SJ kirjoitti:
kimmo.j kirjoitti:
Tuskin vaatii a-hallinnalta mitään, koska ammus on mallia haulikko lonkalta. Ongelma meidän käytössä on, että pitäis olla varma ettei kulman takaa aja vihollisen taisteluvaunu. Sirpalekranaatti on kuitenkin sellainen jytky, että jos sillä paukauttaa vihollisen torniin, ostaa sillä aikaa pakenemiseen ja lataamiseen. Jossain tilanteessa voisi olla kuitenkin hyödyllinen.
Eikös se ole alikali,mikä pidetään putkessa tuollatavalla edetessä?
Kyllä kyllä, mutta jos lataat sirpalekranaatin putkee ja vihollisen vaunu ajaa juuri kulman takaa esille voit lätkäistä sitä otsaan tuolla sirpalekranaatilla ja toivoa tärähdyksen ostavan sinulle aikaa ladata/vetäytyä suojaan.
Meillä vihollisella on niin paljon taisteluvaunuja, että niiden ilmestyminen taistelukentälle on jatkuva uhka.
Lisäksi sirpalekranaatti on käytössä monipuolisempi, kanisteri ammus yhden tilanteen ammus.
Toki tänä päivänä on kehitetty multipurpose ammuksia kuten israelilainen
120mm APAM-MP-T, M329 Cartridge
http://www.imi-israel.com/home/doc.aspx?mCatID=67056
Mitä tulee vaunujen täydennykseen ja huoltoon, on sen päävastuu miehistöllä. Komppanian asentaja pari tekee sitten korjauksia. Toki omat kokemukset ovat itä-kalustosta, joten muutoksia on voinut ajan mittaan tulla.
Ammustäyttö on raskas ja aikaa vievä prosessi jos ammuksia ei valmistella etukäteen Tväl-huollon toimesta. 100mm ontelo- ja sirpalekranaateissa oli kuparisten johtorenkaiden päälle levitetty varastorasvaa joka piti metallilastoilla kaapia pois. Ainakin Rovan pakkasissa aine oli pirullisen sitkeää.
Leo saattaa olla helpommin täytettävissä, kuin T55M, mutta mulle on jäänyt ammustäytöstä fyysisesti raskas kuva.
Huollon suhteen olen siinä käsityksessä, että Leo on helpompi/kevyempi huoltaa, kuin vanhan T55, mutta perustuu kuulopuheisiin ja niiden vertaamiseen omiin kokemuksiin.
Iso ongelma vaunujen huollossa on asentajien työkalut ja ajoneuvo.
Kuten arvata saattaa panssarivaunussa on isoja ja painavia osia, lisäksi nykyisin paljon erilaista elektroniikkaa. tarvitaan krouveja isoa työkaluja ja erilaisia testeritä. Leo2 on käsittääkseni suunniteltu osoittain "modulaariseksi", että esim moottorin vaihto on tehty helposti, jos satut omistamaan riittävän ison nosturin. Näitä ei ainakaan ennen ollut komppania tasolla, vaan asentajilla oli käytössään Uaz cabriole. Varusmieskomaniassa oli toki Zillin alustalle tehty huoltoajoneuvo, mutta se ei kuulunut sotakomppanian varustukseen.
Sama ongelma koskee hinauskalustoa. Jenkkien sotakokemukset viimeisimmästä panssari hyökkäyksestä Irakiin osoittivat heidänkin arvioineen hinauskaluston tarpeen liian pieneksi. Hyökätessä ongelma on hiukan pienempi, vaunujen paluu palvelukseen vain hidastuu. Puolustautuessa rikkinäiset vaunut jäävät viholliselle.
Olisikin mielenkiintoista kuulla jonkun sellaisen kokemuksia jolla on kokemusta sekä itä-, että länsikalustosta.
