Mielestäni rynnäkkötykeissä oli paljon samaa, kuin nykyisessä IFV konseptissa. Kummassakin tapauksessa idea oli alkuun kohtuullinen. Pienellä rahalla tymäkkä tulivoiman lisäys jalkaväelle. Nopeasti homma tosin levähti käsiin, eikä pienestä rahasta ole ollut puhettakaan. Kohonnut kappalehinta ja suuret tuotantomäärät imevät resurssit varsinaisilta panssarijoukoilta. Vastineeksi saadaan jalkaväen nopeudella taistelevia joukkoja.
Panssarikaluston korkea hinta on oikeutettavissa kyvyllä liikkua nopeasti ja liikkuvuuden suomalla mahdollisuudella saattaa vastustajan joukot epäjärjestykseen, sekä iskeä näiden selustaan. Joissain erikoistapauksissa kaluston sitominen jalkaväen ryömiskelyyn voi olla mielekästä. Useimmiten epäsuora on tällaisissa tilanteissa panssareita kustannustehokkaampi vaihtoehto.
Rynnäkkötykkejä käytettiin laajasti pst-vaunuina toisen maailmansodan aikana. Toki vihollisen vaunuja tuhottiin paljon, mutta mitään merkittävää ei oikeastaan saatu aikaan. Tällä tavalla toimittaessa käytettävissä olleet voimavarat ripoteltiin pieninä osina laajalle alueelle. Saksa tuli käyttäneeksi panssarikalustoa tältä osin samaan tapaan, kuin Ranska vuonna 1940. Lopputulos oli aivan sama.
Saksalaisilla oli valittavissa tuotantokyvyn suhteen kaksi panssarivaunua tai kolme rynnäkkötykkiä. Tämä ulkomuistista. Aadolf oli ihastunut rynnäkkötykkeihin, joten niiden tuotanto nousi vauhdilla. Varsinainen panssarien tuotanto kärsi tämän seurauksena.
Jälleen ulkomuistista: Pst-tykki maksoi luokkaa 15.000RM. Rynnäkkötykki 110.000RM ja vastaava panssarivaunu 150.000RM. Pst-tykki vaati toki myös kuorma-auton ja se oli yksi ongelma. Riittävän hyviä kuorma-autoja ei kehitetty. Pst-tykit olivat kokonaisuuden kannalta taloudellisin ja tehokkain väline panssarivaunujen torjumiseen. Yksittäinen rynnäkkötykki saattoi tuhota enemmän vaunuja, mutta sitoi liiaksi voimavaroja ollakseen mielekäs hankinta.
Saksalaiset kenraalit tajusivat jo sodan aikana konseptin epäonnistuneeksi. Saksan asevoimien jälleenrakennuksen yhteydessä vastaaviin haihatteluihin ei ryhdytty. Panssarikalusto jaettiin selkäesti panssarivaunuihin ja puhtaaseen kuljetuskalustoon. Kylmän sodan jatkuessa juttu lähti jälleen lapasesta. Jalkaväen kuljetusvaunut kasvoivat samanlaiseksi resurssisyöpöksi, kuin rynnäkkötykit vähän aiemmin. Israel on ainoa merkittävä panssarijoukkoja omaava valtio, joka ei ole vastaavaan haihatteluun lähtenyt. Liekö seurausta runsaasta sotakokemuksesta?
Minulla on paksuhko kuusi kirjaa sisältävä sarja joka käsitteli juurikin toista maailman sotaa. Voin etsiä tarkastikkin kohdan, mutta jossakin kohtaa mainittiin myös syyksi kuulalaakeireiden huonosaatavuus? En muista missä kohtaa tämä mainittiin, mutta voisin olettaa ettei ihan sodan alkuaikoina? Olisiko tehtaat kärsineet pommituksissa jossakin vaiheessa? Voin etsiä tarkankin lainauksen. Jokainen kirja on noin 400 sivuinen. Arvelisin sen kyllä löytävänkin. Rynnäkkötykki ei käsittääkseni vaatinut niitä juuri puuttuvan pyörivän tornin vuoksi.
Vaikka viesti on vanha niin katsoin tarpeelliseksi vastata. Kirjoittajakin on näemmä "lomalla", mutta josko jollain olisi mahdollisesti lisä tietoa asiasta.