paljonko maavoimien aseita
- Viestiketjun aloittaja warriori
- Aloitus PVM
Mina lujin 350 000 kpl RK62 ja 10-20 000 RK 95. Ne RK 62 ne valmisteltiin vuosina 1965-1994
Sitten ostetiin kiinalaisa muuta ne on kai stenattu.
70 000 kpl KES LAWA5 anti-tank
900 kpl 120 mm mortar
1400 kpl 81 mm mortar
noin 1000 kpl "musti"
+++ salainen määrä likaisia kalsareita
Sitten ostetiin kiinalaisa muuta ne on kai stenattu.
70 000 kpl KES LAWA5 anti-tank
900 kpl 120 mm mortar
1400 kpl 81 mm mortar
noin 1000 kpl "musti"
+++ salainen määrä likaisia kalsareita
Tämä varmaankin pitää pääosin paikkansa, paitsi muiden kuin kaikkein tärkeimpien joukkojen kohdalla. Esim. alueellisten joukkojen ilmatorjunta on viime vuosina käytännössä ajettu alas ja palattu näin 1970-luvun ohjuksettomaan tilaan.Kapiainen kirjoitti:
Tilannetta edesauttoi merkittävästi se, kun 2000-luvun alun ns. "Suuressa kouristuksessa" suunnitelmien vastaisesti poistettiin tai päätettiin jättää päivittämättä kaikki panssari- ja jääkäriprikaatit, yhteensä 5kpl. Ihme olisikin, jollein operatiivisten joukkojen pääosan ennakoiva hävittäminen edesauttaisi jäljelle jäävien varustetilannetta.
Tosiasioiden tunnustaminen on toki tervettä ja Suomessa myös jotakin täysin uutta, joten siinä mielessä hyvä näin.
Hösseli kirjoitti:
Tavallaan olet oikeassa. On totta, että jos sota syttyy tänään, meillä saattaisi olla vajetta jostain.
Asia on kuitenkin täsmälleen sama kaikilla maailman armeijoilla. Maailmassa ei ole yhtään armeijaa, jopa pystyy sormia napsauttamalla siirtymään rauhasta sotaan kalustollisesti asiaa tarkastellen.
En pysty olemaan huolissani siitä, että ehkei meillä juuri tällä hetkellä ole varastoissa jotakin ampumatarviketta, asetta, taisteluvälinettä tai varustetta..koska on hyvin todennäköistä, että sitä on sitten kun sitä tarvitaan, jos tarvitaan.
Kaikkialla maailmassa ollaan koko ajan menossa kiihtyvällä vauhdilla juuri tuollaiseen tilanteeseen. Ei kenelläkään ole varaa pitää varastoissa täyttä "tuliannosta" armeijalleen. Toiminta keskittyy niiden valmiuksien luomiseen, jolla tarvittaessa se "tuliannos" pystytään hankkimaan.
Totta kai puutteita löytyy, mutta tietty perustaso pitäisi mielestäni olla olemassa jo rauhan aikana. Tärkeimmille joukoille pitäisi mielestäni löytyä niin ajoneuvot, viestijärjestelmät, aseet kuin muutkin kilkkeet jo rauhan aikana, muuten voi tulla liian suuria murheita. Täyttä määrävahvuutta kaikille en kaiketi ole ollut esittämässä?Kapiainen kirjoitti:
Kukaan ei tietenkään pysty yksilöimään mitä kenelläkin täsmälleen pitää olla, jotta minimi täyttyy, mutta mielestäni rima on nykyään liian matalalla. Ajatus siitä, että kaikkea on ja komialle näyttää, on turhan myönteinen. Vaan eipä se Suomen-Venäjän-sotakaan juuri nyt kovin todennäköinen ole.
Ja jos vaikka varustus olisikin kunnossa, niin koulutuksen puolelta löytyy aina parannettavaa, eli pelkkiin välineisiin tuijottaminen on sekin omalla tavallaan riman asettamista liian matalalle.
Aika moni siviili/reserviläinen ajattelee, että sa-varustus on kaikilla sitä, mitä valtakunnallisissa paraateissa ja maatalousnäyttelyissä esitellään. Ihan aikuisen oikeasti toivon, että joskus paraatissa esiintyy myös vaikkapa. 100. jv-komppania, 101. vartiokomppania, 102. torjuntapataljoona ja 103. erilliskomppania(s) (nimet muutettu salaamissyistä) siinä varustuksessa, jonka nämä joukot kovassa tilanteessa oikeasti saisivat.
Herättäisiköhän keskustelua ja millaista?
Herättäisiköhän keskustelua ja millaista?
Museo
Kenraali
Hösseli kirjoitti:
Itse kyllä pidän tuudittautumista nykytilanteeseen vaarallisena asenteena ihan minkä tahansa kioskin johtamisessa. Pahimmillaan se ylimielisyys sitten kostautuu ja meidät yllätetään housut kintuissa. Japanilaisilla taisi olla termi kaizen, mikä piti sisällään kaiken toiminnan jatkuvan evaluoinnin ja parantamisen.
Joskus huolet ovat turhia, joskus aiheellisia, mutta huolien kuittaaminen sillä ettei mitään parannettavaa muka ole on kyllä pahemman luokan petosta. Aina kun löytyy kehitettävää eikä täydellisyyteen päästä ikinä.
Eilen illalla luin Kantakosken kirjaa, jossa hän kirjoitti kutakuinkin näin: vuosina 41-44 oli kaksi armeijaa, jotka eivät kehittyneet juuri lainkaan, Suomi ja Italia. Saksalaiset kyllä antoivat tietoa, mutta suomalaisen sodanjohdon mielet oli vallannut Talvisota ja suhteellisen helppo eteneminen vuonna -41 syvälle itään. Suomalaiset olivat tuudittaneet itsensä turvallisuudentunteeseen, joka kumpusi ylimielisyydestä ja vihollisen aliarvioinnista.
Toinen ote toisaalta eri kirjoittaja: "tosiasia oli se, että vuoteen -43 mennessä oli tapahtunut niin paljon, että suomalaiset eivät enää tunteneet vihollistaan lainkaan. Saksalaiset kyllä tunsivat ja neuvoivat suomalaisia, mutta suomalaisten asenne oli hyvin ylimielinen ja aliarvioi vaarallisella tavalla Puna-armeijaa."
"kiviesteiden valmistaminen oli niin kallista, että yhden kuukauden kuluilla olisi hankkinut 44 Sturm-rynnäkkötykkiä"
"en muista Kannakselta yhtään tapausta, että kiviesteet olisivat estäneet vihollistankkien liikettä"
"sodanjohto halusi sotia Talvisotaa, puna-armeija siihen ei enää suostunut, hehhehhee, ja koko reteli kaatui jalkaväensotilaiden niskaan"
(tuossa otteita koko sodan sotineen everstinä eläkkeelle selvinneen miehen mietteitä, kaksi ylintä Kantakosken kirjasta)
Sitten:
"miksi helvetissä tykkien vetureiksi otettiin pienten pitäjien kaikki hevoset pikku mökeistä? Miksi ei otettu traktoreita ja työkoneita? Mitä ne hevoset jaksoivat vetää olemattomalla rehulla ja elettyään jäisissä talleissa vuosikaudet" (tähän kysymykseen törmää vet-haastatteluissa tavan takaa....)
jne.
Armeijoilla on vahvuutensa, mutta niillä on myös heikkoutensa. PAHIN ON mielestäni se, että kategorinen käsite tai luottamus johonkin asiaan KOROITTUU todellisuudeksi, jota ei kukaan voi horjuttaa. Vasta vihollinen voi toiminnallaan havahduttaa Ruususen unesta...näin on aina ollut ja on nähtävästi oleva.
Toinen ote toisaalta eri kirjoittaja: "tosiasia oli se, että vuoteen -43 mennessä oli tapahtunut niin paljon, että suomalaiset eivät enää tunteneet vihollistaan lainkaan. Saksalaiset kyllä tunsivat ja neuvoivat suomalaisia, mutta suomalaisten asenne oli hyvin ylimielinen ja aliarvioi vaarallisella tavalla Puna-armeijaa."
"kiviesteiden valmistaminen oli niin kallista, että yhden kuukauden kuluilla olisi hankkinut 44 Sturm-rynnäkkötykkiä"
"en muista Kannakselta yhtään tapausta, että kiviesteet olisivat estäneet vihollistankkien liikettä"
"sodanjohto halusi sotia Talvisotaa, puna-armeija siihen ei enää suostunut, hehhehhee, ja koko reteli kaatui jalkaväensotilaiden niskaan"
(tuossa otteita koko sodan sotineen everstinä eläkkeelle selvinneen miehen mietteitä, kaksi ylintä Kantakosken kirjasta)
Sitten:
"miksi helvetissä tykkien vetureiksi otettiin pienten pitäjien kaikki hevoset pikku mökeistä? Miksi ei otettu traktoreita ja työkoneita? Mitä ne hevoset jaksoivat vetää olemattomalla rehulla ja elettyään jäisissä talleissa vuosikaudet" (tähän kysymykseen törmää vet-haastatteluissa tavan takaa....)
jne.
Armeijoilla on vahvuutensa, mutta niillä on myös heikkoutensa. PAHIN ON mielestäni se, että kategorinen käsite tai luottamus johonkin asiaan KOROITTUU todellisuudeksi, jota ei kukaan voi horjuttaa. Vasta vihollinen voi toiminnallaan havahduttaa Ruususen unesta...näin on aina ollut ja on nähtävästi oleva.
Mistä päättelet ettei tärkeimmille joukoille olisi kaikkea sitä, mitä ne tarvitsevat?! Minäpä kerron...on niille, oikeasti ja todellisuudessa on.Hösseli kirjoitti:
Koulutuksen osalta olen samaa mieltä, eikä varsinkaan sen suhteen saa koskaan edes tyytyä siihen tasoon, mikä on saavutettu. Osaamisessa ei koskaan kukaan ole liian hyvä ja sitä osaamista voi ja pitää aina kehittää.
juhapar kirjoitti:
En tiedä mihin perustuu se yliampuva pessimismi kenttäarmeijan varustuksen suhteen mikä näissä keskusteluissa on valitettavan yleistä.
Sanonkin tässä yhteydessä, että jos nuo mainitsemasi yksiköt esiteltäisiin paraatissa siinä varustuksessa joka niillä sodan uhatessa olisi käytössä, niin tuskin siinä kovin häpeissään tarvitsisi kenenkään olla.
Hyvä se on, että ollaan huolissaan..mutta monesti teidän huolenne menee jo masennuksen puolelle, mikä on harmillista, koska siihen ei ole syytä.
Asiat on kunnossa - mitä ilmeisimmin PALJON paremmassa kunnossa kuin ilmeisesti luullaan.
Kapiainen kirjoitti:
Hienosäätöä: aivan tärkeimmille ja monille tärkeille varmasti on, mutta kaikille oikeasti tärkeille joukoille ei ole kunnollisia varusteita. Enkä tarkoita sellaisia järjestelmiä mistä vain haaveillaan, vaan oikeasti Puolustusvoimien käyttämää materiaalia, joka on siinä kunnossa että sitä voi käyttää.
Asian artikkeli- tai joukkokohtainen käsittely ei varmastikaan kuulu julkisille foorumeille, mutta on tämä oikeasti hankalakin asia järjestää. Tämä on ehkä niitä harvoja asioita, joissa oikeasti suurista sotaharjoituksista on hyötyä jos kaivetaan koko porukalle varastosta sitä materiaalia mitä olisi tarkoitus käyttää, eikä vain sitä mitä sattuu olemaan aktiivisessa koulutuskäytössä.
Yksi syy puutteille on siinä että käyttäjät eivät aina materiaalia palauttaessaan vaivaudu kertomaan puutteista ja sitten kaikki ovat iloisia kun vikoja alkaa paljastua kunnolla vasta sitten kun pitäisi päästä hommiin. Toinen yleinen syy on että paperilla on vaikea päätellä mitkä artikkelit ovat kullekin joukolle turhia ja mitä tärkeitä, ja se voidaan korjata vain sitä kautta että käytännön toiminnasta saadaan palautetta, jota sovelletaan suunnittelussa.
Niin kyllä jotenkin hankalaa on uskoa että likimainkaan kaikki tarpeellinen/välttämätön tavara löytyisi koko sodanajan joukoista. Aika monet arvailut huonosta varustustilanteesta perustuvat kuitenkin aika pitkälle valistuneeseen arvailuun, ehkä jopa tietoon. Mielestäni Hösseli on tällä saralla tehnyt ihailtavaa työtä, hän ei ole sortunut mielestäni tilanteen räikeään vääristelyyn ja pelihousujen repisimeen (kuten joillakin on tapana) vaan pyrkii analysoimaan tilannetta sen tiedon valossa mitä meille tavallisille talliaisille asiasta tihkuu.
En tiedä. Eikä oikeastaan edes kiinnosta enää. Omat mielipiteet seilaa suuntaan ja toiseen kuin tuuliviiri.
En tiedä. Eikä oikeastaan edes kiinnosta enää. Omat mielipiteet seilaa suuntaan ja toiseen kuin tuuliviiri.
Kapiainen kirjoitti:
Kirjoitin vähän epäselvästi. En epäile, etteikö 101. vartiokomppania pärjäisi tehtävässään vartioida Kaitilan kunnassa sijaitsevaa esikuntaa, vaikka sen varustukseen ei kuulukaan luotiliivejä ja puku on kuuskakkonen tai jopa harmaa. Mutta koska suuri yleisö näkee vain "sitä parasta", se luulee, että sellainen on koko kenttäarmeijamme varustus.
Pessimismiin on monta syytä. Yksi erittäin oikeasti paha ja valitettava asia on se, että varsinkin nuorempi sukupolvi on imetetty täyteen amerikkalaisten esittämää kuvaa niinsanotusta nykyajan sodasta....eli on omaksuttu käsitys, että VAIN HITEK-VIMPANPÄÄLLE KAMOILLA VOI SOTIA MENESTYKSELLISESTI. Olen inkuttanut 4 vuotta väsymiseen asti tästä jäätelöbaarisotimisen illuusiosta...sillä se on illuusio.
Totta Mooses huippuaseilla voidaan iskeä kohdetta oikein topakasti, sotia ei välttämättä ratkaista sillä kuitenkaan. Toiseksi: kenellä muulla kuin Yhdysvalloilla on tätä huippuhitekiä kylvää asti....jos silläkään? Ottaa nyt esimerkiksi vaikka Serbian, armeija jäi lähes koskemattomaksi, vaikka sen elementtejä jahdattiin kissoilla ja koirilla. Isoille valtioille on eduksi saada pikkuvaltiot uskomaan se suureksi osaksi skeida, jota ne esittävät kulloinkin. Ei ole eka kerta historiassa, kun isot näyttävät mahtiaan ja pienet kääntyvät selälleen....
Se, mikä tuottaa pessimismiä, on myös tiedon puuttuminen. Reserviläisten taaja massa ei yksinkertaisesti ole ollenkaan hajulla kuinka taistelujen kokonaisuutta ajatellaan hoidettavan....nähdään vain hyökkääjän rautavaunujen loputtomat virrat ja ilmasta ryntövä peltikatto. Ei tavallisella ressulla ole hajuakaan siitä, miten tällaista kolossia vastaan aiottaisiin käydä? Ja tämä kuva mielessään ressu pukee päälleen paikatun sarjan vaatteita, puskee jalkansa kuluneeseen kalossiin ja korjaa viiksilangan pätkällä repun hihnan, ottaa kouraansa 30 vuotta sitten kiiltäneen kiväärin ja aloittaa hernekeiton jonottamisen.
Ammattisotilaan on ehkä vaikea nähdä sitäkään tarkasti, että surkeuden maksimointi puheissa toimii eräänlaisena huumorina...en tiedä lopultakaan vaikuttaako se miehisissä miehissä mitenkään masentavasti vai onko se itseasiassa terapiaa? Sekin kannattaa huomata, että nämä surkeuspuheet saadessaan liian pessimistisen sävyn tai jonkinlaisen tappiota enteilevän paatoksen, siihen tulee stoppi.: eli pääosa ressuista ei hyväksy kuitenkaan mitään sellaista jauhantaa, joka alkaa saada "olevinaan" tappiota ja olemattomia mahdollisuuksia kuvaavaa sävyä. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta kymmeniä kertoja olen tätä seurannut ja aina se toimii näin, aina.
Eli minä en pidä näitä "kurjuuden maksimointi"-juttuja varsinaisesti pessimistisinä vaan jopa terapiana....ja niissä on selvästi se raja, jota kenenkään ei sallita ylittävän. Onko muilla ressuilla samoja huomioita vai olenko ihan yksin "havaintoineni"? Ja se on niinkin, että esim. harjoituksissa on aika paskapuheille ja on aika sille, kun sitä sittua ei enää pajateta. Eli ne pakolliset paskapuheet on jossain määrin "hoidettava" pois ja sitten ne harvenevat ja jäävät pois lähes tykkänään.
Samoin kuin tähän liittyy myös esimiesten haukkuminen ja arvostelu...sille on aikansa ja paikkansa, sitten se jää syrjään, jopa sitä vältetään. Aina silti jo ryhmään sopii joku, joka suunnilleen jatkuvasti möyryää esimiehistään...saamatta todellista vastakaikua kavereiltaan, nyökyttelyä ja poispäin kääntyneitä katseita. Nämä jutut ovat vähän sellaisia "ei aina sitä miltä näyttää"-juttuja.
Totta Mooses huippuaseilla voidaan iskeä kohdetta oikein topakasti, sotia ei välttämättä ratkaista sillä kuitenkaan. Toiseksi: kenellä muulla kuin Yhdysvalloilla on tätä huippuhitekiä kylvää asti....jos silläkään? Ottaa nyt esimerkiksi vaikka Serbian, armeija jäi lähes koskemattomaksi, vaikka sen elementtejä jahdattiin kissoilla ja koirilla. Isoille valtioille on eduksi saada pikkuvaltiot uskomaan se suureksi osaksi skeida, jota ne esittävät kulloinkin. Ei ole eka kerta historiassa, kun isot näyttävät mahtiaan ja pienet kääntyvät selälleen....
Se, mikä tuottaa pessimismiä, on myös tiedon puuttuminen. Reserviläisten taaja massa ei yksinkertaisesti ole ollenkaan hajulla kuinka taistelujen kokonaisuutta ajatellaan hoidettavan....nähdään vain hyökkääjän rautavaunujen loputtomat virrat ja ilmasta ryntövä peltikatto. Ei tavallisella ressulla ole hajuakaan siitä, miten tällaista kolossia vastaan aiottaisiin käydä? Ja tämä kuva mielessään ressu pukee päälleen paikatun sarjan vaatteita, puskee jalkansa kuluneeseen kalossiin ja korjaa viiksilangan pätkällä repun hihnan, ottaa kouraansa 30 vuotta sitten kiiltäneen kiväärin ja aloittaa hernekeiton jonottamisen.
Ammattisotilaan on ehkä vaikea nähdä sitäkään tarkasti, että surkeuden maksimointi puheissa toimii eräänlaisena huumorina...en tiedä lopultakaan vaikuttaako se miehisissä miehissä mitenkään masentavasti vai onko se itseasiassa terapiaa? Sekin kannattaa huomata, että nämä surkeuspuheet saadessaan liian pessimistisen sävyn tai jonkinlaisen tappiota enteilevän paatoksen, siihen tulee stoppi.: eli pääosa ressuista ei hyväksy kuitenkaan mitään sellaista jauhantaa, joka alkaa saada "olevinaan" tappiota ja olemattomia mahdollisuuksia kuvaavaa sävyä. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta kymmeniä kertoja olen tätä seurannut ja aina se toimii näin, aina.
Eli minä en pidä näitä "kurjuuden maksimointi"-juttuja varsinaisesti pessimistisinä vaan jopa terapiana....ja niissä on selvästi se raja, jota kenenkään ei sallita ylittävän. Onko muilla ressuilla samoja huomioita vai olenko ihan yksin "havaintoineni"? Ja se on niinkin, että esim. harjoituksissa on aika paskapuheille ja on aika sille, kun sitä sittua ei enää pajateta. Eli ne pakolliset paskapuheet on jossain määrin "hoidettava" pois ja sitten ne harvenevat ja jäävät pois lähes tykkänään.
Samoin kuin tähän liittyy myös esimiesten haukkuminen ja arvostelu...sille on aikansa ja paikkansa, sitten se jää syrjään, jopa sitä vältetään. Aina silti jo ryhmään sopii joku, joka suunnilleen jatkuvasti möyryää esimiehistään...saamatta todellista vastakaikua kavereiltaan, nyökyttelyä ja poispäin kääntyneitä katseita. Nämä jutut ovat vähän sellaisia "ei aina sitä miltä näyttää"-juttuja.
Museo
Kenraali
Kapiainen kirjoitti:
Ihan omasta puolestani haluan täsmentää, että pessimismiin ja suoranaiseen epätoivoon olisi mielestäni aika monta hemmetin validia syytä jos Suomi joskus ajautuisi minkäänlaiseen sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Ihan varustelutilanteesta riippumatta. Nähdäkseni Suomen aluetta koskeva sota aiheuttaisi joka tapauksessa sen verran suuren mittakaavan inhimillistä kärsimystä ettei sitä oikein rauhan aikana osaa edes kuvitella. Kai sitä saa edes (vähän naivisti?) toivoa että paremmat varusteet edes hieman tuota kärsimystä vähentäisivät.