Ministeri Orpo lupaa, että maahanmuuttajat saadaan töihin: Tarvittaessa palkoissa joustetaan alaspäin
Aika masentavaa luettavaa jälleen. Pari poimintaa:
Orpo vakuuttaa kuitenkin, että maahanmuuttajat ovat Suomelle mahdollisuus.
"Uhkaksi maahanmuutto muuttuu vain siinä tapauksessa, että kotouttaminen epäonnistuu", maahanmuuttopoliittista työryhmää vetävä Orpo sanoo.
Orpo torjuu kritiikin kohtuuttomana. Hänen mielestään mikään hallitus ei pysty ihmeisiin puolessa vuodessa.
Asiassa olisi helppo loikata "suomalaiset vai tulijat ensin" -argumentteihin tai matalapalkkojen yleisestä hyväksyttävyydestä rähjäämiseen (kuten monet tekevätkin). Pohjalla on kuitenkin pari vielä suurempaa ongelmaa:
1) Mikään hallitus ei ole pystynyt ihmeisiin
edes neljässä vuodessa. Käytännössä kaikkia mahdollisia kokoonpanoja on jo kokeiltu. Tulokset ovat olleet latteita. Edistystä voi tapahtua vähitellen, mutta ei loikkina vaan hitaana hivuttamisena. Tämänhetkistä talous- ja työllisyystilannetta voidaan käyttää aika pätevänä ennusteena seuraavankin neljän vuoden ajan. Ehkä nousee, ehkä laskee. Yleistaso kuitenkin on tätä luokkaa, eikä se ole häävi. On ihan sama, mihin järjestykseen tätä teoreettista työllistämisjonoa venkslataan, kun yksikään portti ei ole auki. Jonoon kyllä olisi vaikka miljoona uutta tulijaa viikon varoitusajalla
sitten kun se huutava työvoimapula oikeasti tulee. Heikolta näyttää. Lähimmät vuodet voidaan realistisesti kotouttaa ainoastaan vakaaseen Kelan asiakkuuteen.
2) Artikkelissa sekä lainauksissa puhutaan jälleen hämäävästi "maahanmuuttajista" niin että Finlayson-kortti saadaan livautettua sekaan jos (ja vain jos) se jotakin väitettä tukee. Kun kuitenkin puhutaan "kotouttamisesta", katupartioista sun muusta, lienee aika selvää, mitä segmenttiä tämä artikkeli koskee. Tuskin ainakaan saksalaisia IT-duunareita tai brittiprofessoreita. Ja sitten siihen pointtiin. Anteeksi että huudan, mutta:
Tässä maalailtu kotouttaminen ns. haastavien kulttuurien osalta ei ole onnistunut Suomessa eikä missään vastaavassa maassa edes useamman kymmenen vuoden yrittämisellä. On kokeiltu pientä keppiä, isoa porkkanaa, positiivista syrjintää, kantaväestön syyllistämistä ja vaikka mitä. Näiden ryhmien työllisyysprosentti on silti parin kymmenen paikkeilla, kaikkien tukitoimenpiteidenkin jälkeen. Puuhastelutyöpaikoista siivotuissa tuottavan työn hommissa se on vielä vähemmän. Tämän mallin maahanmuuton "mahdollisuus" realisoituu vain jos kotouttaminen onnistuu sellaisella tavalla, joka ei ole onnistunut millään keinolla missään vertailukelpoisessa maassa.
Orpon "vain siinä tapauksessa" -erityistapaus on todellisuudessa normi. Mahdollisuusunelma toteutuu ainoastaan utopiassa, jota ei ole nähty missään. Ruotsi, tuo humanitaarinen suurvalta, on kylvänyt kokoonsa nähden enemmän rahaa tukitoimiin ja resursseja propagandaan kuin kenties yksikään maa missään. Tulokset voi lukea tilastoista. Montako kertaa enemmän miljardeja Suomen pitäisi sijoittaa samaan ympyrän neliöintiin? Onko pienintäkään todellista näyttöä, että se voisi onnistua edes tyydyttävästi? Meillä on edelleen jonossa samoja "harjoittelukappaleita", jotka ovat olleet maassa 90-luvulta asti. Yksikään hallituskokoonpano ei ole onnistunut tässä työllistämistehtävässä, ei nousu- eikä laskusuhdanteessa, ei edes niin pienten tulijamäärien aikana, että jokaiselle olisi voitu nimetä henkilökohtainen avustaja viemään töihin ja pitämään siellä kädestä. Miten ihmeessä se voisi onnistua kymmenen kertaa suuremmalle joukolle samaa sakkia, kun systeemi natisee liitoksistaan pelkän makuupaikkojen osoittamisen kanssa?
Tällaiselle maallikkojuntille koko lähi-itäläisten työllistämisprosessi näyttää suunnilleen samalta kuin lintulaudan pystyttäminen keitetystä spagetista. Voi onnistua tarpeeksi valtavalla tukirakennelmalla, mutta juntin mielessä käy, mitä se spagetti siellä keskellä lopulta tekee ja olisiko kannattanut valita pohjaksi ihan mikä tahansa muu materiaali kuin se jatkuvasti huonoimmaksi osoittautunut.
Vertailun vuoksi, nykyisessä ja edellisissä työpaikoissani ulkomaalaisaste on karkeasti ottaen puolet. Juuri nyt yritetään jahdata väkeä ympäri Eurooppaa tai vaikka koko maailmaa tiettyihin asiantuntijatehtäviin. Kun joku löydetään, tämä tömähtää Helsinki-Vantaalle allekirjoituksia vaille valmis työsopimus taskussaan. "Kotouttaminen" kestää noin yhden päivän, kun kerrotaan tietoverkkojen tunnarit ja näytetään mistä saa työvälineet. Toisena päivänä painetaan täysillä duunia, ihonväristä riippumatta, yhteisesti hyväksytyn työkulttuurin puitteissa. Se ei ole "mahdollisuutta ja voimavaraa" vaan todellisuutta. On ollut eurooppalaista, kiinalaista, japanilaista, intialaista, jopa pari iranilaista ja pakistanilaista, kunhan näytöt ovat kunnossa. Harmi vain, että tältä Orpon "voimavaraosastolta" harvemmin löytyy sellaista mitä yksikään yksityinen työnantaja haluaisi pestata omaan laskuunsa. Jos tarvittaisiin väkeä yksinkertaisiin perustehtäviin, sadan metrin säteellä olisi varmasti joutavana joku perustylsä Tiina tai Pena, joka sentään osaa kommunikoida sekä suomeksi että englanniksi. Sellaista hommaa ei vain ole, johon puhtaan objektiivisia mittareita käyttäen luku- ja kielitaidoton irakilainen tai somalialainen olisi paras tai edes keskinkertainen valinta. Tarvitaan aivan järjetön määrä ns. "positiivista syrjintää", eikä sekään näytä riittävän.
Tiivistelmä: Hallitus voisi ihan ensimmäiseksi näyttää, miten
edes yhden haastavan alueen ja ikäluokan työllisyys (tuottava, ei temppu-) saataisiin vaikka 50 prosenttiin. Ei ole onnistunut yhdeltäkään aiemmalta hallitukselta. Jos se ei edelleenkään onnistu, mikä riivattu saa kuvittelemaan, että kannattaa ottaa vuodessa 30 000 lisää jonoon onnistumista odottamaan?
Heikkoa näkyy olevan tämän mahdollisuuden kanssa sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa, vuosikymmenestä toiseen.