Panssarintorjunta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Second
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
2014 mustin koulutus taisi päättyä joten siitä voi laskea missä tasalla tavaraa suunnitellaan käytettäväksi ja koska poistuu.
Uudenmaan prikaatissa ovat ampuneet tällä vuosikymmenellä, ilmeisesti kyseessä oli varusmieskoulutus. Rannikolle se toisaalta sopiikin, kun ei ole uhkaa uusimmista vaunuista.

Myös 2015 paikkeilla vielä annettiin kalustokoulutusta Mustille ja ammuttiinkin, vaikka se ei enää ollut kyseisten joukkojen jakokalustoa.

Varmaankin poistuva ase mut hetkonen... eikös musti ole suunniteltu -70 luvun itävaunuja vastaan?
Itse ase on kehitetty 1958, joten tuskin on mietitty 70-luvun vaunuja.
Tosin se uusi ontelokranaatti on 90-luvulta, ja siis uutta suunnittelua.

Onko se viimeisin itävaltalainen a-tarvike tehty uudelleenladattavaksi? Osaako joku tehdä uudelleenlatauksen? Onko se taloudellisesti järkevää?
Kranaatinkuoresta en tiedä, mutta kranaatithan on ladattu reikähylsyyn, jossa panos on.

Omana aikanani ei ainakaan ollut sama VV. Apilaksessa omansa ( muistaakseni ranskalainen ) ja mustissa omansa (muistaakseni Pilkington )
Apilakseenkin on useita eri malleja. Pilkington on niistä se siedettävämpi laite.

Ja Sipriin mukaan niin Suomi on ostanut Carl gustavia
Se ja AT4 ovat virheellisiä huomioita, jotka tulivat siitä kehittämissopimuksesta, jonka puitteissa PV osti NLAW:ia. Tai voi olla, että CG on erittäin rajoitetuissa määrin erikoismiehille tullut käyttöön, mutta mitään laajempaa käyttöä se ei ole nähnyt.
 
Voihan Cai-Göranin jättää Pasiin/6X6:een, jos se ei tunnu tarpeelliselta edessä olevalla tehtävällä? Näinhän isossa maailmassa toimitaan, jos olen oikein ymmärtänyt, että on enemmän värkkejä, joista valita tehtävään soveltuvat.

KES on kyllä minunkin mielestäni hyvä puolustustaistelun panssarintorjuntaan. Jos tehtävä on hyökkäyksellinen, niin panssarintorjunnalle on ehkä vähemmän tarvetta ja yleiselle tulituelle taas enemmän tarvetta? KES:stä on nykyään se rakenteita vastaan tarkoitettu versio, mutta CG voisi täydentää sitä puolta. (Jos siis olisi rahaa.)

Apilaksen tilalle taas voisi ehkä ajatella jotakin alapuolisen kaltaista. Aseen saanee varustettua niin tyhmillä (halvoilla) kuin älykkäillä (kalliilla) tähtäimillä.



Itse pitäisin aseet komppanian päällikön peukalon alla. Sieltä käsin voi sitten luoda painopistettä, tai harrastaa tasajakoa tarpeen ja tilanteen mukaan. Tämä siis sillä perusolettamalla, että pst-aseistus on ryhmissä ja joukkueissa muutoin kunnossa. Kun aseille olisi omat käyttäjät, niin ne olisivat myös aina todellisia vahvistuksia.
 
Itse pitäisin aseet komppanian päällikön peukalon alla. Sieltä käsin voi sitten luoda painopistettä, tai harrastaa tasajakoa tarpeen ja tilanteen mukaan. Tämä siis sillä perusolettamalla, että pst-aseistus on ryhmissä ja joukkueissa muutoin kunnossa. Kun aseille olisi omat käyttäjät, niin ne olisivat myös aina todellisia vahvistuksia.

Omat käyttäjät on kallis ratkaisu (yksi ryhmä lisää komppaniaan, yksi miljoonan hintainen 6X6 (tai muu kulkupeli) lisää...). Samoin johtamisen ja logistiikan taakka lisääntyy. Ja jos se CG sitten kuitenkin on omimmillaan vain silloin tällöin, niin kannattaako investointi?

Ehkä yksi vaihtoehto lähestyä tätä asiaa olisi katsoa kokonaisuutena niitä komppanian tukiosia. Raskasasejoukkue nykyistä monipuolisemmalla arsenaalilla? Tai voisiko esim. NLAW-ryhmän kulkuneuvon kyydissä olla myös muutama CG ampumatarvikkeineen? (PST-miehiä kun ovat jo valmiiksi, niin tulitukiammunta singolla lienee helposti omaksuttavissa.)
 
Omat käyttäjät on kallis ratkaisu (yksi ryhmä lisää komppaniaan, yksi miljoonan hintainen 6X6 (tai muu kulkupeli) lisää...). Samoin johtamisen ja logistiikan taakka lisääntyy. Ja jos se CG sitten kuitenkin on omimmillaan vain silloin tällöin, niin kannattaako investointi?

Ehkä yksi vaihtoehto lähestyä tätä asiaa olisi katsoa kokonaisuutena niitä komppanian tukiosia. Raskasasejoukkue nykyistä monipuolisemmalla arsenaalilla? Tai voisiko esim. NLAW-ryhmän kulkuneuvon kyydissä olla myös muutama CG ampumatarvikkeineen? (PST-miehiä kun ovat jo valmiiksi, niin tulitukiammunta singolla lienee helposti omaksuttavissa.)
Juu. Vaihtoehdoissa löytyy. Itse painotin sitä, että inkkareita ei pidä vähentää. Niistä on kuitenkin aina vajausta. Eikä ainakaan isoja rahoja pidä laittaa aseeseen, jolle ei kannata edes varata korvamerkittyjä käyttäjiä. Kertasingot ovat toimivia heittoaseita.
 
Eikös sitä juuri hankittu Israelista Spike sr vai mikäse nyt oli juuri noiden tilalle?
Tuskin raha riittää korvaamaan kertasinkoja ohjuksilla. Toisaalta tätäkin asiaa pitää varmaan lähestyä suorituskyvyn korvaamisen kautta. Määrää ei kuitenkaan voi sivuuttaa.

Apilas on ollut jokaisen jääkärijoukkueen pst-ase. Jos mennään ohjuksiin ( NLAW tai Spike SR ) niin joudutaan hyväksymään tilanne, jossa tst-vaunuihin purevia aseita on komppanian näkövinkkelistä vain yhdellä joukkueella kerrallaan, vaikka jokainen niitä tarvitsee.

Ihan noin yksinkertainen ei kokonaisuus tietenkään ole, vaan erilaisia pst-vahvennuksia voidaan aina jyvittää joukkuetasalle saakka. Vahvennukset eivät kuitenkaan voi olla perusmenetelmä, eikä niitä riitä kaikille, vaan niillä on tarkoitus luoda painopisteitä. Minusta joukkueet tarvitsevat jatkossakin sinkopartiot ja niille uskottavat aseet tst-vaunuja vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jos jatkan vielä Apilas-aiheesta, niin sehän on monelta osin jo korvattu. Tärkeimpien pataljoonien sinkojoukkueet ja todennäköisesti myös komppaniat ovat saaneet NLAW:t. Myös alueellisten tst-osastojen kokoonpanokaavioissa on ollut komppaniatasan NLAW-ryhmät. Spike-SR voisi jatkossa olla pataljoonatasan ase ja NLAW valuisi kaikkiin komppanioihin. Varustettavaksi jäisi jääkärijoukkueiden pst-partiot. Tämä siis pääsääntönä, poikkeuksiakin tulee riittämään.

Jos ulkomuistista heitän, niin jääkäriprikaatien määrävahvuus oli aikanaan 1200 Apilasta ja jv-prikaatien 650kpl. Tuo tarkoittaa, että jokaiselle sinkomiehelle oli prikaatissa varattu keskimäärin neljä asetta. Jääkäriprikaateissa oli siis jääkäripataljoonien sinkojoukkueet ( 21 ampujaa ), jääkärikomppanioiden pst-ryhmät ( 6 ampujaa ) ja jääkärijoukkueiden pst-partiot ( 3 ampujaa ). Yhteensä 84+72+108=264 ampujaa ja näille siis 1200 asetta. Apilas saattoi olla joidenkin muidenkin joukkueiden kokoonpanoissa?

Jos miettii NLAW-hankintamäärää, jonka on arvuuteltu olevan suuruusluokkana 4000 kpl, niin sillä varustaisi hyvinkin kattavasti meikäläiset komppaniat. Etenkin jos pataljoonatasalta vapautuisi aseita Spike-SR:n käyttöönoton myötä. Joukkueisiin saakka tuollainen määrä ei kuitenkaan riitä. Ei jos huomioidaan se, että aseita per ampuja on oltava varattuna useita.

Korjaus: muutettu raskassinkojoukkueen vahvuus 24 -> 21 ampujaa
 
Viimeksi muokattu:
Jos jatkan vielä Apilas-aiheesta, niin sehän on monelta osin jo korvattu. Tärkeimpien pataljoonien sinkojoukkueet ja todennäköisesti myös komppaniat ovat saaneet NLAW:t. Myös alueellisten tst-osastojen kokoonpanokaavioissa on ollut komppaniatasan NLAW-ryhmät. Spike-SR voisi jatkossa olla pataljoonatasan ase ja NLAW valuisi kaikkiin komppanioihin. Varustettavaksi jäisi jääkärijoukkueiden pst-partiot. Tämä siis pääsääntönä, poikkeuksiakin tulee riittämään.

Jos ulkomuistista heitän, niin jääkäriprikaatien määrävahvuus oli aikanaan 1200 Apilasta ja jv-prikaatien 650kpl. Tuo tarkoittaa, että jokaiselle sinkomiehelle oli prikaatissa varattu keskimäärin neljä asetta. Jääkäriprikaateissa oli siis jääkäripataljoonien sinkojoukkueet ( 21 ampujaa ), jääkärikomppanioiden pst-ryhmät ( 6 ampujaa ) ja jääkärijoukkueiden pst-partiot ( 3 ampujaa ). Yhteensä 84+72+108=264 ampujaa ja näille siis 1200 asetta. Apilas saattoi olla joidenkin muidenkin joukkueiden kokoonpanoissa?

Jos miettii NLAW-hankintamäärää, jonka on arvuuteltu olevan suuruusluokkana 4000 kpl, niin sillä varustaisi hyvinkin kattavasti meikäläiset komppaniat. Etenkin jos pataljoonatasalta vapautuisi aseita Spike-SR:n käyttöönoton myötä. Joukkueisiin saakka tuollainen määrä ei kuitenkaan riitä. Ei jos huomioidaan se, että aseita per ampuja on oltava varattuna useita.

Korjaus: muutettu raskassinkojoukkueen vahvuus 24 -> 21 ampujaa
Jos katsoo ukrainan määriä ja tarvetta niin puhutaan ihan toisesta kymmenluvusta mikä olisi tarve kriisiaikana.
 
Jos katsoo ukrainan määriä ja tarvetta niin puhutaan ihan toisesta kymmenluvusta mikä olisi tarve kriisiaikana.
Osittain näin. Siksi minunkin mielestäni tarvitaan lisää aseita, eikä vain jo hankittujen jyvittämistä laajemmalle porukalle. Yksikään joukkue ei saa kohdata tst-vaunuja ilman asianmukaisia pst-aseita.

On myös vahvat perusteet pitää tärkeät aseet korvamerkityillä käyttäjillä, eikä vaihtoaseina satunnaisilla käyttäjillä. Vähillä aseilla on saatava vaikutusta.

Helpotusta saadaan siitä, että likimainkaan saman mittaluokan panssaritoiminta ei Suomessa ole mahdollista. Eikä Venäjällä täällä olisi likimainkaan samanlaista toiminnan vapautta, kuin Ukrainassa. Sen varmistaa jo maasto.
 
Osittain näin. Siksi minunkin mielestäni tarvitaan lisää aseita, eikä vain jo hankittujen jyvittämistä laajemmalle porukalle. Yksikään joukkue ei saa kohdata tst-vaunuja ilman asianmukaisia pst-aseita.

On myös vahvat perusteet pitää tärkeät aseet korvamerkityillä käyttäjillä, eikä vaihtoaseina satunnaisilla käyttäjillä. Vähillä aseilla on saatava vaikutusta.

Helpotusta saadaan siitä, että likimainkaan saman mittaluokan panssaritoiminta ei Suomessa ole mahdollista. Eikä Venäjällä täällä olisi likimainkaan samanlaista toiminnan vapautta, kuin Ukrainassa. Sen varmistaa jo maasto.
Maasto on erilainen.
Siinä on puolensa molempiin suuntaan.
Metsäinen maasto mahdollistaa molemmin puolisen toiminnan jalan.
Ukrainan aroilla liikkuessa paljastuu nopeasti. Samoin on aikaa lennellä vaikka dronella tankin päälle yms.
Eikä siellä saavuta juuri mitään vaikka etenisi rajalta 50km. Toisin Suomessa mikä on kapea maa.
Ukrainassa rintaman leveys oli ja on noin 1500km .
Suomen raja on kapeampi ja tie uria vähemmän.
Eli yhtä tieuraa kohtaan tulee enemmän vaunua ja sotilasta jalan kuin Ukrainassa.
 
Eikös sitä juuri hankittu Israelista Spike sr vai mikäse nyt oli juuri noiden tilalle?
Spike SR on sekin varsin tekninen väline, joka aivan varmasti jää vain erillisten PST-erikoiskoulutettujen kokoonpanojen käyttöön (todennäköisesti pataljoonien PST-ohjusjoukkueet). Ennemmin NLAW tulee jääkäreille kuin Spike SR.

Jos jatkan vielä Apilas-aiheesta, niin sehän on monelta osin jo korvattu. Tärkeimpien pataljoonien sinkojoukkueet ja todennäköisesti myös komppaniat ovat saaneet NLAW:t. Myös alueellisten tst-osastojen kokoonpanokaavioissa on ollut komppaniatasan NLAW-ryhmät. Spike-SR voisi jatkossa olla pataljoonatasan ase ja NLAW valuisi kaikkiin komppanioihin. Varustettavaksi jäisi jääkärijoukkueiden pst-partiot. Tämä siis pääsääntönä, poikkeuksiakin tulee riittämään.
Niin, NLAW on ainakin suunnitelluissa kokoonpanoissa korvannut Apilaksen kaikissa PST-kokoonpanoissa, joissa Apilas oli pääasiallisena aseena. Jääkärijoukkueet ovat se paikka, jossa korvausta ei ole tapahtunut (jääkäriryhmissähän on yksi raskassinkomies).

Se, mikä tämän todellisuus materiaalin riittämisen ja tosiasiallisen jyvittämisen suhteen on, lienee vain harvojen ja valittujen tiedossa, ja siellä saa pysyäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Spike SR on sekin varsin tekninen väline, joka aivan varmasti jää vain erillisten PST-erikoiskoulutettujen kokoonpanojen käyttöön (todennäköisesti pataljoonien PST-ohjusjoukkueet). Ennemmin NLAW tulee jääkäreille kuin Spike SR.


Niin, NLAW on ainakin suunnitelluissa kokoonpanoissa korvannut Apilaksen kaikissa PST-kokoonpanoissa, joissa Apilas oli pääasiallisena aseena. Jääkärijoukkueet ovat se paikka, jossa korvausta ei ole tapahtunut (jääkäriryhmissähän on yksi raskassinkomies).
Ok. Minulla ei ole nykyjärjestelystä tietoa. Itse olen opiskellut jääkäriprikaatien aikaan mm. (hölmön) mallin, jossa kolmosryhmän puolikas oli kolmimiehinen Apilas-partio. Ja tuolloin oli myös niin, että Apilaksia eivät käpistelleet kuin vasiten koulutetut pst-miehet. Tuon sinkopartion jyvittäminen ryhmiin on tuoreempaa historiaa. Olin jäänyt käsitykseen, että jääkärijoukkueissakin olisi palattu erillisen pst-partion malliin täysien ryhmien rinnalla.

Se ei tietysti muuta itse asiaa. Jääkärijoukkueille tarvitaan jatkossakin kevyttä kessiä järeämpiä pst-aseita eikä NLAW tai Spike-SR kustannussyistä todennäköisesti ole ratkaisu tuohon ongelmaan.
 
Näkisin, että meillä olisi tarvetta tällaiselle PARM miinalle. Se nimenomaan rajoittaisi tiestön käyttöä, monipuolistaisi miinoitteita, kuluttaisi ja hidastaisi vihollista ja tekisi muiden miinojen raivaamisesta paljon vaikeampaa erityisesti yhdessä sen hyppypanoksen sekä droonien kanssa.

Muutama tuhat kappalettakin olisi paljon oikeissa paikoissa.

Niiden myötä muu panssarintorjunta pääsee hiukan helpommalla.

Valmistuskin on hiljattain aloitettu uudestaan.

 
Tarina kuinka amerikkalaiset ratkaisi IED-ongelmaa kotikonstein turhaannuttuaan.
Midway into the hot part of Iraq when American troops had basically no defense against most IED's despite years of MDIC promises something was coming, a frustrated solitary troop bought a toaster from a local bazaar, broke it down, and stuck it on a long pole.
You see, the some insurgent groups had started to use passive infrared sensors as triggers, this made side attacks more deadly, especially with Shia EFPs which cut through the lightly armored HMMWV's like a hot knife through butter.
What this troop managed to do with his ghetto toaster and pole, was trick the IED sensors into thinking the toaster heat source was the engine, and trigger a premature initiation before the HMMWV entered the killzone.
By war's end the Army had fielded some 36,000 RHINO devices. Some of the lucky few even got to watch theirs get blown off...

Innovation is still real... the people who die with it aren't listened to, and the people "innovating" are selling a theory that may or may not work.
Eli puretusta leivänpaahtimesta tuli väline, jolla harhautettiin passiivisella infrapunasensorilla varustettu IED räjähtämään ennen kuin se olisi ajoneuvon moottorin kohdalla.
 
Viimeksi muokattu:
Se ja AT4 ovat virheellisiä huomioita, jotka tulivat siitä kehittämissopimuksesta, jonka puitteissa PV osti NLAW:ia. Tai voi olla, että CG on erittäin rajoitetuissa määrin erikoismiehille tullut käyttöön, mutta mitään laajempaa käyttöä se ei ole nähnyt.
Liittyiskö tuo CG ostos tämän kehitystyöhön:
https://senop.fi/product/afcd-ti/

Sinällään tekee CG:stä:
-piemeätoimintakykyisen
-etäisyysmittarin ja airburstin ansiosta tehokkaampi nurmiporaryhmiä kohtaan
-kohteen seurannalla ja ballistisella laskimella laskee ennakon/koron vaikka liikkuvaan kohteeseen, eli panssarilaatikoon parempi osumavarmuus maksimietäisyyksilläkin
-videonauhoituksella saa osumat propagandaosaston kautta vaikka youtuubeeliin
 
Liittyiskö tuo CG ostos tämän kehitystyöhön:
https://senop.fi/product/afcd-ti/

Sinällään tekee CG:stä:
-piemeätoimintakykyisen
-etäisyysmittarin ja airburstin ansiosta tehokkaampi nurmiporaryhmiä kohtaan
-kohteen seurannalla ja ballistisella laskimella laskee ennakon/koron vaikka liikkuvaan kohteeseen, eli panssarilaatikoon parempi osumavarmuus maksimietäisyyksilläkin
-videonauhoituksella saa osumat propagandaosaston kautta vaikka youtuubeeliin

Senop on vain yksi monista, jotka tekevät älytähtäimiä CG:lle.


3-2-Sights-FCD558_03-800x534.jpg





Carl-Gustaf M4: smart sights for a smart weapon​


13/05/2022






Paolo Valpolini







When the Carl-Gustaf M4 was introduced in 2014 it wasclear that in perspective the advantages of the fourth generation weapon wouldbe much more than weight reduction, the embedded wired communication allowingto adopt new types of sights and ammunition with the aim of improving accuracyand terminal effects.
The time has come, and at the Ground CombatDemonstration 2022 Saab presented different solution in terms of aimingdevices, one from the company itself and two from partner companies.
click on image to enlarge
Until now customers could opt for the weapon beingfitted with iron sights or red dot sight, the aiming device that ensured longerrange capabilities being the Saab 557B. This has a x3 magnification and a 12°Field of View, and is fitted to a V-slide assembly mounted on the front-left ofthe weapon. A range setting knob slides in and out to select the properammunition indicator ring for various rounds and rotates to adjust for range,the azimuth drum being used for azimuth adjustments during bore sighting, whilethe elevation drum is used for elevation adjustments during bore sighting andtemperature adjustments, as well as during firing, maximum elevation rangebeing 1,000 meters. The 557B is 250 mm long and weighs 0.9 kg. The range drumfeatures four preset ammunition settings, while two luminous grooves form a Von the bottom left-hand side of the assembly to determine the weapon’s properelevation when firing illumination rounds. The 557B cannot be fitted with nightvision devices.
click on image to enlarge
At the 2022 Kvarn/Karlskoga event Saab introduced thenew Fire Control Device 558, FCD 558 in short, which considerably reduces theoperator workload, the gunner having to deal with numerous variables that mightbe difficult to manage under the stress of a firefight. It features a betteroptic, a Hensoldt x3, but more important it has in its electronic memory allballistic tables of existing Carl-Gustaf rounds. Distance is input by clicks,based on an estimate or an external laser rangefinder measurement, while airtemperature and barometric pressure are kept into consideration when computingthe ballistic equation. When the HE 448 round is used, thanks to the weaponcommunication system using the Firebolt protocol it is detected by the FCD 558and also communicates the propellant temperature, a key element to improveaccuracy. The FCD 558 moves the red dot according to the abovementionedcorrections, the gunner having then only to put the dot on the target andsqueeze the trigger. Thanks to the long Picatinny rail, it can be fitted withclip-on night vision devices, a solution seen at Kvarn being coupled to a TheonThermís thermal sight. The FCD 558 weighs 1.2 kg with two AA batteries; it isready for production and will be introduced as the standard sight in fall 2022.The system has already bagged a launch customer, the Swedish Army, which inDecember 2021 has ordered an undisclosed number of such sights in combinationwith HE 448 ammunition.
Two partner companies developed evolved sights thatcan be used by the Carl-Gustaf M4 to further improve its capabilities. Bothfeature a laser rangefinder and allow to evaluate the target angular velocity,in order to engage moving targets with a high probability of kill (Pk),and both can obviously exploit the M4 communication architecture that allows tolink the three main elements, weapon, sight and ammunition, through theFirebolt protocol. Currently only one Carl-Gustaf round can communicate throughthe Firebolt, hence when using legacy rounds the soldier must insert manually,through the sight menu, the type of round that has been loaded in order toallow the system to choose the relevant ballistic table.
3-2-Sights-Aimpoint_04-300x200.jpg
click on image to enlarge
In alphabetic order, Aimpoint developedits FCS13RE fire control system for use on multiple weapon platforms, andworked closely with Saab for its adaptation to the Carl-Gustaf weapon system.It consists of a x1 magnification, parallax free optical channel direct viewoptic with unlimited eye relief, allowing to aim with both eyes open and facilitatingtransition between different targets, of a ballistic computer with thecapability to store more than 50 different ballistic tables, and of an eye safe1,550 nm Laser Range Finder (LRF) with a ranging distance of 20 to 4,000meters, which the company underlines being able also ranging against snow thathas only a 2-3% reflection and is therefore a difficult surface to cope with.The LRF provides the distance to target, which is fed into the computer, andwith standard Carl-Gustaf 84 mm rounds the latter also takes in count airtemperature and pressure data provided by external sensors, which must beimported manually. When firing on static targets the system automaticallycompensates for the ballistic drop, the operator needing only to put the reddot on the target and squeeze the trigger. However built-in inclinometers andgyroscope allow firing on moving targets with utmost accuracy, the FCS13REhaving shown a 90% hit probability at 500 meters range on targets moving at 30km/h. Here the operator aims at the target, follows it while activating the LRFreleasing the rangefinder pushbutton when an icon shows the target has beenacquired; he then puts the red dot on the target, the FCS compensating for boththe ballistic drop and the lead angle. A x3 add-on viewer can be fitted to theFCS13RE to improve sighting at great distance. The Aimpoint sight is compatiblewith all types of helmet-mounted night vision goggles, 16 different lightintensity levels being available, seven of which NVG-compatible, Aimpoint alsoproviding a clip-on thermal imager known as TH-60 based on an uncooled sensorproviding detection, recognition and identification ranges against a vehicletarget of respectively 4,000, 1,000 and 600 meters.
The FCS13RE is fully available, it weighs 1.82 kg withAA batteries, and fitted with the Carl-Gustaf bracket. It can be used on allgenerations of Carl-Gustaf although it is fully exploited with the M4 version,especially when using the HE 488 round that automatically provides thepropellant temperature.
The US Army is definitely one of the main users of theFCS13, and Aimpoint understood the service being willing to get a newgeneration sight that might further reduce workload and engagement time. Ittherefore launched a programme for the successor of the FCS13RE, the FCS14being currently in an advanced stage of development. The new sight is able toautomatically import all data as it has embedded sensors for temperature andpressure. Its weight with the DSA thermal/day add-on will be around the same ofthe FCS13RE without night attachment, the direct view sight only weighingaround 1.5 kg. The FCS14 maintains the direct view optic, which is typical ofAimpoint, and is fitted with a high definition display while the legacy sighthad a red-dot matrix. For the time being the display is used to move the reddot according to the ballistic equation results, however Aimpoint added it inview of future options to be added in a more networked environment, The sameapplies to the increased connectivity, the FCS14 being able to receive as wellas to send target data to other units through soldiers’ network, such as theATAK app or other systems. The DSA clip-on includes a thermal and a day digitalchannel, and is designed for one-hand operations. As said initially, Aimpointconsiders the direct view optic the better solution, as the human eye isdefinitely superior to any other type of sensor, especially at day. At night,soldiers can look either through their helmet-mounted NVGs, as the US Army doeswith success with the FCS13, or use the DSA, both channels featuring anelectronic zoom with x4 and x8 magnification, the system allowing to show theimage on a remote screen. The FCS14 is fitted with a digital compass and a GNSSreceiver (not M code), which together with the LRF allow it to pick-up thegrids of a target to be distributed on the network to other effectors, WiFi andBluetooth links being offered as option. Should the sight receive target gridsfrom an external source, the target will appear as a dot while a diamond willshow up on the display, and to get the sight on target the operator must bringthe dot inside the diamond, this procedure having already been demonstrated.The company kept the human machine interface as similar as possible to that of theformer sight in order to reduce re-training time, the menu tree being thereforevery similar. The item seen at Kvarn was not indicative, as it was one of thevery first prototypes, still with an aluminium case while the final version hasa polymer case, lighter and tougher. The latest versions have already beingprovided to selected potential customers to get early feedback before freezingthe configuration.
click on image to enlarge
Senop of Finland, part of the Patria group, developedin close cooperation with Saab Dynamics the Advanced Fire Control DeviceThermal Imaging (AFCD TI) that is specifically designed to be used with theCarl-Gustaf M4. A lightweight system, around 1.5 kg with batteries, the AFCD TIdevelopment started in 2019 and the system is now in the last developmentstage, pre-production items having already been provided to some NATO nations.The Senop sight includes both a night channel, based on an uncooled 640×480thermal sensor with electronic zoom, and a day channel, with an over 1 MPresolution and also electronic zoom, the standard view having for both channelsa x3 magnification with a 12.5° x 9.4° field of view. The image is provided tothe shooter on an 800×600 colour display, on which the operator can selectedeither day or night view, or a fused imaged from both channels. An LRF with anover 3 km range is also fitted (2 km on NATO target) that provides rangemeasurement with a ± 1 m accuracy, detection, recognition and identificationranges against man-size and vehicle targets being respectively 2,000, 800 and500 meters and 5, 1.8 and 1.2 km. The AFCD IT suite also includes sensorsproviding terrain angle and cant angle, ambient temperature and barometricpressure, as well as a gyroscope that gives the angular rate. The systemcomputer contains all current rounds ballistic tables, and can be easilyupdated with those of new rounds that will be developed. The AFCD IT wasdesigned to be part of the Carl-Gustaf M4 system, therefore it can interfacewith the weapon communication system allowing two-way data exchange between itand the ammunition. The human machine interface includes the power switch, thejoystick, and a separate push-button for the laser rangefinder. The operatorsees in the screen the type of ammunition loaded, the battery charge status, thetarget distance, while the joystick allows to select the view type, thebrightness, etc. Pressing the LRF button starts the targeting process, theoperator following the moving target for around 2 seconds and when the iconstops flickering he releases the pushbutton and the red dot is moved to thecorrect position considering both lead angle and the ballistic drop. The AFCDTI is powered by AA batteries, an external power supply being also considered.
Carl-Gustaf M4 users, which number has already attained the 15 mark, will soon be able to choose among three different options, with different costs and performances, depending on their requirements. It is however clear that as the number of ammunition types capable to communicate via the Firebolt protocol will increase in the coming years, the adoption of smart sights for the nephew of the recoilless gun developed over three-quarter of a century ago will become more and more appealing. And more sights might also appear.
Photos courtesy Aimpoint, Saab, P. Valpolini
 
KarPr esittelyssä oli Spike SR- ja Spike LR2 -panssarintorjuntaohjukset
Videosta tuli mieleen flashback nuoruudesta: juuri tuossa samassa kohdassa Pahkajärvellä olimme keväällä -87 katsomassa RUK:n ampumaleirillä tulitoimintanäytöstä, jossa T-54, BTR-60 ja Musti ampuivat tuohon kallionreunaan...
 
60 vuota pst-ohjuksia Suomessa. Rakettitoimikunnasta (p. 1956) ei ole tullut luettua paljoa, mutta alla olevassa 2023 gradussa on paljon. 1957 lähtien oli paljon kokeiluja ja arvelivat jopa pystyvänsä kokoamaan itse 60-luvun alussa. Seurattiin erilaisia kokeiluita, esim. Mosquito-ammunnat Itävallassa, jolla oli samanlaiset rauhanehdot.
Sitten 1963 Rakettitoimikunta lakkautettiin kun vastaavaa työtä voitiin tehdä avoimesti.

1715498549542.png

VANHASSA VARA PAREMPI? – RAKETTITOIMIKUNTA JA
PANSSARINTORJUNTAOHJUSASEEN SYNTYVAIHEET SUOMESSA


Vigilant edusti ym. gradun mukaan "teknisesti kehittyneempi ja kalliimpi" -osaa.

1715498723802.png

****
1715498970973.png
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top