistuneilta kaksoiskansalaisuuden omaavilta henkilöiltä, Lindström toteaa.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan tärkeintä on, että EU parantaa yhteistä turvapaikkapolitiikkaansa ja saa ulkorajat hallintaan.

– Schengen-alue on vaarassa, jos Euroopan tasoiset toimet eivät tule kuntoon, hän toteaa.

Suomi aikoo tehdä myös yhteistyötä erityisesti muiden Pohjoismaiden kanssa, koska kaikki ovat niin sanottuja kohdemaita, eivät läpikulkumaita.

Suomi haluaa nopeuttaa turvapaikkahakemusten käsittelyä. Hakijoiden joukosta erotellaan todelliset avuntarvitsijat niistä, joilla ei voida myöntää turvapaikkaa. Kielteisen päätöksen saaneita ihmisiä karkotetaan nykyistä nopeammin. Jos hakija saa kielteisen turvapaikkapäätöksen mutta valittaa siitä hallinto-oikeuteen, hänet karkotetaan valituksen käsittelyajaksi.

Törkeisiin rikoksiin syyllistyneet ja yleiselle järjestykselle vaaralliset henkilöt poistetaan maasta. Vastaanottokeskusten valvontaa lisätään ja niiden ympäristön turvallisuutta parannetaan. Turvapaikanhakijat laitetaan vapaaehtoistöihin vastaanottokeskuksissa, jotta he eivät turhaudu.

– Jotain vastiketta sille avulle, jota Suomi antaa, Lindström toteaa.

Hän haluaa, että turvapaikan saaneet ihmiset allekirjoittavat paperin, jossa toteavat tutustuneensa suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin.

– Kun on nimi alla, ei voi sanoa, ettei tiennyt, Lindström toteaa.

Orpon mukaan hallinto tähtää siihen, että turvapaikan saaneet ihmiset kotoutetaan nopeasti uuteen kotimaahan.

– On tärkeää, että heistä saadaan Suomen rakentajia ja veronmaksajia.
_________________________________________________________________________


Li Andersson: Turvapaikkapolitiikan uudistukset järkyttävää luettavaa

Arhinmäki suomii hallituksen uutta ohjelmaa turvapaikkakysymyksestä: "Poliittisesti motivoitunut,
populistinen"

(Miksi en ole yhtään yllättynyt?)

_______________________________________________________________________

Tuore turvapaikkaohjelma: Suomi varautuu "poikkeuksellisiin toimiin"

Hallitus valmistautuu poikkeustoimiin, mikäli Dublin-järjestelmää ei saada toimimaan.

Hallitus linjaa tuoreessa turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassaan valmistautuvansa "poikkeuksellisiin kansallisiin toimiin", mikäli Dublin-järjestelmää ei saada uskottavasti toimivaan.

- Eurooppa on siinä tilanteessa, että jos tätä laitonta Euroopan ja Schengen-alueelle tuloa ei pystytä saamaan hallintaan ja vähenemään, niin Dublin-järjestelmä ja Schengen-alue olisivat erittäin suurissa vaikeuksissa viimeistään ensi keväänä, kun maahanmuuton sesonkikausi olisi perinteisesti alkamassa, sanoi sisäministeri Petteri Orpo (kok) tiistaisessa tiedotustilaisuudessa.

- Siksi hallitus on päättänyt ryhtyä varautumaan poikkeuksellisiin kansallisiin toimiin, jos me olemme keväällä tai ensi vuoden aikana tämäntyyppisen tilanteen edessä.

"Monet maat varautuvat"

Varsinaisista toimenpiteistä ei kuitenkaan ole vielä päätetty, vaan niitä vasta valmistellaan.

- Me olemme kirjanneet hallituksen neuvotteluissa, että alamme valmistautua tähän tilanteeseen, koska varautuminen on kaikki kaikessa. Sen tämä kriisi on opettanut, Orpo kertoi.

Sisäministerin mukaan koko Eurooppa on poikkeuksellisessa tilanteessa, mikäli tulijoiden virtaa ei saada hallintaan. Samaa mieltä on pääministeri Juha Sipilä (kesk).

- Euroopan neuvostossa käydyissä keskusteluissa on tullut selväksi se, että ellei tätä saada toimimaan niin kuin yhdessä on ajateltu, silloin monet maat varautuvat siihen, että Schengen-alueelle tulee esimerkiksi väliaikaisia muutoksia, Sipilä sanoi.

Ennen kansallisia poikkeustoimia katse kääntyy pääministerin mukaan kuitenkin laajempaan yhteistyöhön.

- Ensisijalla ovat Euroopan yhteiset toimet, joita tehdään ulkorajojen ja hotspotien kuntoon saamiseksi. Ja Turkin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeässä roolissa siinä.

 

[Iso-Mursu]

Eiköhän tulonsiirtoja tavalla tai toisella saa jokainen, myös kovimmat nettomaksajat. Esim. kuntapalveluissa on teknisesti ottaen tulonsiirtoa sekin, että 15000€ kuussa tienaava johtaja vie lapsensa hoitoon josta maksaa maksimimaksun, ehkä jotain 300€ / kk mutta todellisuudessa kustannus yhteiskunnalle on paljon suurempi.

Näinhän se on.

Mutta onko kaikissa tulonsiirroissa järkeä

 

[Minuteman]

Näinhän se on.

Mutta onko kaikissa tulonsiirroissa järkeä

Jos kysyt poliitikolta, niin on: Kakunjakaja nääs voi itse määrittää oman siivunsa koon eikä takuulla jää koskaan ilman.

 

[Rannari]

Viittaatko nyt pysäköintiä rajoittavaan liikennemerkkiin vai yksityisten pysäköinninvalvontafirmojen kikkailuun 'pysäköintisopimuskylteillä'? Nimittäin kiinnostaisi kovasti kuulla, mikä on oikeusjärjestelmän kanta lukutaidottoman kuskin ja jonkun parkkipatefirman väliseen riita-asiaan..

Mitä tulee näihin maasta poistamisiin ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saamisiin, niin tilanteessa ei ole helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja useimpiin ongelmiin - ainoastaan näennäisiä sellaisia. Mitä esimerkiksi tehtään sellaiselle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle, jonka lähtömaa ei suostu ottamaan Suomesta poistettavaa vastaan?

Ei tietenkään ole mitään oikopolkuja eikä meidän tarvitse vajota niin alas että alamme kiikuttaa ihmisiä kidutettavaksi jonkun kadulle sylkemisen takia. Hymiö unohtui. Sori siitä

Noin isossa kuvassa näkisin mieluusti järjestelyn jossa tulijalla olisi ankara vastuu itsestään ja perseilijät saisivat äkkilähdön. Jos ei ilmaiseen ylläpitoon päässyt vierailija kunnioita isäntäväkeä niin ei tätä pidä kauaa paapoa. Jonkinlainen turvalliseksi varmistettu vuokra-alue vaikkapa pohjoisessa Afrikassa voisi toimia. Siellä rikolliset voisivat turvallisissa olosuhteissa odottaa kotimaansa tilanteen rauhoittumista. Kaikkien kotipaikkahan tiedetään koska se on tulohaastattelussa ilmoitettu.

 

[Vonka]

Tämä uutisankka kun ehtii etelään niin terve.

Maailmalla leviää hurja väite: Suomi lupaa kaikille 800 e/kk

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015120820795743_ul.shtml

 

[Benelli]

Mietinpähän vain olisivatko nämä (myöhässä tulevat) toimenpiteet kuinka realistisia jos SDP+RKP olisivat hallituksessa ja PS oppositiossa? Jos vastaus on ei niin voidaan todeta että erilainen vaalitulos olisi johtanut vaihtoehtoiseen historiaan eli äänestämällä voi edelleen vaikuttaa.