Itse asiassa nuo Leoissa näkyvät kovakuoriset päähineet ovat nimenomaan venäläisiä TŠ-4 vaunupäähineitä, joissa on muokkauksena FY-Compositesin valmistama suojakuori ja saksalaisen Telemit H-280 vaunupäähineen (joka muuten on itsessään nahkainen nakkipipomalli) elektroniikat.
Itä-Saksalaiset 7.62 RK 72 joissa on "rautalankaperä" kuuluu kaikkien psv:n aseistukseen eli vaunukohtaista materiaalia.
Parempi tuo ase vaunussa, saavat melkoisen hurjaa kyytiä. Välillä telan alla ja välillä tornin ja rungon välissä.
Saiskos sitä Sakon suoja-asetta vaunumiehille, niin ei tarvitsisi hävetä silmiä päästään NATO-harjoituksissa?
www.reddit.com
Kummalla oli enemmän aivotärähdyksiä, nyrkkeilijällä vai panssariukolla?
Muutaman vuoden vaunussa istuneena en muista yhtään kertaa, että olisin lyönyt päätäni vaunun sisällä tai edes menettänyt tajuntani. Mustelmia kyllä olen saanut lähinnä kyynerpäihin, polviin ja lantioon. Eihän autossakaan pää kolise mihinkään.Kummalla oli enemmän aivotärähdyksiä, nyrkkeilijällä vai panssariukolla?
Ei voi kenenkään pää pysyä terveenä panssarin sisällä ilman joko pehmeää tai kovaa suojausta. Maailmansodissa ei ollut ollenkaan ennenkuulumatonta että panssarien miehistöt kolauttivat itseltään tajun kankalle.
Toisaalta, kyllähän se baretti on tyylikkäämpi...
Sirpale- ja palosuojaukselle ainakin on tarvetta. Ja kypärässä pitää olla integroituna liityntä viestivälineisiin.
Palosuojahaalari, huppu ja hansikkaat.
Saattoi siis olla ongelma vain varhaisemmissa tankeissa.
Todennäköisesti, ampujan paikalla pää on tähtäintä vasten, lataaja voi pitää käsillä kiinni erilaisista kahvoista tai olla kannella kk takana ja johtaja tähystää yleensä luukusta ulkona, ajajan asento on paras koska hän päättää yksityiskohtaisen ajoreitin monttuineen.
Itse pamautin pääni loppusodassa Niinisalossa tähtäimeen. Oltiin tekemässä viimeistä loppurynnäkköä, vauhtia ehkä joku neljäkymppiä ja vaununjohtaja ehtii huutaa "Varo!". Sitten onkin painottomuuden tunnetta kun neljätoista tonnia on ilmassa ja lopulta rysähdys. Nibizan hiekoilla VJ ei ollut huomannut pudotusta, olisiko joku puoli metriä metrin verran, joten saatiin ilmalento. Onneksi tähtäimessä oli se kumitutti suojaamassa. Vaunu ryömi hiljoksiin sammuksiin ja VJ hädissään huuteli mikä olo. Radion pistoke oli lähtenyt irti niin sain vain lyhyen "silmä" eetteriin, mistä se meni entisestään paniikkiin kun luuli että puhkoin silmäni.
No, vähissä on nuo rynnäkkövaunukokemukset ja BMP on todellinen kiikku.
Ampujan paikka oli oikeastaan koko vaunun ainoa johon tällainen 190 cm pätkä mahtui. Tilaa oli jopa reippaasti CV:n ampujan paikkaan nähden. Se tosin ei auttanut, liikkeessä ei ollut myöskään juuri mitään tukipistettä muuta kuin apinanpää, joten pää kolahteli sinne tänne.
T-72 oli ihana tilaihme.
