On yleinen harhaluulo, että Suomessa ei ole laillista puolustaa itseään. Tai että itseään puolustava saa pahemman rangaistuksen kuin alkuperäinen hyökkääjä. Mistä tämä käsitys johtuu? Rikoslaissa kuitenkin sanotaan varsin selvästi, että itsensä puolustaminen on sallittua:
Laki on laki
Sen lisäksi että laissa erikseen kerrotaan ne reunaehdot, joiden puitteissa toiminnan tulisi pysyä, pykälään on kirjoitettu lisäksi erillinen anteeksiantomomentti.
Tämän lisäksi on olemassa oikeustapauksia konkreettisista tilanteista, joista voidaan tulkita että Suomessa on sallittua jopa tappaa hyökkääjä itseään tai toista henkilöä puolustaessaan:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/su...sepuolustuksessa-vie-aina-karajille-24446624/
Hätävarjeluoikeus on siis turvattu lailla. Pitäisikö kuitenkin lakia tai lain tulkintaa muuttaa siten, että hätävarjelu olisi nykyistä selvemmin kirjoitettu auki? Minkälaisia muutoksia lakiin tulisi tehdä?
Joissakin maissa laissa on säädöksiä, joiden mukaan omaa kotiaan saa puolustaa jopa tappavaa voimaa käyttämällä, eikä kodista ole pakko lähteä pakenemaan, vaikka yleisesti esimerkiksi ampuma-aseen käyttämisen edellytyksenä on, että tilanteesta pakeneminen ei ole mahdollista. Varmaankin tunnetuin tällainen periaate on monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa käytössä oleva Castle doctrine -periaate, missä "castle" viittaa sanontaan "kotini on linnani". Joissakin osavaltioissa on voimassa oikeus olla perääntymättä oikeudettoman hyökkäyksen alta myös kodin ulkopuolella (nk Stand your ground -periaate). Tämän kaltaiset säädökset ehkä selkeyttäisivät joitakin tilanteita, mutta voisiko siitä aiheutua myös ongelmia? Suomessahan perinteisesti ainakin henkirikokset tehdään jonkun kotona tutun ryyppporukan tai vastaavan kesken. Olisiko liian helppoa vedota Castle Doctrineen, vai riittäisikö että kotonakin olisi suhteellisuusperiaate voimassa?
Laki vs oikeuskäytäntö
Hätävarjelun suhteen laki on mielestäni nykyisellään melko hyvä, mutta oikeuskäytäntö on ehkä turhan ankara. Eli lain mukaan hätävarjelu on sallittua - ja asiasta on hyviä ennakkopäätöksiä - mutta sallitun hätävarjelun rajat voisivat olla selkeämmin kirjoitettuna auki. Tätä asiaa voisi selkeyttää esimerkiksi erillisellä asetuksella hätävarjelusta, missä asiaan voisi paneutua lakitekstiä yksityiskohtaisemmin ja paremmin avaavalla tavalla.
Lisäksi oikeuskäytäntö voisi olla anteeksiantavampi, eli oikeudet voisivat ottaa huomioon inhimillisiä tekijöitä nykyistä paremmin: voitaisiin useammin todeta että vaikka periaatteessa puolustautuja olisi toiminut väärin käyttäessään liiallisia voimakeinoja, niin tämä voitaisiin helpommin jättää rangaistukseen tuomitsematta. Voisi oikeastaan sanoa, että tuomioistuimet voisivat helpommin todeta, että rapatessa roiskuu. Tämä siis sillä edellytyksellä, että hätävarjelu oli sinänsä sallittua, mutta nyt vaan meni pikkuisen yli.
On kuitenkin huomattava, että oikeuskäytäntöä ei voi muuttaa jos laki pysyy samana. Kuitenkin lain tulisi noudattaa jollakin tavalla "kansan oikeustajua" - mikäli kansalaisilla ylipäätään on olemassa mitään yhtenevää oikeustajua: Luin hiljattain tutkimuksesta jossa tutkittiin kansan oikeustajua ja verrattiin, miten oikeuden tuomiot vastasivat kansalaisten mielipidettä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että monissakaan rikostyypeissä kansalla ei ylipäätään ollut mitään yhtenevää oikeustajua ja milloin sellainen löytyi, oikeuden linja ei merkittävästi poikennut kansan oikeustajusta; joissakin tapauksissa oikeus on ollut jopa ankarammalla linjalla kuin mitä kansalalaiset tutkimuksen mukaan olisivat vaatineet.
On kuitenkin selvää, että kansalaisilla tulisi olla selkeä oikeus puolustaa itseään ja kanssaihmisiään oikeudettomia hyökkäyksiä vastaan. Laki antaakin tähän virtaa, mutta lakitekstiä tulisi selkeyttää ohjaavalla asetuksella. Samalla oikeuslaitokselle tulisi mahdolliseksi tarkastaa linjauksiaan esimerkiksi anteeksiantoperusteiden käyttämisen suhteen.
Laki on laki
Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Sen lisäksi että laissa erikseen kerrotaan ne reunaehdot, joiden puitteissa toiminnan tulisi pysyä, pykälään on kirjoitettu lisäksi erillinen anteeksiantomomentti.
Rikoslaki 4. Luku kirjoitti:Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.
Tämän lisäksi on olemassa oikeustapauksia konkreettisista tilanteista, joista voidaan tulkita että Suomessa on sallittua jopa tappaa hyökkääjä itseään tai toista henkilöä puolustaessaan:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/su...sepuolustuksessa-vie-aina-karajille-24446624/
Hätävarjeluoikeus on siis turvattu lailla. Pitäisikö kuitenkin lakia tai lain tulkintaa muuttaa siten, että hätävarjelu olisi nykyistä selvemmin kirjoitettu auki? Minkälaisia muutoksia lakiin tulisi tehdä?
Joissakin maissa laissa on säädöksiä, joiden mukaan omaa kotiaan saa puolustaa jopa tappavaa voimaa käyttämällä, eikä kodista ole pakko lähteä pakenemaan, vaikka yleisesti esimerkiksi ampuma-aseen käyttämisen edellytyksenä on, että tilanteesta pakeneminen ei ole mahdollista. Varmaankin tunnetuin tällainen periaate on monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa käytössä oleva Castle doctrine -periaate, missä "castle" viittaa sanontaan "kotini on linnani". Joissakin osavaltioissa on voimassa oikeus olla perääntymättä oikeudettoman hyökkäyksen alta myös kodin ulkopuolella (nk Stand your ground -periaate). Tämän kaltaiset säädökset ehkä selkeyttäisivät joitakin tilanteita, mutta voisiko siitä aiheutua myös ongelmia? Suomessahan perinteisesti ainakin henkirikokset tehdään jonkun kotona tutun ryyppporukan tai vastaavan kesken. Olisiko liian helppoa vedota Castle Doctrineen, vai riittäisikö että kotonakin olisi suhteellisuusperiaate voimassa?
Laki vs oikeuskäytäntö
Hätävarjelun suhteen laki on mielestäni nykyisellään melko hyvä, mutta oikeuskäytäntö on ehkä turhan ankara. Eli lain mukaan hätävarjelu on sallittua - ja asiasta on hyviä ennakkopäätöksiä - mutta sallitun hätävarjelun rajat voisivat olla selkeämmin kirjoitettuna auki. Tätä asiaa voisi selkeyttää esimerkiksi erillisellä asetuksella hätävarjelusta, missä asiaan voisi paneutua lakitekstiä yksityiskohtaisemmin ja paremmin avaavalla tavalla.
Lisäksi oikeuskäytäntö voisi olla anteeksiantavampi, eli oikeudet voisivat ottaa huomioon inhimillisiä tekijöitä nykyistä paremmin: voitaisiin useammin todeta että vaikka periaatteessa puolustautuja olisi toiminut väärin käyttäessään liiallisia voimakeinoja, niin tämä voitaisiin helpommin jättää rangaistukseen tuomitsematta. Voisi oikeastaan sanoa, että tuomioistuimet voisivat helpommin todeta, että rapatessa roiskuu. Tämä siis sillä edellytyksellä, että hätävarjelu oli sinänsä sallittua, mutta nyt vaan meni pikkuisen yli.
On kuitenkin huomattava, että oikeuskäytäntöä ei voi muuttaa jos laki pysyy samana. Kuitenkin lain tulisi noudattaa jollakin tavalla "kansan oikeustajua" - mikäli kansalaisilla ylipäätään on olemassa mitään yhtenevää oikeustajua: Luin hiljattain tutkimuksesta jossa tutkittiin kansan oikeustajua ja verrattiin, miten oikeuden tuomiot vastasivat kansalaisten mielipidettä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että monissakaan rikostyypeissä kansalla ei ylipäätään ollut mitään yhtenevää oikeustajua ja milloin sellainen löytyi, oikeuden linja ei merkittävästi poikennut kansan oikeustajusta; joissakin tapauksissa oikeus on ollut jopa ankarammalla linjalla kuin mitä kansalalaiset tutkimuksen mukaan olisivat vaatineet.
On kuitenkin selvää, että kansalaisilla tulisi olla selkeä oikeus puolustaa itseään ja kanssaihmisiään oikeudettomia hyökkäyksiä vastaan. Laki antaakin tähän virtaa, mutta lakitekstiä tulisi selkeyttää ohjaavalla asetuksella. Samalla oikeuslaitokselle tulisi mahdolliseksi tarkastaa linjauksiaan esimerkiksi anteeksiantoperusteiden käyttämisen suhteen.