Panssaristrategiat ja taktiikat

[OldSkool]

Erkki Käkelän kirja ”Laguksen rynnäkkötykit” (WSOY 1996) kertoo mielestäni oikein sopivalla tavalla panssariaseen erään kehityssuunnan, nimittäin rynnäkkötykkien, strategioista, ja siksipä lainaan tähän tuota kirjaa melkein suoraan (kursivointeja ja vahvennuksia lisätty).
Sivumennen sanoen taisteluvaunuja koskeva osa tuosta kirjoitetusta näyttäisi olevan ihan paikallaan – ainakin vielä vuoden 1990 ajatusmaailmassa eli 55 vuotta myöhemmin.

Sotamarsalkaksi myöhemmin (1942 ylennetty eversti Erich von Manstein kirjoitti 1935 muistion Saksan puolustusvoimien komentajalle. Muistiossa von Manstein käsitteli uudelleen ensimmäisen maailmansodan aikaista jalkaväen saattopattereiden toimintaa ja esitti lopuksi jalkaväen välitöntä tukemista panssaroiduin, itseliikkuvin ”tykkilavetein”. Hän nimesi ehdotelmansa rynnäkkötykistöksi (Sturmartillerie). Esitys tuotti hedelmää ja jokainen jv-divisioona sai sittemmin kolmepatterisen patteriston (Abteilung). Patteriin tuli kuulumaan kuusi rynnäkkötykkiä.
Myös venäläisillä oli samaan käyttöajatukseen perustuneita vaunuversioita samoina vuosina (1936-37).
Eversti von Mansteinin uuden ehdotuksen filosofia:

• Koska Saksaan on syntymässä uusi ase, sen taktiset käyttöperiaatteet tulisi jo ajoissa suunnitella.
• Havaittavissa on, ettei Saksan ulkopuolella vielä tiedosteta taistelupanssarivaunujen ja rynnäkkötykkien eron merkitystä. Siksi on tähdellistä, että taisteluvaunujen nopeutta hyväksikäyttäen murtaudutaan vihollisen jalkaväen ryhmitykseen, vastustajan ydinyhteyksille, ylempien esikuntien ja reservien ryhmitysalueille. Kosketusta ei saa missään vaiheessa päästää katkeamaan.
• Vaikka taistelupanssarivaunuase ja rynnäkkötykit muistuttavat teknisesti toisiaan, niiden taktinen käyttö tulee tyystin erottaa toisistaan.

Siksi on pidettävä kirkkaana mielessä se

• että panssarijoukot ovat kaikkia aselajeja käsittäviä ”sekajoukkoja”, valmiita itsenäiseen taisteluun ja niille määrättyjen tehtävien täyttämiseen.
• että panssariyhtymien käyttöä maastoitse on aina harkittava. Metsäalueita, vuorimaita, joenvarsia tai suoalueita ei tule jättää pois laskuista. Sellaista hyökkäystä panssarein tulee perinpohjin harkita, jossa vihollinen on hyvin valmistautunut puolustukseen. Yllätykseen on aina pyrittävä.
• että panssariprikaatit ja taisteluvaunuprikaatit ovat hyökkäystaistelun painopistesuunnan yhtymiä, joiden tulee tarvittaessa ylittää tavanomainen hyökkäysnopeus ja saavuttaa nopeita paikallisia menestyksiä.
• että rynnäkkötykistö on puolestaan jalkaväkidivisioonan apuase. Sen käyttö hyökkäyksessä vastaa ensimmäisen maailmansodan saattopattereiden käyttöperiaatetta.
• että mikäli rynnäkkötykeille annetaan muita tehtäviä, kuten puolustustehtäviä, voidaan edellyttää, että vaunukanuunoita käytetään osana epäsuoraa ammuntaa aina 7 km:n etäisyydelle asti.
• että rynnäkkötykistö taistelee jalkaväen saattotykistönä. Rynnäkkötykit eivät hyökkää kuten taisteluvaunut, eivät tee läpimurtoja, vaan tukevat jalkaväen nopeaan murtoon tähtäävää hyökkäystä ensisijaisesti suora-ammunnoin vaarallisimpia maaleja vastaan.
• että rynnäkkötykit eivät taistele suurina massoina, kuten panssariyhtymät, vaan ohjesäännön mukaisin yksiköin tukien jalkaväkeä.
• että rynnäkkötykkien on myös itse löydettävä äkkiä suoja voidakseen välttyä olemasta vihollistykistön maali.
• että rynnäkkötykit on panssaroitava ja moottoroitava. Siitä seuraa, että oikeahetkinen, välitön yhteistoiminta jalkaväen kanssa mahdollistaa vihollisen lyömisen.

Jalkaväen ja rynnäkkötykkien yhteistoimintaharjoitusten järjestäminen on tärkeätä, ja rynnäkkötykistön on saatava jalkaväen tukemiseen tarvittava tykistökoulutus.
Syksyllä 1937 perustettiin Jüterborgiin tykistöön kuulunut kokeilupatteri. Vuosina 37-39 saksalaiset valmistivat viisi sarjaa uusia aseita. Aluksi vaunusta käytettiin nimeä Panzerkampfwagen III (Sd.Kfz. 141) ja hieman myöhemmin nimeä Sturmgeschütz III, jolloin ero panssariaseeseen nimenkin osalta tapahtui.

 

[baikal]

Mikä on pointtisi oldschool? Kieltämättä puhuttelevia pätkiä tuossa lainauksessa, kuten suonlaitahyökkäys yllättävyyksineen. Mutta mitä tarkoitat tuolla pätkällä? Mihin yhteyteen liität tuon postauksen?

 

[Second]

En nyt muista menikö rynnäkkötykkien käyttötapa ihan kaavailluilla tavoilla. Mielestäni kävi kuitenkin loppujen lopuksi niin että rynnäkkötykit muuttuivat tornittomiksi panssarivaunuiksi, tai moottoroiduksi ja panssaroiduksi PST-tyksitöksi. Tämän näkee oikeastaan koko vaunujen kehityksestä sotaa ennen ja etenkin sodan aikana.

Meillä kotimaassa vihollisvaunuja tuhonnut STUG-III aloitti sotataipaleensa Puolassa merkinnällä STUG-II, aseinaan pelkästään tykki, lyhyt piippuinen 75mm. Siis ase joka oli omiaan linnoittautuneen jalkaväen murjomiseen. Tämä vielä noudattelee noita Oldschooling lainauksessa olevia kohtia. Puhtaasti tykkitulellaan tukevaan rooliin suunniteltu teloilla liikkuva suhteellisen raskaasti panssaroitu tykki. Mutta sitten joskus Venäjän sotaretken aikana -41-42 alkoi muutokset tuulet puhaltaa. Tuli käyttöön meilläkin tuttu Stug-III 75mm pitkä putkisella tykillä, konekiväärieillä. Panssarointi luonnollisesti hivenen paksumpana. Tällä tykillä jo pääkäyttö hyvin usien oli ihan puhtaasti PST.

PST roolin selkeä korostuminen erottui entistä paremmin. Sitten tulivat käyttöön entistä erilaisemmat rynnäkkötykit, niille hyvin ominasita oli entistäkin isomman tykin käyttöön otto, legendaarinen 88mm joka oli toiminut usein ainoana luotettavana purkinavaajana jo vuodesta -39 lähtien. Vaunut olivat hyvin erilaisia, oli ns Elefant helvetin raskaasti panssaroitu vaunu joka muistutti lähinnä teloilla liikkuvaa tykkibunkkeria yhdellä konekiväärillä. Sitten oli Nashorn, joka oli elefantin vastakohta nopeasti liiikuva heikosti panssaroitu vaunu. Sitten oli pienemmät Hertzer vaunut 75 tai 76mm tykillä ihan normaalilla peruspanssaroinnilla (ei wanha enää muista). Stugista viritettiin vielä STUG-IV malli 76mm tykillä. Hyvin panssaroidut Jadgpanther and Jadgtiger, ensimmäinen 88mm tykillä jälkimmäinen muistaakseni 128mm tykillä. Nekin molemmat vastasivat PST:n haasteeseen. Sitten siellä oli Marder-sarjan vaunut, heikosti panssaroituja nekin.

Ylipäätään Saksalaiset tajusivat ehkä osittain olosuhteiden pakosta että rynnäkkötykit olivat halvempia kuin panssarivaunut ja että ne olivat omiaan PST:hen. Noita rynnäkkötykkejä oli sitten mielestäni selkeästi kahta koulukuntaa. Osa toimi varoivaisesti asemia vaihtaen luottaen liikkuvuuteen, osa taas oli panssaroitu yhtähyvin kuin ns tst-vaunut, osa jopa selvästi paremmin. Yhteistä molemmille oli nimenomaan PST/panssarivaunu-tykkien käyttäminen pääasenaan sekäö konekiväärien asentaminen joka viittaa siihen että rynnökkötykkien odotettiin joutuvat kahnauksiin puolustavan vihollisen jalkaväen kanssa (eli eivät vain tue kaukaa vaan voivat välillä mennä hyvinkin lähelle vihollisen jalkaväkeä). tämä oli mielestäni myös niiden päärooli ainakin joihinkin veteraani kertomuksiin pohjaten.

 

[JOKO]

Erkki Käkelän kirja ”Laguksen rynnäkkötykit” (WSOY 1996) kertoo mielestäni oikein sopivalla tavalla panssariaseen erään kehityssuunnan, nimittäin rynnäkkötykkien, strategioista, ja siksipä lainaan tähän tuota kirjaa melkein suoraan (kursivointeja ja vahvennuksia lisätty).
Sivumennen sanoen taisteluvaunuja koskeva osa tuosta kirjoitetusta näyttäisi olevan ihan paikallaan – ainakin vielä vuoden 1990 ajatusmaailmassa eli 55 vuotta myöhemmin.

Sotamarsalkaksi myöhemmin (1942 ylennetty eversti Erich von Manstein kirjoitti 1935 muistion Saksan puolustusvoimien komentajalle. Muistiossa von Manstein käsitteli uudelleen ensimmäisen maailmansodan aikaista jalkaväen saattopattereiden toimintaa ja esitti lopuksi jalkaväen välitöntä tukemista panssaroiduin, itseliikkuvin ”tykkilavetein”. Hän nimesi ehdotelmansa rynnäkkötykistöksi (Sturmartillerie). Esitys tuotti hedelmää ja jokainen jv-divisioona sai sittemmin kolmepatterisen patteriston (Abteilung). Patteriin tuli kuulumaan kuusi rynnäkkötykkiä.
Myös venäläisillä oli samaan käyttöajatukseen perustuneita vaunuversioita samoina vuosina (1936-37).
Eversti von Mansteinin uuden ehdotuksen filosofia:

• Koska Saksaan on syntymässä uusi ase, sen taktiset käyttöperiaatteet tulisi jo ajoissa suunnitella.
• Havaittavissa on, ettei Saksan ulkopuolella vielä tiedosteta taistelupanssarivaunujen ja rynnäkkötykkien eron merkitystä. Siksi on tähdellistä, että taisteluvaunujen nopeutta hyväksikäyttäen murtaudutaan vihollisen jalkaväen ryhmitykseen, vastustajan ydinyhteyksille, ylempien esikuntien ja reservien ryhmitysalueille. Kosketusta ei saa missään vaiheessa päästää katkeamaan.
• Vaikka taistelupanssarivaunuase ja rynnäkkötykit muistuttavat teknisesti toisiaan, niiden taktinen käyttö tulee tyystin erottaa toisistaan.

Siksi on pidettävä kirkkaana mielessä se

• että panssarijoukot ovat kaikkia aselajeja käsittäviä ”sekajoukkoja”, valmiita itsenäiseen taisteluun ja niille määrättyjen tehtävien täyttämiseen.
• että panssariyhtymien käyttöä maastoitse on aina harkittava. Metsäalueita, vuorimaita, joenvarsia tai suoalueita ei tule jättää pois laskuista. Sellaista hyökkäystä panssarein tulee perinpohjin harkita, jossa vihollinen on hyvin valmistautunut puolustukseen. Yllätykseen on aina pyrittävä.
• että panssariprikaatit ja taisteluvaunuprikaatit ovat hyökkäystaistelun painopistesuunnan yhtymiä, joiden tulee tarvittaessa ylittää tavanomainen hyökkäysnopeus ja saavuttaa nopeita paikallisia menestyksiä.
• että rynnäkkötykistö on puolestaan jalkaväkidivisioonan apuase. Sen käyttö hyökkäyksessä vastaa ensimmäisen maailmansodan saattopattereiden käyttöperiaatetta.
• että mikäli rynnäkkötykeille annetaan muita tehtäviä, kuten puolustustehtäviä, voidaan edellyttää, että vaunukanuunoita käytetään osana epäsuoraa ammuntaa aina 7 km:n etäisyydelle asti.
• että rynnäkkötykistö taistelee jalkaväen saattotykistönä. Rynnäkkötykit eivät hyökkää kuten taisteluvaunut, eivät tee läpimurtoja, vaan tukevat jalkaväen nopeaan murtoon tähtäävää hyökkäystä ensisijaisesti suora-ammunnoin vaarallisimpia maaleja vastaan.
• että rynnäkkötykit eivät taistele suurina massoina, kuten panssariyhtymät, vaan ohjesäännön mukaisin yksiköin tukien jalkaväkeä.
• että rynnäkkötykkien on myös itse löydettävä äkkiä suoja voidakseen välttyä olemasta vihollistykistön maali.
• että rynnäkkötykit on panssaroitava ja moottoroitava. Siitä seuraa, että oikeahetkinen, välitön yhteistoiminta jalkaväen kanssa mahdollistaa vihollisen lyömisen.

Jalkaväen ja rynnäkkötykkien yhteistoimintaharjoitusten järjestäminen on tärkeätä, ja rynnäkkötykistön on saatava jalkaväen tukemiseen tarvittava tykistökoulutus.
Syksyllä 1937 perustettiin Jüterborgiin tykistöön kuulunut kokeilupatteri. Vuosina 37-39 saksalaiset valmistivat viisi sarjaa uusia aseita. Aluksi vaunusta käytettiin nimeä Panzerkampfwagen III (Sd.Kfz. 141) ja hieman myöhemmin nimeä Sturmgeschütz III, jolloin ero panssariaseeseen nimenkin osalta tapahtui.

Mielestäni rynnäkkötykeissä oli paljon samaa, kuin nykyisessä IFV konseptissa. Kummassakin tapauksessa idea oli alkuun kohtuullinen. Pienellä rahalla tymäkkä tulivoiman lisäys jalkaväelle. Nopeasti homma tosin levähti käsiin, eikä pienestä rahasta ole ollut puhettakaan. Kohonnut kappalehinta ja suuret tuotantomäärät imevät resurssit varsinaisilta panssarijoukoilta. Vastineeksi saadaan jalkaväen nopeudella taistelevia joukkoja.

Panssarikaluston korkea hinta on oikeutettavissa kyvyllä liikkua nopeasti ja liikkuvuuden suomalla mahdollisuudella saattaa vastustajan joukot epäjärjestykseen, sekä iskeä näiden selustaan. Joissain erikoistapauksissa kaluston sitominen jalkaväen ryömiskelyyn voi olla mielekästä. Useimmiten epäsuora on tällaisissa tilanteissa panssareita kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Rynnäkkötykkejä käytettiin laajasti pst-vaunuina toisen maailmansodan aikana. Toki vihollisen vaunuja tuhottiin paljon, mutta mitään merkittävää ei oikeastaan saatu aikaan. Tällä tavalla toimittaessa käytettävissä olleet voimavarat ripoteltiin pieninä osina laajalle alueelle. Saksa tuli käyttäneeksi panssarikalustoa tältä osin samaan tapaan, kuin Ranska vuonna 1940. Lopputulos oli aivan sama.

Saksalaisilla oli valittavissa tuotantokyvyn suhteen kaksi panssarivaunua tai kolme rynnäkkötykkiä. Tämä ulkomuistista. Aadolf oli ihastunut rynnäkkötykkeihin, joten niiden tuotanto nousi vauhdilla. Varsinainen panssarien tuotanto kärsi tämän seurauksena.

Jälleen ulkomuistista: Pst-tykki maksoi luokkaa 15.000RM. Rynnäkkötykki 110.000RM ja vastaava panssarivaunu 150.000RM. Pst-tykki vaati toki myös kuorma-auton ja se oli yksi ongelma. Riittävän hyviä kuorma-autoja ei kehitetty. Pst-tykit olivat kokonaisuuden kannalta taloudellisin ja tehokkain väline panssarivaunujen torjumiseen. Yksittäinen rynnäkkötykki saattoi tuhota enemmän vaunuja, mutta sitoi liiaksi voimavaroja ollakseen mielekäs hankinta.

Saksalaiset kenraalit tajusivat jo sodan aikana konseptin epäonnistuneeksi. Saksan asevoimien jälleenrakennuksen yhteydessä vastaaviin haihatteluihin ei ryhdytty. Panssarikalusto jaettiin selkäesti panssarivaunuihin ja puhtaaseen kuljetuskalustoon. Kylmän sodan jatkuessa juttu lähti jälleen lapasesta. Jalkaväen kuljetusvaunut kasvoivat samanlaiseksi resurssisyöpöksi, kuin rynnäkkötykit vähän aiemmin. Israel on ainoa merkittävä panssarijoukkoja omaava valtio, joka ei ole vastaavaan haihatteluun lähtenyt. Liekö seurausta runsaasta sotakokemuksesta?

 

[JOKO]

Täytyy muuten sanoa suomalaisten rynnäkkötykkimiesten ammattitaidon olleen melkoisella tasolla, kun kykenivät useasti lyömään vastassa olleet panssarivaunut kohtaamistaistelussa. Kapean rännin kaltaiset metsäiset tieurat varmasti auttoivat, mutta kuitenkin. Paljon oli toki tilannetta vaikeuttavia aukeitakin. Tykin suuntaaminen oli ajajan ja ampujan tiimityötä, joten siinä oli vähintään tuplasti mahdollisuuksia tumpeloida verrattuna vastassa olleisiin panssareihin. Lisäksi kaarteissa ei voinut suunnata putkea valmiiksi oikeaan suuntaan, kuten panssareilla pystyi tekemään. Viiden hengen miehistöllä ja tehokkaalla tykillä varustettujen T-34/85 sekä JS-2 vaunujen olisi pitänyt pistää sturmit poikki ja pinoon.

Muokkaus: JS vaunuissa taisi olla vain neljä miestä, kun tarkemmin ajattelen. Tornissa oli kummiskin ampuja ja johtaja erikseen, mikä helpotti, nopeutti ja tehosti toimintaa. Sitä hain.

 

[Kapiainen]

Täytyy muuten sanoa suomalaisten rynnäkkötykkimiesten ammattitaidon olleen melkoisella tasolla, kun kykenivät useasti lyömään vastassa olleet panssarivaunut kohtaamistaistelussa. Kapean rännin kaltaiset metsäiset tieurat varmasti auttoivat, mutta kuitenkin. Paljon oli toki tilannetta vaikeuttavia aukeitakin.

Mielestäni asian ydin on juuri tuossa. Rynnäkkötykki sopi ominaisuuksiensa..tai oikeastaan niiden puutteiden..takia Suomalaistyyppiseen metsämaastoon selkeästi paremmin kuin oikeastaan mihinkään muualle. Meikäläiselle taistelumaastolle kun on tyypillistä kapeat urat keskellä metsiä ja pellotkin ovat useimmiten tosiasiassa hyvin pieniä, joten rynnäkkötykin ominaisuudet riittävät niihin olosuhteisiin jotenkuten kelvollisesti. Tähän kun yhdistetään miehistöjen korkea osaamistaso, niin selittävät tekijät rynnäkkötykkien menestykseen Kannaksella ovatkin kasassa.

Ainoa asia missä rynnäkkötykki on tankkia parempi, on tuotantokustannukset..kaikessa muussa rynnäkkötykki häviää tankille.

 

[juhapar]

Ja jos Sturmeja vastassa oli T-34-sarjalaisia, niin Sturmin etuna oli vaununjohtaja, jolla oli täysympyrän tähystysmahdollisuus. Paljonko muuten mahtoi tuota vanhempaa Sotkaa olla suomalaisia vastassa Kannaksella -44?

 

[OldSkool]

Mikä on pointtisi oldschool? Kieltämättä puhuttelevia pätkiä tuossa lainauksessa, kuten suonlaitahyökkäys yllättävyyksineen. Mutta mitä tarkoitat tuolla pätkällä? Mihin yhteyteen liität tuon postauksen?

Hyvä kun kysyt. Postaus oli tarkoituksella "syötti" johon odotin jatkoa. (ja siksikin että en ollut vielä selannut kirjaa alkupäätä eteenpäin)

Nimimerkit Second, JOKO ja Kapiainen täydensivät mainiosti postauksen jatkon. Eli rynnäkkötykki-strategiassa kävikin siten, että väline ei ollut parhaimmillaan jv:n tulitukivälineenä, koska sen eteneminen oli silloin ihan marssivan jalkaväen vauhtia. Toisaalta, tuotantokustannus oli lähes sama kuin taisteluvaunun, ainoa helpotus oli se että kun Saksassa oli kuulalaakereista kova pula niin rynnäkkötykkien tuotanto ei kärsinyt siitä niin paljon kuin tornillisen taisteluvaunun. Niin ja Adolf H ilmeisesti oli henk koht kovin innostunut rynnäkkötykeistä.

Joten rynnäkkötykki päätyi olemaan kelpo PST-ase, osaavissa käsissä.

Koetan löytää panssaritaktiikoista tässä joskus seuraavan "koukun" ja toivon että siitäkin syntyy hyvä pohdinta!

 

[baikal]

Et vastannut vieläkään.

 

[Second]

Täytyy muuten sanoa suomalaisten rynnäkkötykkimiesten ammattitaidon olleen melkoisella tasolla, kun kykenivät useasti lyömään vastassa olleet panssarivaunut kohtaamistaistelussa. Kapean rännin kaltaiset metsäiset tieurat varmasti auttoivat, mutta kuitenkin. Paljon oli toki tilannetta vaikeuttavia aukeitakin.

Mielestäni asian ydin on juuri tuossa. Rynnäkkötykki sopi ominaisuuksiensa..tai oikeastaan niiden puutteiden..takia Suomalaistyyppiseen metsämaastoon selkeästi paremmin kuin oikeastaan mihinkään muualle. Meikäläiselle taistelumaastolle kun on tyypillistä kapeat urat keskellä metsiä ja pellotkin ovat useimmiten tosiasiassa hyvin pieniä, joten rynnäkkötykin ominaisuudet riittävät niihin olosuhteisiin jotenkuten kelvollisesti. Tähän kun yhdistetään miehistöjen korkea osaamistaso, niin selittävät tekijät rynnäkkötykkien menestykseen Kannaksella ovatkin kasassa.

Ainoa asia missä rynnäkkötykki on tankkia parempi, on tuotantokustannukset..kaikessa muussa rynnäkkötykki häviää tankille.

Minulla on aina jotenkin ollut mielessä se että Suomalaiset vastahyökkäyksiin ryhtyneet rynnäkkötykit omasivat parempaa tiedustelutietoa vihollisesta, eli se on suurinpiirten paikassa X, sillä on vaunuja ja jalkaväkeä määrät Y ja Z. Lähtökohtaisesti tiedetiin mitä vastaan oltiin menossa ja millä menetelmin siellä pitäisi toimia. Vihollisella taas ei tätä tietoa ole käytettävissä ja sille joutuminen Stugeja vastaan oli vähintäänkin yllätys johon ei oltu varauduttu samalla tavalla, koska pääasiassa taistelukosketus oli keveisiin suomalaisiin jalkaväen osastoihin, jotka lähinnä puolustivat ja viivyttivät eivätkä juurikaan turvautuneet agressiiviseen hyökkäykseen.

Vähän samaa kaavaa kai voisi odottaa tapahtuvan tänäkin päivänä. Toki entistä reaaliaikaisemman tiedustelutiedon saaminen ruohonjuuritasolle kaventaa kokoajan sitä aikaa mikä Suomalaisella osastolla voi olla puolellaan.

 

[baikal]

Mihin seikkoihin Laguksen yhtymän vastahyökkäys juuttui kesällä -44 Kannaksella?

 

[JOKO]

Mihin seikkoihin Laguksen yhtymän vastahyökkäys juuttui kesällä -44 Kannaksella?

Väärään taktiikkaan.

 

[JOKO]

Mihin seikkoihin Laguksen yhtymän vastahyökkäys juuttui kesällä -44 Kannaksella?

Väärään taktiikkaan.

Tarkennampa vähäisen. Mielestäni koko panssaridivisioonan käyttö meni ihan perseelleen. Divisioona heitettiin taisteluun Kuuterselässä ja sielläkin silputtuna. Liian aikaisin ja liian pienellä voimalla. Paniikkiratkaisu sekavassa tilanteessa. Lähetetään vain osa divisioonasta hyökkäykseen. Selvä virhe. Ei kyetä tukemaan muiden yhtymien tulella. Jälleen selvä virhe. Lopputulos oli suuret miestappiot ilman menestystä. Vaikka hyökkäys olisi menestynyt, niin mistä olisi löytynyt joukot pitämään saavutettu tasa? Niitä ei ollut, joten yritys oli alusta asti turha.

Edellytyksiä pääaseman tai VT-aseman pitämiseen ei ollut. Oli selkeästi tehty virheitä taktiikassa, kun pääasema murtui hyökkäyksen toisena päivänä. Erityisesti pst oli väärin sijoitettu ja tykistö ampui vääriä maaleja. Puolustuksella ei ollut syvyyttä. Tykkejä oli liian vähän. Nyrkkejä ja kauhuja ei ollut jaettu. Lisäksi oli annettu vihollisen ryhmittyä rauhassa hyökkäysasemiin. Asiat oli ryssitty pahasti. Tehdyt virheet olisi pitänyt kyetä tunnustamaan aseman murtuessa, jolloin olisi voitu ruveta miettimään tasaa, jolle hyökkäys oikeasti voitaisiin pysäyttää. Oli selvää, ettei se ole linnoittamaton VT-asema, jolle ei ole edes asettaa riittävän vahvoja tuoreita joukkoja. Koko VT-aseman olemassaolo olisi pitänyt unohtaa länsi-Kannaksella ja jättää se ainoastaan vetäytyvien joukkojen hetkelliseksi viivytysasemaksi.

Panssaridivisioona olisi pitänyt heittää koottuna taisteluun vasta jossain VT-aseman ja Viipurin välissä. Hyökkäystä tukemaan olisi pitänyt ryhmittää voimakas tykistö ja ilmavoimat kootusti. Tavoitteena liikkeessä olevan vihollisen tuhoaminen. Heti perässä olisi pitänyt tulla jonkun toisen divisioonan jalkaväkeä runsaalla pst-aseistuksella varustettuna. Laguksen divisioonan hyökkäyksen alkaessa köhimään, perässä tuleva jalkaväki olisi kaivautuneet niille sijoille odottamaan seuraavaa venäläisten hyökkäystä. Laguksen porukka olisi painellut näiden läpi taaksepäin huoltoon. Tämä olisi toistettu muutamaan otteeseen, kunnes divisioona olisi finaalissa ja toivottavasti myös osa vihulaisista. Sillä aikaa olisi Ihantalan alueen puolustus saatu kuntoon.

 

[Second]

Mihin seikkoihin Laguksen yhtymän vastahyökkäys juuttui kesällä -44 Kannaksella?

Tällä lailla äkkiä muistellen:

Ainakin ensimmäisellä kerralla vihollinen oli varautunut vastahyökkäykseen, menestymisen mahdollisuuksia ei ollut ollenkaan... Muistaakseni 25-35% pataljoonista pyyhkäistiin vahvuuksista tuossa hyökkäyksessä. Tavoite oli lyödä vihollinen, mutta se ei onnistunut, ei alkuunkaan. Jotakin positiivista jos koittaa etsiä niin ainakin saatiin aikaan ajallinen voitto vetäytyville joukoille. Koko hyökkäystä voidaan pitää virheenä, toisaalta olen käsityksessä että tuo oli pakko tehdä juuri tuossa vaiheessa. Omat linjat murtuivat ja joukot vetäytyvät varsin paniikin omaisissa tunnelmissa kohti selustaa... Pakkorako siis.

Toisella kerralla (ennen Tali-Ihantalaa) kärjistyi pian tiivistyneeseen vastarintaan. Vihollista puskettiin taaksepäin alussa ihan kohtuullisesti ja menestyksellä mutta sitten se pysähtyi kun vihollinen sai joukkonsa järjestykseen ja puolustuksen kuntoon (PST:tä ja panssarivaunuja oli veteraanikuvausten mukaan vihollisella keskitettynä todella reilusti kun hyökkäys kilpistyi pellon laitaan). Miestappiot koituivat raskaiksi tälläkin kertaa ja pataljoonat olivat kutistuneet alle puoleen vahvuudestaan, mutta nyt viholliselle saatiin aikaan vielä selvempi ajan voitto.

Molemmilla kerroilla vihollisen tykistö oli ehdoton päätekijä miksi hyökkäykset pysäytettiin. Käsittääkseni suomalaiset joukot olivat moukaroinnin kohteena koko hyökkäyksen ajan. Miestappiot olivat hälyyttävän korkeita joten hyökkäys keskeytettiin.

JOKO mainitsi tuossa väärästä taktiikasta. Muistelen että joitakin ihan selkeitä taktisia virheitä siellä tapahtui noissa Tali-Ihantalaa edeltävässä vaiheessa. En muista tarkalleen mutta yleensä syynä tuntui olevan koukkausten puute tai niiden juuttuminen paikoilleen, esim tuossa vastahyökkäyksessä missä homma kilpistyi vihollisen keskitettyyn PST ja panssarivaunutuleen. En usko että niillä loppupeleissä oli suurtakaan merkitystä, korkeiksi kohoavat tappiot olisivat joka tapauksessa hyvin pian pakottaneet lopettamaan homman... vastahyökkäyksen aikaan saamaa menestystä tuskin olisi edes voitu hyödyntää koska kannaksen joukot olivat pääasiassa suuntaamassa kohti kotimaata, eikä hyökkäävillä panssarijoukoilla ollut reserviä.

Tali-Ihantalaa en sen kummemmin nyt ryhdy analisoimaan, käytännössä panssareiden toiminta tuntui olevan selvästi pienipiirteisempää ja hajautetumpaa. Eli mitään edellisten kaltaisia suuryrityksiä ei Tali-Ihantalassa nähtykkään vaan panssarijoukot lähinnä pyrkivät lyömään läpimurtautuneet viholliset takaisin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jalkaväki siellä lähinnä pyrki koukkailemaan maaston kautta ja muodostamaan motteja.

Juu ja tosiaan kaikki edellinen lähtee nyt ulkomuistista, eli mistään en ole väittämiäni tarkastanut. Voi olla aika pahojakin virheitä.

 

[OldSkool]

Mihin seikkoihin Laguksen yhtymän vastahyökkäys juuttui kesällä -44 Kannaksella?

Väärään taktiikkaan.

Joo, ja tässä vielä täydennystä (Käkelän kirjasta) kesäkuun 1994 vastahyökkäyksestä.

Kenraalimajuri Lagus teki IV AK:n komentajan käskystä esityksensä: panssaridivisioona on suunnattava kootusti vastahyökkäykseen. Kenraaliluutnantti Laatikainen ei esitystä hyväksynyt (koska vihollisen painopiste ei ollut selvinnyt?) vaan päätti jakaa panssaridivisioonan kahteen osaan, taisteluosastoihin Puroma ja Björkman.

Käkelä tekee kirjassa seuraavanlaisen arvion

Neuvostojoukkojen puolustus tapahtui lähes ihanteellisessa (aukean takaisessa) maastossa ja Tst Os Puroma joutui yrittämään pitkin ylämäkeä tavoitteeseensa. Voimakkaan neuvostotykistön osuus oli ratkaiseva, tulta johdettiin mm tähystyspallosta, Tuli oli tarkkaa ja radiosuuntiminen nopeaa. Neuvostopanssarit sen sijaan näyttivät toimineen ilman keskitettyä johtoa.
"Vastahyökkäys ei käynnisty koskaan liian aikaisin." Nyt neuvostojoukoille jäi 13 tuntia valmistautumisaikaa.

Suomalaisten kokemuksista kirjassa on seuraavia havaintoja:

• "Sturmit" voittivat useimmiten panssarikaksintaistelun 15-700 m etäisyyksiltä. (Ampujan koulutus oli hyvä ja vaunumiehistön yhteistyö toimi.) Ampujat olivat tarkkuuttaneet aseensa, he luottivat aseeseensa ja nopea aseenkäyttö ratkaisi kaksintaistelun.
• Vaunumiehistöä ei ollut koulutettu riittävästi toistensa tehtäviin. Kun ajaja oli pois pelistä, muut eivät osanneet ajaa. Pahimmassa tapauksessa vainu jäi. Täydennysmiehet pidettiin liian kaukana, ja heistä oli taistelun aikana jatkuva pula.
• Psykologinen koulutus oli riittämätöntä, ja niille joilla ei ollut taistelukokemusta, oikeastaan olematonta. Tykkituli, käsiasetuli, äänet yleensä aiheuttivat sen että meinattiin jättää vaunu liian nopeasti.
• Oma tykistö oli vähälukuinen ja tehoton. Ampumatarvikkeista oli puute, johdinyhteydet katkeilivat jatkuvasti, tulenjohtajia kaatui, kotimaisten radioiden teho oli onneton. Tykistökomentajan ja AK:n komentajan välillä ei ollut yhteistoimintaa.
• Tulenjohto 30 W:n vaunuradiolla onnistui kuuluvuuden vuoksi, mutta teknisesti sitä olisi pitänyt harjoitella ennen taistelua
• Yhteistoiminta jääkäripataljoonien ja rynnäkkötykkiyksiköiden välillä ei aukealla onnistunut siksi, etti yhteistoimintaharjoituksia ollut ehditty pitää keväällä koska ryhmitysalueet olivat etäällä.

Leitimojärven-Portinhoikan-Ihantalanjärven-Talinmyllyn arvio on samanlainen.
Kirjassa todetaan tämän Kuuterselän vastahyökkäyksen lopputuloksesta oikeastaan ihan "torjuntavoitto" -malliin. Seuraavasti

Neuvostojoukkojen hyökkäysnopeutta oli olennaisesti hidastettu. Siirtäessään reserviyhtymiä Itä-Karjalasta Kannakselle ylipäällikkö ja Päämaja lienevät olleet tyytyväisiä Kuuterselässä saavutettuun noin kahden vuorokauden ajanvoittoon, joka saattoi olla ratkaiseva puolustuksen järjestelyjen kannalta.

 

[JOKO]

Käkelä tekee kirjassa seuraavanlaisen arvion

Neuvostojoukkojen puolustus tapahtui lähes ihanteellisessa (aukean takaisessa) maastossa ja Tst Os Puroma joutui yrittämään pitkin ylämäkeä tavoitteeseensa. Voimakkaan neuvostotykistön osuus oli ratkaiseva, tulta johdettiin mm tähystyspallosta, Tuli oli tarkkaa ja radiosuuntiminen nopeaa. Neuvostopanssarit sen sijaan näyttivät toimineen ilman keskitettyä johtoa.
"Vastahyökkäys ei käynnisty koskaan liian aikaisin." Nyt neuvostojoukoille jäi 13 tuntia valmistautumisaikaa.

Tämä pitää paikkansa vain pienessä mittakaavassa. Pienemmässä, kuin missä panssaridivisioonalla pitäisi operoida. Oli väärä ratkaisu lähettää Laguksen porukka vastaiskuun venäläisten suurhyökkäyksen alkuvaiheessa. Siinä tilanteessa hyökkääjällä on täysi hönkä päällä ja organisaatio kunnossa. Sodan kitka ei ole vielä päässyt vaikuttamaan.

 

[baikal]

Käkelä tekee kirjassa seuraavanlaisen arvion

Neuvostojoukkojen puolustus tapahtui lähes ihanteellisessa (aukean takaisessa) maastossa ja Tst Os Puroma joutui yrittämään pitkin ylämäkeä tavoitteeseensa. Voimakkaan neuvostotykistön osuus oli ratkaiseva, tulta johdettiin mm tähystyspallosta, Tuli oli tarkkaa ja radiosuuntiminen nopeaa. Neuvostopanssarit sen sijaan näyttivät toimineen ilman keskitettyä johtoa.
"Vastahyökkäys ei käynnisty koskaan liian aikaisin." Nyt neuvostojoukoille jäi 13 tuntia valmistautumisaikaa.

Tämä pitää paikkansa vain pienessä mittakaavassa. Pienemmässä, kuin missä panssaridivisioonalla pitäisi operoida. Oli väärä ratkaisu lähettää Laguksen porukka vastaiskuun venäläisten suurhyökkäyksen alkuvaiheessa. Siinä tilanteessa hyökkääjällä on täysi hönkä päällä ja organisaatio kunnossa. Sodan kitka ei ole vielä päässyt vaikuttamaan.

Suonlaitakököttäminen toi vastustajalle 13 tuntia aikaa valmistautua....kuulostaa paljolta, kun ottaa huomioon vastustajan potentiaalin.

 

[baikal]

Käkelä tekee kirjassa seuraavanlaisen arvion

Neuvostojoukkojen puolustus tapahtui lähes ihanteellisessa (aukean takaisessa) maastossa ja Tst Os Puroma joutui yrittämään pitkin ylämäkeä tavoitteeseensa. Voimakkaan neuvostotykistön osuus oli ratkaiseva, tulta johdettiin mm tähystyspallosta, Tuli oli tarkkaa ja radiosuuntiminen nopeaa. Neuvostopanssarit sen sijaan näyttivät toimineen ilman keskitettyä johtoa.
"Vastahyökkäys ei käynnisty koskaan liian aikaisin." Nyt neuvostojoukoille jäi 13 tuntia valmistautumisaikaa.

Tämä pitää paikkansa vain pienessä mittakaavassa. Pienemmässä, kuin missä panssaridivisioonalla pitäisi operoida. Oli väärä ratkaisu lähettää Laguksen porukka vastaiskuun venäläisten suurhyökkäyksen alkuvaiheessa. Siinä tilanteessa hyökkääjällä on täysi hönkä päällä ja organisaatio kunnossa. Sodan kitka ei ole vielä päässyt vaikuttamaan.

Suonlaitakököttäminen toi vastustajalle 13 tuntia aikaa valmistautua....kuulostaa paljolta, kun ottaa huomioon vastustajan potentiaalin.

 

[miheikki]

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74434/SM386.pdf?sequence=1
SUOMALAISEN PANSSARITAKTIIKAN KEHITYS 1945–1970

Pro Gradu -tutkielma
2007

Tiivistelmästä:

Tutkimusongelmana on: miksei suomalaista panssaritaktiikkaa kehitetty
panssarivaunukeskeiseksi 1945–1970? Käsiteltävänä aihealueena on panssarijoukkojen käyttämä taktiikka liitettynä osittain koko Suomen armeijan kehyksessä kylmän sodan panssarisodankäynnin sovellusten ja teorioiden kontekstiin. Panssaritaktiikalla käsitetään tässä tutkimuksessa panssarijoukkojen käyttämä taktiikka. Panssarijoukoissa panssarivaunujen ja jalkaväen suhde oli noin 1/3–1/4 käsiteltynä ajanjaksona. Panssarijoukkojen taktiikka perustui panssarivaunuin vahvennetun jääkäripataljoonan taktiikkaan. Tutkimus on toteutettu analysoimalla käsiteltävän ajanjakson aikaisia panssarijoukkojen taktiikkaa käsitteleviä oppaita ja muistioita, sekä sen aikaisten panssariaseen ammattilaisten näkemyksiä panssarijoukkojen käytöstä.

AVAINSANAT
Taktiikka, panssaritaktiikka, taisteluosastotaktiikka, panssarijoukko, panssariprikaati

 

[Kaukovittuilija]

Amerikkalaisten näkemys Persianlahdensodan panssaritaisteluista ja taktiikoista

Jos upottaminen ei toimi, niin video avautuu uuteen ikkunaan, klikkaamaalla videoruudun keskellä näkyvää: ''Katso Youtubessa'' -linkkiä.