Lasta rasikattiin koska "seksuaalinen hätätila"
15.2.2016 06:31
Sibil Yanev
Ensinnäkin blogin lukijoille:
Pahoittelen, että olen ollut jonkin aikaa hiljaa blogissa. Korvauksena kirjoitin jurikin teille hieman pidempi mielipidekirjoitus mielenkiintoisesta aiheesta ja erillaisesta perspekriivistä. Tässä:
Sisältö:
- Uutinen ja medianäkyvyys
- Suomen lainsäädäntö "parempiko" kuin Itävallan?
- Lainsäädäntö ei pure kriisin aikana
- Säntillinen korrektisuus on yhteiskunnallinen itsemurha
- "Paskamedian" suosio kasvaa - media osaa kiertää lait
- Päätäntö
Uutinen
Itävaltalainen
Krone-lehti uutisoi 05.02.2016
lapsen raiskaustapauksesta Itävaltalaisessa uimahallissa. Kansainvälinen media (mm. Dailymail, The Telegraph) tarttui aheesta välittömästi ja levitti uutisen maailmanlaajuisesti. Raiskausepäily on irakliainen maahanmuuttaja ja lapsi on itsekin maahanmuuttajaperheestä, jossa äiti on yksinhuoltajana.
Perhe tuli Itävältaan Serbiasta 90-luvulla paeten sisällissotaa. Äiti oli opetellut lapselle , että pitäisi olla kiitollinen, että turvapaikanhakijoita suojataan ja että kaikki ovat pakenemassa hätää ja haluavat vain aloittaa uuden elämän turvassa. Tavallan hän yhdisti nykyisten pakolaisten asema omaan kokemukseen pakolaisuudesta.
Tapauksen jälkeen hän tuli eri ajatuksiin ja haluaa, että raiskausepäily lähetetään ensin vankilaan ennen karkoitusta. Hän haluaa , että mies kokee saman tuskan kuin lapsensa viittaen mitä vankiloissa yleisesti tehdään lasten hyväksikäyttäjille (= itse joutuvat raiskatuksi toistuvasti).
Lapsi sai raiskauksesta vakavia vammoja väkivallasta, ja ambulanssia oli kutsuttu välittömästi uimahalliin. Raiskausepäily toteaa, että syy raiskaukseen oli "seksuaalinen hätätila" eli yleiskansallisesti kiima. Hän myöntää , että on tietoinen, että raiskaus on väärin ja tuomitseva kaikissa (länsimaalaisen) mailman valtioissa.
Hän kuitenkin totesi, että neljän kuukauden seksuaalinen puute oli aiheuttanut mielitilan "sairastuminen". Epäily on perheellinen 20-vuotias mies ja hänen vaimonsa ja tyttärensä ovat Irakissa.
--(Tässä huomautuksena kaikille sidosryhmille, jotka haluavat "kouluttaa" turvanpaikanhakijoita Suomen ja Lähi-Idän "kultturierosta". Miehet tietävät , että raiskaus on rikos ja rasikaavat joko seksuaalisen puutteen taikia tai nöyrytäkseen dominoivasti uhria ja sen edustama kultturia. Olen ottanut asian esiin blogissa useaan otteeseen.)--
Voidaan miettiä millaisia tunteita tälläinen asia herättää. Itse työskentelen päiväkodissa lasten kanssa ja minulla on vaikeuksia kirjoittaa tätä tekstiä tärisemättä. Niin paljon minua kuvottaa tälläinen toiminta vaikka en ole edes kovin sentimentaalinen. Voisin kirjoittaa tuomitsevan analyysin tapauksesta.Siitä tulisikin montaa sivua raskasta tekstiä.
Mutta en sitä tee. Lähden hieman eri suuntaan. Uskon, että tapaus on saanut blogistit ja media liikkeelle ja sellaisia tekstejä löytyy kasoittain. Sen sijaan haluan katsoa tapausta eri perspektiivistä. Haluan tuoda mediakäyttäytymisen luonteen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Onko Suomen lainsäädäntö "parempi" kuin Itävallan
Uhrin äiti oli kertonut paikalliselle medialle tapauksesta ja naisen ja lapsen nimi näkyy selkeästi lehdessä. Tämän lisäksi epäily kerrotaan selkeästi ollen maahanmuuttaja ja irakilainen 20-vuotias mies. Itävaltalainen poliisi on julkisesti julkaisut rikoksen yksityiskohtia medialle. Nämä kaikki toimeenpiteet olisivat suomen julkaisulainsäädännön vastaisia.
Miksi näin voi käydä Itävallassa, mutta Suomessa ei? Mitä lakeja media ja viranomaiset joutuvat noudattamaan kun viestitään turvapaikanhaun kriisitä Suomessa?
Suomen media ja toimittajat sekä viranomaistiedottajat (mukaan lukien poliisihallituksen viestintäosastot) noudattavat pääosin kahta lakia. Ensimmäinen on sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä -laki
(460/2003) ja toinen on laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
(21.5.1999/621). Ensimmäinen karkeasti selitettynä käsittelee vastuunkantoa median julkaisussa.
Toinen taas kuvastaa viranomaisten julkaisujen toimintatapoja. Tähän tekstiin liitty lain 6. luku eli salassapitoveloitteet ja varsinkin luettelo salassapitoasiakirjoista.
Salassapitoehto koskee mm.
"pakolaista tai turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijaa, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna pakolaisen tai hakijan tai näiden läheisten turvallisuutta"
sekä varsinkin
"sellaisia asiakirjoja, jotka sisältävät tietoa rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön arkaluonteisista seikoista sekä tietoja rikoksen uhrista, jos tiedon antaminen loukkaisi rikoksen uhrin oikeuksia tai hänen muistoaan tai läheisiään, jollei tiedon antaminen ole tarpeen viranomaisen tehtävän".
(Seksuaaliset (lasten ja aikusten) rikokset ja rikosepäilyt puidaan aina suljettujen ovien takana oikeudessa. )
Jälkimmäiseen salassapitoehtoon yleensä viitataan, kun harjoitellaan niin kutsuttua mediahiljaisuutta. Siis halutaan suojata uhria ja se on ihan ymmärettävää.
Mutta miksi Itävaltassa ajatellaan eri tavalla? Toisaalta rikos tapahtui jo joulukuussa eli sieläkään ei olla tiedoitettu tapauksesta kun vasta sen jälkeen kun äiti oli kertonut julkisesti asiasta paikallisessa lehteessa.
Voidaako lakia soveltaa nykyiseen kriisiin?
Lain idean takana on suojata uhria ylimääräiselta kärsimyksestä, jonka ylimääräinen julkinen huomio voisi aiheuttaa. Tämän lisäksi halutaan suojata rikoksen epäilty aiheettomasta julkisesta "lykkaamiselta" ennen kuin tuomio on annettu. Mutta silti esimerkiksi engantilaisessa mediassa rikosten epäilyt julkaistaan kuvineen ja nimineen miltei poikeuksetta.
Onko Suomen lainsäädäntö jotenkin "oikedenmukaisempi" ja "tasa-arvoisempi" kun muiden maiden? Pelätääkö aidosti sitä, että ihmiset alkaisivat julkisesti jahtaamaan viattomia turvapakanhakijoita, jos tekijän tietoja julkastaisiin?
Laki on vuodelta 1999. Eiköhän olisi aika päivittää sitä käsittelemään maahanmuuttokriisin aiheuttama muutosta yhteiskunnassa. Lakia ei voida soveltaa mitenkään nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan vaan se on tarkoitettu pääosin sisäpoliittisesksi ohjeeksi.
On kuitenkin selvä, että nykyiset rikokset johtuvat nimenomaan maahanmuutosta ja turvapaikanhaun väärinkäytöstä. Näistä asioista on puhuttava rehellisesti ja suoraan ilman ylimääräistä korrektisuutta. Asioiden ja termien heittely ja pompottaminen ei palvele ketään kriisin aikana.
Rikoksen pimittäminen vedoten näihin lakiin voisi johtaa turvallisuusuhkaan, kun kansalaiset eivät osaa varautua mahdollisista uusista rikoksista alueilla, missä rikokset tapahtuvat. Tämän liäksi oikeutta tullaan ottamaan omiin käsiin, jos tilanteeseen ei tule radikaalista muutosta.
Miksi lainsäädännön säntillinen seuranta on yhteiskunnallinen itsemurha
Kiteyttettynä ongelman ydin on se, että nykyään on olemassa "turvapaikanhakijoita" turvapaikanhakijoiden seassa. Molemmat ovat laillisia lain näkökulmasta, mutta toinen käyttää asyylistatusta väärin ja olisi lain mukaan laiton maahantulija (=turvallisuusuhka) ellei Genevan sopimuksen myötä on oikeutettu turvapaikanhakuunhakuun, vaikka tulisi ilman papereita tai laittomasti.
Usein luulaan, että rajavartiosto "huijataan" ja maahan pääsee vapaasti laittomasti turvapaikanhakijoita. Totuus on kyllä ja ei. Ongelmana ei kuitenkaan ole se, että seuolnta olisi puuttellinen. Rajavartiosto ulkomaalaislain mukaan seuloo erittäin hyvin henkilöt , joita ei luokitella pakolaisiksi.Vahinko tapahtuu jälkikäsitellyssä, kun jo todettu laiton maahantulija katoaa viranomaisilta. Kun tälläinen sortuu rikokseen viranomaiset ovat voimattomia, koska hänestä ei ole minkäänlaista oikeaksi todistettavaa tietoa.
Poliittinen korrektisuus ja lainsäädännön joustamattomuus kriisin aikana takaavat tuhoisan lopputuloksen. Lainsäädäntö on loppujen lopuksi ihmisten moraalisen käytöksen tarkka ohjeistus. Jos lainsäädännöstä seuraa moraalisesti ristiriitta on se muutettava siten, että se eläisi tilanteen mukana. Lain eivät ole ihmisten yläpuoleella ja abstraktisia vaan ovat ihmisten aikaansaanos!
Ihmiset turvautuvat "paskamediaan" ja media kiertää lainsäädännön
Salassapitolain takia ihmiset ovat joutuneet turvautumaan vaihtoehtoiseen mediaan, jossa lähdekritiikki ei ole tarkka eikä noudateta sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä -lain periaatteita . Tästä voisi aiheuttaa juurikin yleistämistä ja leimaamista kaikista turvapaikanhakijoista sekä maahanmuuttajista. Eli juuri sitä ilmiötä mitä laki yrittää estää! Maahanmuutokriisi on poikkeustilanne ja se vaatii lainsäädäntöökin poikauksellisia säädösmuutoksia. Maasta tulee tuhoontuomittu, jos kriisin aikana noudatetaan sääntöjä, jotka on laadittu "normaaliolosuhteiden" valliessaan.
Käytännössä lakia ei edes noudateta. Taitavat toimittajat ovat oppineet kertomaan asiat juuri niinkuin ovat käyttäen "deduktiivinen päättely"-metoodia. Jos halutaan kertoa, että rikosepäily on ulkomaalainen todetaan , että tekijä ei ole suomalinen tai sitten ei kerrota ollenkaan kansallaisuudessa (jos olisi suomalainen se yleensä painotetaan). Jos hautaan kertoa, että kyseessä on turvapaikanhakija, niin todetaan vaan, että epäily on tullut maahan muutama kuukautta sitten. Ja niin edelleen.
Lopuksi
Toistan pääkysymykseni ja toivon vastuksia. Miten on mahdollista, että Englannin, Unkarin ja Suomen mediakäyttäytyminen poikkeaa niin olennaisesti toisistaan vaikka kansojen kulttuuri on miltei identtinen? Onko kyse resurssipulasta vai muutosvastustamisesta?
Hallitus on herättävä tässä asiassa , ksoka jo nyt ollaan oltu liian unisia ja poliittisesti korrekteja turvallisuuden kustannuksella. Maahanmuutokriisi ei ole tavallinen migraatio vaan nimenomaan poikeustilanne, joka vaatti ennakoseulontaa lainsäädännössä, josta käsittämäni mediaominaisuus on vain pieni osa. Lainsäädännössä on aktiivisesti etsittävä niitä kohtia, jotka mahdollistavat turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä.
Varsinaiseen uutiseen liittyen - tiedätte varmasti mitä mieltä olen tapauksesta!
ect mielikuvitusta käyttäen keksikää itse loput..
